Ote lipsuu pahasti!

Moikka! Mä oon nelikymppinen nainen jonka juominen lisääntynyt pikkuhiljaa, eli taidampa tunnustaa olevani alkoholisti! En osannut päättää kirjoitanko lopettajiin vai vähentäjiin, mutta tänne päädyin. Kaukana menneisyydessä myös huumeiden käyttöä, siitä kuitenkin 19-vuotta ollut kuivilla.

Aiemmin otin alkoholia kohtuudella ja pärjäsin asian kanssa mielestäni hyvin. Sitten ystävystyin naiseen joka juo melko paljon, aloin käymään hänen luonaan muutaman kerran viikossa “terapiassa” muutamalla olusella, tuosta tuli pakonomaista, joskus otin vain pari melko usein enemmän. Tuolloin minulla oli vielä suhde mieheen joka oli narsisti, luulen että suhteemme vaikeus osittain on ajanut minut tähän tilaan, nyt olen ollut sinkkuna lähes kaksi vuotta, enkä ole päässyt suhteestamme vieläkään kokonaan eroon, mulla on ikävä vaikka suhteessakin oli paha olla.

Nykyään mulla on uusi ystävä (kaljottelukaveri jäänyt alkuvuodesta pois kuvioista riitaantumisen takia), joka asuu lähellä ja hänen kanssaan tulee otettua viikottain vähintään kerran, yleensä pää niin täyteen kuin mahtuu. Kumpikin kärsimme juomisesta, mutta ei olla valmiita hakemaan apua. Nyt mulla alkaa olla mitta täynnä, viimeisen puolenvuoden ajalle mahtuu liian monta häpeällista ja vaarallistakin tilannetta.

Poliisit on tuonut kadulta kotiin, kunnei jalat ole pitänyt. Toisella kertaa heräsin putkasta ym. Nyt viikonloppuna kaaduin kuulemma suoraan nenälleni yleisessä tilaisuudessa (en muista illasta mitään muuta kuin alun) ja olen aika ikävän näköinen, nenässä haava/arpi silmät turvoksissa ja mustuneet. Kun katson peiliin tulee väkisinkin mieleen joko olisi aika herätä ja koittaa tehdä ongelmalle jotain. Ei ole mukavaa joka viikko hävetä mokauksiaan enemmän tai vähemmän, morkkis on kauhea.

Tänään aloin tutkailemaan vaihtoehtoja netistä ja onnekseni löysin tämän palstan jonne voin purkaa ajatuksiani. aa-ryhmää mietin myös, mutta mieluummin koittaisin saada apua keskustelupalstan ja oman tutkiskeluni kautta.
Tästä tuli nyt aika sekavaa tekstiä enkä jaksanut perehtyä vielä muihin kirjoituksiin kun oli pakko ssada purettua omaa pahaa oloa kirjoittamalla pois, joten älkää tykätkö huonoa ellei tää mene ihan niiin kuin kuuluisi, kyllä mä aikanaan varmaan opin.

Pyörin enemmän tuolla lopettajissa, kävin kurkkimassa tälläkin puolella oppimassa muiden kokemuksista.

MInulla ei ole mitään viisasta tai kokenutta sanottavaa, oma lopettamiseni alkoi vasta reilu kolme viikkoa sitten. Ensimmäinen ja toivottavasti lopullinen lopettaminen, minulle on jo selvinnyt että on ihan turha ajatella kohtuukäyttäjänä pyörimistä. Tällä hetkellä en oikeastaan moista edes kaipaa: toki tietyissä tilanteissa hyvä viini on hyvää hyvän ruoan kanssa ja lontoolaisessa pubissa olutkin maistuu ihan mainiolta, mutta oikeasti: hyvä ruoka maistuu hyvältä ilmankin viiniä, seura siinä on tärkein, ja Lontoossakaan ei nyt ihan joka vuosi tule käytyä.

Minulle se oma pohjan tunne tuli juuri ennen kuin tipahdin reunan yli, viime tipassa. Seuraava vaihe olisi ollut kierre, jonka pysäyttämiseen minulla ei varmaan olisi ollut voimia ennen seuraavaa pohjaa. Olisi mennyt työ ja varmaan perhe, ja sitä myötä itsekunnioitus ja “elämä”. Ainakin yhden käsityksen mukaan jokaisella on se kohtansa, jolloin on vakavasti valmis lopettamaan ja tarvittaessa hakemaan apuakin. Kai sitä on sanottava “ääneen” itselle se, jonka alitajunnassa tietää: alkoholi ei korjaa ongelmia. Eikä edes poista niitä.

Sanoit, että ystäväsikin on pohtinut alkoholin käyttöä. Olisiko teistä hakemaan apua/tekemään tuota itsetutkiskelua samaan aikaan, tarvittaessea yhdessä ja erikseen? Raitistumisen alkuvaiheet voisivat olla helpompia kun sen tuskan jakaa jonkun muun kanssa.

Minä aloitin tämän raitistumisen yksin, ilman apua niin kuin sinäkin ajattelit. Vielä en tiedä, oliko se oikea ratkaisu: esim. Sosiaalisairaalan ohjeet retkahduksesta pitävät tällaista toimintaa aikamoisena riskinä, jopa mahdottomana. Nyt olen miettinyt, että ehkä kuitenkin pitäisi käydä a-klinikalla joku keskustelu, vaikka varmaan nauravat minut ulos näiden raittiiden viikkojen jälkeen.

Rohkeutta päätöksentekoon!

Moi
Tulipa tämä myös luettua. Jos ryyppykierre lähtee jo ekasta lasista niin lopettaminen on ainut “vaihtoehto” tai jatkuva kontrolli itsensä kanssa, koska se on mahdollista ja sen olen huomannu vaimostani :wink:
T.T

Mulla kanssa alkoi aika usein olla paikat mustelmilla viime aikoina ja hävetti niiin pirusti. Mustelmarasva tuli tutuksi ja puuteri vaikka yleensä en meikkaa.
Tsemppiä tiellesi, yksin minäkin tässä yritän vaikka joskus olisi kiva kokeilla jotain juttelua jonkun ihmisen kanssa mutta en tiedä mitä siellä sanoisin? Joten tulin tänne. Tännekään en kehdannut tulla ennenkuin oli pari viikkoa “näyttöä” takana itsekseni. Antabusta kyllä syön, sen reseptin sain joskus kun viimeksi pohdin lopettamista ja kaapissa ovat seisseet siitä lähtien, A-klinikka oli minulle pelottava ja nolo kokemus joten sinne en palaa, ellen sitten pyytämään uuden reseptin kun nuo loppuvat jos edelleen olen silloin tällä tiellä.
Mutta moni taaas sanoo että se on hyvä paikka, ja monet tykkää kuulemma AA-stakin jonne ajattelit ehkä itsekin ottaa yhteyttä. minä en ole käynyt mutta kaipa kannattaa kokeilla sitä mikä tulee mieleen.
Jaxuja! :slight_smile: