Onni onnettomuudessako?

Tervehdys kaikki!
Nyt on aika purkaa koko painolasti pois.Olen 2 lapsen yh-äiti.Koko ikäni painanut hommia ja ollut hyvä työssäni ja sosiaalisessa elämässäni.4 vuotta sitten löysin nettikasinot ja sen jälkeen homma lähti melkein heti täysin käsistä.Nyt on pelattu työpaikka,kohta vuokrakämppä ja toisen lapsen perintö.En pysty edes sanoin kuvailemaan kuinka paljon vihaan itseäni ja rakastan lapsiani.Itsetuntoni ja omanarvontunto ja moraalini ovat lentäneet omien ja muiden rahojen myötä Maltalle,nettikasinoiden huomaan.Viimeiset puoli vuotta myös kolikkopelit tulleet mukaan kuvioihin.Mä en ole ikinä tajunnut kuinka sairas mä olen.Eikä kukaan muukaan,olen mestari valehtelemaan.Myös itselleni.
To 14.2 tuli pysähdys,en tiedä miksi.Olin ma kuullut että työt loppui ja to ex maksoi elatusavun,150 e.Menin aamusta kolikkopeleille ja pelasin 100 e.Jotenkin sitten tuli se ajatus vihdoin että "mitä v…tua sä touhuat?Ei tietoa seuraavasta palkasta,vuokrat rästissä ja 2 lasta hoidettavana!"Päästyäni kotiin ajattelin että millain tää pelaaminen ja valehtelu ja salailu ja masentuneisuus loppuis?Ainoaksi keinoksi jäi kirjoittaa facebookkiin jotta KAIKKI saavat tietää.Mun on pakko tehdä sitten jotain koska kaikki tietää,myös sukulaiset.No,näin tein.Se oli ihan uskomattoman vaikeeta ja jotenkin alentavaa MUTTA niin helpottavaa.Suljin koneen koska en jaksanut ryhtyä siihen chattailuun juuri sillä sekunnilla.Ehdin itkeä surkeuttani 10 min. kun eka naapuri tuli ja sanoi että nyt pistetään ämmä kuule hommat poikki!
Samantien jotenkin kaikki vihdoin ns.kirkastui.Vuosien surkeus ja paha olo ja riittämättömyys karisi harteilta ja sydämestä.Mä oon niin pohjalla etten edes välitä mitä muut ajattelee,enään.Myös naamakirjassa kerroin että tässä syy miksi en pysty maksamaan velkojani vaan olen keksinyt kaikille kavereille selityksiä jos jonkin moisia.Heti ma menin ryhmään ja oli koko aukiolo ajan siellä ja itkin ja puhuin tuntemattomille ihmisille ja tajusin vihdoin etten ole yksin.Olin myös eilen ja menen tänään.Myös talousneuvojalla kävin,sekin helpotti vaikkei mitään ratkaissut.
Ehkäpä mä olin jossain koko ajan olemassa,se oikea minä nimittäin.Viime viikko meni surkutellessa ja itsesäälissä,nyt on aika pe sossuun,vuokranantajaan oltu yhteydessä ja eilen laitoin yhden työhakemuksen ja 3 timman päästä soi luuri,työhaastattelu tänään!Hyvällä tuurilla työttömyys kesti tasan 2 viikkoa.
Koneeseen laitoin esto-ohjelman,nettitunnukset ja kortin tyrkkäsin eri naapureille.Ja voudille tarttee kanssa soittaa jos duunia saa,tiedot on menneet jo vuosia sitten.
Summa summarum.Ekan kerran 4 vuoteen ei ole toivoton olo vaan päinvastoin.Vaikkei mitään konkreettista ole tapahtunut vielä.Paitsi etten ole pelannut senttiäkään torstain jälkeen,ostin loppurahoilla ruokaa.Terapiaan varasin myös ajan.Keep on rockin`!!! :slight_smile:

Voi sinua ja voi meitä… Itse voisin kertoa myös, että olen neljän lapsen yksinhuoltaja (SE ei ole elämäni tragedia), lapsistani vanhin on 9-vuotias ja olen pelannut varmaan viimeiset 7-8 vuotta. Joskus ollaan menty kuukausia ihan makaronilla ja kaurapuurolla, välillä on ollut pelivoittoja tilillä, viime aikoina en ole nostanut niitäkään vaan kaikki, ihan kaikki olen pelannut takaisin. Luottotiedot menivät jo ajat sitten, mikä toisaalta on hyväkin juttu, ei saa enempää velkaa.

