Orastava tapailu Ex-narkomaanin kanssa

Hei!

Tarvitsisin kipeesti neuvoanne. Olen aloittanut orastavan tapailun EX-narkomaanin kanssa. Itselläni on takana mieheni menetys noin 1 vuosi sitten äkillisesti.
Olen itse korviani myöten ihastunut häneen, hän myös minuun.

Hän on ollut nyt kuivilla noin 1, 5 vuotta ja käy joka viikko vapaaehtoisesti antamassa huumetestin. Itse hän on hyvin sitoutunut hoitoon ja käy toipumisryhmissä. Ihmisenä hän, vaikutta kiltiltä, välittävältä ja hyvinkin rauhalliselta. Hän ei ole äkkipikainen tai väkivaltainen. Ikävä kyllä hänellä on takana toista kymmentä vuotta huumeiden käyttöä. Hän on minua 3, 5 vuotta vanhempi. Olemme kummatkin kumminkin 30:nissä. Meistä kummallakaan ei ole lapsia.
Olen toki realisti, hän on vasta hoitonsa alussa. Tiedän erittäin hyvin mihin tämä voi johtaa. Eli vaikeuksia on varmasti edessä, jos rupean hänen kanssaan suhteeseen. Syy miksi olen niin selkeesti ihastunut häneen on se, että hän muistuttaa luonteeltaan hyvin paljon edesmennyttä miestäni. Mutta vain sillä erolla, että edesmenneellä miehelläni ei ollut tuollaista taustaa ja historiaa. Hän oli hyvin kunnollinen.

Tämän menetyksen takia, minulle itsenäisyys on hyvin tärkeetä. Joten en ole valmis luopumaan omista tulevaisuuden suunnitelmista ja haaveistani tämän miehen takia. Hän on myös itse toivonut, että, jos tästä syntyy jotakin niin vasta ajan kanssa. Joten meillä kummallakin on selkeät omat elämän suunnitelmat. Tässä vaan puristaa kenkää se, että olen huomattavasti pessimistisempi, kuin hän. Hän näkee meillä jopa yhteisin tulevaisuuden, itse olen huomattavasti realistisempi. Ja en todallakaan olis hallunut ihastua juuri nyt. Mutta ikävä kyllä se ihastuminen, kun ei katso aikaa ja paikkaa.

Joten pyydän nyt neuvoja. Pitäisi minun luovuttaa koko asian suhteen? Haluaisin vähintään pitää hänet edes ystävänä. Taustasta huolimatta, hän on erittäin ihana ihminen.

Ja olisin erittäin kiitollinen, jos joku osaisi kertoa minulle. Onko täälä Varsinais-Suomen alueella olemassa mitään oma-apuryhmiä omaisille, jossa voisi purkaa ajatuksia ja tuntemuksia. Olen kipeesti sellaisen taarpeessa

Moikka!

Mä olen vuosia sitten aloittanut tapailun toipuvan narkomaanin kanssa ja siitä on meidän tapauksessamme seurannut kaikenlaista (jos kovasti meidän riippuminen toisissamme kiinnostaa, löytyy täältä massiivinen ketju : Tukea), mutta pääasiassa vasta sen jälkeen, kun retkuni retkahti. Siitä huolimatta ajattelen niin, että miksipä pitäisi sitä retkahdusta pelätä etukäteen, miksi pitäisi miettiä, että entä jos jotain tapahtuu. Mä yritän ajatella niin, että voihan elämässä muutenkin tapahtua mitä tahansa, mä voin jäädä auton alle huomenna ja retku voi elää raittiina lopun elämäänsä ilman minuakin. Tai retku voi saada sydänkohtauksen ja silloinkin elämän joutuu kirjottamaan uusiksi. Takuita kun ei ole muutenkaan.

Siis miksipä jarruttamaan sen vuoksi, että toinen on toipuva narkomaani. Siinä olet oikeassa, että se varmasti tuo suhteeseen pikantin lisämausteen. Narkomaaneille, kuten muillekin riippuvuussairaille, taitaa olla yleistä hillittömyys kaikessa mitä tekee, joten siksi hän on sinunkin kanssasi tosissaan ja varmasti varsin rakastunut.

Sinä kyselit vertaisryhmistä. Käypä katsomassa www.al-anon.fi

Al-Anon on tarkoitettu alkoholistien omaisille. ALkoholismihan on sama sairaus kun narkomania, päihde vain on eri. Tuoltä sivuilta löydät sinun paikkauntaasi lähimmän ryhmän ja ryhmässä käyvät ihmiset ovat päihdesairaiden läheisiä. Sieltä sinä saat oikeaa tietoa sairaudesta ja tukea tuleviin vaikeisiin tilanteisiin. Siellä kun varmasti jonkun muunkin kulta elää tai on elänyt raittiin tiensä alkutaipaletta. Samalla saat hyviä neuvoja siitä, miten sinun tulisi suhtautua miesystäväsi sairauteen, etten vain lähde raittiutta hänen puolestaan hoitamaan.

Olet viisaan oloinen, joten ihan piruja seinille maalaamatta voin varmasti kertoa, että tuskin te ongelmia kohtaatte suhteenne alkumetreillä. Ongelmat tulevat ajankohtaisiksi vasta sitten, kun suhde on jo ylittänyt sen ensimmäisen, ruusunpunaisen vaiheen. Niinhän käy kaikissa muissakin suhteissa, olipa sitten kumppani päihdesairas tai ei. Mutta sinua varmasti auttaa siinä vaiheessa, jos olet jo käynyt ryhmissä ja oppinut vähän kumppanisi sairaudesta.

Paljon kaikea hyvää toivotan teille, yhdessä tai erikseen.

Pakkohan tähän on kommentoida :slight_smile: vaikkei rakkaan Mallun sanomisiin juuri ole lisättävää.

Itse aloin suhteeseen käyttävän narkomaanin kanssa, joka muuttui suhteen myötä alkoholistiksi ja on nyt ehkä aloittamassa tuota toipumista. Alkuajoista on niin ikään täällä pitkä Vuoristorataa -ketju. Olen koittanut käydä aika-ajoin päivittämässä vain siksi, että ei näyttäisi siltä, että toivoa ei ole. Koska sitä on.

Samaa haluan sanoa kuin sisko edellä, että miksipä sitä etukäteen miettimään. Jos jotain olen oppinut niin sen, että ennakkopeloilla saa pilattua monta hyvää asiaa alkuunsa. Sinulla on järki kädessä, ja olet vielä valmis ottamaan tukeakin vastaan. Al-anon on todellakin myös meille tarkoitettu paikka, ja sieltä saa hyvää tukea ja apua. Kaikissa suhteissa on hyvät ja huonot puolensa, eivätkä nuo narkomaanit tai alkoholistit ole sen kummoisempia ihmisiä kuin me muutkaan, ei hyvässä, eikä pahassa.

Onnea teille :slight_smile:

Mun mielestä toi mies vaikuttaa olevan aika hyvässä tilanteessa, jos vapaaehtoisesti antaa seuloja ja on 1,5 vuotta ollut kuivilla. En niin kovin huolissaan olisi. Päihdeongelmaisen on vaikea päästä taustaansa pakoon, vaikka olisi elämäntapansa muuttanut. Ihmiset usein katsovat nenänvarttaan pitkin ja ex-nistien on vaikea saada duunia jne. Eli kannustan ainakin yrittämään suhdetta…

Kerrot, että ystäväsi on jo pidempään tehnyt eroa päihteisiin ja kertomastasi tulkitsin, että sitoutuminen asiaan on vahvaa.

Nyky-yhteiskunnassa, jossa lähes kaikki mitataan taloudellisin arvoin ja ihmisen kelvollisuus mitataan erilaisina suoritteina on elämässään jollakin osa-alueella erehtyneen vaikea taistella itsensä yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi takaisin. Joillakin erehdys on päihde, toisella ylivelkaantuminen ja kolmannella vaikkapa rikollisuus.

Nyt on kuitenkin niin, että joku osa, en osaa sanoa kuinka suuri osa, näistä erehtyneistä tekee päätöksen korjata erheensä ja pyrkivät pinnistelemään päästääkseen uuden elämän alkuun. Tässä pinnistelyssä ensiarvoisen tärkeää on löytää rinnalleen kanssakulkijaksi sellainen ihminen johon voi luottaa ja joka hyväksyy tämän erehtyneen sellaisena kuin on ja jaksaa tukea pyrkimyksissä kohti parempaa huomista.

Näillä saatteilla kehoittaisin seuraamaan omaa tuntumaasi siitä mikä on oikea ratkaisu. Tukesi ja luottamuksesi voi olla ensiarvoisen tärkeää ja alku yhteiselle päihteettömälle tulevaisuudelle tai sitten se ei ole sitä, mutta se on asia, jota kukaan ei voine varmuudella ennakkoon sanoa. Periaatteessa saman ongelman kanssa ollaan jokaisen uuden suhteen alussa. Harvahko nainen lienee tarkoituksella valinnut itselleen väkivaltaisen puolison, monesti sekin on piirre, joka ilmenee vasta myöhemmin joissakin tilanteissa. Tässä päihdeasiassa olet siinäkin mielessä onnellisessa asemassa, että tiedät ystäväsi taustan ja näin ollen sinulla on mahdollisuus varautua siihenkin mahdollisuuteen, että kaikki ei menekään suunnitellusti.

Mä oon samaa mieltä täs asias… Ite olen mun suhteessa se osapuoli joka käytti päihteitä… Silti on sama mies ollut yli 5v ja olis suhde poikki jos en olisi päässyt hoitoon.

Mun mielestä täs suhteessa ei ole kuitenkaa mitää salailua alussa vaa kaikki on nostettu suoraan pöydälle! Voihan täysin “kunnollinenkin” mies/nainen alkaa jossain vaiheessa suhdetta juomaan liikaa tai vaikka pelaamaan ja jossain vaiheessa käyttö lähteekin käsistä.

Mä itse yritän ainakin parhaani mukaan sopeutua yhteiskuntaan ja mulle on tärkeää et mun mies hyväksyy mut itsenäni, mut koska olen lopettanut kaman ni en sitä alkaisi uudelleen vetämään vaikka mies jättäisikin! Olis kiva jos kävisit joskus kertomassa minkä päätöksen teit! :slight_smile: Mä uskon et vaikka olisit miehen torjunutkin, ni koska on noin sitoutunut hoitoon ja testeihin, ni tuskin retkahtaa; oli päätös mikä hyvänsä… Kun itsensä takiahan sitä loppupeleissä selvänä ollaan!

Oma tarinani ,menee vähän eri tavalla. Olin itse aloittelemassa hyvin lupaavaa narkki elämääni kun tapasin vuosia suonensisäisiä käyttäneen miehen. Rakastuttiin ja huumeet jäi. Nyt on lapsiakin. Ja työtä. Elämä on jättänyt jälkensä monella tapaa mutta eteenpäin mennään.

Hei,
viestistäsi on jo aika kauan aikaa, mutta olisi ihana tietää miten teillä kävi? olen itse tällä hetkellä hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä olit yli kaksi vuotta sitten. Minun tapaamani tyyppi on ollut kuivilla tasan saman ajan kuin sinun tyyppisi oli silloin kun kirjoitit tänne.

Olen ihmeissäni tästä tilanteesta jossa olen. Olen hyvin epäileväinen tulevaisuuden suhteen, mutta tällähetkellä on hyvä olla hänen kanssaan ja viihdyn hänen seurassaan. Toisaalta suhteesta ei voi tulla mitään jos kokoajan epäileee itseään ja toista. Huhu! :wink:
Minulla itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta huumeista tai niiden käyttäjistä ennestään. Voiko ihminen joka on peittänyt / paennut omia tunteitaan pitkään huumausaineisiin, muodostaa vilpitöntä kiintymystä toiseen, näin lyhyen(1,5 vuotta)selvänä olo ajan jälkeen? Addiktiosairaudestahan voi seurata läheisriippuvuutta, seksiriippuvuutta, halu löytää itselleen pelastaja ym. Olemme kyllä keskustelleet näistäkin asioista, mutta silti tuntuu, että kaipaisin vertaistukea / kokemuksia.

Olisi siis todella hienoa jos jaksaisit vielä kommentoida tai jos jollain muulla on samanlaisia kokemuksia, kiitos!