Päätös juoda ja sen seuraukset

Moikka kaikki pitkästä aikaa. Kirjoittelin tänne aiemmin, nyt ollut taukoa.

Olin juuri reilut 6 vkoa täysin ilman alkoholia ja sen ajan voin todella HYVIN, opinnot ja työt luistivat, urheilin paljon… olin onnellinen. Alkoi sitten hiipimään ajatus, että haluan juoda kerran, vaikka suunnitelma oli olla puoli vuotta täysin ilman.
No minähän sitten join. Lähdin pubiin siitä huolimatta, että seuraavana pvnä olisi ollut velvollisuuksia. Minulla ei koskaan jää se siihen pariin. No, join kuin sika ja olin kuin sika kännissä, olen nainen, mutta toleranssi hyvä.
Heräsin aamulla, mietin millä olen tullut kotiin ja huomasin, että takki ja huivi jääneet kantapubiin. No sinne sitten taksille ja siideri käteen. Joinkin siinä sitten 10-21 ja en ollut syönyt mitään. Määrät oli mitä oli, reilusti yli 20 annosta alkoholia.
Voitte kuvitella mikä olo minulla oli lauantaina. Ensinnäkin jo yöllä oksensin, aamulla alkoi sitten perus hirveä ahdistus, tärinä ja tuskainen olo… Illalla lähtö töihin!
No hoidin sen työkeikan kunnialla vaikka pitikin ottaa rauhoittava ja skarpata ihan helvetisti. (ravintolassa, kun olin töissä)

Join siis to ja pe, ja nyt on tiistai… Ahdistaa, ahdistaa,ahdistaa. Näin koko viime yön hirveitä unia ja hikoilin ihan saatanasti. Millon tää oikeesti loppuu? Kauanko kärsin tästä, että päätin juoda? Ahdistaa sekin.
Ei tekisi mieli mennä yleisille paikoille, mutta pakko on.

Sen tiedän, että enää en juo. Aikaa en tiedä, kuinka kauan meinaan olla ilman, mutta taas pisti miettimään, että kannattaako juoda ollenkaan? Ei tälläisessä ole mitään järkeä.

Huolestuttaa vaan se, että milloin humalan kaipuu ottaa taas vallan? Kuinka voin silloin sitä vastustaa? Nyt en voinut. Se vituttaa. En haluaisi enää samaan tilanteeseen.

Tiedän nuo tunteet, ahdistukset, pelot, tuskanhien. Ja sen että vaikka kuinka olisi vahva päätös olla juomatta, tulee kaipuu sitä nousuhumalaa ja sit on kahdenvaiheilla antaako periksi vai eikö anna. Olisi hyvä osata ottaa itseänsä niskasta kiinni ja repsahduksen jälkeen jatkaa raittiutta. Ota yhteyttä paikkakuntasi A-klinkkaan jos et halua kulkea AA;ssa. Tsemppiä sullekkin :slight_smile:

Tutulta kuulostaa. Vähentäminen ei taida onnistua enää minullakaan. Pitää hakea joku ryhmä, apua ja lopettaa koko dokailu. Muuta tietä ei minulla ainakaan näytä olevan. Se että lopetan juomisen tuskaani, oli se sitten yksinäisyys, tekemisen puute tai mikä vaan on pakollinen alku, muuten mikään muukaan asia ei ala sujumaan. Tämän eteen on nyt vaan lujasti taisteltava. Ei auta, taas olen askeleen jäljessä, mutta askel kohti kuitenkin eteenpäin. Ei kirkkaana ,mutta tiedän että se on pakko. Pakko. En voi juoda enää.

Mulla myös oli pe-la ja olo su-ti. Pahaolo kesti siis kauemmin kuin hauskuus. Aika typerää.

Tuo on totta. Mutta itse en sitä muista kun sen ensimmäisen kylmän siiderin suuhuni kumoan. Se vaan unohtuu. Nyt yritän pinnistellä että muistaisin. Siksi käyn täällä palstalla. Täällä muistan…