Tuossa jokin aika sitten, kun odottamani rahat vihdoin tulivat tilille, ostin vähän ruokaa ja loput pelasin, ihan kaikki. Ja koska tämä oli ehkä noin kolmassadas kerta, pohja tuli vastaan. Oltiin siis jo oltu piiiiitkään ilman rahaa, mutta että vielä sekään ei riittänyt. No, nyt on Pelaamaton Päivä numero 11 ja tuntuu tosi upealta! Olen ollut enemmän läsnä lapsilleni kuin vuosiin. Ammattiapua en ole vielä hakenut.

Oletko kertonut perheellesi, vanhemmillesi ja muille? Miten he ovat suhtautuneet? Hyvä että olet avautunut Facebookissa, itse en ole vielä uskaltanut kertoa kaikille. Osa tietää, äidille en uskalla kertoa ennen kuin pelaamattomuutta on tarpeeksi takana :blush:

Juu,kerroin sitten kaikille samantein.Ja ma menin ryhmään ja juossut nyt joka päivä avoimissa ovissa,tänään sitten uuden tuttavuuden kanssa avoimista ovista suoraan GA-kokoukseen.Ihan uskomattoman hyvä fiilis,nyt 6 pvää eikä senttiäkään ole pelattu.Tajuan kyllä että ehkäpä tää on vain alkuhuumaa mutta yritän kelata niitä hetkiä kun rahaa taas tulee.Että nyt se on loppu se pelaaminen ja että mitä teen sinä pvänä…
Toisaalta ehkä järkevintä olis ottaa vaan päivä kerrallaan,tiedä häntä.
Sun 11 pvää kuulostaa mahtavalta ja toivon että sinne asti edes pääsis.Yritän olla nyt uhoamatta liikaa itselleni.
Kun kerroin läheisilleni niin tiesin että eivät ensin usko mutta kun päästin suustani muutaman faktan niin kyllähän nuo uskovat.En enää jaksa edes välittää siitä miten paskana jotkut mua pitää,kukaan ei oe päin naamaa dumannut.Päinvastoin.Mä haluan vaan lopettaa.Kokonaan.
Poikani sanoi mulle tänään :"Vaikka sä nyt näköjään koko ajan itket nii sä oot kivempi kuin aikoihin,piiiitkiin aikoihin.Etkö sä oo enää vihainen ja väsynyt?"Se oli sekä kauheáa että ihanaa kuultavaa.Sitten istuttiin pojan kanssa alas ja juteltiin tästä asiasta,ihan rehellisesti.Poika viel totes että:"Ei kai sitten kannata pelata jos siitä tulee kiukkuiseksi…"Niinpä,siinä kai se tärkein.
Kyllä mä ymmärrän ettei kaikki halua kertoilla asioitaan muille mutta mun kohdalla tää oli ainoo keino.Olo on todellakin helpottunut.Epätoivo ei ole enään se ensimmäinen ajatus aamulla kun herää,mikäli saa nukuttua…Unikin on maistunu kohta viikon jopa 6 tuntia putkeen.Ennätys 4 vuoteen sekin… :slight_smile: Tää valtti on kyllä ihan henkireikä tällä hetkellä,terrorisoin varmaan monta kertaa pvässä jutuillani…

  1. aamu kun ensimmäinen ajatus ei ole epätoivo vaan toivo ja helpotus. :smiley: Työhaastattelukin meni hienosti ja uskon mahdollisuuksiini,se selviää huomenna.
    Eilen olin tosiaan ekan kerran kokouksessa ja olin siellä huolissani maanantaista kun tulee rahaa,etten mene pelaamaan.Eräs peluri sanoi että: “Mieti yhtä päivää kerrallaan,ei ensi viikkoa.Pelaamattomuuden suhteen.” Olen sitä nyt pohtinut ja huomasin että lievästi ahdisti miettiä ensi viikkoa joten aion ottaa neuvosta vaarin ja keskittyä yhteen päivään kerrallaan.
    Ja kyllä ainakin mun kohdalla muille kertominen ja ammattiavun hakeminen ovat olleet mullistava kokemus,etenkin henkisesti.Tsemppiä kaikille taistelijoille!!! :smiley:

Hei, jaksamista sulle! Ja kyllä kertominen on kaiken hyvän alku. Jos pelkäät sitä rahan tuloa, niin laita rahat siirtymään jo etukäteen jonkun kaverin tilille tai käy nostamassa ne samantien käteen. Tai hävitä nettitunnuksesi (tai anna ne jollekin) ennen tilipäivää.

Juu,annoin nettitunnukset eri naapureille ja kortin ajattelin kanssa antaa ja ottaa vähän viikkorahaa.Tein jo koko viikon kauppalistan valmiiksi että riittää seuraavaan sunnuntaihin,yhtään ylimääräistä menoa en huomioinut.Sovittiin myös että mennään kimpassa kaverin kanssa kauppaan ja se nostaa mun viikkorahan.Itse saan sentään maksaa kassalla :smiley: Kuulostaa varmaan taviksesta naurettavalta mutta nyt on otettu kovat keinot käyttöön.

Kova kovaa vasten, niin se on! En vielä ole ihan varma josko tähän puupäähän joskus vielä uppoaisi miten sitä rahaa oikeasti käsitellään, mutta nyt on viimeinen kerta ottaa siitä selvää. Periksi ei anneta, perkele, vaikka hammasta purren! Työkin maistuu taas erikivalta kun motivaatio on kohdallaan. :slight_smile: Ajattelin jopa tänään tekaista pannukakkua jälkkäriksi. Pitää yrittää nauttia niistä elämän pienistä asioista sen aikaa, kun talous on taas kunnossa. Ei tässä kuitenkaan nälkään kuolla. Onneksi kevät on tulossa, jos tämä tilanne olisi esim keskellä pimeintä marraskuuta, voisi olla taas asteen verran vaikeampaa.

Tänään itselläni pvä nro 12, ehkä tiukin päivä tähän saakka. Ärsyttää, kiukuttaa, itkettää oma typeryyteni ja heikkouteni, kun pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, mutta eihän tällainen mitään asuntoa saa. Lasten kanssa tarvitsisi ison, eikä kaupungilla ole sellaisia (tarpeeksi edullisia). Tästä ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin, periksi en anna - kai sieltä se suomalainen sisu nousee! :smiley: Ja kämppä ei oo koskaan ollut näin puhdas kuin nämä pelaamattomat päivät on ollut. Ruokaakin laitetaan pitkän kaavan mukaan, kumma juttu että ennen ei ole ollut koskaan aikaa tällaiselle! :wink:

Kyllä mua kans mietityttää että kun tulee huono pvä,nyt olen onnistunut koko viikon pysymään todella kiireisenä.Käyny luistelemassa(edellinen kerta 1988) :slight_smile: Ja tänään kävin baletissa ekan kerran(ilmaisella lipulla) ja se oli ehkä Tuska-festareitten lisäksi parasta ikinä.Huomen soskuun ja muina päivinä juossu kokouksissa ja klinikalla.Ens vkolle ei ehkä tiedossa mitään paitsi jos saan duunipaikan,huomen selviää… :smiley: Siivonnu ja leiponu ja lukenu kirjaa.Tosin tänään kun kävin R-kioskilla ja joku pappa pelas numerokenoo niin tuntu että ne äänet on täysillä ja että se voitti saatana 5 miljoonaa!Silloin vaan aattelin et nyt suksit äkkiä v…ttuun täältä kiskalta.Ja pääsin vapaan pelikoneen ohi.Mutta kyllä kutitti ja nyt vasta viikko kulunut. :confused:

No niin,eka viikko meni hienosti ja kun ei sitten työhaastattelun jälkeen tullutkaan puhelua eilen niin jo alkoi kutina ja polte.Oikein hirvee himo iski pelaamiseen mutta onnistuin pitämään pääni.Koko illan mietin et kunhan maanantaina tulee rahaa niin jos vaikka vaan 50€ pelaan…

No järkiinnyin sitten jossain vaiheessa ja vein pankkikortinkin naapurille,tunnukset on jo siellä.Tosin riippuvaisena tiedän ettei ole mitenkään vaikeeta hakea rahaa konttorista klo.10 aamulla.Mulla on nyt vkloppu aikaa taistella ja valmistautua maanantaihin.

Pointtini ehkä oli se että alkuhuuma lopettamisesta on lienee ohi ja todellinen taistelu alkaa nyt.Perkele.Mä en anna nyt periksi.AAARGHHH!Mulla on liian paljon hävittävää enkä tarkoita rahaa.Jaksamista kaikille,olette auttaneet paljon ja ilman teidän tukea ja tarinoita en selviäisi näistä päivistä! Rok rok! :smiley: