Iltaa hyvät Lopettajat,
luettuani jo pitkään intensiivisesti kokemuksianne ja eläväistä keskusteluanne palstalla uskaltaudun minäkin vihdoin mukaan. Olen n. 50-v nainen, naimisissa, töissä. Alkoholin kanssa olen taistellut jo vuosikaudet, vaihtelevalla menestyksellä. Ja aina se lähtee käsistä - enkö koskaan opi? Ajattelin nyt kokeilla, josko tällainen vertaistuki ja “itsensä likoon laittaminen” taas kannustaisi lopettamaan.
Käyn psykoterapiassa, enkä siksi ole oikein innostunut vertaisryhmistä livenä, kun terapiatunneissakin on jo tosi hankalaa sovittamista. Kerron itsestäni myöhemmin lisää, mutta jospa tällä pääsisin nyt alkuun ja mukaan palstan porukkahenkeen, tsemppaamaan itseäni ja muita…
Tervetuloa joukkoon!
Olen muutaman vuoden nuorempi, muutoin asiast samalla tolalla, eli reilun neljännesvuosisadankaan ahkera harjoittelu alkoholin juomisessa ei ole tuonut tolkkua touhuun vaan päinvastoin!
Jos se vain järjestä ja tahdonvoimasta olisi kiinni, niin kohtuukäyttö olisi minulta onnistunut. Mutta ei. Minulle tämä palsat toimii vertaistukena ja hyväksyvänä yhteisönä.
Kohti raittiutta on suunta, mutta tuulinen on matka ja kapteenintaidot ajoittain täysin hukassa. Nyt taas päättäväisellä mielellä.
Voimia Sinulle ja samassa liemessä (kirjaimellisesti 
meitä on monia.
Kiitos toivotuksista, Mrs MiddleAge!
Tässä näyttää nyt taas seesteisempi vaihe koittaneen: rauhallista oleilua ja lueskelua; marketin juomahyllyt ei kiinnostaneet; kirjastosta tilasin pinon mindfulness-kirjoja; kirjauduin Jeppe-mobiilin. Katsotaan nyt, miten tila pysyy.
Minulla ainakin vaatii tällaisen rauhoittumisen, että alkoholi ikään kuin menettää merkityksensä ja siirtyy etäämmälle, jolloin ei synny kiusauksia, ja tilalle tulee muuta. Raittiuttahan ei vielä ole se, että on jonkin aikaa juomatta - kuten täällä on moneen kertaan todettukin.
Mukavaa luettavaa.
Noinhan se alkaa selkiytymään, ja päihteetön elämä tuntumaan luonnolliselta olotilata.
Alkoholi tosiaan menettää merkityksensä, aikoinaan koko elämää varjostanut ongelma “kutistuu kokoisekseen” kunnes sitä voikin katsella historiaan kuuluvana, menneenä asiana.
Omaa ajatteluaan ja asennettaan voi myös itse “vääntää” haluamaansa suuntaan.
Itse toistin selvänäolon alkuvaiheessa ainakin miljoona kertaa itselleni juuri tuota “alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine” -kunnes se muuttui itsestäänselväksi totuudeksi. Toiston voima on valtava.
Ja päivä päivältä on helpompi uskoa itseensä, voimiinsa ja selviytymiseensä. Silloinkin, kun kaikkeen muuhun eivät voimat riitä ja niin monien asioiden edessä on annettava periksi, voi tuntea itsensä tässä asiassa korkeimmaksi päättäjäksi - mikään ulkopuolinen ei loppujen lopuksi voi ahdistaa ihmistä juomaan. Se on aina oma valinta. Selityksistä huolimatta.
Tänään kaksi kertaa kaupassa, ja olvi-otto -hyllyt ohitettu onnistuneesti.
Hetken häivähdys kylmästä siideristä tuli ja meni, kun oli kuuma, jano ja nälkäkin. Kaupassa en sitten enää muistanut koko juomia! 
Lämpimästi tervetuloa joukkoon minunkin puolestani,
Itseäni kirjoittaminen on aina auttanut. Täältä saat varmasti paljon hyvää raitistumiseesi. Kerro toki lisää itsestäsi…
Tänään terapiassa nousi hiukan tunteita pintaan lapsuudenmuistojen kera. Ensimmäinen ajatus olikin sitten mennä huuhtomaan ne pois viinillä. Onneksi bussi tuli juuri sopivasti, ja sain lykättyä houkutusta, samoin vielä toistamiseeen kotimatkalla.
On suorastaan huvittavaa, kuinka helposti tämä “automaattiohjaus” käynnistyy. Mutta nytpä oli kuitenkin houkutuksen rinnalla myös toive pysytellä - ansaitusti - täällä Plinkin juomattomien joukossa!
Hieno suoritus! Olen ylpeä susta kun voitit houkutuksen.
Hauska vertaus tuo “automaattiohjaus”. Itellekin se on monesti kytkeytynyt päälle, viime kuukausien aikana ilman mitään ilmeistä syytä… Nyt oon “onneksi” pysynyt yli 40pv kuivilla…
Pysyttele täällä vaan, niin kannustetaan!
