Överijuomista. Lopettaa vai vähentää.

Olen 3-kymppinen nainen. Olen alkanut pikkuhiljaa tajuta, että alkoholi on ongelma minulle. Olen alkoholiongelmainen. Riippuvainen. Alkoholisti?

Juon joka päivä. Ehkä yksi (ja hyvällä tuurilla kaksi) päivä viikossa menee selvinpäin. Annokset kerralla on suhteellisen kohtuullisia (3-5 annosta), mutta kun juon sen määrän lähes päivittäin. (Jokainen voi laskea, paljonko se tekee viikossa, liikaa!)

Ahdistun tästä suunnattomasti. Kun juon, minua ahdistaa se, että juon. Seuraavana aamuna minua ahdistaa ja kaduttaa, että join edellisenä iltana. Asia vaivaa joka päivä. Jos en juo, ajattelen juomista.

Mietin vähentämistä. Mutta onnistuuko se, onko se edes vaihtoehto. Pitäisikö vain yrittää täysraittiutta. Itsestä tuntuu, että vähentäminen ei onnistu. Tai korkeintaan hetkeksi, kunnes taas joisin päivittäin.

Raittius pelottaa. Joskus tuntuu, että jos lopetan juomisen, mitä sitten teen? Miten vietän illat? Miksi se on niin pelottavaa.

samoja mietteitä, siksi liityinkin tänne pari päivää sitten, toivon täältä saavani vertaistukea.
Itsellä ihan samat ongelmat ja huomenna on perjantai, mitä tehdä, jos en juo??? kyseessä ensimmäinen selvä perjantai pitkiin pitkiin aikoihin, tai pyrkimys olisi viettää selvä perjantai, mutta vielä en tiedä onnistuuko se

Moi. oon 40v mies ja lueskellu näitä sivuja vuoden päivät mut tänään ekaa kertaa kirjottanu tänne.ite kans paininu tän alkohommelin kans vuosia. viime vuonna olin 5kk ilman´, mut sit ajattelin et kokeilen täs muutaman ottaa ja käsistähän se homma lähti pikkuhiljaa. Kun mulla oli toi kuiva kausi niin täytin alkoholin tuoman tyhjän tilan urheilulla, musiikilla ja hyvillä elokuvilla. Teoria asiat tiedän päihdevieroituksesta kun olen itse hoitoalalla,mut sen tiedon soveltaminen käytäntöön onkin toinen juttu. Ei muuta ku tsemiä ja kovaa asennetta.

Kiitos!

Juomiseksihan tämä on taas mennyt. Olisiko viime viikolla ollut yksi raitis päivä. Tämä on kamalaa. Mulla on työ sun muuta, joten tämä kittaaminen pilaa kaiken.
Ennen ei ole juominen vaikuttanut töihin, mut nyt olen ottanut “saikkua” kun olen halunnut vain juopotella kotona… Ei hyvä.

Taas mä juon.

Tällä viikolla mennyt n. 28 annosta. Ei hyvä juttu.

Mua pelottaa vähentäminen, ihan kuin jäisin jostain suuresta paitsi, jos olisin vaikka viikon kuivin suin.

Musta tuntuu, et alkoholi alkaa hallita mua jo. En mä selviä tästä kohta yksin.

Hei Pulla!

Olemme suunnilleen samanikäisiä ja kirjoituksesi oli pelottavasti samanlainen kuin itse koen juomiseni. Itsekin juon lähes päivittäin ( 3-5 annosta ), joskus muutama päivä viikossa ilman, jos työt ovat silleen, etten voi juoda. Itsekkin tiedän viikko annoksien olevan suuria, kuten itsekin kirjoitit.

Itse olen yrittänyt kohtuukäyttöä ( edelleenkin toivoisin sen onnistuvan ) jo kahden vuoden ajan, mutta se ei ole onnistunut. Nyt olenkin siirtynyt tuonne Lopettajien puolelle hakeakseni rohkeutta ja kannustusta lopettaakseni juomisen. Sillä tosiasia on, että jos mietit tuollaisia asioita joista kirjoitat on sinulla ongelma, jo noiden määrien ja kertojen suhteen. Itse en ole aikaisemmin pystynyt myöntämään rehellisesti itselleni, mutta olen alkoholisti ja riippuvainen alkoholista. Siinä vaiheessa, kun ajatukset valtaa noin vahvasti alkoholi, on aika pysähtyä ja miettiä miten tästä eteenpäin.

Älä ymmärrä kirjoituksestani, että olen jo kuivilla oleva ns. toipuva alkoholisti joka on ollut x-ajan raittiina. Ehei!!!
Asia on tuore minullakin, en ole ollut vielä täysin raittiina kuin piene hetken ja taistelen tämän asian kanssa ihan alkukuopissa. Voihan olla, että taistelen vielä pitkäänkin, kun yritän päästä alkuun tässä alkoholittomassa elämässä. Mutta haluan yrittää.

Ymmärrän ajatuksesi ja pelkosi siitä millä täytät sen ajan, jonka olet käyttänyt juomiseen. Se on tietynlainen tapa ja tavasta luopuminen on vaikeaa. Aivan samoin on juomisen kanssa kuin tupakasta lopettamisessa. On myös noista tupakkalakoistakin muutama kokemus…
Esimerkkinä: Olet syönyt ruokaa ja olet tottunut menemään tämän jälkeen ruoka-sauhuille. Miten on tyhjä ja toimeeton olo, kun olet tehnyt lakon / yrität lopettaa polttamisen. Aivan kuin ruokailuhetkeä ei olisikaan ollut. Mitä teet sillä ajalla joka sinulta jää ruokailun jälkeen. Joudut keksimään uudet tavat toimia, näin tulee käymään, kun jätämme tuon alkoholin pois elämästämme. Jää paljon aikaa ja joudumme muuttamaan jo olevia toimintoja joihin on liittynyt alkoholi, uusiksi. Se on pelottavaa, mutta onko se lopunperin mahdotonta…

T.Metsänpeikko, joka oli ennen Päivänsäde

Olen alkoholisti. Noin. Se on sanottu. Se on totta. Niin totta, että itkettää.

Hei pulla!

Kirjoitat, että–> “Kun juon, minua ahdistaa se, että juon. Seuraavana aamuna minua ahdistaa ja kaduttaa, että join edellisenä iltana. Asia vaivaa joka päivä. Jos en juo, ajattelen juomista.”

Kirjoitat myös, että—> “Mua pelottaa vähentäminen, ihan kuin jäisin jostain suuresta paitsi, jos olisin vaikka viikon kuivin suin.”

Kuten varmaan itsekkin huomaat tälläinen ajattelu on ristiriitaista. Oikeasti lopettamalla päihteet jäisit paitsi vain noista alkoholin tuomista negatiivisista vaikutuksista. Ajattelun epäloogisuus johtuu tietysti alkoholiriippuvuudesta. Onneksi siihen olemassa apua saatavilla. A-klinikkaa (ehkä antabusta) ja pitkiä yhteisöhoitoja kannatan itse näissä tapauksissa.

Kannattaa myös selvittää itselleen niitä syitä miksi juo (siis muitakin syitä kuin se riippuvuus). Mikä siinä alkoholissa vielä viehättää, mihin se näennäisesti auttaa, millaisia tunteita kenties pakenee tai yrittää hakea jne…

Tsemppiä!

^:)


Mä ostin kuusi kaljaa. Heitin niistä viimeisen menemään. Join vain viisi. Tänään olut ei maistunut yhtään hyvältä, joka hörpyllä tunsin huonoa omaatuntoa.
Juominen tuntui pahalta.

Tänään olen juomatta.
Arvatkaa, mikä ajatus on pyörinyt päässä aamusta saakka? Niin. Se kaljahan se. Mulla on hyvä olo siitä, että päätän pitää edes tämän yhden selvän päivän - jopa niin hyvä, että tekisi mieli lampsia kauppaan kaljaostoksille.

Mutta en mene. En edes kehtaisi. Olisin voinut eilen vajota maan alle, kun näin, miten kassa mua katsoi. Mä olen kohta vuoden päivät käynyt siellä hakemassa lähes joka päivä juomista. Jotenkin sen silmissä oli sääliä ja kysymysmerkkejä, et miksi? Taasko? Ihan kuin se olisi halunnut kysyä multa, juotko sä aina? Joka päivä? Miksi?

Ja en ihmettele - kaipa pienen lapsen äitiä, joka on melkein joka päivä siellä kaljahyllyllä, katsotaankin.

Tsemppiä pulla! Ihan on samanlaisia ajatuksia mullakin. Juominen ahdistaa ja juomattomuus ahdistaa.

Ollaan tänään juomatta, fiilistellään huomisaamuna olotilaa ja tehdään uusi päätös taas huomenna! Ei ole enää montaa tuntia siihen että saa mennä selvinpäin nukkumaan :wink:

Mä yritän hokea itselleni näitä parhaita viisauksia mitä täältä on tarttunut: “Samaan päähän ei mahdu päihteet ja mielenrauha” “Juominen on aina oma valinta” ja “En jää mistään paitsi vaikken joisikaan”. Toivottavasti ne kantavat taas tämän illan yli.

^Kiitos!

Olin niin vähällä repsahtaa taas juomaan. Kävin kaupassa ostamassa kahvia, mun käteen tarttui pullo jotain helmeilevää omenaviiniä tms. Just ennen kassaa nakkasin sen jonnekin karkkihyllyn uumeniin ja ostin vain kahvia.

Ehkä toivoa on jäljellä?

Iltaa Pulla.

Kirjoittaessani viestiisi kommenttia ensimmäisen kerran ajattelin, että pelästyit, kun sinusta ei kuulunut mitään vähään aikaan. Mukavaa, että olet jatkanut kirjoittelua uudelleen.

Ajatuksesi ovat niin samanlaisia kuin itsellänikin, että ihan pelottaa. Se, että ajattelee alkoholia on ymmärtääkseni normaalia, kun yrität päästä sitä eroon. Itse kompastuin viikon juomattomuuden jälkeen ottamaan sen muutaman ennen vappua ja vappuna olikin jo tilanne kuten ennenkin.
Kuten kirjoitin, en itsekään ole asiani kanssa sinut vaan räpistelen aivan alkukuopassa näiden asioiden ja tunteiden kanssa.

Vasta nyt alan itsekin ymmärtämään, että tämä alkoholin lopettaminen tai vähentäminen on pitkä prosessi, joka vaatii melkoisen paljon ajatustyötä onnistuakseen. Itse taistelen oman vaativuuteni ja itseinhon / piiskaamisen kanssa ja toivon, että pystyisin jonakin päivänä olemaan itselleni armollinen ja elämään tätä elämääni, todellakin päivä kerrallaan.

Yritän sanoa sinulle, että älä masennu / hermostu vaikka ajatuksesi karkaavatkin alkoholiin. Älä masennu heti, vaikka joisitkin. Tärkeintähän tässä on se, että olet havahtunut ongelmaasi ja haluat muutosta. Eikö totta?

T:Metsänpeikko

^Yritän olla masentumatta. Yritän sisäistää sen, että tämä on pitkä prosessi, niin kuin sanoit. Ei tarvi onnistua kerralla. Riittää, jos pienin askelin kulkee kohti parempaa.

Ja tuo ongelman havaitseminen ja sen myöntäminen itselle on iso asia! Sillä pääsee jo pitkälle. Kun itse tiedostaa, että käytös on epäterveellistä ja näin ei pitäisi jatkaa ja on alkanut miettiä, että ei näin, niin se on hyvä.

Poden joka kerta juodessani huonoa omaatuntoa, ettei pitäisi. Tuossa otin eilen. Ostin neljä. Join kaksi. En voinut juoda. Tunsin, et ei näin. Ei näin. Ja lopetin ja menin nukkumaan.

Tiedätkö, minulla, keski-ikäisellä naisihmisellä on sama pakkomielle. Mutta viime syksynä myönsin sen itselleni. Olen saanut jo puoli vuotta raittiutta ja nyt parin viikoisen retkahduksen jälkeen minulla on uusi aloitus. Yksinkertaisesti, keksin itselleni muuta tekemistä kuin juomisen. Haitat ylittivät hyödyt, satakertaisesti. Sinäkin jos yrität, tulet huomaamaan, että elämää ilman alkoholia on olemassa. Se on välillä karvasta ja kitkerää, mutta aitoa.

Tuohan on hienoa, että neljän sijasta otit vain kaksi, ethän siitä itseäsi morkkaa, vaan tunne onnistumisen iloa. Tai näin ainakin itse tuon näkisin :slight_smile:
Itsekuria ja tiedostamista parhaimmillaan :slight_smile:. Tosin peilaan nyt itseeni, koska mä unohdan kyllä kaikki järkipuheet jos juon yhdenkin, sitten on omatunnon ääni sammutettu heti ja tuhat syytä mielessä miksi juoda lisää.

Heissan Pulla!

Yllätys, yllätys! Merkitsemäni lainaus on varmaankin kirjoitettu minun suullani. Tunnen itse samoin kuin sinä kirjoitit. Tiedän, että minulle on väärin juoda, mutta juon silti. Koen huonoa omaatuntoa juomisestani ja syyllistän itseäni siitä, että join. Tuo on niin tuttua “oravanpyörää”, että ymmärrän sinua.

Älä ahdistu tai masennu, nuo ajatukset kuuluvat tähän prosessiin. Itse olen todellakin vasta alussa ja en ole onnistunut olemaan juomatta kuin tuon yhden viikon, kun palasin entisiin kuvioihini. Kuitenkaan en luovuta! Yritän joka päivä muutosta, haluan muutosta ja pohdin tätä alkoholittomuutta päivittäin. Kirjoitinkin omassa viestiketjussani, että olen tällä hetkellä suorittamassa jotakin “riittiä”, jotta saan itselleni asioita selviksi ja pääsen rehellisesti aloittamaan tämän raittiin elämän.

Reilu vuosi sitten myönsin itselleni, että olen alkoholisti. Vasta tänä keväänä yritin raittiutta ja nyt toivonkin, että pääsen siihen, että onnistun lopettamaan. Tiedän, että minulle ei sovi vähentäminen eikä rajoittaminen. ei myöskään annosten laskeminen ym… Vaan täydellinen lopettaminen. Tämä ei välttämättä ole sinun tiesi. Voihan olla, että saat alkoholin käyttösi tasapainoon ja voit jatkaa elämääsi kohtuukäyttäjänä.

Vaikka olen niin noviisi tässä asiassa, saanhan antaa sinulle neuvon? Ole itsellesi armollinen, älä vaadi itseltäsi liikaa ja liian äkkiä. Kuten Amerikkalaiset hokevat: Everything happen for a reasons.

T. Metsänpeikko

Pulla, mitä sinulle kuuluu?

Ei ole mennyt kovin vahvasti. Yksittäisiä selviä päiviä. Mutta ei tarpeeksi. :frowning: