Otatteko päihteitä pahaan oloon?

Otatko päihteitä ahdistukseen/suruun/alakuloisuuteen/vitutukseen…?

  • Kyllä
  • Ei
  • Toisinaan

0 voters

Onko tapananne lääkitä tällaisia ikäviä tunteita päihteillä, unohtaa murheet kemiallisesti, vaarallista touhua? Koetteko ongelmaksi.

Itse en tällaista käyttöä pysty ymmärtämään, mitä siitä muka saa irti. Jos on paha olla niin se pyritään kärsimään. Huumeethan vain neutraloisi sen fiiliksen, ei niinkään saisi “kicksejä”… minusta huumausaineita tulisi käyttää vain jo valmiiksi hyvän olon maksimoimiseen, ei niissä muuten ole järkeä.

Jänniä ajatuksia, tällaisia tylsistyneenä ajattelin (ja alamaissa). Muutaman Tenoxin olen nyt ottanut.

Alkoholia kyllä on silloin tällöin tullut valitettavasti vitutukseen otettua. Joskus bentsoja. Tupakkaa palaa paljon jos vitutus on stressaavaa lajia, normaalisti se ei kuitenkaan ala-maissa ollessa edes maistu, mikä taas osoittaa että koen tuon päihteiden funktion eri lailla kuin jotkut…

Otan joka oloon, ei siihe sen kummempaa syytä tarvi.

Toisaalta lääkitseminen on ihmiselle luontaista toimintaa.

Englanninkielessä lääke ja huume ovat sama (drug)… mikä oikeastaan erottaa nämä kaksi toisistaan? Tavalllaanhan kaikki huumeet ovat lääkkeitä joilla vain on paljon ikäviä sivuvaikutuksia.

Jos vaikka hetkeksi unohdetaan tuo henkinen puoli. Kuvitellaan että minulla olisi jonkinverran kodeiinia ja kauhea päänsärky. “Tuhlatako” kodeiinia päänsärkyyn vai odottaa ja “viihteillä” kodeiinilla joskus myöhemmin. Hankala miettiä mitä tekisin… luultavasti säästäisin parempaan käyttöön ellei kipu olisi sietämätöntä.

Mikä oikein on huumeen tehtävä? Mikä on lääkitsemisen ja päihtymisen ero? Onko päihtyminen aina loppuen lopuksi lääkintää. Lääke esim. tylsistymiseen?

Vastasin ‘toisinaan’.
Joskus olen päihteitä ottanut ahdistukseen. Kun on tuntunut, että pää hajoaa muuten, on itsetuhoisia ajatuksia jne…Helpottanut on kyllä, joten miksi ei? Öööö. Niinpä niin.
Ja useastihan ne mieliteot hyökkää kimppuun sillon, kun on paha olla. Mutta, jos jokaiseen ahdistukseen päihteitä vetäisi niin niitähän saisi olla kiskomassa kokoajan. Nou tänks. :confused:

Ja kun niillä lääkkeilläkin on ties mitä sivuvaikutuksia, kuten euforiaa ja hallusinaatioita. Ikäviä asioita…

Lähteehän se pääkipu siinä samalla kun viihteileekin.

Kyllä minä siihen viihteilyyn kuitenkin panostaisin yleisesti ottaen useimmiten. Riippuu tilanteestaa tietty. Esim. Ardinex liuskasta ei voi syödä seitsemää, koska kolme on vajarit, ja koska annos voisi olla isompikin kuin 150mg niin syön kaiken kerrallaan :sunglasses:

Kai sitä voi buustata jo valmiiksi mukavaa oloa, niin että ei ole mitään pakonomaista fiilistä. Toisaalta kai se käytännössä usein niin menee, että jotain lääkitään vaikka sitten tylsistymistä ja tämän takia en ymmäräkään miksi Vilmasta jolla on elämä kunnossa tulisi narkomaani.

Prkl mul o ny päihteen takia paha olo :FF

Olen Raulin kanssa samoilla linjoilla että paha olo on kärsimistä varten, ja päihteet hauskanpitoa. Itse koitan välttää viimeiseen asti sitä hetkeä että joutuisin päihteillä turruttamaan pääni sen takia koska fiilis on niin paska. Noudatan hyvin pitkälti erään psykologian emeritusprofessorin ohjenuoraa: päihteet eivät ikinä poista itse ongelmaa josta paha olo johtuu, ne vain lievittävät hetkellisesti oloa.

Tosin myönnettäköön että joskus mutta erittäin harvoin syyllistyn mojovien pilvipaukkujen polttamiseen jos ajatukset ovat ihan alhaalla ja hukassa. Paukut on auttanut sillon tällön löytämään uudenlaisia kiintopisteitä itse ongelman ratkomiseen.

Ennen käytin alkoholia paljon paskaan ja merkityksenättömään olooni.Nyt käytän piri melkein säännöllisesti ja helvetin hyvin menee :smiling_imp:

Kyllä otan. Tulee se “nyt on saatava”-fiilis. Ongelmat ei katoa mihinkään, mutta niitä on helpompaa käsitellä ja kestää kuoseissa. Kovin naiivilta vaikuttaa, mutta ei se väärin ole eikä minun kenellekään mitään tarvitse todistaa.

eri päihteet eri oloihin.

otan yleensä hyviin oloihin hUUUmeita. jos on huonot olot, niin olen vaan niissä huonoissa oloissa sitten…

Toisinaan jos sattuu olee helposti saatavilla jotain päihdettä.
Paskaan oloon mieluiten jotain mikä tipauttaa ja sitten sitä heräilee seuraavana päivänä ehkä paremmin mielin.

no tietty. tennarit parhaita pahaan oloon.

Koskaan en ole ottanut… Viinaa kerran olen juonut vitutukseen, eikä ollut järkevää…
Otan troppia vain viihteeksi!..Niinku positiivisessa mielessä :stuck_out_tongue:

Mulla on paha olo, haluan hUUmeita. :angry:

toisinaan, toisinaan en :smiling_imp:

Eipä ole tapana nykyisin.

Aika usein tulee käytettyä päihteitä stressin/pahan mielen hoitoyrityksenä. Aika usein se auttaakin. Jos vaikka pää on täynnä kaikenlaista ylianalysointia ja spekulointia, niin hyppy jonnekin, nollaus, on ihan paikallaan.

Mutta sitten siinä on se raja mitä ei halua ylittää. Krapularyyppy. Tai krapula-, mikä tahansa päihde. Pidän itse sitä aika tärkeänä, ettei vieroitu psyykkis-fyysisestä homeostaasista, mikä kaikilla ihmisillä on. Ei me muuten evoluution pyörteissä oltais enää elossa, jos ei meillä olis itse itseään korjaava fiksu systeemi korvien välissä. Luulen, että psyyke kaipaa sitä että on paska fiilis fyysisesti, jos on mennyt överiksi. Tai sitten oon vaan liian luterilainen :wink:

Siinä menee samalla se raja mun mielestä kohtuukäytön ja päihdeongelman välillä. Klisee perään, hyvä renki mutta huono isäntä.

Otin joskus kyllä, silloin kun tuli ylipäätään otettua huumeita vielä.

Se auttaa hetkeksi, mut vaikutuksen loputtua vituttaa entistä enemmän.

Riippuen tietysti nautitusta aineesta, esim. bentsot vielä menettelee akuuttiin ahdistukseen mut muita en suosittelisi.

nykyään, jos haluan itselleni nimenomaan HYVÄN OLON, en kajoa päihteisiin. hyvällä ololla tässä tarkoitan lähinnä sitä, ettei ahdista, on pirteä ja muutenkin energinen ja tuntee olevansa jonkun arvoinen ja ehkä jopa kaunis (??).
varsinkaan alkoholi, jota olen käyttänyt noin pari vuotta hyvin runsaasti ongelmiin asti, turvottaa, aiheuttaa krapulan, morkkiksen ja kaiken muun. en tajua, miksi silti vieläKIN himottaa.
se on aina kaikki tai ei mitään. joko vedän kunnon putken (en nyt tällä tarkoita välttämättä jokapäiväistä, mutta useampi kerta viikossa), joka saattaa kestää puolikin vuotta, romutan psyykeeni ja kroppani, tai olen puolestaan raivoraitis (en laske tupakkaa ja kofeiinituotteita tähän), urheilen itseni hengiltä ja tarkkailen ruokavaliotani sairaalloisesti.
tällä hetkellä elän tuota edellämainittua vaihetta. en ole koskenutkaan lihaan ja käyn joka päivä salilla. saan järkyttäviä turhautuneisuus- ja ahdistuskohtauksia jos syystä tai toisesta en pääse salille, tai jos päivän kalorimäärää laskiessani huomaan ylittäneeni 1500kcal. välttelen sairaalloisesti lihaa ja tingin kaikesta mahdollisesta turhasta.
olen valmis rääkkäämään itseni täysin loppuun ahmimiskohtauksen iskiessä.
sairasta. haluaisin löytää tasapainon, jonkun keskitien (jos sellaista on olemassakaan). en usko, että jaksan kauhean kauaa enää tällaista menoa, ylös ja rymisten alas.
bulimareksiani on muuttumassa ortoreksiaksi. ei paljoa hymyilytä.
eääh, hirveä vuodatus taas.
pointti oli siis se, että nyt “vedän healthya”. :confused: