Pääsiäinen

Tieto siitä, että kohta saa pari terävää ,joiden päälle olut jne. tekee jostain kumman syystä mut kamalan hermostuneeksi, malttamattomaksi, saa kädet tärisemään ja päässä humisemaan. Ja siitä se alkaa. Muutamaa tuntia myöhemmin kadun sitä mikä ei lopu, ennenkuin taju lähtee.
Nyt on toinen kerta, kun vakavasti olen päättänyt lopettaa. Edellinen olikin puolitoistavuotinen selvä sessio, jonka jälkeen voimani tunnossa aloin kohtuukäyttäjäksi. Totesin vaan silloin, että ei pysy kertarykäisyt lapasessa, ollaan sitten ilman. Ilmeisesti väärä metodi.

Onnea päätöksestäsi ja tervetuloa joukkoon! Itsellä kolmas vakava lopettamisyritys, ei pysy nimenomaan ne mainitsemasi kertakäytöt hallinnassa, ei vaikka aina onnistuu muutama kerta. On siis vain yksi tie ulos. Alkoholisti ei enää juomisestaan saa sitä etsimäänsä mielihyvää, se on vain pakoa juomisen aiheuttamasta ahdistuksesta ja näin kierre jatkuu. Se siitä sitten. Samoin käy kuten muidenkin huumeiden kanssa, sitä parasta trippiä ei vaan enää tule (tästä ei kokemusta, mutta näin ovat kertoneet) Pääsiäinen oli ja meni selvinpäin terveesti :smiley: Tsemiä alkuun!!!

Jep. Nyt onkin aika sitten kohdata taas elämä silmästä silmään pyhien jälkeen. Sen lisäksi, että puolisolle tuli aiheutettua mielipahaa, on pari duunikaveriakin saanut osansa.

Tsemppiä Godis…minullakin pääsiäisenä tekemiset ja varsinkin sanomiset hävettävät, kun sai tärkeimmät ihmiset, mies ja lapsi turhaan mielipahaa vuokseni…miettinyt lopettamista jo vuoden mutta aina vaan jättänyt tuonnemmaksi…nyt se on tehtävä muuten menetän kaiken.
Olen juonut 6 v melkein joka päivä, suurimmaksi osaksi salassa,…(tai ehkä niin vaan luulen), lipitellyt muka sivistyneesti viiniä…kokeillut antabukset, mutta nekin jäi 5 päivän jälkeen.

Mutta nyt tämä saa loppua…olen ihan alkumetreillä mutta olen iloinen että löysin tämän linkin ja monta hyvää voima-ajatusta saa täältä…Olen päättänyt, minusta tulee absolutisti. Tiedän että tie edessä ei ole helppo, mutta periksi en anna…

Pirpana

Omaa juomistani analysoin hieman, mulla on hyvä itsekuri, jos ollaan autolla, niin pieni viini ruokajuomaksi tai saunakylässä se yksi olut. Ei ehkä muuta kuin vettä. Työviikolla iltaisin osaan jättää kankkusen pieneksi. Mutta sitten kun hanat aukeaa, eli humaltuminen on tarkoituksena, juhlat, baari-ilta tms. multa lähtee joku ihmeen estosokka pois paikaltaan. Sen jälkeen on piru irti.
Mun humalajuominen on aina ollut enemmän tai vähemmän sosiaalista toimintaa. Nyt kun muutti mehtän keskelle, ni sosiaalinen media ja kaverit linjoilla luo illuusion siitä että vieläkään en juo yksin. Onhan ne kaverit siellä vaikka ei oliskaan kone päällä? Eli en juo yksin, se on alkoholistien hommaa. :unamused:
Mutta humalattakaan ei päivää ilman olutta tai lonkeroa.Tai jopa useampaa. Nuha vaatii aina rommitotin. jne.
Perin juurin outoa olla nytkin tässä koneella ilman nestemäistä iltapalaa. Kai tähän tottuu.

Tervetuloa joukkoon. Tutun kuuloista kerrontaa. Täälläkään et ole yksin. Tosin täällä ollaan porukalla ilman niitä juomisia. Inhottava aine tuo alkoholi. Alkuun ihan kiva juttu, mutta pitkän päälle varsin ikävä kaveri. Raittius on seikkailu aivan uuteen elämään. Vähän kuin Indiana Jones elokuvassa. Tahdonvoimasta ei oikeastaan ole kauheasti apua, kun ne tilanteet ja tunteet kääntyy koko ajan kohti uusia juonenkäänteitä. Pitää ottaa vain rennosti, niinkuin krokotiili-dundy - päivä kerrallaan ja kaikista elämän ihmeistä nautiskellen. :smiley:

Tapasin tänään yhden wanhan AA-veteraanin, joka sanoi että se on kumma tauti se alkoholismi kun monet tavalliset ihmiset luulee että sehän on vaan tahdonvoimasta kiinni että sen kun vaan lopettaa juomisen. Tai vähentää sitä juomista tahdonvoimalla.

Mutta kun tietyssä vaiheessa se juominen ylittää sen pisteen, ettei se ole enää tahdonvoimalla rajoitettavissa.

En itse tiedä, että minkä avulla tässä nyt ihan raittiina mennään ja on vieläpä tosi hyvä flow, mutta pelkän tahdonvoiman varaan en uskalla rakentaa.
Se on varmaan se Korkeampi Voima. :sunglasses: Enkä tarkoita nyt välttämättä Terveyden ja Hyvinvoinnin laitosta.

Heh, huomaa tuolla kylillä ja kartsoilla, mitenkä tämä kesäntulo ja pyhien (pääsiäinen ja vappu) läheisyys villiinnyttää jotkut ja sitten taas monella lähtee ihan lapasesta. Kauppojen kassajonoissa tärisee ja örisee tiesminkälaista krapulapeikkoa ja kaljaveikkoa, kassakoneet kilisevät ja poliiseilla riittää hommia.
Samoin sosiaali- ja terveyspalveluilla. Poliklinikoilla vilskettä, samoin katkoilla pyhien jälkeen.

Raitista kevätviikkoa ja etenkin raitista vappua toivotan erityisesi Goodikselle ja Pirpanalle! Tästä se alkaa. :smiley:

Raitista kevätviikkoa ja etenkin raitista vappua toivotan erityisesi Goodikselle ja Pirpanalle! Tästä se alkaa. [
Lainattu (vielä opettelua tuo lainaaminen/kopioiminen…)

Kiitos Ketostix!! Tämä on paras ikinä löytämäni sivut…olen siitä kiitollinen. Ihan lukemalla Teidän kirjoituksia olen saanut uskomatonta voimaa… MItä kuuluu Goodis? Olemme aloittaneet uuden elämän samoilla päivillä…

Pirpana, 3 päivä menossa, ja tiedän etten juo illalla!

^ Mukavaa lukea tuo, Pirpana. :slight_smile:

Kolmas päivä raittiutta on hyvä alku taipaleella kohti parempaa elämää. En minäkään vielä pitkällä ole, mutta sanovat nuo jotkut viisaammat tuolla että ‘päivä kerrallaan’ jokainen menee joka tapauksessa.

Mainitsin AA:n edellä. Itse en ole siellä nyt viime aikoina käynyt, mutta olen muualla kohdannut pitkään raittiina olleita konkareita. Jokaiselta voi oppia jotain.

PS. Ei sitä quote- eli lainaus-toimintoa tarvitsekaan osata. :slight_smile: En minäkään välitä sitä käyttää. Sitä käytetään kaikkeen turhaan niin paljon.

Hyvä päivä minullakin. Morkkikset riivaavat ajoittain, ja pakottavat itsetutkiskeluun. En pidä sitä pahana. Yön nukuin myös hyvin, mikä oli yllättävää, mutta äkkiä ajatellen muutama olut kyllä tietysti herättää käymään vessassa, ja ihan pienestä humalasta tulee myös ihan pieni laskuhumala. Siellä on kiva ilma. Ihan vaan vaikka olla ja katsella kun omat lapset leikkivät. Ei olla ja juoda kaljaa. Tänne kirjoittaminen helpottaa, ei ole kiireinen olo, kun saa pään tyhjäksi. Ei täyteen.

Tervehdys, Pääsiäisen jälkeistä elämää. Pääsiäinen ryhmämatkalla Petroskoissa, nyt vähitellen toipumassa. Ei tuntikausien bussissa istuminen ja kaupungilla laukkominen selvinpäinkään ihan kevyttä hommaa ole. Porukka etupäässä jossain kuudenkympin ja kuoleman välillä. Illallisella jotkut tilasivat viinipullon naapurin kanssa, jotkut taisivat jopa yhden tai kaksi vodkaryyppyäkin ottaa. Tavallaan vaativampaa olla sellaisessa melkeinraittiissa seurassa. Siinä rupeaa helposti ajattelemaan, että viinan käyttöhän on ihan mukavaa, rentouttaa ja auttaa seurustelussa. Sellaisessa porukassa, missä jotkut rupeavat rähisemään ja oksentelemaan toisten syliin ja sammuvat pöydän alle, ei juuri tulee mieleen, että tuohan voisi olla kivaa. Onneksi se “sosiaalinen” alkoholinkäyttö ei ole koskaan minua kiinnostanutkaan - lälläritouhua!
Tuosta tahdonvoimasta: Riippuu siitä, miten se määritellään. Kyllähän raittiudesta kiinnipitäminen ja jonkinlaisen ohjelman (minulla aa) noudattaminen, tai ainakin yrittäminen tietynlaista tahdonvoimaa vaatii. Mutta kokemuksesta tiedän, että jos se tahdonvoima tarkoittaa, että omin voimin selviäisin, niin se ei ainakaan minulla onnistunut. Aa-ssa olen saanut paljon asiatietoa alkoholismista - pääasiassa toisten kokemuksista. Usein kuulee aa-laisia syytettävän fanaattisuudesta, kun väittävät, että yksikin ryyppy johtaa kontrolloimattomaan ryyppykierteeseen. Eihän kukaan kiellä minuakaan kokeilemasta, mutta (onneksi) löytyy aina niitä, jotka ovat kokeilleet ja kertovat sitten, että ei taaskaan onnistunut. Tietysti se joiltakin onnistuu, ehkä he eivät olleetkaan “oikeasti” alkoholisteja? Aa-ssa ei vain juurikaan kuule heistä, koska he eivät tule sinne kertomaan. Siitä hyviä nämä palstat, että saa vähän kokonaisvaltaisempaa kuvaa alkoholismista. Varsinkin kun välillöä vakoilee vähentäjienkin palstaa. Minulle kyllä henkilökohtaisesti “fanaattinen” täysraittiuden aate vaan vahvistuu.

Hyvää Päivää Goodis ja muut…olinko havaittavissa jo eilen ihan erinnäköisen naisen peilistä?
Ei ollut silmät sirillään eikä tarvinnut pelätä huomaako kukaan…tosin kaksi yötä vähän levotonta, ihmeellisiä unia mutta ei haittaa koska olen ollut kuitenkin eri pirteä päivällä…
Morkkis minullakin vielä pääsiäisestä, kun haukuin Miehen ja hänen pari ystäväänsä, jotka ihan syyttömiä mihinkään, mutta kun humalainen saa jotain päähänsä niin sehän se vasta siinä tilanteessa tuntuu maailman oikeimmalta asialta.
Ikinä ei selvänä käyttäytyisi niin…olen pyytänyt anteeksi sekä lapseltani, joka joutui kuulemaan sängyn pohjalta kuinka hänen “sivistynyt” äitinsä humalassa antoi tulla parastaan…hävettää vieläkin…Mies ja lapsi antoivat anteeksi mutta itseltäni tämä ei unohdu, enkä usko että mieheni minua jaksaisi kauaa kuunnella. Muutun tietyssä promillemäärässä maailman idiootimmaksi ihmiseksi…ja tiedän että minun on turha yrittää kohtuukäyttöä…EI, ei… minusta tulee absolutisti…se on minun ainoa oikea valintani…

Eilen sattui jännä juttu…ystäväni toiselta paikkakunnalta soitti ja sovitttiin, että tavataan vapun jälkeen, kun on noita vapaita. Ehdotin itse, että mennäänkö yhdelle skumpalle…en sen sadasosan aikana muistanut mitä olin itselleni luvannut…sama kuin kerran etsin tupakka-askia vaikka olin lopettanut monta kuukautta aiemmin…jo se tuntui pahalta, että onko se noin veressä, ajatus… samassa muistin ja puhelun jälkeen nautiskelin ajatuksella mitä olen monta kertaa täälläkin kuullut…enää ei tarvite juoda!!!..ja mielikuvani siirtyivät mukavaan aurinkoiseen terassiin, jossa on iloisia ja hyväntuulisia ihmisiä, juon siellä tietysti hyvän kahvin tai lempparijuomaani Colaa…nautin hyvästä juttelusta ja voin illalla mennä kotiin hyvillä mielillä, että olisinko tarvinnut siihen sitä skumppaa tai viiniä…se olisi pian ollut toinen ja kolmas…loppujen lopuksi tilannut “ei olla köyhiä eikä kipeitä” tyylillä koko pullon ja aamulla herännyt taas siihen pahaan oloon jo paatuneena alkoholiin tottuneena harvoin enää krapulaa, mutta se henkinen pahaolo on mitä kauheinta…

Vappu on tulossa ja kauan sitten sovittu mökkiviikonloppu kahden ystäväperheen kanssa, jossa aina on otettu skumppaa, vodkaa, pönttöviiniä, pari päivää ihan helposti…lapseni kysyi minulta aamulla , että äiti, otatko sinä sitä siideriä kun toisetkin ottaa?? Silmäni kostuivat…syyllisyys…paha mieli valtasi hetken ja sanoin että ei, äti ei ota siideriä tai muutakaan vaan huolehtii teistä lapsista…

Minulla on suosikkiskumppapullo jääkaapissani joka jäi pääsiäiseltä…aion pitää sen siellä. Kokeilen samaa metodiani millä lopetin tupakanpolton 4 v sitten…menin ja jatkoin rutiineja, kävin samat jäähyt löylyissä, en laittanut tupakaa suuhuni, kävin sanoilla tauoilla ulkona kahvikupin kanssa samojen työkavereiden kanssa…en laittanut tupakkaa suuhuni…kaapissani oli puolikas tupakka-aski yli puoli vuotta, kunnes annoin sen ystävälleni… Minulle sopii se metodi että en piilota tai pakene tilanteita missä on alkoholia, minun täytyy antaa olla pullo siellä kaapissani, antaa sen siellä olla omassa rauhassa…aion kokeilla kaikki asiat mitkä saavat minut tuntemaa oikeasti ensimmäistä kertaa siltä että minä onnistun tällä kertaa…minun ei tarvitse enää juoda…

Kävin eilen hakemassa kirjastosta Jean Kirkpatrickin, Täyskäännös-kirjan…istuin terassillamme sitä lukemassa hyvän mansikkamehun kanssa… (aiemmin istunut samalla tavalla, skumppalasi kädessä tai viinin kanssa…kirjoitellut sähköpostia tai ollut facessa…loppuillan kirjoitukset ihan mitä sattuu ja aamulla kaikki ne pelkotilat, haiseeko alkoholi vielä, huomaako kukaan että join koko pullon viime yönä…ja sitten katsomaan puhelinta varovaisesti ,että kenelle kirjoitin eilen ja mitä…hävetystä ja morkkista…vähintään 330 aamuna vuodessa…sama tarina 6 vudoen ajan…mutta eilen sama aurinko kuin ennenkin lämmitti vielä myöhään ja minusta tuntuu että se on hyvä kirja…sen otan mukaan vappuna mökille sekä kaikki Teidät (kone mukaan…) niinkuin Goodis kirjotti, tänne kirjoittaminen helpottaa…niiin minuakin…

Olen ollut 6 vuoden sisällä 5 päivää juomatta…se on minun pisin aikani…minulla on tänään 4. päivä ja tiedän että olen tänään juomatta…
Mukavaa torstaipäivää kaikille!!!

^ Hyvä Goodis ja Pirpana! :slight_smile: Pirpanalla alkaa siis ihan uudenlainen lehti kääntyä elämässä, kun saat lisää raittiita päiviä plakkariin. Ja on varmaan tosi kiva huomata niitä hyviä muutoksia ihan ulkoisessa itsessäkin; ulkonäkö alkaa kohentua, kohta alkaa kuulla kohteliaisuuksia lähipiiriltä jne… Se on tosi hyvä fiilis.

Juu, olen samaa mieltä mitä Meikämanne kirjotti tahdonvoimasta ja AA:sta. Ja onhan se kyl niinkin että AA:ssakin on monenlaisia ihmisiä joista suurella osalla raittiuden myötä on vintillä jo matot aika suorassa/ pururata kuivana tms. mutta ei ihan kaikilla. :smiley: Fanaatikkojakin voi olla missä vain, vaikka “virallisesti” AA sanoutuukin irti yhteiskunnallisista asioista, ei ota kantaa yhteiskunnan alkoholipolitiikkaan tms. eikä myöskään kenenkään ulkopuolisten alkoholinkäyttöön muuten kuin enintään tiedottamalla omasta toiminnasta. Juuri se on se kahdestoista askel, niiin olen funtsinut.
Eikä AA:ssa ketään kielletä juomasta. Jokaisellahan on oikeus “käydä kentällä kokeilemassa” ja sen jälkeen palata. Sitä ei tosin suositella, vaikka monihan niin (valitettavasti?) tekeekin. On paljon näitä ns. saranoiden kuluttajia.

Se AA:n tiedottaja jonka kanssa eilen olin tekemisissä aatosteli, että vaikka sanomaa viedään mm. katkaisuhoitoasemille, niin katkolla ihmiset ovat vielä sen verran pöllähtäneitä ja “kuutamolla” putkiensa jälkeen, ettei se AA-info katkoilla oikein uppoa vastaanottavaiseen maaperään.
Vasta kun ihminen alkaa olla sen verran tolpillaan että fyysiset vierotusoireet on häipyneet, pää alkaa taas toimimaan ja miettii että mites sitä raittiutta nyt voisi pitää yllä, voi olla paras hetki tutustua AA:han.

Käyhän nuo AA:n tiedottajat sitten luennoimassa myös kuntoutuslaitoksissa, vankiloissa ja lisäksi (kuulemma) erilaisissa sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissakin…

Meinasinkin jo kysellä, että mitenkäs pirpanalla sujuu, mutta hyvä kuulla että hyvin.
Kaikki aika on tätä ennen mennyt omien tärkeiden tointeni kanssa, joihin on sopinut jatkuva pieni sihauttelu. Yllättävää sinänsä, että asiat eivät ole edistyneet.
Lapsien nukuttaminen on ollut hermoja raastavaa puuhaa, ne kun ei nukahda heti, ja ärsyttävä pikku jano mouruaa pitkin ja poikin. Nyt sekin on helppoa, kun ei ole kiire mihinkään.
Vappu nyt menee harjoitellessa ihan normiviikonloppua, mikään yleisenä juopottelusessiona tunnettu juhlapyhä ei sinänsä ole lisännyt viinanhimoani, mutta pitkä vapaa on aina väräyttänyt drink-o-meterin viisaria - “nythän ehdin törpötellä, ja antaa aikaa vieläpä myös perheelleni, eikä omatuntokaan riivaa” :unamused:
Vappuna tosin tiedossa sosiaalista kanssakäymistä lapsiperheiden kanssa, siellä ei tohdi ottaa, mutta on henkisesti niin rankkaa, että illalla kyllä tulisi rentoutua hyvän juoman ääressä. Eka haaste on siis itse itselleni luoma käyttäytymismalli, varsinaisia sosiaalisia juomispaineita ei ole nyt näkyvissä.

Editoin pari kohtaa selkeämppän muotoon, varsinainen nettikirjoittelu ei ole ikinä ollut alaani.

.

Kiitos Metsätähti…Sinä sen sanoit…kun olen kuumeisesti miettinyt selitystä tälle vappumökkiviikonlopulle miksi en juo…tiedän, että voisin sen sanoa suoraankin, mutta huomasin syksyllä samaisen porukan kanssa alkoholista jutellessa, että heille en voi puhua asiasta, en vain voi. Sanotaanko, että minä en ollut valmis avautumaan, eivätkä he olleet valmiita kuulemaan totuuuttani.
Eilen toinen soitti ja sanoi mitä juomaa kukanenkin oli ostanut ja tunsin vastenmielisyyttä…mutta nyt on niin paha paikka, tiedän kokemuksestani miltä 5. päivä tuntuu ja näin jo itseni kohottomassa maljaa ja nostan maljani ja siemaisen siitä kuohuvaa ja heitän vaivihkaa loput pois…sanon kenties toiseen lasilliseen ei kiitos, haluan olla selvinpäin…tai sanon tuntevani, että migreenini on alkamassa…olenko raukka kun en voi sanoa niinkuin asiat on?
Aamulla tein päätöksen ja soitin, että tulen paikalle vasta huomenna. Nyt en luota rutiineihini vaan pelkään että illalla olisin ollut ympäristön vaikutuksesta heikko. Minulla tuli valtava tarve lähteä yksiä käymään vanhempien luona parin sadan kilometrin päähän. Haluan jutella vanhempieni kanssa, mutta minusta tuntuu että minun on kaunisteltava totuutta, en haluan heille liikaa murhetta tai ajateltavaa. Tuntuuko Teistä niinkuin minusta, että tämä on minun oma sotani jonka minä yksin ratkaisen? Sellainen olo minulla on…Mies kyllä ymmärtää ja antaa omalla tavalla tukensa asiaan.

