Hei.
Olen huolissani parisuhteeni tilasta, ja siitä, onko mielenterveyteni järkkynyt.
Taustaa itsestäni: minulla ei koskaan ole ollut ystäviä, olin koulukiusattu ja
vanhempieni pahoinpitelemä (kunnes karkasin kotoa) aloitin vuosi sitten nykyisen
parisuhteeni, joka tuntuu jo rakoilevan. Emme tiedä mitä tekisimme, tauko on ehkä
viimeinen ratkaisu, erota emme halua. 
Ongelma on, että vietämme kaiken aikamme
kotona 24/7, koska ei ole varaa harrastaa tai matkustaa. Riitelemme lähes joka päivä.
Avomieheni suuttuu pienistä, siitä tulee riitaa. Ja, toisin kuin noin puoli vuotta sitten, -olen
suuttuessani impulsiivinen ja väkivaltainen. 
tämä syö parisuhdettamme, ja haluan
yrittää muuttua. (Tuntuu aika vaikealta.) Tuntuu myös jatkuvasti siltä että olen aina kaiken
pahan alku ja juuri. (Teen muuten paljon virheitä kirjoittaessani, jatkuvasti saa pyyhkiä)
syyllistän itseäni kaikesta, syvällä pääni sisällä kuulen itseni haukkumassa itseäni…
Mitä tässä enää tekisi? 
^ Tuon vähän perusteella, mitä kerroit, vaikuttaisi kyllä siltä, että sulla on ainakin jonkinasteista masennusta, ahdistuneisuutta tmv., eikä se mikään ihmekään ole, kun miettii kaikkia ikäviä kokemuksiasi elämässä . Jollet ole jo jonkin MT-asioihin keskittyneen hoidon piirissä, niin kannattaa hakeutua sellaiseen pikimmiten. Se, kuinka hyvää apua julkiselta puolelta MT-ongelmiisi saat, on taas asia erikseen 
(Ymmärsin, että sulla ei hirveästi olisi varaa käydä läpi kaikkia yksityisiä lääkäreitä/terapeutteja), mutta yrittää kannattaa, jos suinkin jaksat, sillä ei sitä apua ainakaan pyytämättä saa.
Miehesi mahdollisista ongelmista on vielä vaikeampi sanoa mitään tuon vähän tekstin perusteella(Eikä kai maallikon muutenkaan pitäisi mitään kovin tarkkoja nettidiagnooseja heitellä), mutta tuollainen jokaisesta pikkuasiasta suuttuminen saattaa kertoa ihan vain siitä, että hän on stressaantunut tilanteestanne, ilman mitään sen suurempaa MT-häikkää . Jos todella vain nysväätte kahdestaan kotona 24/7, niin kyllä sellaiseen alkaa pidemmän päälle pää hajoilla yhdellä, jos toisellakin ihmisellä. Minä ja mieheni esim. olemme aikamoinen paita&perse -pariskunta, koska oikeasti viihdymme niin hyvin keskenämme ja tykkäämme tehdä asioita yhdessä, mutta kyllä mekin sen oman tilamme, rauhamme ja omat juttumme välillä tarvitsemme. Kyllä sen oman tilansa pystyy ottamaan myös ilman suuria rahasummia, vähän kekseliäisyyttä peliin. Eivät kaikki harrastukset ja touhut suinkaan vaadi suuria investointeja, monet kivat jutut ovat jopa täysin ilmaisia 
. Ymmärrän toki sen, että esim. masentuneena on niin lamaantunut, ettei oikeasti jaksa alkaa puuhailla mitään ns. kovin luovaa ja jos sulla ei ole yhtään ystäviäkään, joiden seurassa mennä ja touhuta, niin vaikeaahan sieltä kotinurkista voi olla lähteä johonkin, mutta jos suinkin pystyt ja jaksat, niin kannattaa tehdä jotakin muutakin, kuin märehtiä vain kotona ja antaa tilaa sille miehellesikin.
Voi vika on yhtälailla molemmissa :3 riitaan tarvitaan aina kaksi ja kuulostaa vähän siltä, että molemmilla on kunnon patoumat koittakaa saada puhuttua kaikki mahdolliset solmukohdat auki ja tajutkaa ettette ole toistenne vihollisia vaikka siltä tuntuisikin vihan raivon ja väkivallan jäljiltä
Vika riitoihin on ehdottomasti ja aina molemmissa, tosin joskus se voi olla enemmän toisessa. Kuulostaa todella huolestuttavalta, että kumppanisi suuttuu jatkuvasti ja pienistä asioista… minkälaisista? Entä millä tavalla olet väkivaltainen? Jos suhde on päivittäistä riitelyä, miksi ette silti halua erota? En osaa antaa muuta neuvoa kuin parisuhdeterapian.