Olen jo pitkään lukenut tätä palstaa koska minullakin on ongelma - alkoholi. Joka päivä olen aamulla päättänyt että tänään en hae kaupasta muutaku ruokaa mutta ihan joka päivä mukaan lähtenyt (vähintään) se tuttu sixpäk. Tänään ei lähde!
Josko tänne tämän “julkistaminen” auttaisi pysymään päätöksessä tänään, saisin vertaistukea ja tsempittäjiä…
Tsemppiä! Pysy vahvana tänään. Meitä on täällä monta muita painimassa samojen ongelmien kanssa!
Hei Kerttuli, tervetuloa plinkkiin!
Samaa rulettia olen pyörittänyt itsekin. Aamulla, usein pienessä ja välillä isommassakin kankkusessa päätin, että tänään en hae viinaa. Ja hain kuitenkin. Tiedän, että sen kierteen poikkisaaminen on vaikeaa, mutta kun ensimmäinen kerta onnistuu, on seuraava jo hieman helpompi.
Lähestymistapasi on hyvä. Tänään ei lähde kaljaa mukaan. Päivä kerrallaan!
Tsemppia ja voimia päätöstesi toteuttamiseen.
Kotona! Ja kurkopäkki kaupassa 
ja kaikki muutki alkoholipitoiset juomat 
Asun maalla, lähin huoltoasema on 1,5km päässä ja kauppa/kioski/kapakat 15km päässä. Että uskon että kun olen kotiin päässyt kaupungista ilman “ylimääräistä” niin taitaa tää päivä olla voiton puolella
Työpäivä pulkassa, turvallisesti kotona joten nyt aikaa kertoa mun tarinaa
Olen 53v nainen, ihan kivassa kuosissa vielä, yrittäjänä omassa erikoistavarakaupassa pikkukaupungissa, oma talo maalla, harrastuksia, ulospäinsuuntautunut ja reipasluonteinen. Kulissit siis kunnossa.
Juominen ollut pitkään päivittäistä. Tarkasti kyllä lasken paljonko voin juoda että seuraavana päivänä kykenen töihin. Joka ilta sixpäk kurkoa - vähintään. Päivän Juomat hain joko aamulla ennen töihin menoa tai heti töiden jälkeen. Oli vaikka mitä tekosyitä mennä kauppaan. Enempää kun päiväannoksen en uskaltanut ostaa koska pelkäsin että juon kaikki. Kauppoja tietty vaihtelin koska en kehdannut joka päivä mennä samaan kauppaan. Vapaapäivinä tai sunnuntaina kävin usein naapurikaupungissa. Sama pullojen palautusten kans. Onneks juomat on ollut olutta, lonkeroa tai siideriä, ei väkeviä eikä edes juuri viiniä. Juon yksin kotona, en vastaa puhelimeen kännissä joten kulissit on helppo pitää pystyssä.
Ensimmäisen tölkin avasin yleensä jo matkalla kotiin töistä - kyllä! autoa ajaessa. Että voisin juoda sen maksimimäärän sille iltaa. Ja lähes aina meni se koko määrä kerralla kurkusta alas ja loppuilta tokkurassa (siis kännissä). Mitään en saanut aikaan, nukun huonosti. Yöllä heräilyä ja valvomista. Kauhee morkkis, masennus, päätöksiä että näin ei voi jatkua, tää ei ole elämää. Aamulla sama vannominen, tänään lopetan. Ja kuitenkin saman jatkui taas seuraavana päivänä. Päivisin väsynyt, keskittyminen vaikeaa, ahdistaa, mitään ei oikeen saa aikaan, masentaa. Silti hymyilen asiakkaille ja esitän reipasta. Arvatkaa vaan onko henkisesti raskasta.
Juomisen aloitin jo teininä, ja heti humalahakuisena. Opiskeluaikoina tais ekaa kertaa olla lähes päivittäistä, silti suoritin opinnot ajallaan. Muistan kun vuonna 1999 muutin kolmeksi vuodeksi pohjoiseen ja silloin lupasin itselleni että uudella paikkakunnalla juominen loppuu. Ei loppunut. Vuonna 2002 kun ostin ensimmäisen oman pakasta vedetyn auton lupasin itselleni että lopetan juomisen ja alan reissaan ja kierteleen autolla. Ei loppunut. Vuonna 2008 kuusi vuotta sitten kävin A-klinikalla, lopetin antabuksella mutta se piti lopettaa kun maksa-arvot nousi. Pikkuhiljaa juominen taas tuli kuvoihin takaisin. Ja tässä ollaan.
Sen tiedän että minun täytyy lopettaa juominen kokonaan, vähentäminen ei onnistu. Se on todettu. Ja nyt minulla on ainakin todella kova tahto lopettaa. En enää kestä tätä väsymystä, masennusta, ahdistusta, itseinhoa yms pahaa oloa. Joudun lonkkaleikkaukseen tammikuun lopussa ja tieto lonkan kulumisesta on ollut pelottava tieto. Tämä mun maallinen tomumaja ei ole enää entinen. Olen aina ollut fyysisesti ja henkisesti perusterve, harrastanut liikuntaa. Ei ole ollut 3-kymin, 4-kympin eikä 5-kympin kriisejä. Nyt havahduin että hei, mun kroppa alkaa kuluun ja jotain tarvii tehdä!
Minulla ei ole ystäviä kenen kanssa tämän jakaisin, kelle kertoa miten menee, kuka tsemppaisi joten tulin tänne. Ainakin tarinat mitä olen lukenut niin monet ovat monessa kohtaa minulle niiiiiin tuttuja juttuja!
Tsemppiä meille
Tosiaan, tuntuu melkein kuin peiliin katsoisi kun tuon sinun kirjoituksen luin. Olen myös uusi täällä, tänään toinen päivä selvänä. Kyllä me tästä yhdessä selvitään ja tänään ainakin minulla on hyvä fiilis! Miettinyt että toden totta, siitä on 12 vuotta kun viimeksi olen viettänyt selvän Uuden Vuoden, huomenna ei ole krapulaa
Tsemppiä!
Uuden elämäntavan opettelu vie aikaa, mutta se kannattaa!
Niin tutun oloinen on tarinasi, Kerttuli. Päivä kerrallaan - jokaiseen päivään tarvitaan kosolti tahtoa ja onnistumista! Uusi vuosi juomaperinteineen on tämänpäivän haasteeni. Mitä teette, ettette lähde kauppaan hakemaan olutta mieliteosta huolimatta? Tai miten onnistutte ohittamaan kauppareissulla kaljahyllyn? Yritän sisäisellä puheella tsempata näissä kohdin itseäni. Koitan myös keksiä muuta ohjelmaa.Kun ei oo enää lapsiarkea tms. kotona, on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa juomistaan vapaa-ajalla. Tapajuoppouteen ja tissutteluun loksahtaminen on jatkuva uhka.
Mulle on ehkä aikas “helppoa” olla lähtemättä kauppaan hakemaan juomaa kun tulee mieliteko kun lähimpään huoltoasemaan on matkaa 1,5km ja kauppaan&kioskille 15 km. Vaikka eipä tuo matka este ole jos oikeen teki mieli, ehkä vaan hidaste
Kaupassa käynnit olen ajatellut suunnitella tarkkaan mitä ostan, ostan enempi kerralla että kauppakäyntejä tulis mahdollisimman vähän. Toinen mitä olen suunnitellut että pidän käteistä mukana ja maksan käteisellä. Sitä käteistä vain sen verran kun mitä ostoksiin menee. Kauppalistalle vaan oikeesti tarpeellista ettei listaa voi karsia sikspäkin vertaa.
Kaupassakäynnit ajoitan aamuun ennen töihin menoa, aamulla on helpompi kävellä kaljahyllyn ohi.
Ja sillä vahvalla tahdolla ja päättäväisyydellä kaljahyllyn ohi!
Saas nähdä miten uni tulee selvin päin, kun en edes muista koska olisin selvänä nukkumaan mennyt? No, eipä aamulla ainakaan ole krapulaa
Hei Kerttuli,
Tervetuloa palstalle ja tsemppiä raittiiseen uuden vuoden alkuun.
Kaksi asiaa tuli heti mieleen: ensinnäkin, olisko sulla mahdollisuutta hakeutua uudelleen A-klinikalle? Olisi nimittäin varmaan helpottavaa puhua asiasta jonkun kanssa.
Suosittelen myös keksimään uusia tapoja siihen töistä paluun ajankohtaan; rutiinit tarttuvat nopeasti ja auttavat välttämään alko-ostoksia. Muutenkin juomisen jättämään tyhjiöön on yritettävä löytää uutta sisältöä - tai elvyttää vaikka joku vanha harrastus.
