Onnea ilman alkoholia?

Me Lopettajat
1

Hei kaikille,

uusi "neitsyt"keskustelija ilmoittautuu mukaan ja toivoo todella löytävänsä täältä pelastuksen alkoholiongelmaansa tai sitä tukea taudin aisoittamiseksi ja kukistamiseksi.

Taidan olla 3. polven juoppo, sillä erotuksella, että aiemmat juopot olivat miehiä (isoisäni ja isäni) ja minä olen nainen, tai ainakin minun pitäisi olla :unamused: , sillä 2 ihanaa lasta olen maailmaan saattanut. He ovatkin sitten ainoat ilon ja onnen aiheeni, tai ainakin niinä hetkinä, jolloin en häpeä sitä, kun makaan sohvalla krapulassa enkä jaksa osallistua lähestulkoon mihinkään. Avioliittokin on ihan sieltä!

Olen käyttänyt alkoholia pitkään. Raskausaikana pystyin helposti olemaan selvinpäin ja ne ovatkin pisimmät kuivat kaudet, viimeisin vuonna 2004. Sen jälkeen murhetta on upotettu viikonloppuisin, ensin vain perjantaisin, kohta krapularyypyillä paikkaillen myös lauantaisin. Eikä aikaakaan kun murhetta piti upottaa myös viikolla ja ralliratani onkin muodostunut selkeäksi. Ryyppypäivä-krapulapäivä-ei ikinä enää päivä - ryyppypäivä -krapulapäivä - ei ikinä enää päivä---- Ja jokaisen “ei ikinä enää -päivän” jälkeen olen löytänyt hyvän syyn käydä hakemassa viinipullon, ja varmuudeksi toisenkin…

Miksi hitossa en pysty olemaan onnellinen ilman alkoholia? Miten lähden itseäni tästä taudista parantamaan? Olen googlettanut ja lukenut paljon artikkeleita alkoholismista, mutta hienot teoriat pitäisi nyt saada tuotua käytäntöön. Onko pakko hakeutua lääkehoitoon, vai pystyykö tämän hoitamaan omatoimisesti?

En halua tehdä tämän asian suhteen enää yhtäkään uden vuoden lupausta, vaan haluan lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Nyt heti, sillä tänään on “ei ikinä enää -päivä” ja huomenna olisi luvassa ryyppypäivä.

Tekstini on kovin sekavaa, sillä kirjoitan suoltamalla asiat ulos jotta en painaisi “poista”-nappia ja painaisi taas ongalmaa villaisella.

Tänään pystyn olla juomatta, mutta miten selviän huomisesta? Miten lähden rakentamaan alkoholitonta elämääni?!

Kiitos kun kuuntelit.

  • AnnaSusanna 45v -
2

Hei AnnaSusanna!
Minä en muuten ole mikään asiantuntija,mutta tarinasi kuulostaa samalta kuin omani,joten kerron omasta kokemuksestani että yksi vaihtoehto olisi katsoa tälle illalle paikkakuntasi Aa-ryhmistä joku johon voit vain mennä paikalle.
Niin minäkin kerran menin,ja yllätyin kuinka monta meitä “tavallista perheenäitiä” siellä olikaan.
Vaikka olenkin retkahdellut ,enkä ole saanut vielä pysyvää raittiutta,koen että on siitä ollut eniten apua tämän juomisongelman kanssa painiessa.
Moni on raitistunut jo ensimmäisestä kerrasta mentyään Aa;han,itse en ole ollut yhtä onnekas,mutta kannattaa sitä kokeilla?
On olemassa myös pelkästään naisryhmiä,ja ainoa pääsyvaatimus on vain halu lopettaa juominen,joten mene vaan rohkeasti illalla ryhmään :slight_smile:

3

Istu alas ja mieti, mitä stressaavia olosuhteita elämässäsi voit muuttaa heti ja mitkä vievät aikaa. Onko avioliitto syvältä juomisesi takia vai muutenkin? Entä miksi luulet, ettet kestä selvinpäin?
Voimia!

