Päätös alkaa vahvistua

Hei.Mulla on niin kauhea olo että oksat pois.Olen miettinyt kuinka aika monella olo kohenee juomattomien päivien myötä mutta mulla vain pahenee.Alkon tuskaa se ei ole, mutta menneisyyden painolasti kummittelee ja se ajatus kunka olen saattanut itseni tähän jamaan.Pelko että olen toivoton tapaus.

Ne tutut häpeät ja muut ei jätä rauhaan.Ahdistus on sanoinkuvaamaton.Pahemminkin voisi olla mutta sekään ei lohduta.

Tänään jos rohkaistuisi menemään aa-ryhmään,pitää vielä miettiä.Kireys,hermostuneisuus,sietokyky kaikeen nolla,tunne siitä että olen pohjasakkaa ja leima otsassa:/

Jotenkin tämä suma pitää saada purettua, mä en oikeesti ole tällainen:( Missä on ilo ja nauru…ja millä ihmeellä tän ahdistuksen saa pois,tämä syö naista kuin rotta!

Iltaisin usein tuntuu että on oma itsensä, aika levollinen kun käy sänkyyn kirjan kanssa puhtaassa kodissa saunan ja lenkin jälkeen ja iltapuuhien.

En vain saa kaivettua esiin positiivisia ajatuksia,kaikki voimat menee kun koittaa selviytyä jollainlailla ahdistuneisuuden kanssa. Sain eilen tuttavalta kaksi diapamia ja voi veljet kuinka ahdistus hävisi, hymyilin jopa.Ei mitään euforiaa tms vaan luultavasti sellainen olo joka normi-ihmisillä on vallitsevana olona.

No saimpahan häivähdyksen millaista se on ja sitä kohti pyrin kunhan löydän keinot.Tämmöinen purkaus tänään.Hävettää niin sairaasti tuokin kauas mennyt ketjuni:/

Mielestäni näyttäisi siltä. että sinulla ei todellakaan olisi mitään hävittävää jos kävisit tänään tutustumassa AA:han. Ei alkoholismin ja sitä ympäröivien asioitten kanssa kannata yksin kärvistellä jos siihen ei kykene, kuten minä en kyennyt. Minäkin menin AA:han vaikka olin täälläkin muistaakseni vannonut, että sinne en koskaan tule menemään ja nyt kun sielä käyn, niin se on ylivoimaisesti parasta mitä olen alkoholismilleni ja itselleni tehnyt, eikä sielä vain alkoholista keskustella vaan kaikista tunteista/fiiliksistä mitä ihminen kokee ja tuntee. Sielä käyminen on erittäin “terapeuttista” ja jos totta puhutaan, niin me alkoholistit jotka sielä saadan käydä ollaan erittäin etuoikeutettuja koska tuola ulkomaailmassa on huonosti voivia ja “sairaita” ihmisiä joille tekisi sielä käyminen hyvää vaikkeivät olisikkaan alkoholisteja.

Lisään vielä, että minunkin on hyvä muistaa se, että AA ryhmiä on varmasti monenlaisia ja sitä kautta erilaisia joten tuo edellä oleva kommenttini perustuu vain omaan kokemukseen oman ryhmäni kanssa. Enkä muutenkaan olisi alkanut “saarnaamaan” AA:n puolesta, mutta kun asiaa pohdit omassa textissäsikin, niin rohkenin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta. Pallo on kuitenkin sinulla Kenia, aivan kuten pitääkin olla :slight_smile:.

Voimia Kenia.

T. Prossa

Kenia, minusta tuntuu, että tilanteesi ei ole ollenkaan niin toivoton, kuin sinä itse koet. Ensinnäkin on hienoa, jos et pode alkon tuskaa. Toisekseen jo se, että olet oivaltanut, mikä sinua rassaa (= menneisyyden riesat, häpeä, mahdollisesti jopa masennus) ja kaipaat entistä minääsi (iloa, naurua) takaisin, on mielestäni tervettä ja osoittaa, että tunnet vastuuta itsestäsi ja tekemisistäsi. Tilanne olisi paljon huonompi, jos et esim. kokisi katumusta.

Mikä siellä menneisyydessä on niin raskasta, ettei sitä meinaa jaksaa kantaa? Ei sinun tarvitse täällä tuosta avautua, vaan mieti sitä itseksesi. Jos se on jotakin, mitä olet tehnyt jollekin/joillekin, niin onko anteeksi pyytäminen ihan mahdoton ajatus? Jos se taas on jotakin todella tyhmää ja vastuutonta, mutta olet lähinnä vahingoittanut vain itseäsi, niin anna itsellesi anteeksi. Et voi muuttaa mennyttä, mutta voit muuttaa kaiken nyt ja tästä eteenpäin.

Tekstistäsi ei tule esille, elätkö yksin vai parisuhteessa. Jos elät parisuhteessa, niin aiheuttaako läheisesi sinulle ahdistusta vai onko tuo ahdistuneisuus nimenomaan itse aiheutettua? Jos “vain” itsesi syytä, niin se on siinä mielessä hyvä asia, että tiedät pystyväsi myös itse vaikuttamaan muutokseen.

Nyt tarvitsisit mielestäni keskustelukumppania, siis ammatti-ihmistä, jolle voisit lähteä purkamaan tilannettasi. Muistathan, että alko ei ole se ratkaisu. Se voi tuoda hetken unohduksen ja helpotuksen, mutta loppupeleissä vain pahentaa kaikkea. Tuon varmasti tiedät itsekin, kukapa meistä ei tietäisi :slight_smile:

Ja jos pimeä vuodenaika ahdistaa, niin siihen voi auttaa esim. kirkasvalolamppu aamupalan aikana. Nykyisin nuo valaisimet eivät maksa paljoa; alle satasella saa jo aivan hyvän lampun.

Tsemppiä ja voimia sinulle; olet oikealla tiellä huolehtiessasi kunnostasi ja ympäristöstäsi <3

Tässä pitää kompata. Kiitollinen pitää myös omalta osaltani olla, että olen AA:n löytänyt. AA tarjoaa ajattelutavan muutoksen, joka tuntuu olevan äärettömän monelta ihmiseltä hukassa. Tunne-elämän häiriöistä tuntuu kärsivän huomattavan suuri osa väestöstä ja tässä ei nyt puhuta alkoholisteista, vaan ihan kaikista ihmisistä. Omakin ymmärrykseni, joka jalostuu päivä päivältä on ihan AA:lta lainassa.

Moi,kiitos viesteistä.Käyn terapiassa muttei siitäkään meinaa mitään tulla kun terppa on perinteisen suunnan kannattaja ja minä toivoisin keskustelevaa vuorovaikutusta.

Tuo aa-asia nyt muhii,sain aamupäivällä kiinni auttavasta puhelimesta henkilön joka kehoitti soittamaan 18 maita uudelleen,käsitin että yrittää tavoittaa jotain naista kait jonka kanssa voisin mennä,en ole varma.

Tiesi tuosta nimenomaisesta ryhmästä kertoa että siellä käy enemmän jo pidemmän raittiuden omaavia ja kun tuskailin et jos siellä on tuttuja, sanoi et lähes kaikilla on noita ajatuksia.Antoi oman numeronsa.

Hemmiina eläisinkin parisuhteessa,hyvässä sellaisessa.Nimenomaan miespuoliset hlöt ovat suuri kompastuskiveni,lähes poikkeuksetta alkoholin juonnin on laukaissut ihastumisenkohteeseeni liittyvä muka rohkaisunotto ja se ei jää yhteen iltaan, vaan menee viikkoja,kuukausia:/

Ja kuukausien aikana ehdin sössiä kaikki omat ja muidenkin asiat sitten:(

Vastapainoksi olen ollut juomatta pitkiäkin aikoja,jopa kaksi vuotta,silloinkin se ratkeaminen tapahtui vastavaalla tavalla.Mun täytyy pysyä erossa miehistä jotka aiheuttaa suuria tunnekuohuja tai sitten uskaltautua tapaamaan ilman alkoa.

Mutta kun en juo,märehdin humalapäissä tehtyjä mokia,virheitä ja kaikille aiheuttamaani haittaa.Jolloin en edes välttämättä halua tavata enkä kykene tapaamaan ihastuksia kun olen niin allapäin ja ankea.Hyvä noidankehä.Yllän kännissä sellaisiin suorituksiin monella saralla että ystävät kauhistelevat ja ovat järkyttyneitä, mutta mun meno vain kiihtyy ja kiihtyy:/Anteeksi jos kiertelisi pyytämässä, saisin vuoden kierrellä suunnilleen ovelta ovelle ja ison rahatukon kanssa.Hävettää,hävettää,hävettää.

Ei se aa ota varmaan mitään vaikken tuntisi oloa omaksi siellä…typerää on miettiä jos tuttuja,jos siitä tulee uusi ahdistuksen aihe ja en todellakaan tarvitse enää yhtään lisää niitä.

Kerran muutama vuosi sitten kävin kerran kauempana ryhmässä, minut haettiin sinne,satuin olemaan humalassa ja häivyin kesken pois :blush:

Koen olevani yksinäinen,vaikka haluan olla yksin.Olisi se ihana jos tässä olis tukemassa ja jakamassa arkea oikeanlainen mies, ja olisihan tässä joku jos haluaisin mutta haluan juuri niitä joita ei voi saada kuin lainaksi-tämä on yksi perusproblematiikkaani.Ja jos alkaa näyttää että jutusta voisi tullakkin jotain,kiirehdin nopeasti tekemään jotain jolla tyrin kaiken ettei vahingossakaan mitään hyvää pääse tapahtumaan mulle ja taas on yksi ahdistuksenaihe lisää:/

Liian ongelmakimppu ihmiseksi ilmeisesti.

Älä Kenia yhtään murehdi siitä, että jos sielä nyt joku tuttu sattuisi olemaan. Se voisi olla jopa sinun kannaltasi ihan hyvä juttu koska siinä tipahtaisi yksi lukemattomista esiripuista alas ja se voisi tuoda vähän helpotusta oloosi. Sitäpaitsi, niin tuttusi varmasti olisi iloinen nähdessään sinut koska tietää, että olet tehnyt viisaan päätöksen astuessasi kynnyksen yli.

Kyllähän minullakin oli sama asia mielessä noitten tuttujen suhteen, mutta parin eka käynnin jälkeen olis ollut ihan sama vaikka kaikki tutut olisi tullut ovella vastaan :slight_smile:. Tänäänkin aion mennä sinne rinta rottingilla oli sielä tuttuja tai ei :smiley:.

T. Prossa

Moikkis Kenia. Kiva kun olet taas linjoilla. Sanoisin sen verran AA:han, että samasta syystä ja samalla asialla siellä ihmiset käyvät. Erittäin suuri etu onkin, ettei tarvitse alkaa selittämään tai esitelmöimään mitään jos ei halua. Jokaikinen tietää, mistä on kysymys. Enkä minä niitä mahdollisisa tuttuja millään lailla pelkäisi. Yllätys voisi olla molemminpuolinen! Melko varmasti muuten positiivinen sellainen. Rohkeasti kokeilemaan! :smiley:

PS. En itse ole kerholainen, mutta suosittelen ennakkoluulotonta tutustumista kaikille raitistelijoille (ja mieluiten muillekin). Oma ihannekerhoni koostuisi sekä alkoholisteista että ei-päihdeongelmaisista. Ehkä tällaisia onkin, en tiedä.

Semmoiseen kerhoon jo minäkin lähtisin. Jos tosiaan asioita ei katseltaisi jonkun tietyn ongelman kannalta , ongelmakeskeisesti, vaan erilaiset ihmiset opettelisivat yhdessä tekemään, elämään, vaikuttamaan asioihin ja voimaantumaan… ja jos vielä mystiikka ja hengenahdistushommat jätettäisiin oven ulkopuolelle niin jo vain , jo jättäisin lämpimän lieteni ja polkupyöräni selkään hyppäisin… mutta taipaa olla toiveet liian suuret…

Ei välttämättä toiveesi liian suuret ole, riippuu siitä millaiseen ryhmään sattuu. Mystiikkaa ja hengenahdistushommaa sielä ei ole ollenkaan. AA:ssa saattaa olla uskovaisia ihan niin kuin työpaikoilla, kaupoissa ompeluseuroissa, autokouluissa, kirjastoissa, ihan missä vaan, mutta kas kumma kun mielestäsi ne sitten ei olekkaan hengellisiä hihhuliseuroja vaikka sielä joku uskonsa toisikin esiin. Usko jo että ei AA ole mikään uskonollinen juttu ja lopeta sen jauhaminen.

En saa nyt selkeeksi meenkö vai en.Soitin juuri sille aamuiselle miehelle ja hän kertoi että tuo ryhmä minne olisin menossa kohta,saattaa olla ettei siellä ole kuin miehiä.Huomenna olisi tuolla kauempana sellainen ryhmä missä on varmasti naisiakin mukana.Ja tää mies sanoi voivansa hakea mut sinne.Meillä on kuitenkin sauna-ilta huomenissa joka menee päällekkäin ton ryhmän kanssa,koti-sauna ilta ja siitä en voi luistaa kun se on meidän tärkeä rutiini.

Juomaan ratkeemisestahan tässä ei NYT ole pelkoa joten siirrän perjantaille tuonne kauemmas menon.Miten joku voi jahkailla näin paljon kun toisaalta voisin kipaista tohon lähelle mutta ei mieltä ylennä ukkokööristä siellä pelkästään :frowning:

Joku sanoo, Kenia vaan -isi,-isi,-isi muttei mitään saa aikaan.

Käy vaan siinä lähempänä tutustumassa toimintaan. Ryhmässä jossa minä käyn on yksi nainen ja hyvin hän sinne on sopeutunut ja on ihan tasavertainen meidän muitten kanssa.

Hei Kenia, kerrot ihan kuin minun olojani ja tuntojani. Ja juuri tänään minä tein päätöksen että huomenna marssin rohkeasti A-klinikan ovesta sisään. Olen myös nainen ja yksineläjä ja pyörin asunnossani paniikinomaisessa ahdistuksessa - pelkään kaikkia ja kaikkea enkä halua tavata ketään.

Mutta minä aion mennä A-klinikalle huomenna, vaikka pelottaa ihan hirveästi. Mene sinäkin.

Ja jos lähdet tekojesi sovittelu- ja anteeksipyyntöreissulle, niin mennäänkö yhdessä? :slight_smile: :slight_smile: Mutta mistä saamme riittävän suuren rahatukon mukaamme???

Hemmetti…olen ihan tuulten kuljetettavana…nyt kun kirjoitit Prossa tuon,vaihdoinkin taas mieltäni ja vedän takkia niskaan.Mutta jos siellä liepeillä vilahtaa yksikään tuttu naama,käännyn takas.Tuollaisiin paikkoihin kun ei oikein voi kepeesti pyytääkkään ketään et lähe käymään mun seurana.

Sun vika jos tuun entistä enempi alamaissa takasi!(Syyn vierittämistä toisten niskoille kun ite vaan jahkaa.)

Jos ne onki joku keskenään tuttu äijäpiiri ni voipi olla virheliike.

Jos ryhmä ei soveltunutkaan sinulle, niin käy sitten tutustumassa siihen eempänä olevaan myöhemmin.

Toivon kuitenkin parasta.

T. Prossa

Jänistin kuitenkin.Miihailin siinä rakennuksessa ja koitin näyttää et oon hakemassa lasta lasten iltakerhosta :blush: Samassa rakennuksessa oli semmoinen ja loppui kun aa alkamassa.Kurkin ovista ja yhdessä näkyi miestenpäitä ja kuului heidän tuttavallista naurua,se oli se aa huone.

Noh,on silti hyvä olo.Kävin juttelemassa miespuolisen ystävän kanssa, soitin ennen menoakin ja hän usutti että mene,mene ryhmään.Sanoi kun ovelleenkin menin että oisit mennyt ni hänkin saisi asiaan rohkaisua mun esimerkistä.

Kummallisin asia liittyy tähän:olin terapiassa tänään ja sitä ennen valtavan ahdistunut, sielläkin ahdistelin ja sanoin terpalle ettei hän takuulla tiedä ahdistuksesta mitään, kun sanoi vain että kyllä sinä kestät sen vaikka itkin kauhusta.On oxaminit lähes loppu kun sattui muutama viikko sitten se yksi jysäys enkä saanut unta enkä syötyä ja sitä ennen olin suorittanut oman kotikatkon niillä.

Anelin terpalta diapamia, johon hän nauroi ja tuumi et jos sinulla on kuusi oxaminia,pärjäät niillä ensi maanantaihin.

Ompa jaaritusta ja itse asia on tämä:mulla on aika hyvä ja ahdistukseton olo vaikken ole koko päivänä ottanut ainoaakaan oxaminia.Pelkään vieroitusoireita ja mietin otanko varmuudeksi noista vähistä.Mullahan on sellaista, että otan niitä varmuuden vuoksi, vieroitusoireiden pelossa vaikkei ahdistaisikaan.

Joka on sinällään itseään ruokkiva kierre.Mun tavallinen annos on 3-4 kpl 15 mg niitä päivässä.Kun tietäisi ettei tule vakavia vier.oireita, olisin enemmän kuin halukas lopettamaan ne tyystin.Tiedä vaikka ne puurottaa aivojakin ja varmaan sen tekeekin.Sit mietittiin jotain masennuslääkettä,mikään mihin olisin suostuvainen(ssri) ei sopinut terpalle ja mulle ei sovi ehdottamansa ketiapiini.Ollaan sitten ilman.Niin terppa vielä sanoi että jos haluat ahdistuksesta eroon,otat ketiapiinit.

Niin ette ole lääkäreitä ja itsekkin näistä asioista tiedän mutta osaako kukaan sanoa tuohon mitään?Mulla jo kävi mielessä huikaiseva ajatus:täysin kemikaaliton pää!Kummallista ettei terppa ollut huolestunut mahdollisista vieroitusoireista, mun tietääkseni tuollaiset pitää lopettaa muru kerrallaan ja se kuka uusii aina reseptin sanoo vain:kyllä sinä itse tiedät miten lopettaa ne kun aika on.

Ai,Prossalta oli tullut viesti kun olin lähettämässä tätä.Joo, kyllä se oli mulle nyt liikaa nähdä miesten päitä ovenraosta ja kuulla heidän nauru.Luulen näissä pikkuympyröissä olevan kaikkien tuttuja toisilleen ja siltä kuullosti.Siellä isommassa ryhmässä kauempana on kuulemma uusia naispuolisia tulokkaita parhaillaankin ja seuraava mietintä on perjantaille sinne meno.Mistähän aa puhelimeen vastaajat tietää hyvinkin tarkkaan parinkymmenen km säteellä olevien ryhmien koostumukset :open_mouth:

Kävitkö Kenia ryhmässä? Millaista siellä oli? Minä olen uusi täällä ja jahkaillut aikani ryhmään menon kanssa. Huomenna aion mennä, mutta pelottaa…

Hei Brit.Edellisessä viestissäni kerroin että jänistin.Typerät syyt koska olin kuitenkin samassa rakennuksessa ja jo kurkistin ovelta.Mutta älä sinä jänistä!Rohkeasti mukaan vaan:)Oli mulla oikeastikkin kynnys,koska sain ennakkotiedon ettei siellä ole naisia ja ryhmä tuossa liian lähellä,arveleisin et pienen lisäksi sisäänlämpiävä.Huom:mun arvelu tuo sisäänlämpiävyys.

Elämänetsijä,mene vain a-klinikalle.Itse olen käynyt siellä paljonkin aikoinaan ja voisin mennä nytkin ilman mitään ennakkoluuloja, mut kävin siellä niin tiheesti että työntekijäni tutustui minun kunnolla, luki melkein ajatukseni ja tiukkaa teki siitä suhteesta irrottautua mutta hän oli sitä mieltä että on aika mennä eteenpäin, yksityiseen terapiaan.On soiteltu sen jälkeenkin, ihan on ikävä meidän syvällisiä keskusteluja.Paljon tuli puhuttua ihan koko elämästä, ei se ollut pelkkää alkoholi jankkausta.

Hirmu tärkeää on löytää työntekijä jonka kanssa synkkaa.Potkaisen kumpaakin teitä takamuksille.

Kenia, kun menet AA-palaveriin ja tapaat siellä tutun, tiedät kyllä, miksi hän on siellä. Saa sinne meno pelottaakin.
Auttaviin puhelimiin vastaavat yleensä ihmiset, jotka ovat olleet jo vakituisesti toiminnassa mukana ja he ovat käyneet oman ryhmänsä lisäksi muissakin palavereissa.
AA-toiminta on ratkaissut Suomessa tuhansien naisten ja miesten alkoholiongelman, ja sinulla on sama mahdollisuus kunhan avaat palaveripaikan oven.

Ei ole mitään syytä pelätä. Et menetä mitään jos käyt tsekkaamassa millaista siellä on. Jos se ei olekaan sinun juttusi niin aina voit palata radalle takaisin.

Jos haluat niin voi tuolta kuunnella vaikkapa AA-Radion nauhoitteita. Tänään tuli livenä kuukauden lähetys mutta sitä ei ole vielä tuolla nauhalla.

kansanradioliitto.fi/ohjelmat.php?id=208

Tervetuloa !

Kenia, pitkästä aikaa.

Aloitusviestiisi vastaan, en kaikkia viestejä jaksanut lukea läpi. Täytyy ikäväkseni todeta, että kaikilla se ahdistus / morkkis / häpeä / paha olo ei niin vain katoakaan. Itse olen ollut juomatta helmikuusta lähtien, eikä olo ole kovinkaan kaksinen edelleenkään. Missään vaiheessa en ole kokenut raittiuden euforiaa, missään vaiheessa ei ole tullut parempi yleisvointi. En ole laihtunut, en ole iloisempi tai aktiivisempi. Itse asiassa vielä passiivisempi tietyiltä osin, ja kiukkuinen, koska en saa juoda.

No, taustalla jyllää kaksisuuntainen, joten varmasti osittain pilaa olemistani aiheuttamalla jatkuvaa ahdistusta. Ja kun oikeanlaatuista lääkitystä ei ole vielä löydetty, on minun oloni ajoittain todella kurja.

Toivottavasti sinulla, Kenia, lopulta sujuu paremmin, kuin minulla. Ja toivottavasti kukaan ei pahastu suorasta puheestani.