Voiko joku ystävällinen, joka sen läpi joutunut käymään kertoa miten kauan meni,että tuli “sairauden tunto”?meillä 19v poika on tahdonvastaisessa hoidossa ollut kesäkuun alusta alkaen,påihdepsykoosi,jossa vahvasti paranoidisia piirteitä,uskonnollisuus vahvasti esillä,ensin kokeiltiin serenasea nyt Abilify,tuntuu että serenasella sentään hetkittäin oli"selviä"hetkiä enemmän ja nyt tuo Abilify vain pahentaa oireita…
Itsellä äitinä aika toivoton olo,kun tuntuu että ei osaa auttaa ja arveluttaa kokeeko poika ikinä enää "selvää"hetkeä,että tajuaisi,ettei ihmiset ole riivattuja ja hänen sisällään ei asu peto EIKÄ hän ole jeesus…onko tämä uskonnoliisuus tai suunnaton sodan pelko normaaleja psykoosin oireita?pakkomielle numerologiaan,piirtänyt osaston täyteen ristejä ja numeroa 7(jeesuksen luku)…
Nyt viimeaikoina alkanut tulemaan agressiivisuutta,lyhyttä pinnaa ja itsetuhoajatuksia,jostain luin,että kun alkaa epäilemään omaa"tdellisuuttaan"psykoosissa tulisi näitä tunteita peliin?
Vilkaisepa “sairaalassa huumeiden käytön takia” -ketjua. Kirjoittelin sinne omasta kokemuksestani, joka ei ehkä ollut (kannabis)psykoosi, mutta hyvin lähellä sitä. Muilta kirjoittajilta on myös hyviä puheenvuoroja aiheeseen liittyen.
^/^^ Eivätkös ne jutut olleet Askarruttavissa asioissa? No, kyllä kai tuolta sairaalaketjustakin kaikenlaista löytyy, en jaksa etsiä nyt.
Tyty, jos poikasi on ollut psykoosissa “vasta” kesäkuun alusta lähtien, niin se ei ole kovin pitkä aika, vaikka se siltä taatusti tuntuukin. Tahtoo vain sanoa, ettei kirvestä kannata todellakaan heittää vielä kaivoon, sillä psykoosit saattavat kestää helposti ½ vuottakin ja silti niistä toipuu lopulta täysin ennalleen . Tai no, niin täysin, kuin psykoosin läpikäynyt ihminen enää koskaan voi aivan entisensä olla, mutta tarkoitan, että palaa täysin tähän maailmaan ja kaikki psykoottiset oireet häviävät. Itselläni on kokemusta hyvin pitkistä(useita kuukausia) psykoosijaksoista. Ne eivät tosin ole olleet varsinaisia päihdepsykooseja(Niitäkin mulla on ollut, mutta ne ovat menneet ohitse paljon nopeammin). Psykoosilääkitys ja sairaalahoito ovat ilmeisen paikallaan poikasi kohdalla, mutta mun oma kokemukseni on se, että niiden ohella aika on se avainjuttu, joka lopulta auttaa. Varsinaiseen päihdepsykoosiin ei käsittääkseni ole kukaan jäänyt loppuelämäkseen, mutta toki nuo tilat voivat helposti uusia, mikäli päihteiden käyttö vielä jatkuu. Lisäksi runsas päihteiden käyttö voi laukaista esim. skitsofrenian, mutta se edellyttää sitä, että skitsofreniataipumus on jo “valmiiksi päähän koodattu” tällaisella henkilöllä. Skitsofrenia on toki elinikäinen sairaus, mutta siitäkin on täysin mahdollista toipua oireettomaksi.
aikoinani eräs hyvä ystäväni sai näkö ja kuulo harhoja runsaasta alkoholin jounnista, selvinpäin “pikku-ukot” hävisivät vaikkakin oli masentunut mutta ei saanut harhoja. onkohan tällainen tila jonkin asteinen päihdepsykoosi? niin ja kyseinen jannu vain joi mikä kummastuttaa koska juomisesta johtuvat harhat sanotaan tulevan esiin delirium tremens tilassa.
^ Siis mitä tarkoitat tuolla “kyseinen jannu vain joi”? Alkoholillahan nimenomaan saakin itselleen todella hyvän psykoosin aiheutettua. Tarkoitatko, että tyypille iskivät harhat siis siinä vaiheessa, kun promillet olivat tapissa, mutta krapulassa/pään selvittyä ne katosivat? Kyllä tuollainen kännipsykoosi ihan mahdollinen tila on, vaikka käsittääkseni on toki paljon yleisempää, että pikku-ukot alkavat hyppiä vasta siinä vaiheessa, kun promillet ovat kääntyneet laskusuuntaan tai hävinneet verestä kokonaan ts. harhat ovat alkoholin vieroitusoireita.
Huh, mun setä (RIP) kuoli muuten munuaisten pettämiseen, alkoholin takia. No anyways hän oli koko elämänsä alkoholisti, mutta yhdessä vaiheessa oli tosi pahassa alkoholipsykoosissa. Hän kuvitteli, että hänen oikea kätensä on paha, ja suunnitteli sen amputointia. Täti pelkäsi, että se yksinään ollessaan sahaisi sen irti, kun suunnitteli sellaistakin jos täti ei suostuisi amputaatiota maksamaan. Siinä vaiheessa hän kävi taas vierotuksessa. Lopetti juomisen 2 viikoksi - 1 kk monta kertaa elämänsä aikana, ja aloitti aina uudestaan, vaikka lääkärit sanoivat jo viime vuodet, että jos jatkat niin kuolet ja niinhän siinä sitten kävikin.
Minulla juodessani oli noita alkoholihallusinooseja jotka nimenomaan ilmestyivät promillien ollessa korkealla, luonnollisesti myös laskevien promillien aiheuttamat psykoottiset oirehdinnat tulivat tutuiksi. Sitä kaikista streotyyppisintä delirium tremens-oireyhtymää en ole saanut (normaalisti ilmestyy vasta 2-3päivää sen jälkeen kun promillet ovat olleet nollissa ja siinähän todellisuudentaju ilmeisestikkin lähtee aivan totaalisesti lapasesta ja on fyysisestikkin hurja rääkki). Ilmeisesti pamikyllästyksellä ehkäistään aika tehokkaasti tuollaisen tilan syntyminen ja tämä nyt oli ainakin itselläni se ainoa mahdollinen katkaisutapa.
Juomamäärät 1-3x0.5l pulloo votkaa päivässä toleranssien mukaan ja kesto viikoista muutamaan kuukauteen aina fyysisen ja psyykkisen kunnon mukaan. Surkeeta ja masentavaa touhua oli se…
Itse kävin läpi psykoosin, jonka sain nautittuani liian suuria annoksia metamfetamiinia, muutaman vuorokauden ajan. Ohi meni hyvin nopeasti mutta vaikutti silti syvästi itseeni. Oli muutaman kuukauden syvästi järkyttynyt ja tyypillistä post-traumaattisen stressin oireita. Ei mikään mukava kokemus mutta jokseenkin ansaittu kun teininä kuvitteli olevansa niin immuuni ja sietokykyinen kaikelle. Otin kyllä opikseni eikä sen jälkeen ole psykooseja onneksi koettu.
Edit: Toivon pikaista paranemista pojallesi, tosi rankkoja juttuja, etenkin nuorelle ihmiselle. Olin itse vielä ala-ikäinen kun koin psykoosini.
hieman kyllä ärsyttää miks aina saarnataan kannabis psykoosista kun näemmä jo tämä niin rakas alkoholimmekin sen aiheuttaa, eli kuinkakohan moni väitetty kannabis psykoosi voikin johtua muista päihteistä tai sekakäytöstä kysympä vaan.
vaikka eihän myssy kaikille sovi kaverini ei tykkää yhtään poltella mutta kertoi että tatit tai lsd eivät hänellä aiheuta vainoja sun muita höpöjä päässä.
juuh siis meillähän kävi ilmi,että pojan isänpuolelta löytyy skitsofreniaa ja tämä taipumus kun on niin on aivan sama mitä päihdettä vetää,kun lyö psyykkisiä oireita päälle.Nyt poika on osastolla missä tehdään erotusdiagnostiikkaa,onko laukassut skitsofrenian vai ei
Oireet jonkuin verran helpottanut,mutta edelleen kuulee jumalan äänen ja maailmanloppu lähiaikoina on pojan mielestä aivan varmaa…
Jonkun verran meinaa maniaa lyödä päälle,mitä sanoi syyksi kun kysyttiin miksi hiisaili niin paljon vuopden verran"haluisi rauhoittaa aivot,kun ne kävi liian nopeella"Nyt vain odotellaan ja tutkitaan ja odotellaan.