Nainen44: Joo, kyllä me ollaan tosi kaavamaisia tän ongelman kanssa, ihan huvittavuuteen asti kaikkien pullonpiilotusleikkien ja ostopaikan vaihtojen ym. kanssa.
L:tar
Yksi lähtökohta on mielialat (ehkä vähän huono sana) tms, joissa juominen helpoiten toteutuu - siis niiden välttäminen.
Tähän on yhtenä kirjainyhdistelmänä HALT. Hassua sinällään, kun saksaakin puhun, ensin tulee aina mieleen Pysähdy, joka taas ei liity tähän. HALT koostuu sanoista Hungry, Angry, Lonely ja Tired. Eli Nälkäinen; vihainen/ärtynyt; yksinäinen; väsynyt. Näissä ‘tiloissa’ mielitekoihin sortuminen on ainakin todennäköisempää kuin muuten.
Ainakin kannattaa syödä hyvin ennen kauppaan menoa. Nälkäisenä on muutenkin alttiimpi heräteostoksille etc, itse kukin varmaan huomannut. Väsyneenäkin tulee tehtyä hölmöjä valintoja, kun ei jaksa miettiä loppuun asti, mitä on tekemässä. Nämä esimerkiksi kun muistaa siinä itselleen höpöttelyn lomassa hoitaa kuntoon, on jo helpompaa välttää ne ei-toivotut teot.
Kiitos HALT -vinkistä
eka selvä yö takana ja hyvä fiilis. Uni tuli, oli katkonaista, nukuin 11h´. Mulle vaparina normimäärä, nyt vaan selvänä. Aamulla vaan ei ollut sitä tuttua ahdistusta Hyvä aloitus toiselle selvälle päivälle.
Tuo HALT on ainakin minun kohdalla tosi. Raskaan työpäivän jälkeen oli ihan pakko hakea rentoutusta, väsyneenä ei jaksa keskittyä mitä ostoskoriin lappaa jne. Tarttee huomioida myös mielentilat kun sinne kauppaan menee. Kiitti huomiosta!
L:tar: A-klinikalla kävin kun asuin Tampereella, sinnekki luikin ympärille vilkuillen. Joku puhelinmiittinkin menis että ei ammattilaisten kans asioiden käsittely hirvitä vaan sinne meno. Pikkukaupungissa kauppiasyrittäjänä mut tiedetään ja se että joku asiakas näki että minne menen ja kohta koko kaupunki puhuis mun ongelmasta. Ei riitä itsetunto eikä pokka mulla.
Ja sen olen tiedostanut että rutiinit tarttee laittaa uusiks Onneksi minulla on mielekästä tekemistä, mille nyt tulee aikaa kun kännääminen loppuu. Onneks mun kännäys ei ole ollut tyhjän ajan täyttöä vaan kai ennemminkin riippuvuus, tapa, pään nollaus stressissä yms. Oikeen harmittanu vapaapäivät joille suunnitellut kaikkea kivaa. Lopputulos ollut seuraava: pitkät yöunet, pitkän kaavan mukaan aamupalaa, koirat lenkille ja samalla reissulla kauppaan. Kaupassa katson kelloa montako voin ostaa että aamulla olis työkunnossa. Kotiin ja eka tölkki auki jo ennen kauppakassien purkua. Hiukka kotitöitä, tissuttelua, ruoanlaittoo, tissuttelua. Päikkärit (=sammun). Heräilen alkuillasta laskuhumalassa. Morkkis, masennus, vitutus… jotenki notkun illan tekemättä mitään, nukun huonot yöunet ja seuraavana päivänä “virkeenä” töihin. Ja taas päätös lopettaa kännäys. Ja taas illalla kaupan kautta kotia. Jne jne jne
Nyt kun tästä lähden töihin tekemään paperitöitä niin jätän lompsan kotiin niin eipä tuu poikettua ärrällä 
Raitista 2015 vuotta kaikille!
