Onnettomuudesta onneen

Päiväkirjaa pelaamisen lopettamisesta itselle:

Eilen olin nostamassa rahoja yhdeltä pelitililtä pois, siellä mätkötti 35e ja kuten yleensä, kaikelle rahalle on parempaa käyttöä. Yritin tehdä jo toissapäivänä tilisiirtoa omalle tilille, mutta peliyhtiö ei antanut sitä tehdä, koska ensisijainen menetelmä oli ulosmaksu VISAlle. Visalle maksettaessa pienin siirtosumma oli 100e ja taas pulma. Mitä tekisin?

Siirryin live-vetoon ja ajattelin tuhota kaiken yhteen vetoon. En löytänyt yhtään kohdetta, josta olisin tiennyt, vaan laitoin summan mutikassa johonkin kohteeseen vain vitosen. Ajattelin, etten voi tuhlata sitä rahaa, tietämättä asiasta sen koommin (mutta voin tuhlata sen silti, logiikkaa…) Meni hetki ja ajattelin, että voin laittaa sen kasinolle, suurimpaan heikkouteeni. Menin tuttuun slottipeliin ja huomasin, että saldoni oli tuplaantunut jonkin bonuksen myötä. Se ärsytti, koska bonukset ovat huijausta, jolla kasinot saavat ainoastaan itse pidettyä voitot niiden kierrätysvaatimusten vuoksi. Pelaaminen on aina huijaamista.

Tuntui siltä, että antaa mennä. Maanantai-illan keskustelujen jälkeen en ollut pelannut euroakaan, koska minulla ei ollut haluja pelata; olin myöntänyt itselle ja ihmisille, joita rakastin, että olen peliriippuvainen. Asiaan, pyöräytin muutaman kerran slottia, kunnes se antoi minulle 10 vapaapeliä. Voitin 730e. Ajattelin, että nyt minulla on vara nostaa rahat tililtä VISAlle. Mutta sitten muistin bonusehdot, luin ne ja vaatimuksena oli bonussumman 40 kertainen kierrättäminen. Eli 30ex40e joka tarkoittaa pitkälle yli tuhatta euroa… Jatkoin pelaamista ajatellen, etten kuitenkaan tule saamaan näitä ulos. Välillä kävin 800 eurossa ja kun kierrätetty oli 400e ja tilin saldo reipas 600 euroa, ajattelin, että onko näitä mahdollista saada ulos.

Menin lukemaan bonusehdot uudelleen ja huomasin, että ruletti ei ollut kielletty peli. Joten aloin kierrättämään rahaa siellä, laittamalla punaisella ja mustalle samat 15e ja nollalle 1euron. Häviten maksimissaan euron per kierros. Tulin kierrätysehtojen päätökseen… Tilillä oli 600 euroa. Mietin, että olenko nyt 600 euroa rikkaampi ja pyöräytin vielä 10 eurolla ajatellen “ei enää…”

Siirryin ULOSMAKSU -osioon ja laitoin ulosmaksuun 590euroa jääden odottelemaan, saankohan näitä rahoja koskaan kotiutettua. Tänään aukastesani verkkopankin ja kurkatessani visan saldon, oli summa hyvitetty kortille. Peliyhtiön tukeminen päättyi siihen, itseni tukeminen alkoi tästä.

Eilen pelatessani tunsin välin ahdistusta, välin mielihyvää, adrenaliinin nousua ja laskua. Päällimmäisenä oli pettymys omaan pelaamiseen, oli sitten kyse siitäkin, että jotain kassalle peliyhtiössä oli tehtävä.

Olen lueskellut foorumeita pelaajista ja pelaamisesta, sen aiheuttamista taloudellisista, henkisistä ja välikäsin fyysisistä oireista. Tunnistan sieltä itseni täysin. Ainoa vaan, ettei minulla ole pelivelkaa 10000 euroa. Ei ole velkaa pelaamisesta tällä hetkellä kuin noin 200 euroa, enään. Ennen saatoin monesti pelata viimeiset rahani siinä toivossa, että voittaisin, vaikka voitin, en ollut tyytyväinen mihinkään vaan hävisin kaiken. Hävisin ja olin pohjalla.

Nyt olen tullut pelaamiseni päätepisteseen, tarvitsen apua ja olen antautunut. Toivon vapautuvani ikuisesti tästä kurimuksesta.

Tuntuu tyhmältä.

Luin juuri ensimmäisen postaukseni palstalle, joka oli äärettömän typerä kertomus viimeisestä pelihetkestäni. Mutta pysyköön näkyvillä, olkoon muistutuksena jostain menneestä, kunhan “voittaminen” ei innosta lopettamista yrittävää jatkamaan.

Kaksi viikkoa on kulunut tuosta postista, ja olen vielä täysin puhdas pelaamisen suhteen eli killin killiänkään en ole “sijoittanut”. En ole erityisemmin yrittänyt sulkea pelitilejä päätöksen jälkeen tai vältellä RAYn automaatteja. En ole tehnyt oikeastaan asialle mitään, olen vain ollut pelaamatta. Toisaalta elän murrosvaihetta muutoinkin elämässäni, olen kokenut jonkin tietynlaisen valaistumisen monen muunkin asian suhteen. Nämä asiat ja niiden voitoksi kääntäminen on pitänyt minut toisaalta kiireisenä, ja olen aloittanut asioiden tekemisen, joihin tunnen oikeata intohimoa, en riippuvuutta.

Nykyistä tilaa kuin vertaa kolmen viikon takaiseen, niin pelaamisen miettiminen alkoi jo töissä. Se alkoi sillä, että tutkailtiin hivenen urheiluvedonlyönnin kohteita urheilusivustoilta ja ruvettiin miettimään pelien kulkua… Sillä täytettiin koko loppupäivä kuin mitään muuta ei elämässä olisi ollut.

Välillä ajattelen sitä hetkeä, mikä varmasti tulee jossain vaiheessa, että mitä sitten kun tunnen oikein suurta halua pelata? Laitanko vain euron ja katson miten käy… Ei, en aio laittaa sitä euroa. Ajattelen asiaa niin, että palaan tuohon hetkeen, kun lähimmäisille olen tunnustanut asian. Palaan siihen tunteeseen, heikkouden tunteeseen, joka vapautti minut. Täydellinen musertuminen ja oman heikkouden myöntäminen oli ratkaiseva hetki.

Ainoa oikea tie on olla pelaamatta, vain näin kykenen olemaan todellinen voittaja. Voitan heikkouteni olemalla heikko ja myönnän, että minulla on ongelma ikuisesti.

moi!v-lopun aikana kävi itellekin aika huono ja hyvä tuuri…ratkesin pelaamaan ja 6000eurol otin pikavippei kunnes viimisil satasil napsahti taas kerran isompi potti…reilu 20kiloo no pelailin aikansa ja huomasin et ei enää ollu ku 9kiloo jälellä,peliriippuvaiselle mikään summa ei ole riittävä sen olen jo huomannu monesti…onneks sain 9kiloo ulos casinolta…pääsee pikavipeist eroon:/ on tää aika sarasta tää pelurin elämä!

Tuo on ihan peruskuvio alussa, silloin kun luottotiedot vielä kunnossa. Sinuna ottaisin mahdollisimman nopeasti vapaaehtoisin luottokiellon, koska todennäköisesti sorrut pikavippeihin jälleen varmasti.

Aikaa on vierähtänyt jo yli kolme kuukautta elämäni tärkeimmän päätöksen tekemisestä ja peleistä luopumisesta.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa tilanne, jota olen odottanut koko tämän ajan. On tehnyt mieli pelata, voittaa, hävitä - ihan mitä tahansa, kunhan saisi pelata. Luulin jo, ettei moista oloa enää tulisi, että se olisi kadonnut jonnekkin. Mutta siellä se on, riippuvuus, aina.

Koko päivän olen keksinyt syitä miksi minun pitäisi pelata, mutta onneksi on ollut aina yksi syy enemmän, miksi minun ei tulisi pelata. En ole vielä tiedostanut täysin, miksi näin yhtäkkiä halusin heittäytyä pelien maailmaan. Elämäni ei ole ollut erityisen tylsää, eikä siitä ole puuttunut mielestäni syvällistä sisältöä. Ehkä tämän aiheutti hetkellinen turhautuminen alitajuisesti johonkin, joka saa minut kaipaamaan pelien maailmaa.

On tässä yhden vuosineljänneksen aikana tapahtunut positiivistakin, olen nimittäin onnistunut säästämään, jota ei ole tapahtunut vuosiin. Olisiko lopettamisella tekemistä asian kanssa? Olen löytänyt myös hyvin erityisen ihmisen elämääni ja enkä voisi kuvitella mitään parempaa, ja hänelle kertonut ongelmastani, lopetuksesta ja kaikesta. Olin hyvin otettu siitä, kuinka hän suhtautui asiaan ja ymmärsi. Hän on auttanut jaksamaan tukevalla asenteella.

Mutta taistelu jatkukoon, luovuteta ei.

Tsemppiä itselleni ja muille taistelussa!

ps. kirjoittaminen näemmä helpottaa välittömästi himoa, mahtavaa.