Tsemppiä!
Hieman myöhästyneet tervetuliaistoivotukset minultakin, Lukijatar. Kiva kun olet mukana!
Erittäin hyvä, että olet terapiassa.Itselleni puolen vuoden klinikkaterapia viitisen vuotta sitten oli avain raitistumiseeni.
Ei ihme, että lapsuudenmuistot ja muutkin elämänsolmut pulpahtavat näkyviin. Sehän on terapian tarkoituskin ja juuri tämä tekee siitä joskus raskaankin!! Ratkaisevaa on miten käsittelet sinulle olemassa olevia, mutta tavallaan uusia asioita kun ne nousevat pinnalle ja tulevat eteesi joskus yllättäenkin.
Hyvä että selätit tilanteen! Olen kuitenkin eri mieltä tuosta “automaattiohjauksesta”. Tai olen ja en. Alkoholistina olet tottunut “selvittämään” stressaavat tilanteet huikalla - minä ainakin olin. Kirjoitit aivan selvästä syy-yhteydestä juomishaluusi. Joten kyseessä ei ollut mikään spontaani puskasta eteen tuleva tilanne. Meidän päihdemuistimme valitettavasti vaan toimii erittäin hyvin ja ajaa nopeasti vanhaan kaavaan. Uskon, että kykenet vastaisuudessa tunnistamaan etukäteen karikot entistä paremmin. Opit terapeuttisi avulla tuntemaan, oppimaan ja hyväksymään itseäsi paremmin. Ja näinollen ottamaan vastuun omista tekemisistäsi myös alkoholin suhteen. Ylempänä Metsänmies puhui asianomistajasta (eli sinusta)korkeimpana päättäjänä. Pitää paikkansa, mutta lisäisin tähän, että olemme myös ainoita päättäjiä juomisemme suhteen. Kukaan ei voi humaltua puolestamme. Eikä raitistua. 
Minä uskon tuohon “automaattiohjaukseen” tietty joillakin on itsekuria päättää ettei juo… Mulla tuo “automaattiohjaus” vahvistui kauheasti kun söin masennulääkkeitä seronil/venlafaxin. Tietysti itsellänikin syy-seuraus suhteet laukaisi tekemään juomisen hakemisen - sekin tavallaan kytki “automaattiohjauksen” päälle. Esim. suutut ja saat päähään piston, että nyt kaljaa ja äkkiä - sitä vaan hakee sen oli siinä järkeä tai ei.
Lääkkeet on mulla aiheuttanut hypomanian kaltaista tilaa ja viinanhimon lisääntymistä; niin kun näen kapakan niin “automaattiohjaus” kytkeytyy päälle. Siinä ei kysellä mitään miksi - sitä vaan mennään kohti kapakkaa ilman mitään syytä. En halua juoda, mutta haluan juoda - mun on pakko halusin tai en…
Nyt oon ollutkin ilman seronilia, niin “automaattiohjaus” on viilentynyt aika paljon… Kauppojen “viina-ansat” ei iske päähän pistoa otanko tosta kopan mukaan. Eikä kaupan “open”-kyltit iske viinan himoa. Annan ajatusten tulla mieleeni, enkä välitä niistä. Ne on vain ajatuksia, ei niitä tarvitse totella. Välillä on vaikeaa, mutta toimii ajatusten pitäminen sen hetkisessä toiminnassa ja sulkea korvat viinapirun kuiskutuksilta.
Tsemppiä kaikille…
Kesäiltaa palstalaiset,
täällä mennyt muutamana iltana 3-4 siideriä/viinilasillista. Eipä voi edes syyttää “automaattiohjausta” kun oli ihan tietoista navigointia… 
Loppufiilis oli, että olipas varsin tarpeetonta rahanmenoa - olisinko hyvin voinut olla ilmankin?
No, nyt Lukijatar taas ihan rauhallisena mindfulness-kirjojensa parissa ja Jeppe nollilla.
Moikka,
Eikun korkki kiinni tiukemmin ja yritä olla pidempää juomatta taas… Eipä noista retkahduksista kannata välittää, niitä sattuu välillä… Jatkat vaan juomattomuuttasi. Noi mindfulness-kirjat on hyviä. Yhtä lukenut, niin se antaa oivalluksia juomattomuuteen kanssa…
Ei kun tsemppiä vaan! Aurinkoa! 
Aurinkoista juhannusviikon alkua!
täällä ei ole kuivattelu ihan onnistunut, ja “ystävä” on houkutellut seuraansa. Onneksi kuitenkin aika kohtuullisissa määrin, joten morkkista ei ole, mutta liikaa on sekin. Viikonloput on helpompia, ja odotan juhannusta sukulaisissa ilman houkutuksia.
L:tar
Lukijatar täällä ilmoittautuu ja palaa areenalle.
Raitistuminen ei kesällä onnistunut, enkä kehdannut kirjoitella.
