Onko tämä vakavaa?

Kotikanava
1

Hei
Olen nyt vähän aikaa lukenut näitä viestejä ja mielestäni on hienoa, miten asiallista ja kannustavaa keskustelua täällä on.

Haluaisin kysyä mielipidettänne aprikointiini, olenko turhaan huolissani mieheni alkoholinkäytöstä.
Olemme olleet parikymmentä vuotta naimisissa ja meillä on teini-ikäiset lapset. Olen vuosia seurannut mieheni alkoholinkulutusta enemmän tai vähemmän huolissani. Hän hoitaa työnsä hyvin, harrastaa aktiivisesti liikuntaa ainakin 5 krt/vkossa (lenkkeilyä, tennistä, sulkista jne), osallistuu kodin hoitoon omalla panoksellaan esim. siivoamalla, tekemällä ruokaa ja pieniä korjaushommia tarpeen mukaan. Eli kaikki on siis loistavasti? Se vaan, että hän käyttää alkoholia monta kertaa viikossa, yhteensä tissuttelee reilusti terveysviranomaisten 24 annosta/vko suositusta enemmän. Lähinnä olutta, väkeviä hän ei oikeasaan käytä ollenkaan.

Hänellä tuntuu olevan todella korkea toleranssi humaltumisen suhteen (johtuu elimistön tottumisesta aineeseen?) eikä hän koskaa örvellä tai sammu mihinkään. Päin vastoin, voisi jopa sanoa, että jotenkin alkoholi hänelle “sopii”, hän on puheliaampi ja rennonpi pienessä tuiterissa kuin selvin päin. Tosin alkaa joskus toistella ärsyttävästi asioita, silloin kun on juonut enemmän. Koskaan hän ei ole ollut väkivaltainen tai raivoaisi minulle tai lapsille humalassa.

Olen kertonut hänelle huolestani ja siitä, että en pidä siitä, että hän juo olutta “janojuomaksi” esim. urheilun ja saunomisen jälkeen. Erityisesti olen huolissani esimerkistä,jonka antaa teini-ikäiselle pojallemme, he katsovat usein yhdessä telkkari ja isä tissuttelee - erityisesti viikonloppuisin - oluen toisensa perään. Mieheni kuuntelee kyllä mutta ei juuri kommentoi. Olen pyrkinyt välttämään nalkutusta ja olen huoleni kertonut kahden kesken pari kertaa vuodessa. Tiedän, että hän ei haluaisi että huolestun. Siksi hän katsoo esim. iltaisin urheilua tai elokuvaa toisessa huoneessa, koska ei halua että näen (ihan kuin en tietäisi!) hänen litkivän olutta samalla. Helposti menee pe/la ja sunnuntainakin vielä joka ilta 5-7 kpl 0,5 ltr oluttölkkiä ja arkipäivien oluet päälle, näitä ei toki ihan joka ilta mutta muutama 0,5 ltr:n keskiolut muutamana iltana viikossa arkenakin kuitenkin.

Olen todella paljon pohtinut asiaa vuosien aikana ja pyytänyt häntä seuraamaan omaa alkoholinkäyttöään ja pyytänyt vähentämään sitä ainakin alle tuon “virallisen” rajan. Hän ei ole luvannut, ei toisaalta myöskään kieltäytynyt. Rakastan miestäni ja ihailen hänen liikunnallisuuttaan ja olen ylpeä hänestä muuten. Nautin kun teemme asioita yhdessä, mutta inhoan näitä oluttölkkien sihahduksia! Mietin, mitä käy kun jäämme joskus eläkkeelle eikä hänellä ole enää töitä arjessa, riittääkö pelkkä liikunta pitämään hänet kohtuudessa. Ainahan sitä pitää urheilun jälkeen saunaan mennä ja saunaoluet ottaa!

Lapsille (nuorille) en ole huoltani kertonut eikä asiasta ole puhuttu. He rakastavat isäänsä, joka on myös hyvä isä, aina leikkinyt paljon lasten kanssa. He jopa ehkä pitävät - ainakin poika - isäänsä rennonpana ja kivempana kun hän on pikku tuiterissa. Siksi en haluaisi omaa ärsytystäni ja huoltani heihin siirtää. Yritän puhua ja käyttäytyä heidän läsnäollessan normaalisti. Olen kuitenkin tullut siihen pisteeseen, että olen vakavasti alkanut miettiä pitäisikö meidän muuttaa erilleen. Jos se herättäisi mieheni oikeasti kiinnittämään huomiota alkoholin käyttöönsä. Se on vaan tietysti taloudellisesti aikamoinen haaste, tälläkin hetkellä on sen verran lainaa isosta asunnosta,että siihen vielä toisen asunnon vuokra päälle, ei ole ihan helposti järjestettävissä.

Mitä mieltä olette? Osaavatko ihmiset oikeasti itse kontrolloida alkoholin käyttöään halutessaan vaikka se on jo varsin suurta? Onko siis toivoa, että mieheni ottaisi asian vakavasti ja omin avun vähentäisi selkeästi käyttöään? Miten kerron yo. asiat huomioiden ajatukseni lapsille, joiden kuullen meillä ei ole aikaisemmin asiasta keskusteltu? Jos nimittäin päätän tuota tilapäisasuntoa etsiä, pitäähän lasten sitä ennen saada tietoa missä mennään hyvissä ajoin, en voi yht’ äkkiä muuttaa pois kotoa! (Mahdollisen asunnon on tietysti tarkoitus olla mahdollisimman läheltä ja sellainen, mihin myös lapset mahtuvat sinne aina halutessaan).

Anteeksi pitkä viestini ja kiitos kun jaksoit lukea. Luen mielelläni mahdolliset kommentit.

2

Selvästihän miehesi on koukussa juomiinsa. Ei niitä ilman tarvitsisi noin ronskeja määriä vetää. Muistuttaa vähän mun faijaa. Eli on se vakavaa. Mitä sille sitten voi tehdä - no, ei mitään. Ei kukaan muu saa juoppoa tekemään asialle mitään. Ja kun olet asiasta huomauttanut, ja kaveri ei sano juuta eikä jaata, niin tiedätkö mitä se ajattelee? Että olisi vaimo nyt hiljaa ja antaisi hänen juoda rauhassa. Valitettavasti. :confused: Jäämällä mahdollistat juomisen, kun hän huomaa, että vaikka olet tyytymätön, et lähteä aio kuitenkaan. Voit tietty kokeilla jotain ultimaatumia; juominen vähenee tai lähdet sinä ja sinä päivänä…

Mieti nyt. En osaa neuvoa enempää, oon ite vähän tällanen junnu :stuck_out_tongue: (30 ja lapseton, yhden alkoholistin tytär ja toisen entinen seurustelukumppani).

3

No minä sanoisin, että suurkulutusta vähintään tuo on. Jos jatkuu, niin sitten en tiedä, kehittyiskö vielä hurjemmaksi vai osaisiko pitää noin.
Tosi kinkkinen juttu, jos hän kerta muuten auttaa sinua ja on muutenkin ihana mielestäsi.
Oma eksäni (erosimme noin kuukausi sitten) joi hieman suurempia määriä. Meni noin 7-9 tölkkiä miltei aina. Ja joskus koko viikonkin. Se oli mielestäni tosi ahdistavaa ja minua raivostutti juuri se pieni känni ja ajattelin, etten ikinä halua pojallemme pikkukännistä isää, vaikka olisi kuinka leppoisa kaveri.
Mutta helppoa ei ero silti ollut, vaikka meillä oli muutenkin tosi vaikeaa kaikessa.
Sinun miehesi tuntuu muuten kelpolta kaverilta. Jos ei esim. suutu nalkutuksestasi. Sehän on kai yksi alkoholistin piirre, ettei kestä arvostelua. TAi ehkä osaat sanoa sen niin, kun olet yrittänyt olla nalkuttamattakin. SEhän on kai oikea tiekin, jos aikoo elää alkoholistin kanssa rauhaisaa elämää ja saada hänet ehkä lopettamaankin. Elää omaa elämää. Minulle se ei sopinut. Haluan suhteen,jossa ollaan tasapuolisesti mukana.
Mutta olet kauan tuota kestänyt ja paljon on hyvää suhteessasi. Sinun ehkä kannattaisi nyt mennä vaikka Al-anoniin tai hakea muuten tukea itsellesi menemällä keskustelemaan noista vihan tunteistasi. En ole varma.

Jos sitten tuntuisi yhä ero oikealta, eroaisit. Ja tietysti sanoisit miehellesi tunteistasi vielä ja katsoisit, jäätkö yhä kakkoseksi. Niin minä koin. Että alko ensin ja sitten minä, sillä minun takiani ei voinut lopettaa.

4

Kiitos kommentistasi Siipinen ja Verify
Erityisesti olen iloinen, että Siipinen huomasit, että minulla on periaatteessa ihana mies, enkä millään haluaisi lopettaa suhdettamme! Mutta olen niin kyllästynyt siihen arkipäiväiseen ja joka viikonloppuiseen tissuttelemiseen. Kun siinä miehessä on niin paljon muutakin, miksi hänen pitää käyttää aikaansa tuohon ja antaa sita kautta huonoa esimerkkiä (että alkoholi - keskiolut - on joku viikottainen itsestäänselvyys) lapsillemme. Ärsyttää esim. suunnattomasti, että hän ostaa usein pojalle kokista tölkissä - kun se on pojan mielestä niin “mageeta”. Minusta poika vain haluaa olla isänsä kaltainen, yhdessä sitten saunan lauteilla ottavat yhdet, toinen kokiksen ja toinen oluen. Mutta ymmärrän toki että kyse on vain kokisesta, ehkä turhaan näen piruja sielläkin missä niitä ei ole.

