Pään purkua narkomaani-alkoholistin puolisona..

tuntuu,että pakko hieman yrittää saada ajatuksia purkaa jossain.Olen elänyt avoliitossa edellä mainitun kanssa pian 15v.On ollut ylä ja alamäkeä.Mies oli pirin käyttäjä,toki muidenkin ,kun aloimme seurustelemaan.Vuoden päästä meillä olikin yhteinen tytär,joka oli tekemällä saatu,toivottu.Mies on ollut lähemmäs 10 xvankilassa yhteisen elämämme aikana,lyhyitä ja pitempiä aikoja.Mies lopettelikin lapsen syntymän aikaan pirin käyttöä lähes kokonaan,kun valittavana oli me tai se.Viinaa meni päivittäin runsaasti.Vaihdoimme paikkakuntaa,jotta pääsimme niistä ympyröistä kauemmaksi.Tietty sieltäkin löytyi nopeasti samanhenkisiä kavereita ja yksittäisiä käyttökertoja tuli muutamia kertoja vuodessa.Jossain vaiheessa mies haki apua alkoholismiin ja oli juomatta n.vuoden,josta se taas alkoi mutta miedommilla tuotteilla,eli oluella kun väkevä laittoi pään sekasin.Tuossa välissä meille syntyi vuoden erolla toka tytär.Oli taas seesteisempi kausi päihteiden käytön suhteen,mutta paljon on jäänyt sydämeen ja mieleen ikäviä muistoja vuosien varrelta.Olen "hoitanut"miesttä kuin lasta,hänen ei ole ikinä tarvinnut huolehtia kotiin liittyvistä asioista,juurikaan rahasta saatikka lapsistamme,kun hänestä ei ole ollut ottamaan vastuuta mistään asiasta.Meille on syntynyt poika reilu 3v sitten,joten yhteisiä lapsia on 3.Miten ihmeessä minä olen selvinnyt näin kauan yksin,ilman apuja…työ on ollut pelastukseni ja vastapaino kodille.Mä en osaa edes kirjottaa elämstäni niin että joku ymmärtäis mitä mä olen kokenut.Mies oli 2v korvaushoidossakin ,jota nyt lopettelemassa omasta halustaan,kun ei jaksa olla kiinni jossain asiassa niin täysin.Korvaushoitoon pääsi kun kodeiini maistui todella hyvin vuoden päivät.Kun teki päätöksensä lopettaa korvaushoidon pulpahti taas ongelmat esiin,kalja ja huumeet.Nyt hän haluaa vapautta ja sen hälle suotakoon,mä en vaan enää jaksa kannustaa ja pönkittää ja olla tukena,mä oon niin loppu tähän pas.aan.tämmöstä nyt tähän ekaan kirjoitteluun…kiva jos joku jaksaa lukea.

lintukka oletko hakenut itsellesi mistään apua ja tukea? Olet ollut todella tiukilla ison lapsen (=miehesi) ja kolmen pienemmän kanssa + koko talouden pyörittämisessä. Se, miten sinä voit ja jaksat, heijastuu myös lapsiin. Ota yhteyttä auttaviin puhelimiin, ennen kuin olet aivan rikki.

Ja kirjoita toki tänne, kun siltä tuntuu. Voimia!

Hyvä Lintukka,
Luin tekstisi ja kysyn nyt sinulta a) miten ihmeessä olet jaksanut ja b) miksi annat itseäsi kohdeltavan noin?
Toivoisin, että mietit tuota b- kohtaa. Olin yhdessä ensin nuorena seurustellen sitten avoliitossa ja myöhemin, kun lapset syntyivät naimisissa narkomaanin kanssa yhteensä 20 vuotta. Viimeiset vuodet katkaisivat kamelin selän. Ymmärsin, että jos minulla ei ole voimia lopettaa omistuista riippuvussuhdetta, myös minä ja lapset sairastumme.
Mikä on sinun syysi jatkaa? Uskon, että keskustelu tällä palstalla on aika hyvä keino sinulle selvittää itsellesi omaa tilannettasi. Ymmärrän, että pienikin toivo paremmasta saa sinut jatkamaan suhdetta. Tämä kirjoituksesi kuitenkin antaa ymmärtää, että kamelin selkä on katkeamassa.