Otsikkoni ja nimimerkkini osuivat kohdalleen, sillä
- oppia on tosiaan tullut “kantapään kautta”: nyt raittiutta syyskuun alusta, jolloin pohjakosketuksena putki ja poissaolo töistä, josta seurauksena varoitus ja hoitoonohjaus
- täällä olen lueskellut täällä teidän muiden kokemuksista, kunnes nyt tuntui, että voisi lopettaa “kuokkimisen” ja antaa itsekin jotain
Lopulta oli kuitenkin valtava helpotus kertoa ongelmasta työterveys-huollossa ja lähimmille esimiehille sekä työkaverille. Homma hoidettiin eteenpäin asiallisesti, ja olen saanut saanut apua ja tukea. - En ole “epäonnistunut ihminen”, vaan alkoholismi on sairaus.
Hoitosuunnitelman mukaisesti käyn nyt A-klinikalla ja työterveys-huollossa, ja viime vuonna aloitettu terapia tietysti jatkuu osana hoitoa. A-klinikalle on sovittu yksilötapaamisia sekä ryhmäkäyntejä; kokemukset olleet toistaiseksi ihan myönteisiä. Kotikuntani A-klinikalle pääsi parin vk sisällä, ja jatko sovittin yhdessä työterveyshoitajan ja päihdehoitajan kanssa.
Olo on nyt hieno, jaksaminen ja keskittymiskyky parantuneet, eikä tee mieli juoda, se on ainakin toistaiseksi menettänyt merkityksensä. Ja tiedän, ettei paluuta “kohtuukäyttöön” ole.
Lupaan nyt myös pysytellä täällä Plinkissä, tämä on tärkeä tuki, ja haluan myös kannustaa muita hakemaan apua.
Lukijatar
Tervehdys jälleen Lukijatar!
Ympäri käydään yhteen tullaan!
Hyvältä kuulostaa tilanteesi juuri nyt ja, että “paljastuminen” oli lopulta helpotus. Kipuilen aivan samojen asioiden kanssa tällä hetkellä…
Rohkeutta ja voimia Sinulle raittiuden kivisellä, mutta antoisalla taipaleella! Kirjoittele vaan mietteitäsi, se auttaa meitä muita ja ehkä voimistaa Sinuakin siinä ohessa. 
Olet jälleen hyvänä esimerkkinä siitä, että luovuttaa ei kannata, vaikka takapakkia tulisikin.
Minulle myös raittiiksi suunniteltu kesä ei mennyt ihan putkeen - tai siis juuri siihenhän se meni 
jos puujalkavitsit sallitaan.
Mukavaa raitista päivää ja kuullaan taas
Tervetuloa takaisin minunkin puolesta Lukijatar,
Minulla on samansuuntainen “herääminen”. Pohjakosketus oli sen verran kova, että vihdoin tajusin alkoholiongelmani vakavuuden ja laitoin korkin kiinni. Huomenna tulee kuukausi raittiina täyteen.
Juuri samoilla fiiliksillä minäkin jatkan. Tsemppiä ja voimia.
Lukijatar kirjoitti
Kiva, että työpaikkasi tuella olet saanut alun uuteen raittiuteen. Kirjoittele tosiaan, jokaisesta kirjoituksestasi on tukea täällä lukeville.
Kantapäämetodi on tehokasta, siitä minäkin nautin aikoinaan, vaan sitten yhtenä päivänä jännittyneenä ja arkana varpaat edellä vein ne kantapääni AA-palaveriin. Raittiina pysyminen on osoittautunut vertaistuen avulla helpommaksi kuin vuosia yksin pinnistellen ja pettymyksissä kieriskellen yrittää kohtuukäyttöä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Lukijatar täällä odottelee 3 kk raittiuden (kyllä, RAITTIUDEN) täyttymistä vähän jännityksellä. Vähän jääittää kakki nuo puheet “maagisesta” kolmen luvusta ja sitten vielä tuplana itsensä toteuttavista ennusteista.
Ehkä on parempi olla kiinnittämättä sen kummempaa huomiota asiaan ja keskittyä vain kaikkeen kivaan arkipäivän tekemiseen?
L:tar
Juu, onhan se kiva laskeskella kuinka kauan sitä aikaa on kulunut, mutta eihän sillä varsinaisesti ole merkitystä tämän päivän kohdalla. “Uusi päivä, uudet kujeet” vai miten sitä sanotaan. Mielestäni parempi vaan, kun saa ajatukset pysymään ihan jossain muussa kuin juomiseen tai juomattomuuteen liittyvässä (mihin tuo päivien tms. laskeminenkin kuuluu). Antaa ajan kulua vaan ja tekee sitä, mikä tuntuu oikeasti hyvältä.
Lukijatar matkalla töihin. Aamu sumuinen sateinen, mutta mieli kirkas seesteinen, kun eilen selvitty vesilinjalla työporukan pikkujouluista!
Tänään iltaohjelmassa vuorossa kulttuuria, joka on muuten oikein hyvää “terapiaa” liikunnan ohella meille toipujille. Suosittelen!
Mukavaa päivää säästä huolimatta,
L:tar