4

Tervetuloa palstalle!
Tosiasia on, että alkoholismiin ei ole keksitty parantamiskeinoa. Alkoholistikin pystyy siitä huolimatta elämään raittiina täysipainoista ja jopa onnellista elämää. Lääkehoitoon suhtaudun varauksellisesti, koska tunnen useita lääkäreitä, jotka alkoholisoiduttuaan ovat lähteneet AA:han saadakseen kiinni pysyvästä raittiudesta. He tietävät, että pillerit ja muu kemiallinen lääkitys on vain akuutin hätätilan lievittämisessä paikallaan.
Teoriat saa itselle sopivalla tavalla käytäntöön ottamalla opikseen jo raitistuneiden alkoholistien käyttämät keinot. Niitä kuulee vertaistukena toimivissa ryhmissä. Tänä iltanakin Suomessa kokoontuu pitkälti yli sata ryhmää. Selvin päin olet tervetullut niistä mihin tahansa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

5

Heippa AnnaSusanna. - Tuttua on tarinassasi kaikki!
Eihän sitä osaa lopulta enää olla onnellinen ilman viunaa. On se sellanen peto immeisellä korvien välissä. Se vie ajatukset aivan omituisille raiteille mikäli joutuu olemaan ilman viinan tuomaa helpotusta. Se on suorastaan tuskallinen olotila. - Mun raittiuteni on lähtöisin AAsta kuten monen muunkin. Voihan siellä käydä tutustumassa aiheeseen raittius elämäntapana.

6

Täälläkin “tavallinen perheenäiti”. Sellaiseksi itseni koen, huolimatta siitä, että olen alkoholisti. Tarkoitan, että alkoholisimini ei vie pois rooliani perheenäitinä. Se on vain asia, jonka kanssa minun ja läheisteni on opeteltava elämään. Häpeä juomisesta on toki suuri.

Minulla ei ole mitään isoja viisauksia siihen, miten voisit juomisen lopettaa. Itse tein niin, että kun olin päättänyt lopettaa, kerroin sen lapsille ja miehelleni. Sanoin heille, että alkoholista ja viinistä on tullut minulle ongelma ja olen huomannut, että minun on lopetettava sen käyttö. Halusin tehdä asiasta mahdollisimman tavallisen itselleni ja perheelleni. Lisäksi asetin itselleni myös kynnystä aloittaa uudelleen. Jos olen sanonut lapsilleni, että olen alkoholisti ja siitä huolimatta aloittaisin uudelleen juomisen, niin millaisen mallin aikuisista heille antaisinkaan. Saati suhteesta alkoholiin.

Olen koittanut suhtautua lopettamiseen enemmän elämänmuutoksena kuin alkoholin käytön lopettamisena. Elämänmuutokset vaativat aina pitkäjänteisyyttä, oli sitten kysymys lenkkeilystä tai alkoholin käytön lopettamisesta. Olen ajatellut asiaa kuin allergiaa: jos tulisin allergiseksi kalalle, en voisi enää syödä kalaa. Tämä vaatisi minulta luopumista jostain, miten olen ennen toiminut. Ja nyt en halua vähätellä alkoholin käytön lopettamisen vaikeutta!

Helppoa tämä ei ole ollut. Nyt olen ollut kohta kolme kuukautta juomatta ja käynyt läpi melkoista vuoristorataa. Minua on kuitenkin helpottanut, kun suljin pois alkoholin käytön itseltäni kaikin tavoin elämästäni. Se ei ole vaihtoehto, joten mitä sitä edes miettimään, voinko juoda vai enkö. En voi. Sen sijaan keskitän kaiken energiani siihen, miltä tämä asia minusta tuntuu.

Ensimmäiset viikot menivät siihen, kun yht’äkkiä tunsin nenässäni ja suussani erilaisten alkoholien tuoksun ja maun. Joka kerran koitin pysähtyä miettimään: miltä tuntuu, etten enää koskaan saa tuota ainetta? Annoin itseni tuntea sen, miltä tuntui, surra ja luopua.

Katselin tarkoituksellisesti alkoholimainoksia katujen varrella, baarien ikkunoista sisään ja kävin läpi luopumisen tunteita. Ei enää koskaan. Tunne on siitä lohdullinen, että se ei kestä koskaan kauaa. Eli annoin rauhassa tunteiden tulla, kuuntelin ja tutkiskelin sitä. Viikkojen kuluessa tunteet laimenivat. Yht’äkkiä huomasin, että baarissa after workilla olevat ihmiset näyttivät poikkeuksetta aika ilmeettömiltä. Eivät surullisilta eivät iloisilta. Ilmeettömiltä.

