ortoreksia ja liikunta-addiktio

Onko muita, joiden elämää hallitsee syömisen ja liikunnan tarkkailu?

Olen melko tavallinen, aikuinen nainen jolla on taustalla myös alkoholiongelma, mutta joka elää tänä päivänä pääsääntöisesti päihteetöntä elämää. En tupakoi enkä käytä useinkaan alkoholia enkä lääkkeitä,
Tarkkailen paljon syömisiäni ja liikunnan määrääni mm. keho.net : in avulla. Olen nyt ihannepainossa ja todella hyvässä kunnossa, mutta olo ei silti tunnu aivan tyydyttävältä aina.
Ei kai se ole, jos on pakonomainen tarve mm. syynätä eri ravintontoaineiden määrää ruokavaliossa. Nautin toki urheilusta ja liikunnasta täysillä; harrastan mm. lenkkeilyä, punttisalia, kuntonyrkkeilyä ja uintia.
Ehkä juuri se hieman turhauttaa, että on kondiksessa mutta ei juuri mitään erityistä tarkoitusta sille.

Joskus parhaina päivinä tunnen olevani tulvillani energiaa, jota pitäisi purkaa johonkin. Tunnen itseni kauniiksi ja voimakkaaksi ja pärjääväksi, mikä viittaisi jonkinlaiseen hypomaniaan.
En kuitenkaan ole md, koska mitään masennuskausia minulla ei ole ollut ikinä.

Ja lasken niitä kaloreita. Motto: kalorien saantia voi myös tiukentaa, kunhan proteiinia on tarpeeksi. Jos tämän viestin lukijoissa on sukulaissieluja, voisi suositella myös tuota em. Keho.net -sivustoa.
Se on tietysti liikunta- ja ravintosivusto, mutta keskusteljat tunnistaa myös siellä anoreksian ja ortoreksian.

Noin muuten elämäni on ihan kunnossa, eli mulla on muitakin harrastuksia, ihana työ ja hyviä ystäviä, ja oon terve. Tosin olen lapseton sinkku. Elänyt joskus pitkään avoliitossa, mutta eronnut. Nykysin ei vakiintunutta suhdetta. (jollasen tosin saisin jos haluaisin)

:bulb:

Mä alan tosiaan ihastua suhun Tarhis… sä oot nainen mun makuuni… en tiedä miksi mutta näin on vaan käynyt!.. :blush: :blush:

[poistettu asiatonta - Päihdelinkin toimitus]

Mitä jos Vaeltaja uskaltaisi joskus kirjoittaa entisellä nimimerkillään ja seistä sanojensa takansa, olla kerrankin elämässään rehellinen mies? :slight_smile:

Niin siis kyllähän sitä miettii. :unamused: Mittailee aamuisin strategiset mitat; lantion, vyötärön ja rinnanympäryksen. :unamused:
Tuumii jos joku niistä onkin isompi kuin aiemmin, että olenkos minä possu taas syönyt liikaa.

Possu! Hellittelynimeä käytti joku mies. Plaahh!! En ole ravannut cooperia vähään aikaan, olisi aika. Jos nyt edes sen vaivaisen 2500 jaksaisi, jos ei kolmea tonnia. Nautin salilla voimaharjoittelusta ja myös aerobisesta, mutta juoksumaton mittari ei osoita juuri 2000 m isompia lukemia.
Toisaalta säntään juoksumatolle vasta tiiviin voimaharjottelun jälkeen yleensä, jo valmiiksi hikisenä ja uuvuksissa.

Dokaaminen ois sellanen vaihoehto kaikelle tuolle, että saisi hetken olla ihan iisisti rempallaan. Dokatessa ei kuntoilla, eikä ressata terveellisillä elämäntavoilla. Dokatessa vedetään kaljaa ja sitten joutessaan pizzaa jos nälkä tulee.
Dokausbreikki ois myös “loma” terveellisistä elämäntavoista, minkä vuoksi en suosi tai suosittele sitä kovin usein.
Voineeko alko-ongelman takana olla joskus myös syömishäiriöiden tapaista, pedanteilla likoilla?