tässä mennyt koko päivä miehen tavaroita pakkaillessa.Ikinä en ole ennen tätäkään tehnyt,mutta hän on tehnyt selväksi ,että haluaa nauttia antimista vapaasti ilman tämmöistä jarrua,joka ei voi sulattaa niitä asioita ollenkaan.Lapsetkin ovat sitä mieltä,että ei tartte tulla enää kotiin.Vanhempi tytär sanoi että aikoo sanoa isälleen että painu vittuun täältä äläkä ikinä palaa.Sen mitta kans täynnä,vaikka kotona mies on ollut aina aikasen nätisti,muualla vetänyt aineensa eikä silloin täällä näy.Katteettomiin lupauksiin ollaan koko sakki kyllästytty.Mies on soitellut useampaan kertaan ja joka kerta mieli on joko ystävällinen tai vittumainen,aikoo viedä meiltä huonekalut jotka on hommannut,mut mie yleensä maksanut.Velkojakin on otettu mun nimiin kun ollaan tarkkaan neuvoteltu että hän myös osallistuu laskujen maksuun ja mullehan ne kaikki tietty jää kun hän nostaa kädet ilmaan niiden suhteen.Senkin vielä hyväksyn,mutta kun hän meinas et mun pitäis maksaa hälle kun hän ihan pa jotta pääsee alkuun,niin meni kyllä törkeyden puolelle ja siinä ei ollut mitään ihmeellistä hänen mielestään.Toivottavasti se tekis ton pesäeron nopeeasti ja suht rauhallisissa merkeissä,että jonkunlaiset välit säilyis jo lastenkin takia.Mä olen niin puhki sen painostukseen ja ilkeeseen satuttamiseen,joka johtuu piristä,koska selvinpäin ja kaljoissaan se on mukava,hyvä ihminenen…Sekin huolettaa että kuinka saadaan noi elatusasiat järjestykseen ja yh-lisät koska hän ei varmasti käy sos.toimistossa allekirjottelemassa mitään.että tämmönen tämä päivä,pahempaa odotellessa…Kiitos kun olette jaksaneet kommentoida ja lukea.

jatkoa oman pään selvittelyyn.Eli mies aloitti korvaushoidon pari vuotta sitten ja ensimmäinen vuosi meni hyvin ilman repsahduksia voisi sanoa(pari kertaa veti nokat subuista kun oli vkl lääkket saava)Itse antoi itsenä ilmi lääkärille.Hänen poikansa on jatkanut isäsä jalan jäljillä(eri naisen kanssa lapsi)kaikki kelpaa.Eivät olleet tossa hyvänä jaksona tekemisissä kuin satunnaisesti puhelimitse,mutta sitten saivat välejään hieman korjattua ja mies lähti pojalleen vierailulle,siellä yhessä ilmeisesti poltelleet ja kaljotelleet,jonka jälkeen alamäki alkoi,mies menetti korttinsa vuodeksi kun alkoi juopottelemaan,ja sen seurauksena hällä vaikeutui korvaushoito lääkkeiden haku,kun sen verran pitkä matka,jota ei suostunut tietenkään kävelemään ja kyydit oli kortilla,eikä varaa taksillakaan hakea(itse olen koko ajan ollut töissä,siksi en aina pystynyt kuljettamaa)jatkuvaa tappelua lääkkeidenjakajan kanssa kun heille ei tietenkään käynyt mikään muu aika kuin tasan klo 10 joka päivä.sitten tuli päiviä että jäi ilman lääkkeitä kun ei päässyt paikalle kellonlyömällä.Kalja maistui ja lääkäri antoi sanktioita,saattoi yhäkkiä ottaa viikoksi 10milliä oikeesta annoksesta kertaheitolla pois ja tietty vierotusooireita tuli ja syy etsiä muita aineita.piri kuuri alkuvuodesta ja toinen reilu kk:den pääsrä.Ja lopulta mies sai kortin ja taas pääsi kulkemaan,mutta kalja maistui,sillon tällön savut.mies päättii ainaisten taistelujen jälkeen että lopettaa koko korvaushoidon,"luullen"pärjäävänsä yksin.mies kuukaudessa laskenut annoksensa vähän kerrallaan 10milliin ja se ei hälle riitä joten taas helvetti valloillaan varsinkin kun pyörii narkkarikavereiden kanssa,ei hän pysty olemaan sivusta seuraaja.Nyt vedetty pian viikon kuuri piriä ja pää sekasin,ilman subua 3päivää,kun eivät antaneet ennen kellon lyömää viikonloppulääkkeitä ja hällä kiire reissuun.Vainoharhaisuutt,mielialanvaihtelua,vihamielisyyttä minua kohtaan.Hän sanoi haluavansa nauttia elämästä ilman perhettään,kun hänellä on oikeus hauskanpitoon.Hän itse sanoi että muuttaa muualle ja takasin ei tule.uhkailuja ja kiristystä,joihin en ottautunut.viimesin yheydenotto n.tunti sitten haluaa kotiin,on ikävä ja rakastaa.Mutta mä sanoin että ensin hoitaa omat asiansa kuntoon ja ottaa vaan sen asunnon jotta pääsisi miettimään mitä oikeesti haluaa ja sais aikaa itselleen,sitten vasta katsotaan jatkot.Jotenkin tää on jotain kauheeta painajauista,miten mä sotkeennuinkin tämmöseen,minä joka en ole ikinä edes kokeillut mitään ja kohta 10v en ole juonutkaan enää…

Hei Lintukka,
Onpahan sinulla ollut rankka päivä. Kirjoitin juuri sinulle vastauksen, mutta se hävisi jonnekkin. Otan siis uusiksi.

Ymmärrän hyvin halusi sopuisasta erosta. Me saimme aikaan sellaisen. Hyvänä hetkenä :slight_smile:. Mutta myöhemmin, kun mieheni tarvitsi rahaa, hän soitteli ja vaati osuuttaan mm huonekaluista. Sanoin, että ole hyvä ja hae, mitä haluat, mutta tottakai hän tarvitsi rahaa. Rauhan säilyttämiseksi annoin monta kertaa rahaa. Joka kerta allekirjoitimme myös paperin, jossa sovittiin, että NYT ei ole enää mitään vaadittavaa.

Ymmärrän myös tyttäresi vihan. Se on oikeutettua, hän on myös joutuntut pettymään monta kertaa. Halusin myös, että lapsilla säilyy suhde isäänsä. Hän on kuitenkin se ainoa. H,yvä ja rakastava, omalla tavallaan. Mutta lapset tarvitsevat rauhaa ympärilleen ja minun tehtävä oli se antaa. He tarvitsevat vanhemman ( jo onneksi meillä oli muitakin aikuisia ystäviä ja sukulaisia) joka turvaa tasapainoisen ympäristön, missä ei tarvitse jännittää aikuisen ihmisen tempoilevaa käytöstä, uhkailuita ja ahdistavaa ilmapiiriä. Sinä voit sen tarjota.

Tiedän, että nyt sinulla on vaikeaa, mutta myös sen, että onnistut. Sillä silloin, kun kuppi menee nurin, se menee ja silloin tie on vain eteen ja ylöspäin:)

joo on ollut rannka päivä,mutta niin paljon on tän 15vuoden aikana tapahtunut että moni ei osaa arvatakkaan.ja vähissä olleet ihmiset joille on voinut töysin rehellinen ollakkaan :frowning: kaikki pettymykset ja oharit lapsiemme kanssa on tuolla jossain kun en ole päässyt purkamaan.on tarjottu keskustelu apua mutta jotenkin en luota niihin samoihin ihmisiin jotka hoitaa miestä,kun nähnyt heidän mitä ihmeellisimpiä juttujaan…pelkään olla rehellinen heille koska olen varma että se kostautus tälle miehelle.

joo toi on tuttua että mies vaatii huonekaluja jotka hommannut vuosien mittaan mutta minä yleensä maksanut.sitten hän vielä vaati aamulla multa rahaa,mun pitäis ottaa lainaa ja antaa rahat hälle,että HÄNEN ei tartte aloitta pennittömänä tyhjin käsin…kehtasikin edes ehdottaa,sairasta.sanoin vaan että vieköön huonekalut mutta rahaa ei tule saamaan ikinä

Onko sulla nyt sellainen varma tunne siitä, mitä olet tekemässä? Nyt on uuden alku ja … Onko sinulla yhtään ihmistä lähelläsi, joka varmasti on tukenasi? Minkä ikäisiä lapsesi ovat?

voi mä toivon ja haluan muutosta elämääni.mutta on se vaikeeta.yritän pysyä tiukkana että ensin hän laittaa omat asiansa kuntoon ja ottaa oman asunnon.Haluan olla väleissä hänen kanssaan,eihän meillä ole ollut aikoihin edes seksuaalista kanssa käymistä,kun hänellä ei ole halua ja minultakin on hävinnyt semmoset matkanvarrella.enne nuorimman alulle saantia oli todella rakastunut uudelleen kun mies oli vankilassa,ilman päihteiden käyttöä.Hänen se ihana luonteensa tuli silloin esille,mutta pian vapautumisen jälkeen alkoi kodeiinikierre,niitävedettiin 30-50kpl päivässä lähes joka päivä,ennekuin pääsi korvaushoitoon omasta halustaan.meidän lapsemme ovat 13,14,3.

Lintukka, kuten oot todennu ni sun mies on nyt tosi sekasin. Paras todellakin olis sekä sun että lasten kannalta et sais oman kämpän tai paikan jossa olla väliaikaisest; toinen vaihtoehto ois sit laitoshoito, mut jos ei motivaatiota lopettamaan (tuo korvaushoidon nopea tiputus syyksi riittäis ku nopeat pudotukset yleensä ajetaan nolliin laitoksessa), ni eipä se kannata… Lapset varmasti tajuavat et nyt ei kaikki ole hyvin miehen osalta…

Sä olet kuitenkin katsonut tuota samaa jo vuosikaudet ja tiedät varmaan ettei tuo hyvin pääty… :frowning: Mä oon ite korvaushoidossa mut en oheiskäytä tai pyöri käyttäjien seurassa. Kuitenkin tuli kirjoituksesta mieleen et miehesi varmasti petasi retkahdusta jo sotkiessaan tuota korvaushoitoaan. Sen lopetuksen aikana tulisi nimenomaan olla vakaat olosuhteet ja tukea & lomaa että kestää ne viimeiset viekkarit ilman ja 10mg:st lopetukseen (?) on älytön annos. Mulla itellä menee se 10mg nyt enkä vois kuvitellakaan lopettavani sitä seinään.

Tuossa huonekalu-asiassa jos kuitteja löytyisi enää edes jotain, se voisi auttaa. Tietenkin mies tahtoo kiristää sua, että pysyisit omassa “roolissasi”. Mä kun käytin ni pidin kirjaa kaikista huonekaluista yms. ja uhkasin pitää kaikki itselläni. Kyl ne sit exälle tuli annettua, mut ku monella käyttäjällä on keinona juuri tuo kiristäminen, että olis joku joka tarvittaes antaa rahaa, paikan olla ja jeesaa muutenkin. Mikäli sun miehes on ollut työttömänä kun nuo huonekalut on maksettu, niin kannattaa ottaa yhteys sossuun; sieltä hän varmasti muutenkin saa uudet huonekalut. Ikävä olla näin suorasukainen joka asiassa, mutta nyt kun on putki päällä ni rahaa tarvitsee paljon kaikkeen sekakäyttöön…

Tää vaatii nyt sulta suurta vastuuta mut sä olet varmasti tottunut siihen jo vuosien aikana :frowning: . Mä toivotan sulle paljon voimia että jaksaisit pysyä tiukkana Maanantaihin asti, jolloin saisit tietoa sossusta huonekalujen kohtalosta ja voisit saada henkilökohtaista tukea. Sanoit ettet klinikalle tahtoisi mennä koska mies käy siellä, mut IH järjestää vain omaisille ryhmiä; sinne käyttäjät eivät saa mennä. Paljon voimia, toivottavasti voit soittaa tarvittaessa jollekin. Onneksi lapsilla on sut, nyt kun mies on reissussa niin voi olla aivan sekaisin joten parempi olisi sun ja lasten kannalta että te voisitte olla lasten kanssa kotona ja mies olisi muualla kunnes tilanne aukeaa paremmin…

Toivotan sulle todella paljon voimia, tosin sä vaikutat aika päättäväiseltä ja vahvalta naiselta eli sä varmasti pystyt asiat hoitamaan. Tämän jälkeen ansaitset kyllä pitkän loman… ja vaikka et vielä olisi päättänytkään mitä suhteen kanssa teet niin paras olisi varmasti, että saat ajan miettiä asiaa ihan rauhassa niin että päätöksestä tulee varmasti sun oma eikä stressin alla tehty… Tsemppiä multakin todella paljon!

PS: Yölläkin päivystää joku kriisi-apu-ryhmä jos meinaa “pää hajota” asioiden miettimisestä ja suunnittelusta… Ulkopuolinen ihminen olisi sinänsä hyvä, koska monesti yksinään mietityt asiat saavat helposti väärät mittasuhteet. Ulkopuolinen taho (ystävä tai IH:n työntekijä esimerkiksi) voisi varmuudella sanoa minkälaiset “ehdot” asetat suhteeseen tälle hetkelle ja mitkä tulevaisuudessa.

Onneksi sain suht hyvin nukuttua,eikä miehestä kuulunut illan jälkeen enää.Hän syyttää touhuistaan sos.toimea jossa lääkkeiden jako tapahtuu,itsessäänhän ei ikinä ole syytä.Aikoin tulla arkena ja käydä siellä esittämässä käsiään ja sanoa että siinä näette kuinka hänelle kävi kun ette antaneet viikonlopun lääkkeitä.Aina syyllinen on jossain muualla kuin hän itse.Mua pelottaa kun hän tänne ilmaantuu että saa puhuttuun mut ympäri ja asettuu takas tänne tai sit hirveä raivo kun tavarat on pakattu,se todella ilkeä vittumaisuus,juuri oikeista naruista vetely jotta saa mulle todella pahanmielen.Hänhän on aloittanut käyttönsä kaljalla ja imppaamisella n.35v sitten,joten todella pitkä kierre takana.Sillähän se yrittää aina repsahduksiaan puolustella että se ois hyväksytympää kun on noin pikä eläm päihteiden kanssa.Kuitteja huonekaluista ei ole,mutta kaikki kodinkoneet olen ostanut,lukuunottamatta pesukonetta,jonka hän osti minulle lahjaksi kun nuorimmaisemme synyi.Mies on hamstrannut tänne niin paljon roinaa,että olisi helpotus jos suurinosa häviäisi pois.Mä rukoilen voimaa pysyä tiukkana,koska en halua lkapsille tuottaa pettymystä ottamalla takaisin juuri nyt.Toivottavasti se jättäisi ruikuttamisen takas tulosta,kyllä se oli niin tosissaan oleva kun lateli ettei voi kuvitellakkaan takas tulevansa.ja käski pärjäillä iteksiin,oli tosi ylimielinen ja vihamielinen.Mä olen niin kyllästynyt ainaiseen jauhamisenn hänestä ja olotiloista.tuntuu ettei meillä muuta elämää ole ollut vuosiin kuin se että kuinka hänellä olisi hyvä olla,lääkkeeistä vatkutusta loputtomiin.Yritin puhua ettei lopettaisi korvaushoitoa aikani,mutta hän väitti pystyvänsä yksinkin pysymään erossa huumeista.Lopulta kyllästyi ja sanoin etten enää puutu,olen niin paljon tukenut,auttanut ja kannustanut että enää en jaksa,olen kurkkuani myöten täynnä koko pashaa…että tämmöstä tällä kertaa…

Pakko jatkaa,mies soitti äsken ihmeen rauhallinen sävy.Kysyi voiko palata kotiin ja mä sanoin että paras että hakeutuu nyt hoitoon ja ottaa asunnon,että en ole juuri nyt valmis jatkamaan näillä eväillä.Mies oli tosi yllättynyt ja loukkaantunut että teen hänestä kodittoman,kuinka voin olla niin kylmä ja välinpitämätön.Se ei vaan ymmärrä toimineensa väärin,koska hänestä on okey et muutaman kerran vuoteen häviää viikon pirireissuilleen ja sit menee taas tasasemmin,mutta mä en enää halua pakkohyväksyä tommosta.Mun sydän itkee kun jouduin sanomaan että ensin hänen täytyy saada asiansa kuntoon.ja että lapsetkin kärsii tämmösestä,jota hän ei ymmärrä ollenkaan.se on sitä mieltä ettei ne välitä hänestä,muutoin kuin jos ovat vailla rahaa tms…voi mistä mä löydän voimaa kestää tätä tilannetta…

Huh huh tätä elämää…Mies on tulossa tännepäin ja ainut mitä hän on vailla on RAHA,RAHA…kiristää kaikella mahdollisella,jos ensuostu hälle antaa 3000e(mua painostaa ottamaan lainaa)ei auta vaikka kuin sanon että autan kaikella muulla tavalla mutten rahalla.Kuulemma oon tosi vittumainen kun en suostu ns.pikku pyyntöön.Voiko oikeesti ihminen olla tommonen…näköjään voi olla täys kusipää.Miten tämmösestä selviää apua…Tähän kait tää meijän rauhan merkeissä tapahtuva ero kaatuu.Aikoo viedä multa pesukoneen,kun on se mulle ostanut lahjaksi,pitännee antaa viedä jos sillä saa itelleen rauhan.

Hei Lintukka,
Mikä on tilanteesi nyt?
Oletko keskustellut miehesi kanssa noiden vaatimusten jälkeen. 3000 euroa on aivan kohtuuton pyyntö. Jos lähdet häntä varten hakemaan lainaa, on se loputon tie. Aina tulee olemaan tilanteita, jossa sinua kiristetään lisää. Mihin hän sen pesukoneen veisi? Onko kuitenkin jokin paikka, mihin on menossa? Vai myykö suoraan saadakeseen rahaa.

Auttaisikohan sosiaalihuolto tässä tilanteessa? A) hoitopaikka olisi paras vaihtoehto B) asunto toinen. Arvaan, että pelkäät ehkä sotkea sosiaalihuoltoa perheesi asioihin. Itse pelkäsin, että minutkin todettaisiin kyvyttömäksi hoitamaan lapsiani, kun olen antanut heidän elää niin pitkään sellaisessa tilanteessa. Toisaalta viranomaiset saattaisivat ymmärtää, ettei miestä pidä päästää enää teille.

Samalla kun kirjoitin tämän, muistin, miten kerran vein keskellä yötä mieheni lääkäriin, koska hänellä oli psykoosi. Lääkäri kertoi, ettei tunne huumeriippuvuutta riittävästi, kirjoitti lisää diapameja ja pyysi meitä palaamaan kotiin. Koska mieheni ei ollut uhannut meidän tai omaa henkeään, hoitoon ei voinut noin vain viedä. Hullua, sillä silloin oli se pieni hetki, joka heille saattaa välillä tulla, että hoito kelpaisi. Olin palatessani tosi hädissäni, sillä tunsin olevani häkissä. Pienen hetken olin kuvitellut, että asiat alkavat ratkeamaan, mutta yhteiskunta ei tullut apuun.

Voimia ja uskallusta. Saattaako miehesi olla väkivaltainen?

Hei Lintukka, hyppäsin kahden viikon tauon jälkeen jälleen ohjaajana mukaan Vilpolaan ja aloitin lukemisen sinun tarinastasi ja kirjoituksistasi. Olet ollut hurjassa myllytyksessä. Miehesi on alistanut, vedättänyt ja hyväksikäyttänyt sinua ja rakkauttasi häneen häikäilemättömästi, niinkuin vain päihde- ja huumeriippuvuuteen sairastunut kykenee ja osaa. Toisaalta hyviäkin aikoja on ollut aina välillä, ja niistä olet saanut uutta toivoa mahdollisesta paremmasta tulevaisuudesta. Nyt kuitenkin kirjoituksistasi henkii lähes täydellinen epätoivo tilanteeseen. Kykenetkö itse näkemään minkäänlaista keinoa päästä ulos tai hypätä pois tai selvitä tästä tilanteesta? Mikä se tai mitkä ne olisivat? Onko jotain sellaista, mitä et ole aiemmin kokeillut tai yrittänyt?

Henkilön tulevan käytöksen ja toiminnan voi parhaiten ennustaa hänen menneestä käytöksestään ja toiminnastaan, sanovat käyttäytymistieteilijät. Ellei tapahdu jotain uutta tai tehdä asioita eri tavalla kuin ennen, niin toiminta jatkuu entisellään. Jos samaa tapaa on yritetty aiemmin, eikä se ole toiminut niin mikä saa uskomaan, että se toimisi nyt? Tämä koskee yhtä hyvin sekä huumeriippuvaista että hänen läheisiään.

VanamoII ja Malibu, teillä on kokemusta sekä läheisen että käyttäjän näkökulmasta ja olette jo vastanneet ja tukeneet Lintukkaa. Onko teillä kokemusta siitä, miten toiminnan muutos on mahdollisesti muuttanut asetelmia huumeriippuvaisen ja läheisen välillä? Olisi hyvä, jos jaksaisitte kirjoittaa esimerkkejä toimivista ja toimimattomista tavoista omasta kokemuksestanne.

Lintukkaa kannustan jatkamaan kirjoittamista. Et ole enää yksin tilanteesi kanssa, voit vapaasti ladata täyslaidallisen sisältäsi meille muille vilpolalaisille työstettäväksi ja vertaistuettavaksi. Uskon, että vertaistuen avulla sinun on vähitellen mahdollista yrittää muuttaa omaa toimintaasi verrattuna entiseen toimintatapaasi koskien miestäsi. Voisit myös miettiä, kykenisitkö olemaan hiukan enemmän itsekäs ja miten sen voisit toteuttaa. Mistä alkaisit, mitä tekisit huomenna oman itsekkyytesi toteuttamiseksi? Entä ylihuomenna? Ja sitten senjälkeen?

Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa tämän saman lopetuksen, ja kaiken uhalla teen sen jälleen vaikka joku vilpolalainen saattaa sanoa että taas Lauri toistaa itseään. Älä hukkaa toivoasi, sitä on aina löydettävissä jostain. Vesa-Matti Loirin “uskon ikuisesti elämään” kappaleen tulkinnan myötä toivotan sinulle hyvää yötä.

Hei,
Lauri kysyi toimivista ja toimimittomista (onpas vaikea sana kirjoittaa) tavoista. Noh, ei toimi, vaikka miten syytäisit rahaa ja tottelisit uhkailuja. Kuten olen kertonut, olen maksanut monesti, paperit on allekirjoitettu ja taas joudunmaksamaan… koska pelkäsin. Jos en maksa, mitä tapahtuu.

Toimivaa. En olisi koskaan varmaan - tai ehkä pidemmän ajan jälkeen - ollut valmis tekemään lopullista ja ratkaisevaa päätöstä, ellei rinnallani olisi ollut hyvää naisystävää. Hän oli kuunnellut vuosia onnettomia tarinoitani. Itseasiassa hän päätti, että nyt sinun on otettava oma ja lastesi elämä käsiisi ja erottava. Hän konkreettisesti talutti minut oikeusaputoimistoon hakemaan eropaperit. Ja hän tuki siitä eteen päin. Olen yhä kiitollinen tällä yhdelle ihmiselle. Mikä on sympaattisen ja empaattisen ihmisen ero? Jos jalkasi on poikki, sympaattinen nilkuttaa kanssasi, empaattinen kävelee rinnallasi sinua tukien. Minulla oli rinnalla monta kanssanilkuttavaa, mutta tämä henkilö tuki minua oikeasti.

Mitä itse tein toisin? Päätin, että minulla ja lapsilla on oikeus elämään.

Lauri kysyit, mikä saa meidät lähimmäiset kestämään kaikkea tuota vuosia. Luettelit ne: toivo, rakkaus, usko, sokeus ja tietämättömyys.

Hei taas!mä olin varma että nyt ollaan lopullisesti eroamassa,mutta tässä sitä ollaan kuitenkin.Ollaan puhuttu tunteista(joista emme yleensä osaa puhua toisillemme).Olisin antanut hänelle kaikki tavarat mitä hän vaati ja sanoinkin hänelle hyvin rauhallisesti puhelimessa että saa viedä,en ala niistä riitelemään,heti puoleen sanoi ettei hän missään nimessä oikeesti edes ottaisi mitään mitä tarvitsen.Hänellä on ollut todella vaikea elämä n6v lähtien.Isä oli täys sika jonka kanssa hän joutui kasvamaan(olivat eronneet) ja toiset sisarukset muuttivat äidin mukaan.Sisaret eivät voi uskoa lainkaan isästään mitään pahaa koska heille hän oli erilainen kun harvemmin näkivät.Mies on kokenut jo lapsena hylätyksi tulemisen tunteet ja hänestä on tuntunut aina ettei kukaan rakasta,välitä hänestä.En viitsi tähän kertoa niitä kauheuksia joita hän on joutunut kärsimään,mutta tämmönen tavallinen ihminen ei voisi kuvitella semmoista elämää kellekkään lapselle.Turvattomuutta,pelkoa,nöyryytystä ja nälkää.
Elikkäs asiasta toiseen juttelimme vkl:na ja hän luuli että hänestä(aina luulee)ei edes lapset välitä ja hän on ollut nuorimmalle mustasukkainenkin koska hänestä on tuntunut että minun tunteet ovat tyystin kuolleet kun poika syntyi,hän ei ymmärrtänyt että hänen omat teot ja käytös ovat syynä kun minusta tuli kylmempi.
Miehen mielestä minunkin pitäisi joskus rentoutua,vaikka ravintolassa ottaa pari siideriä,etten olisi aina kotona ja töissä.Hyväähän se minullekkin varmasti tekisi,mutta kun en halua mennä mihinkään saatikka että saisin juotua sitä paria siideriä.Joskus aina mietin että olisi mukava ottaa muutama ja olla vähempi tiukkapipoinen,mutta mulle on tullut jokin esto,täys lukko,että en saa nielastuun mitään mikä sisältää vähänkin alkoholia,varmasti seurausta miehen juomisen kattomisesta sivusta…
Mies on nyt kuitenkin hakenut omaa asuntoa ja olen sanonut että seuraavasta kerrasta en enää periksi anna,sitten olen kova kuin kivi,toivottavasti.Hölmöhän minä tietenkin toisten silmissä olen kun lupasin vielä yrittää ja tytärkin sanoi että kyllä sä oot sinisilmäinen ja tytär on hieman suuttunut asiasta minulle vaikka kovasti oli isänsä perään viikonloppuna ja tälläviikolla.jatkan taas toisella kertaa,ja kiitos kaikille kun olette lukeneet ja kommentoineet,mukava kun voi täällä puhua asioista,joita ei ihan kaikkien kanssa voi…

Lintukka,
olipa mukavaa lukea hieman toivoa sisältävä kirjoituksesi. Minusta toivoa on sekin, kun pohdit siinä että taidat olla hölmö kun toimit niin kuin toimit. Asetit itse oman toimintasi kyseenalaiseksi. Minusta ei välttämättä ole hölmöä, että päätit antaa juuri tällä kertaa miehellesi vielä yhden mahdollisuuden, sen viimeisen oljenkorren mihin hänellä on mahdollisuus tarttua. Jokainen tarvitsee joskus hengenpelastajaa, kun vaan tietäisi itse mikä se tapa tai keino tai väline on, joka tarjotaan ja johon tulisi tarttua.

Se mikä kiinnitti huomioni kirjoituksessasi on seuraava lainaus miehesi kertomisista:

Huomioni kiinnittyi siihen, että miehesi ei puhunut mitään omista ajatuksistaan koskien tulevaisuutta, siitä miten hän haluaisi lopettaa päihteiden käyttönsä ja mitkä olisivat ne keinot millä se raitistuminen voisi toteutua.

Hän lähinnä kertoi lapsuudestaan, joka on kieltämättä ollut vaikea ja vaikuttanut häneen kaikinpuolin negatiivisesti. Lisäksi hän käytti ikivanhaa päihde- ja huumeriippuvaisten hyväksymismetodia, tarkoitan sitä että etkö sinäkin Lintukka voisi joskus ottaa pari siideriä ettet olisi niin tiukkapipo. Mitä muut olette tästä hänen lähestymistavastaan mieltä? Näkyykö tässä todellista halua raitistua? Ellei, niin mitä muuta Lintukka voisi tehdä että miehen raitistumismotivaatio heräisi voimakkaana ja saisi hänet harkitsemaan omaa elämäänsä ja omia vastuitaan raitistumisessaan?

En tarkoita runtata Lintukan toivoa lyttyyn, vaan etupainotteisesti hakea hänelle uusia toimintatapoja ja malleja jotka toimisivat eri tavoin hänen mieheensä päin kuin tähän asti käytetyt tavat ja toimet. Lintukka, sanot itse että seuraavasta kerrasta et anna periksi ja olet kova kuin kivi. Itse käytän usein määritelmää “läheisen tulee olla periksiantamaton, kova ja liukas kuin peruskallio mikä ei halkea, lohkea tai rapaudu ja minkä pintaan mikään saaste tai paska ei tartu”. Jaksaisitko Lintukka miettiä, mitkä olisivat omasta mielestäsi niitä keinoja, joilla saisit itsestäsi kuvaamani peruskallion kaltaisen. Voisit vaikka yrittää laatia listan niistä keinoista tai tavoista, ja kirjoittaa sen tänne Vilpolaan. Mitä olette muut mieltä ajatuksesta, voisiko ehdottamani tapa listata niitä asioita jotka Lintukan mielestä voisivat auttaa häntä muutoksessa, tukea Lintukkaa jäsentelemään omia tunteitaan ja toimintatapaansa miestään kohtaan? Onko kukaan muu käyttänyt tätä tapaa aiemmin? Minkälaiset kokemukset?

Nyt vaikenen, ainakin hetkeksi. Älkää muut vaietko, vaan kirjoittakaa. Avatkaa sanainen arkkunne, sieltä saattaa löytyä aarre jolle on käyttöä.