Vaikeita olivat ne hetket, joissa olin tottunut avaamaan korkin. Yritin ennakoida niitä miettimällä etukäteen mitä MUUTA tulen tekemään. Menen kylpyyn, katson leffan, luen kirjaa. Ei ollut helppoa, mutta onnistui ja nyt huomaan, että mulle on tullut uudet rutiinit rentoutua, muu kuin se ensimmäinen lasi viiniä.

Tärkeintä oli, että kirjoitin ylös itselleni kaikki ne asiat, jotka muuttuivat paremmiksi, kun en enää juonut. Lapset, suhde mieheen, terveys, uni, mielenterveys. Katselen sitä listaa, kun tuntuu vaikealta ja koitan kirjoittaa siihen jokaisen uuden asisan, jonka huomaan.

Sitten tein vielä mindfulness harjoituksia. Puhelimeen saa mahtavia appeja avuksi siihen, esim. sellainen kuin Pasific on auttanut minua paljon (maksuton peruskäyttäjälle). Lisäksi olen kertonut asiasta avoimesti sellaisille ystäville, joiden kanssa haluan jatkossa olla tekemisissä. Se on ollut hyödyllistä.

Mutta en ole todellakaan mikään asiantuntija, vasta vajaan kolme kuukautta selvin päin ja muutenkaan en tiedä alkoholismista, lääkityksistä tai ryhmistä mitään. Kannattaa ihan varmasti kokeilla myös niitä, jos ne auttavat.

7

Vielä:

olen huomannut, että nyt oltuani juomatta jonkun aikaa, niin aivojen mielihyväkeskus alkaa ikään kuin “toipua”.

Aluksi (ja myös viimeisen vuoden ajan, kun vielä join), oli todella vaikeaa iloita, nauttia, tuntea hyvää mieltä mistään muusta kuin siitä, että saa avata viinipullon. Nyt alkaa pikkuhiljaa syntyä spontaania iloisuutta ja mileihyvää tavallisista asioista. Eli anna myös aivoillesi aikaa toipua.

8

Ei huomisesta tarvitse selvitä juomatta. Se riittää ihan hyvin, ettei juo tänään. Kyllähän minulla alkoi tämä raittius sillä keinoin, että joka aamu puntaroin kuinka kivalta tuntuu herätä ilman krapulaa. Sitten pähkäilin, olisinko tänäänkin vielä uuden päivän selvin päin. Nyt niitä “tänään”-päiviä on peräkkäin kutakuinkin 2500.

Niistä lääkkeistä en oikein ymmärrä kovin paljon. Antabus oli minulle hyvänä apuna muutamat ensi viikot. Sen jälkeen aivokemiat jo alkoivatkin tasapainottumaan ihan omia aikojaan. Puolikin vuotta saa varata selviä päiviä siihen, että mielihyväjutut alkaa olla kunnossa.

Kokeile nyt alkuun sitä omin voimin lopettamista. Jos se ei ala sujumaan, etsi jostain apua. Minä aloitin raitistumisen katkolta, kun olin semmoinen joka-päivä-tissuttelija. Sieltä sain anatbuslääkkeet ja siellä testattiin maksa-arvot. Näin vuosia myöhemmin olen oivaltanut, että olipa aika hyvä investointi omaan elämään :wink:

9

Onnea ilman alkoholia?

Oman kokemuksen mukaan mulla on ollut alkoholin kanssa enemmän epäonnea.

Tsemiä ja tervetuloa mukaan!

10

Minulle paras antabus on tällä hetkellä lapset. Toiseksi parasta on jokainen aamu ilman krapulaa. Menneestä kärsin vahvaa syyllisyyttä, jota käsittelen mm. terapiassa. En kuitenkaan halua, että syyllisyys estää minua elämästä parempaa huomista. Rakennan uutta elämäni tarinaa ja siinä alkoholi ei ole pääosassa.
Sen tiedän, että alkoholistina en löydä onnea pullosta. Siksi ei ole vaihtoehtoa: siitä on päästävä irti.
Voimia sinulle!

11

Moiks!
Täällä kanssa heiluttaa alkoholisti-äiti.
Raittius on ainoa tavoite tällä hetkellä.
Tämä plinkki on tärkeä tuki, Psykkan pkl:n ja alkavan terapian lisäksi.

Sä kyllä selviät ja tukea löytyy kun vain rohkeasti ottaa sitä vastaan!

12

Täällä kans yks alkoholisti äiti yrittää päästä raittiiseen elämään kiinni. Kaks viikkoa takana ja päivä kerrallaan jatketaan matkaa. Just nyt on mieli tosi maassa, mutta periksi en anna.
Tsemppiä sulle ja meille kaikille muillekin!

13

Itselläni on näitä pidempiäkin raittiusjaksoja ollut useita viimeisen 2 vuoden aikana. On ilo sanoa ensi kertaa elämässään että on ollut vuodesta enemmän aikaa selvinpäin kuin humalassa. Tätä se ei nimittäin ollut vielä jokin aika sitten.

Jos tuntuu siltä että lääkehoito olisi sinulle helpoin tapa päästä asian kanssa eteenpäin, niin suosittelen siihen turvautumaan. Antabus kun on sellainen lääke, että sen kanssa ei passaa juoda. Muuten voi lähteä vaikka pahimmassa tapauksessa henki. Sen aloittaminen on suurin kynnys, koska se on se hetki milloin joudut luopumaan alkoholista ainakin seuraavaksi 2 viikoksi. Mutta kun pääset sen kynnyksen yli, sielun valtaakin suuri helpotuksen tunne, että nyt sinun ei tarvitse juoda. Sitten kun siitä ottaa joka aamuisen rutiinin, että hörppää Antabukset naamaan, niin voi alkaa pikkuhiljaa rakentamaan sitä uutta omaa maailmaa. Mielialat saattaa heitellä parisen viikkoa juomisen lopettamisesta mutta se kuuluu asiaan ja korjaantuu siitä omia aikojaan. Lääkäriltä saa reseptin ja maksakokeisiin lähetteen. Se on siis verikoe, ei mikään koepala maksasta. :laughing:

Sitten siitä onnellisuudesta. Itsellä edellinen raitis jakso kesti päivää vaille 3 kuukautta ja sinä aikana huomasin alkavani selvänä nauttia ihan pienistä jutuista elämässä. Kesäpäivänä uimaan lähtö oli raittiina niin mieluinen kokemus että sitä muistelee vieläkin lämmöllä. Kahvikupponen rantakahvilassa ja jäätelö kesäauringossa on ehkä parasta mitä on. Niitä pieniä hyviä hetkiä kun kertyy paljon, muodostuu niistä se todellinen onni, jota ei ryyppäämällä saa saavutettua koskaan. Monesti sitä ajattelee niin, että sen elämänmuutoksen on oltava jotain suurta ja mullistavaa ja jotenkin se alkoholistin mieli paisuttelee sitä luopumisen tuskaa. Todellisuudessahan meistä kukaan ei ole syntynyt päissään tai nauttinut lapsuudestaan kännissä. Moni etsii sitä onnellisuutta sieltä pullonpohjasta, mutta todellinen onni löytyy ihan omasta sielusta, niistä asioista mistä ihan oikeasti nauttii. Niitä tunteita joutuu hetken odottelemaan, kun aivot paranevat tulehdustilastaan, mutta ne kyllä tulevat sieltä, usko pois. Normaalitila on olla selvinpäin ja tuntea niinkuin oikeasti tuntee. Viina vääristää kaikki ajatukset.

Tuli vähän pitkä teksti, mutta toivottavasti jaksoit lukea ja sait edes jotain irti tästäkin.

14

Tulee jännä tyhjiö kun on juonut pullon tyhjäksi. Se oli ennen täynnä viinaa. Hiljalleen se alkaa täyttymään onnen kyyneleistä.

15

Erittäin isot kiitokset teille kaikille vastanneille, ja kirjoitukseni lukeneille. Olette antaneet minulle todella paljon ajateltavaaa, enkä aivan heti pysty kaikkea edes sisäistämään, varmaan nämä asiat tulee eteeni pikkuhiljaa hoputtamatta.

Eilinen meni hyvin, pari kertaa mielessä kävi viinitonkka, joka puolikkaana keittiön tasolla kököttää. Mutta “ei ikinä enää -päivänä” on vielä helppo vastustaa kiusausta. Tänään on kuitenkin “ryyppypäivä”. Aamulla herätessäni kurkkukipuun ajattelin, että voi voi kun on kurkku kipeänä, illalla pitääkin lämmittää kuumaa rommia :unamused: .
Heti siis mielessä lupaus juoda. Ihan hirveää, miten ihmisen mieli voikin etsiä heti tilaisuutta juoda. Yleisin lupa juomiselleni on aviomieheni tai se, että “hänen takiaan minulla on huono olla” -syy. No, selvinpäin ajatellen se ei ole totta, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tänään annan itselleni luvan olla juomatta ja sairastan kurkkukipuni ilman rommia!

16

Kiitos Punatulkku, hienosti kirjoitettu. Tämä pysäytti ja jää mieleen pitkäksi aikaa!

17

Sinun tarinasi on melkein kuin omani. Minäkin luulin että mieheni aiheuttaa minun juomiseni. Erosin ja aloitin UUDEN elämän. Ja yritin vielä useasti. Ja monella tavalla. Vaihdoin jopa paikkakuntaa. En vain pysynyt viinasta erillään. Eli sain huomata että olen koukussa viinaan, ja pahasti. Sen kun tajusin niin alkoi hirveä pelko joka kerta kun join. Halusin ja pelkäsin. Inhosin ja silti join. pää ja mieli selitteli milloin mitäkin miksi voin ottaa.
Sitten rukoilin, jotain Korkeampaa voimaa apuun. Ja niin sain löytää tien raittiuteen. En tyrkytä sinulle mitään paikkaa tai hoitoa, etsi oma tie, rukoile, huokaa tai jotain, niin uskon että saat avun. On monia teitä jotka johtaa raittiuteen, on vain lähdettävä sitä polkua kulkemaan.
Ainoa asia mitä kadun on avioero, se oli turha teko. Ei mies minua haitannut muuten kuin ettei tykännyt minun kännisekoiluista ja yms. Minä muutuin sen takia kun join ja tein tekoja joita ei omakaan moraalini sietänyt, joten oli omatunto hiljennettävä.
Toivon että osaat hakea apua itsellesi, sitä kun on nykyään tarjolla vaikka kuinka paljon.

18

kuulostaa tutulta tuo sun ralli. Paitsi että minulla ollut taas päivittäistä: aamulla huonosti nukutun yön jälkeen krapulaa ja morkkis - ja päätös että tänään en juo. Joku tekosyy poiketa kauppaa/kioskille töiden jälkeen, sixpäkki mukaan, korkkaus asap, ennen ysiä jo soffalla/petissä. Mitään ei saa aikaan. Seuraavana päivänä sama. Enkä voi syyttää edes sitä miestä enkä ketään muuta ku itseeni, yksin asun. Olen vaan niiiin väsynyt jatkuvaan morkkikseen, huonoon oloon, katkonaisiin yöuniin, vit**ukseen, saamattomuuteen, ahdistukseen… ei ole muita vaihtoehtoja kun laittaa korkki kiinni. Kokonaan. Jos juon yhden lasillisen niin siinä menee sitten samalla koko pullo. Tai kaks.

Onnea ilman alkoholia? Mulla kun sitä onnea ei ole edes alkoholin kans, ei ollut aikoihin :frowning:

Vuosi sitten olin kai pari kk kuivilla, muutama parin viikon selvä jakso. Muuten päivittäistä tissuttelua, viikonloppuna känni. Nyt toinen selvä päivä menossa, ahdistaa, pinna kireellä, väsyttää. Kai tää olo kuuluu asiaan mutta sais mennä nopeeta ohi. Mutta olen selvänä!

Tsemppiä!!!

19

Tutun kuuloista. Ja hyviä vastauksia, ajattelin niitä lainata, mutta tuli niin paljon tekstiä, kannattaa mieluummin lukea koko ketju. Sitähän minäkin nyt yritän tolkuttaa, ettei alkoholi ainakaan onnelliseksi ole tehnyt. Ja äsyttää, että niin paljon aikaa on kulunut hukkaan. Ja sitten taas samaan hengenvetoon, että niitä menneitä ei saa muutetuksi, mutta tästä eteenpäin saa vapaasti tehdä muutoksen. Mulla kanssa pyörii niin paljon ajatuksia päässä, että ehkä tähän täytyy käyttää vähän enemmän aikaa. Ja samalla yritän muistaa “päivän kerrallaan”. Helppoa se ei ole, mutta niin olen lukenut, ettei se välttämättä helppoa olekaan. Mutta jos jossain siintäisi se, että alkoholista tulisi merkityksetöntä. Se on unelmani tällä hetkellä.