Pahoja ongelmia, mm ahdistus.,

Hei, olen 23 vuotias mies. En tiedä onko tämä oikea paikka avautua, ja saada apua ongelmiini.

Rakas Äitini kuoli 22.4.2014 multippeli myeloomaan. Hoidin häntä kotona
sekä sairaalassa puolentoista vuoden ajan taudin toteamisesta.
Näin sairauden kaikki vaiheet tuskat ja kärsimykset. Olin alusta loppuun asti
äidin rinnalla aina taudin toteamisesta saattohoitoon ja lähdön hetkeen saakka.

Tuntuu, että jotain traumoja on jäänyt. Unettomuutta on ollut todella pitkään.
Unen saan yleensä vasta aamuyöstä ennen, kuin olen itkenyt itseni uneen.
Joskus en pysty nukkumaan ollenkaan. Koko ajan on kova stressi päällä.
Olen kärsinyt pitkään kovasta ahdistuksesta ja pahoista paniikkihäiriöistä.

Kotoa lähteminen asioille ei luonnistu millään tavalla, koska jännitän liikaa.
Kärsin myös kovasta tuskaisuudesta ja jatkuvasta kuoleman pelosta.
Muita ongelmia myös kova kutina varsinkin iltaisin ja yöhikoilu.

Asun tällä hetkellä isäni kanssa, tulen hänen kanssaan jotenkin toimeen,
mutta tuntuu ihan kuin hän syyllistäisi minua äitini sairaudesta.
Isäni on lestadiolainen ja tuntuu ettei hän hyväksy, että olen jättänyt ryhmän.

Äidin kuolemasta tulee kohta vuosi, mutta asiat ja oireet eivät ole lievittyneet.

Minulla on viisi isosiskoa ja viisi isoveljeä. He ovat
jo maailmalla ja osalla on perhe ja lapsia. Olen heidän kanssaan keskustellut
asiasta ja he ovat kehoittaneet minua kääntymään lääkärin puoleen.

On vain niin vaikea puhua näistä asioista, kun on paniikkihäiriöitä ja muuta.
Tuntuu, etten jaksa enään. Terveyskeskuksessa olen käynyt, mutta apua en ole saanut.

Lopuksi omasta historiastani, alkoholia on tullut juotua runsaasti vuosien aikan, mutta viimeisen puolenvuoden aikana
olen juonut vain muutaman kerran. Kaikennäköisiä huumeitakin on tullut aikoinaan kokeiltua,
mutta en ole koukussa mihinkään, enkä ole koukkuun jäänytkään koskaan.

Mistä pitäisi hakea apua ? TK:ssa eivät määrää mitään lääkkeitä. Melatoniinia määräsivät unettomuuteen, mutta ei auta.
Joku lääkitys olisi saatava, että saisi elämän raiteilleen ja voisi nauttia taas elämästä.
Tällä hetkellä tämä on yhtä tuskaa ja kärsimystä.

Entiedä oliko sekava teksti, mutta jospa joku ymmärtäisi ja osaisi neuvoa.

Suosittelen sua varaaman ajan psykiatrille. Varmasti tollasesta on jäänyt traumoja, koska läheisen ihmisen hoitaminen, varsinkin kuolevan on todella raskasta. En yhtään ihmettele, että se jälkeenpäin ilmenee ahdistuksena ja muina oireiluna.

Kannattaa kirjottaa paperille nuo asiat ja ottaa se mukaan psykiatrille. Jos et paniikiltasi pysty puhumaan niin sulla on ainakin se lappu mukana, jonka voit näyttää. Ehkä ihan yksityinen yleislääkärikin sopisi aluksi. Nekin ymmärtää kyllä ja on palvelualttiimpia kun terveyskeskuksessa. Vähän kalliimpaa se on, mutta sieltä saat ainakin jotain lääkeapua.

Noita on kuitenkin erilaisia ns. masennuslääkkeitä, jotka monesti auttaa ahdistukseen ja paniikkihäiriöönkin. Lisäksi voit saada esim. tarvittaessa käytettävän rauhottavan lääkkeen, joka auttaa pahimpiin jännityksiin ennen kun nuo masennuslääkkeet alkavat auttamaan, menee yleensä 2-4 viikkoa ainakin.

Kannattaa hakea apua pian, ettei tilanne pahene enempää. Voimia kovasti tilanteeseesi.