Kerttuli kirjoitti
Julkistamalla oman tilani sain aikoinaan avun. Mulle apu tuli aa-ryhmästä, jossa oleville naisille ja miehille kerroin olevani alkoholisti. Työtoveri ja liiketuttava olivat raitistuneet ja mainitsivat tällaisesta mahdollisuudesta. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin tajusin hävinneeni alkoholille. Piti päästä pohjalle, mutta sitten sain lahjaksi raittiuden.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Minullakin oli suuri kynnys mennä A-klinikalle koska asun suht pienellä paikkakunnalla ja olen paljon vapaaehtoistoiminnassa mukana, jonka kautta tunnen paljon ihmisiä. Sitten oivalsin, että jos joku tuttu minut siellä näkee, niin on A. henkilökuntaa (joilla vaitiolovelvollisuus) B. tai itse samalla asialla hakemassa apua ongelmaan. Yllättävän helppo sinne loppujen lopuksi oli mennä ja todella mukava hoitaja otti vastaan. Eli kannattaa mennä rohkeasti vaan. Minäkin olen harkinnut, että hakeudun myös lisäksi AA-kerhoon. Sillä haluan nyt kaiken tuen, että en repsahda. Kesällä olin 7 viikkoa juomatta (silloin en ollut vielä päättänyt lopettaa kokonaan vaan pitää paussia), mutta kun se oli ohi, niin sama tahti jatkui, ihan niin kuin breikkiä ei olisi ollutkaan. Joten nyt päätin hakea apua ongelmaan, ainakin nyt tuntuu siltä että olen oikean ratkaisun tehnyt, tosin tänään on vasta 3 päivä.
Emmää niitä A-klinikalla olevia ihmisiä pelkää vaan sinne menemistä. Kun kadulta avaan ko paikan oven, kuka sen näkee. Tosin en edes tiedä missä se A-klinikka tällä paikkakunnalla on. Koitan plinkin tuella ja tällä terapeuttisella kirjoittamisella pärjätä - ainaki näin ekaks,
Ihan mukavia ihmisiä siellä Tampereen A-klinikalla oli mutten kokenut että kauheesti sieltä apua saanut. Muutaku antabusta, joka sitten piti lopettaa kun maksa-arvot nousi.
Minulla ihan sama: tauon jälkeen menee entistä enempi. Sama ollut tupakan kans: vuosia ilman ja kun yhden röökin vetää niin sama aski päivässä -tahti samantien.
Tekemättömiä töitä olis vaikka kuinka mut jotenki olo ettei osaa oikeen mitään alkaa tekeen. Ennen vapaapäivänä olen tähän aikaan ollut tukevassa humalassa tai sitte “päikkäreillä” nukkumassa humalaa pois. Nyt täytyy kehittää uudet rutiinit. Jos vaikka ekaks laittas takkaan tulet ja tekis jotain hyvää ruokaa. Ja sitten vois kaivaa lukemattoman dekkarin esille (löytyy 4 kertaa uusittu dekkari jota en ole “kerennyt” lukea)
pidättekö blogeja?
tiedättekö jotain hyviä blogeja?
siis tästä lopettamisesta
Olisi kiva lukea toisten etenemistä. Mulla alkaa neljäs päivä, päällimmäisenä just nyt on väsymys mut töihin on lähdettävä
Kerttuli, harvoin kirjoitan, mutta nyt tuli tunne, että samassa tilanteessa ollaan. Useampikin meitä on, jotka on päättäneet tällä kertaa onnistua. Minulla on vasta kolmas selvä päivä aluillaan, mutta tästä jatketaan. Itse e ole juonut joka päivä, mutta pari päivää viikossa olen ottanut sitten niin paljon, että lopputulos on ollut periaatteessa sama. Perjantait ovat pahimpia, kun on tottunut aina nollaamaan viikon milloin mistäkin syystä juomien kera. Vaikeaa tulee ehkä alussa olemaan noiden rutiinien muuttaminen, mutta nyt ei anneta periksi 
Hei, samassa veneessä ollaan täälläkin… Itsellä ongelmakäyttö ollut sellaista, että sitten kun lähtee niin vedetään loppuun asti ja kapteenina aivan joku muu kuin itse. Vaikka arkisin ei mitään tarvitsekaan ottaa niin kylläpä se kiintiö tulee taatusti täyteen viikonloppuisin. Nyt vain ensimmäistä kertaa alan myöntään avuttomuuteni kontrollin suhteen ja jospa tänne kirjoittelusta ois jotain hyötyä. Ei jääny erityisen hyvä fiilis uvsta kun filmi poikki sen viimesen 4h. Nyt tavoitteena väh. 2kk ilman mitään mut päivä kerrallaan… M28
Teemu Suomisen Soberismia on minusta paras.