Tästä päivästä näillä toimenpiteillä olen satavarma etten juo illalla…ja toivon että mieleni on samanlainen huomennakin. Huomennahan on koetinkivi, eihän sen pitäisi minua nujertaa, eihän, minunhan pitää se nujertaa. Aivan loistavia selviytymiskertomuksia täällä, ja nappasin hyvän neuvon S&S:ltä jäsenelle minä 70, joka oli menossa kosteisiin pihatalkoisiin, että sekoittaa puolukkamehua kahteen litraan kraanavetta ja juoda se ennen lähtöä…tuonkin neuvon aion huomenna…ei todella tulee janoon juotua…kiitos siitä! Otan kaikki neuvot nöyränä vastaan ja ymmärrän että olen vielä niin alussa…

Pirpana, se 5. päivä menossa (vaikein tähän asti…)

.

Kiitos Metsätähti!

Tänään oivalsin, tuli kuin salamana taivaalta, upea ajatus…minunhan on syytä olla ylpeä kun voin sanoa huomenna, että minä en muuten enää ota alkoholia…miksi ajattelin sitä piilottaa ja ikäänkuin hävetä, luulla että nuo kaikki luulee kuitenkin minulla olevan vakava alkoholiongelma, (joka minulla oikeasti on)…Minä päätin, etten välitä mitä muut ajattelee… Kait tämä monen vuoden pakoilu ja salailu on tehnyt siitä jo osan persoonaani. Esimerkiksi se kun olen kiertänyt systemaattisesti ne eri Alkot ja olen ollut varma, että myyjät tunnistaa ja mielikuvitus tekee omia päätöksiä. Ja kamala stressi, että mikä Alkoon on mentävä, etteivät vaan huomaa minun juovan liikaa.
Ehkä esittelen historiaan näinä päivinä enemmän ja tekisin sen Sinun alkamalle sivustollesi, Metsätähti, jos sallit. Otsikkosi kertoo jo niin paljon minunkin elämästäni…

Mutta missä on Goodis? MIssä olet ja miten jakselet?

Pirpana, 5 päivä kohta kääntyy 6. ja tässä olen hyvissä voimin…

Tääl!
Minä jo kerran kirjoitin tähän jotain, mutta se ei mennynnä perille.Tai painoin väärää nappia.
Se, mitä muut minusta ajattelevat pitäisi nyt unohtaa, keskittyä siihen, mitä minä minusta ajattelen. Morkkiksen alkuhuumaraittuis alkaa olemaan ohi mutta tavoite ei ole muuttunut miksikään. Tajusinpa vain, että tämä tulee olemaan välillä aivan helvetin vaikeaa. Niitä kaljalle kyselijöitä, tarjoajia, viikonloppuja, vappuja, pääsiäisiä, skoolauksia, uusiavuosia, löylyjä, lämpöisiä kesäiltoja tulee olemaan vielä yhteenlaskettuna tuhansia edessä. Toivottavasti. Lisäksi omastakin takaa löytyy vielä sarvipäinen valtiovarainministeri , joka aika ajoin istahtaa olkapäälleni, ja käskee juomaan ja tupakoimaan. Toisella olalla istuu sosiaali- ja terveysministeri, joka kehottaa minua olemaan kuuntelematta tuota ensimmäistä. Tyhymältä kuulostaa, mutta olen tässä joka ilta kaatanut pari kolme kaljaa viemäriin, ei niitä kehtaa täytenäkään palauttaa. Ja pysyy nuo kaks em. tyytyväisinä nyt ens alkuun.

Onnittelut kaikille tästä päivästä.

.