Minä menin ja pelasin. Puoli vuotta olin noilta areenoilta poissa, tuli veronpalautukset ja se “vanha kehno” alkoi kuiskuttelemaan että nythän on “ylimääräistä rahaa” 
Niimpä huomasin seisovani taas niiden ahneiden pelikoneiden edessä, unohtaen täysin niiden voiman ja oman voimattomuuteni.
Raha menetti merkityksensä, ne hotkas 300 euroa yhtä nopsaan kun ennenkin
Mä inhoan itteeni, miks mun piti vielä erehtyä, puolen vuoden jälkeen 
Millon mun ei tartte enää erehtyä?
Olen aivan lyöty.
Rukoilin aamulla Isä meidän rukouksen… äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta!
Pelien äärellä tuo muuttuu: Päästä meidät rahasta, ja se toteutuu.
En luovuta, pidän tuon oikean rukouksen ja jaksan vielä uskoa että hyvä lopulta voittaa, sittenkin.
Jostain syystä minun piti tehdä mutka entiseen.
Tarvitsisin vertaisten tukea nyt, teidän jotka tosissaan rimpuilette noiden saatanallisten pelien otteessa, miten te selviätte retkahduksista?
Päivä kerrallaan, ei siinä oikein ole mitään taikatemppuja. On tehtävä päätös, joka pitää. Olet ollut puoli vuotta pelaamatta, uskon, että pystyt jatkossakin taistelemaan itsesi kuiville. Käy lukemassa muiden tarinoita, ehkä löydät sieltä keinoja, jotka voit omaksua itsellesi. Tsemppiä sulle!
-Make-