paha kysymys.

Kun alkoholisti sanoo “rakastan sinua”, rakastaako hän oikeasti sinua?
Kaiken sen jälkeen mitä olen joutunut alkoholistin takia läpi käymään, tuntuu vaikealta uskoa kun hän sanoo näin.
Siis johtuuko kaikki paska alkoholista, eli että alkoholistista tulee tunteeton (empatia kyvytön) ihminen kun tarpeeksi juo, vai oliko ensin tunteeton luonne joka joi ja josta tuli alkoholisti. Leimaako ihmisiä joista tulee alkoholisteja yleensä joku tietty luonteenpiirre kuten just tämä tunteettomuus… hmmm… Vai olikohan ensin muna vai kana… Rakastaako ALKOHOLISTI enään ketään, vai onko pullo ainoa tosirakkaus!!! Tahtoisin vain tietää olenko itse menettänyt oman tosirakkauteni… Pidänkö hänestä kiinni koska rakastan, vai päästäisinkö irti koska rakastan… Onko itsekästä olla päästämättä irti? Luulen että olemalla hänen kanssaan vain pahennan molempien tilannetta… Mutta ei ole helppoa kun toista todella rakastaa… (Montakohan kertaa tässä tekstissä on sana “rakastaa”?) ((ei muutenkaan hajua saako tästä kukaan mitään tolkkua kun kirjoitan lähinnä miettimättä mitä kirjoitan)) :frowning:

Vaikka hän juo, vaikka hän on nytkin jossain enkä tiedä missä, vaikka hän on tehnyt tätä samaa jo viisi vuotta, vaikka mä olen ollut aivan rikki ja itku kurkussa rukoillut lopettamaan ja hän ei ole lopettanut, vaikka hän on jättänyt mut ovelle itkemään ja nauranut kun on lähtenyt juomaan, rakastaako hän minua?

Hän soittaa maanantaina, pyytää anteeksi, hän tulee kotiin maanantaina, pyytää anteeksi, joka kuukausi, aina maanantaina (joskus sunnuntaina, joskus tiistaina) kun rahat on loppu ja kavereilla on ehkä jo muuta tekemistä kuin ryyppäämistä…

Rakastaako hän minua, vai rakastaako hän minua vain silloin kun hänellä ei ole muutakaan tekemistä? Silloin kun ei ole rahaa tai kavereita, silloin kun ei ole juotavaa.

Sano sinä, rakastaako hän enään minua, rakastiko hän oikeasti koskaan…?

auttaakaa nyt joku ratkaisemaan tää mahdoton pulma, heittäkää vaikka lonkalta, ihan sama kunhan ei tarvi enään kelata tätä ja vois painua nukkumaan… :cry:

Moi,
Olen alkoholisti, peluri…yms…
kalatisissani erilaisia tyyppejä.
On sellaisia jotka ovat juoneet itsetuntonsa (poistu kuviosta).
On snoppailijoita, jotka juo ja ei välitä (poistu)
…jos sinua ei kunnioiteta, oli ongelma mikä tahansa niin ei hän ole sinua varten!

Minä rakastin ja rakastan yhä.
Ei tuota pysty yleistämään, minusta se on täysin tapauskohtainen asia.

Minusta Kotivalo kirjoitti omaan ketjuuni tätäkin asiaa valaisevan kirjoituksen. Tuossa linkki, käy lukemassa.

http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=22787#p575230

Olen samaa mieltä kotivalon kanssa siitä, että kyllä minä uskon retkunikin minua rakastaneen. Se rakkaus on vain niin kovin erilaista kuin millaisena minä sen asian käsitän. Minusta rakkaus on paljon kauniimpaa kuin kännireissuilta soitteleminen. Minusta rakkaalle ei tehdä sellaisia asioita joita retkuni minulle teki. Minusta rakkauteen kuuluu luottamus ja sitäkään meillä ei ollut. Uskon silti, että kyllä retku rakasti, omalla tavallaan. Se tapa vain oli tuhota minutkin, sillä niin tukahduttavaa, painostavaa, takertuvaa ja vaativaa se oli.

Kaikki varmasti oikeassa, mut kukapa tähän osaisi täysin oikeaa vastausta antaa (ja itseltään alkoholistilta on turha kysyä)… :frowning: On se vaan niin HIENOA että monen vuoden holhoamisen jälkeen mä huomaankin että se oli täysin turhaa, kaikki… Tai ei siltä osin että sainhan mä rakastaa, mut olisin kai joskus ansainnut saada sitä takaisinkin. Ja nyt se kaikki on loppu, vaikka ei oikeestaan koskaan edes alkanutkaan, vuodet meni siinä et odotin jonkun alkavan, sen paremman elämän. Turhaa kaikki, odotus. Elin vaan jotain itse sepittämääni satua, suljin vaan aina silmät siltä tosiseikalta et Hän ei oikeesti edes halunnut siihen kuulua… Tai jos halusikin, niin en tiedä… Ei jaksa käsittää. Sama kun ois hakannut viis vuotta päätään seinään sillä erotuksella että se ois tuottanut sentään jotain näkyviä muutoksia… Kaikki meni. Meni kaverit. Meni elämänilo. Meni itsetunto. Meni yöunet. Meni luottamus ihmisiin. Kaikki meni. Mut hän jatkaa, tuolla jossain hän on nyt joko helvetin iloinen tai helvetin surullinen, jokatapauksessa hän jatkaa. Ehkä hän on pahoillaan tai ehkä (todennäköisesti) hänen mielestään mun pitäisi olla pahoillaan. Kaikki on päin persettä. Jokatapauksessa.

Dont forget::wink: