Pahaa oloa ja turhautumista - normaalia?

4 viikkoa alkaa olla raittiutta takana. Täällä on kirjoitettu aikoinaan (mm. Antilooppi), että
vaarallisia rajapyykkejä ovat 10 pvää, 30 pvää ja 100 pvää. Suunnilleen siis 1 vko, 1 kk ja 3 kk.

Minulla on ollut hyvin vaikeata viimeisten päivien aikana, minulla on tullut nyt 4 viikkoa raittiutta täyteen.

Turhautumista, itkuja, jostain lapsuudesta, pahaa oloa, ja sitten taas yhtäkkiä ihan hyvää oloa (helpotusta
tuskaisen kokemuksen jälkeen?)… onko tämä normaalia, konkarit?

Pitäisikö minun vain seesteisesti toipua? Miten pitäää toipua? Mitä tehdä kaikella vapaa-ajalla?

Pitääkö tuntea edelleen syyllisyyttä viimeisten 20 vuoden sähläyksistä? Kauanko sitä pitä suorittaa?

Garde my friend. Päästä itsesi helpommalla. Älä nyt koko elämääsi haaskaa menneiden murehtimiseen. Anteeksi anto itsellekkin on sallittua. :slight_smile:

3kk, 6kk, 9kk, 12kk-rajapyykit on todettu olevan hankalia, mutta niistäkin selviää, elämällä päivän kerrallaan raittiina.

Omalla kohdallani pääsin menneisyyden kauhuista, soveltaen ohjelman 4. ja 5. askelta. Sen jälkeen prosessi pääsi minun kohdallani kunnolla käyntiin. Menneisyys muuttuu taakasta voimavaraksi, kun asiat käsittelee ja anteeksi antaen jättää taakseen.

Harva meistä hurahtaa uskoon, saaden kerta laakista kaikki syntinsä anteeksi. Sitä odotellessa. Keskitytään elämään. :wink:

Tunnekuohut kuuluu nähdäkseni ihan asiaan parin ekan kuukauden aikana. Kyllä nekin tasoittuu.
Muistan että itsekin joskus aikoinaan eka tipaton kuukausi meni vuorotellen itkiessä ja nauraessa. En minä mitenkään surullinen ollut, märisin ihan muuten vaan; olemisen sietämätöntä keveyttä kai. :slight_smile:

Oman kokemukseni mukaan ei 1 kk rajapyykki ole sen kummempi kuin vaikkapa 3 viikon rajapyykki. Odottele rauhassa millanen olo sitten vaikka 3 kuukauden kohdalla on.
Mutta ei noita “kriittisiä” virstanpylväitä kannata liikaa tuijotella, sillä muuten huono ennustus saattaa toteuttaa itsensä, ja sitä virstanpylvästä katsoessa ajaakin ojaan.

Kiitoksia hyvistä vinkeistä!