Mun kaverilla laukesi psykoosi ja sitä myöten hiljalleen skitsofrenia kannabiksen edesauttamana, eli oli pilvessä aina kun näitä episodeja tuli. Parikymppisenä eka episodi, pariksi kuukaudeksi lataamoon, sitten takaisin ja hatsin poltto jatkui koska se “jeesasi harhojen hallinnassa”. Eipä jeesannut kovin pitkälle, pari rajumpaa psykoosia tuli seuraavan vuoden sisään ja skitsofreniadiagnoosi, nykyään pärjäilee lääkkeillä, mutta hiisailee silti silloin tällöin… Ei se vain joillekin hatsi sovi yhtään. Toivottavasti poikasi eheytyy, kovasti tsemppiä!
Itse kävin läpi tuollaisen episodin 15-16 vuotiaana vain parin kuukauden polttelun jälkeen ja olihan se rankkaa. Lukio (tietty) jäi kuin seinään ja psykoosia kesti muistaakseni jotain 3-5 kuukautta. Ajantaju ei ollut ihan kohdillaan, enkä ollut siis edes hoidossa. Ajatuksista ei saanut kiinni, mistään ei oikein ymmärtänyt mitään, pelkotiloja, itsetuhoisuutta ja paniikkia… Noin pahoja harhoja en kyllä muista vaikka kaikenlaisia kuvitelmia olikin.
Pikku hiljaa alkoi ajatukset taas selkiytyä. Paniikkihäiriö tosin jäi vielä moneksi vuodeksi, mutta niitä opetteli sitten pikkuhiljaa hallitsemaan. Esim. siltoja en pystynyt ylittämään vuosiin ollenkaan, pelkäsin että hyppään heti alas. Arvailen, että noin 5 vuotta meni palautumiseen täysin “normaaliksi”. Yllättäen, ei ole tullut sen koommin polteltua Tästä siis parikymmentä vuotta…
Niin kuin joku sanoikin, aika taitaa olla paras lääke, vaikka jotkut lääkkeet ehkä tuo (valheellista?) toivoa pikaisemmasta paranemisesta. Kyllä ne breinit taas oppii käyttäytymään, kun löytää vanhat radat. Jaksamista!
meillä poika edelleen tahdonvastaisessa hoidossa ja epäillään vahvasti skitsofrenian puhkeamista…toisalta saataisiin diagnoosi ja oikea hoito,on tilanne jo parempi kuin alussa,mutta edelleen on kovin uskonnollisissa harhoissa
Ikävä kuulla. Aikaa tosin mennyt vasta tovi, joten kyllä vielä kaikki on mahdollista. Kun nyt aloin miettimään omaa tilannetta, niin täysi lääkkeettömyys taisi olla sittenkin parasta mitä mulle tapahtui. Ihan vaan kun pystyin eristäytymään koko psykoosin ajan, eikä siitä edes kukaan tiennyt.
Kyllä kai siinä helposti opetetaan sellaisille kuureille, ettei niistä toivu enää ikinä. Omat taipumukset tuntien, voin vaan arvailla - jos mulle olisi alettu pameja tms. syöttää tossa iässä, ei siitä olisi tullut loppua. Toivuin hitaasti, mutta ilman lääkkeitä. Seuraavat kokeilut olikin vasta kolmenkympin jälkeen.
Jos nyt antaisin diagnoosin silloiselle itselleni, en montaa vuotta veikkaisi elinaikaa. Toisin kävi. Vaikka alko alkoi maistua sitten joskus myöhemmin. Kuitenkin, niistä sekavuuksista selvittiin, monia hyviä työpaikkoja, oma yritys, oma perhe, vaimo ja lapsia.
Menee vähän off-topic, mutta isoa kuvaa katsoessa, ei (mielen) lääkitys sovi pitkälti mihinkään. Ehkä helpottaa akuutteihin ahdistuksiin jne. mutta ei kyllä korjaa mitään. Mahtavat on breinit, ne kyllä korjaa itse itsensä, jos niitä ei sekoita liikaa. Penisilliiniä lukuun ottamatta, ei varmaan yksikään lääke ole mua korjannut suuntaan tai toiseen. Päinvastoin.
Se ensimmäisen pamin heittäköön, joka väittää että vauriot on bentsoilla korjattu. Varmaankin yhdistettynä terapiaan (lyhytaikaisesti) auttaa - mutta vain jos ei kaverilla ole taipumusta addiktioon. Ja meistä n. 10% varmaan on siihen taipuvaisia.
Edelleen; onnea ja tsemppiä. Niin kuin monessa elämänalueissa, mä ajattelen että “less is more”. Vähemmän lääkkeitä antaa omalle keholle ja breineille enemmän tilaa toipua. Mutta lääkäri en ole
^ Mä luulen, että Tytyn pojan tapauksessa ensisijaisena lääkityksenä ovat neuroleptit, eivätkä suinkaan benzot . Se on tosin ihan pohtimisen arvoinen juttu, kuinka pitkälle leptilääkitystäkään kannattaa jatkaa, vaikka sille alunperin olisi ollut ihan todellinen tarve, sillä tottuvat ne aivot lepteihinkin ja pahasti tottuvatkin. Neuroleptien vieroitusoireina saattaa siis ilmetä psykoottista oirehdintaa, jota sitten aletaan korjata uudella, kovemmalla leptikuurilla, vaikka aika ja leptilääkityksen rauhallinen ja hyvin suunniteltu alasajo auttaisivat pääsemään parempaan lopputulokseen, eli tyystin oireettomaksi. Se toki saattaa vaatia sitä, että lievää psykoottista oireilua on siedettävä aikansa. Tämän ketjun tapauksessa neuroleptilääkityksen aloittamiselle oli mitä ilmeisemmin hyvin vankat perusteet, sillä ei se totaalinen psykoosi katkea välttämättä ilman ja jos psykoottinen ihminen on vaaraksi itselleen ja/tai muille, eikä pysty mitenkään huolehtimaan itsestään, niin eipä sitä oikein silleinkään voi jättää .
On paljon skitsofreenikkojakin, jotka pärjäävät ilman lääkitystä, ainakin jatkuvaa sellaista. Mielestäni psykoosilääkityksiä ei koskaan tule jatkaa vain varan vuoksi, jotta saataisiin mahdollisesti tulevaisuudessa väijyvä, uusiva psykoosi ehkäistyä, vaan lääkitykset tilanteen mukaan, varsinkin, kun nuo antipsykootit ovat aika helvetillisiä myrkkyjä monella tapaa . Jos tullaan siihen tulokseen, että joku ihminen menee pahaan psykoosiin aina ja välittömästi, kun neuroleptit lopetetaan, niin sitten jatkuva ja elinikäinen psykoosilääkitys on paikallaan.
Paljon voimia ja kaikkea hyvää Tytylle ja eritoten pojallesi .
. Tai no, niin täysin, kuin psykoosin läpikäynyt ihminen enää koskaan voi aivan entisensä olla, mutta tarkoitan, että palaa täysin tähän maailmaan ja kaikki psykoottiset oireet häviävät. Itselläni on kokemusta hyvin pitkistä(useita kuukausia) psykoosijaksoista. Ne eivät tosin ole olleet varsinaisia päihdepsykooseja(Niitäkin mulla on ollut, mutta ne ovat menneet ohitse paljon nopeammin). Psykoosilääkitys ja sairaalahoito ovat ilmeisen paikallaan poikasi kohdalla, mutta mun oma kokemukseni on se, että niiden ohella 
Tästä siis parikymmentä vuotta…
. Se on tosin ihan pohtimisen arvoinen juttu, kuinka pitkälle leptilääkitystäkään kannattaa jatkaa, vaikka sille alunperin olisi ollut ihan todellinen tarve, sillä tottuvat ne aivot lepteihinkin ja pahasti tottuvatkin. Neuroleptien 
. Jos tullaan siihen tulokseen, että joku ihminen menee pahaan psykoosiin aina ja välittömästi, kun neuroleptit lopetetaan, niin sitten jatkuva ja elinikäinen psykoosilääkitys on paikallaan.