En ole ajatuksistani juuri ystävilleni puhunut, joskus maininnut sisarelleni ja yhdelle ystävälle mutta nyt olen päättänyt, että oman itseni kannalta juttelen asiasta lähimpien ystävieni ja sisareni kanssa. Haluan nimenomaa valita niitä ystäviä, joiden tiedän pitävän miehestäni, koska en halua sellaista “se nyt onkin sellainen…” kommentia. Mieluummin toivon, että minun ystäväni ymmärtävät minua ja varmasti myös tukevat minua mutta eivät kuitenkaan tuomitse miestäni. Vaan hekin tietävät, että hänessä on todella paljon hyvää.

Ymmärsit oikein Siipinen, että mieheni ei oikeastaan suutu “nalkutuksestani”. Olen yrittänyt olla todella tarkka sanoissani ja aina kertonut hänelle myös hänen hyvistä puolistaan ja siitä, kuinka tärkeä hän on meille kaikille. Enkä myönnä nalkuttaneeni, vaan asiallisesti kertonut vain omista tunteistani ja koko aiheesta keskustelun olen yrittänyt pitää kohtuullisen harvinaisena, parissa kerrassa vuodesta. Toki kun kerron ahdistuksestani hänen alkoholinkäyttöönsä, se tekee hänet surulliseksi ja ehkä vihaiseksikin, eihän hän varmasti tahallaan halua, että olen ahdistunut, hänkin ottaisi minut mieluummin iloisena itsenäni.

Mutta kiitos siis ymmärryksestä ja koetan tässä nyt miettiä mitä teen jatkossa. En tiedä miksi tämä ahdistus juuri nyt niin purkautui, että päätin nämäkin sivut avata… samanlaistahan tämä on ollut jo kuukausia ja vuosia. Jotenkin täytyy rehellisesti sanoa, että näiden tarinoiden lukeminen sai minut ahdistumaan melkein enemmän, tuntuu kirjoitusten perusteella, että alkoholin käytön omatoiminen vähentäminen ei ole mahdollista, jos käyttö on jo mennyt suurkuluksen puolelle, ei vaikka on työ, harrastukset, ihana asunto ja perhe… Eli pelkää alamäkeä on tiedossa…pelottavaa, eli ainoa keino olisi lopettaa kokonaan? Siinä kyllä varmaan pitäisi miehelläni jotain todella suurta “naksahtaa” että se tapahtuisi.

No, pian tapaan erään lapsuudesta saakka tunteneeni hyvän ystävän ja aloitan sillä, että kerron hänelle ajatuksistani.

5

Hei Onniko.

Kiva kun kirjoiti tuonne minulle. Tilanteesi tosiaan kuullostaa monella tapaa samanlaiselta,kuin omani, sillä erotuksella,että lapseni on vasta 2v. Kuitenkin meilläkin mies periaatteessa hoitaa kaikki arkiset asiat hyvin,auttaa kotitöissä,auttaa lapsen hoidossa,on rakastava ja teemme yhdessä mm pitkiä vaellus retkiä,harrastamme jne. Mutta juuri se jatkuva oluttölkkien sihahtelu, vaikkei olevinaan ole ongelmaa niin minusta se on ongelma,jos ravintolaruoka ei maistu miltään ilman oluttuoppia ja jos kotona puuhaillessa on aina oltava muutama olut. Juuri samaa mietin,että minkä kuvan lapset saavat,kun isällä on aina oluttölkki kädessään. Ja mieheni mielestä se ei ole ongelma,kun hän ei ole humalassa,kun juo niin hitaasti,että aina edellinen kalja ehtii jo laskea. Mutta miksi sitten on pakko juoda sitä kaljaa jos ei sen tarvitse edes vaikuttaa mitenkään. Käyt läpi aivan samoja asioita,kuin minä itsekin. Pelkään myös terveydellisiä vaikutuksia,koska määrät ovat niin suuret,vaikkei se olekaan pääasiassa humalahakuista.

Samoin kuin sinä minäkin olen melkein ahdistunut huomattuani,että vaikka kuinka haluaisi juomisen lopettaa se ei tunnnu olevan mahdollista. Oma mieheni on kyllä itsekin sitä mieltä että ne kaljat ovat ‘turhat’ mutta vanhan koiran tuntuu vaan olevan mahdoton oppia uusille tavoille. Kuitenkin lasteni takiakaan en haluaisi erota,ja itsekin miestäni rakastan. Läheisille kertominen on varmasti hyvä asia. Samoin kuin sinä minäkään en haluaisi muiden tuomitsevan. Ehkä juuri ne muutamat keiden voisi kuvitellla ymmärtävän tilannetta.

Voimia sinulle.

6

Hei Onniko ja Pandora! Kiva kuulla, jos Onniko ajatukseni jotenkin selvensivät oloasi.
Itse yritin miettiä teitä molempia lukiessa, että alkoiko se meillä noin kuin teillä. En enää muista. Meillä kai ollut ongelmana jo kauan se, ettei niin osata keskustella tai minä omasta mielestäni yritän, mutta en saa miestä mukaan.
Nyt kun ollaan erossa asuttu, tuntuu, että on helpompaa. Pojasta puhumme asiallisesti. Emme riitele kasvatusasioista ja ylipäänsä. Toivetta parempaan päin menosta minulla on. Jos tämä ero auttaisi meitä.
Mutta mielestäni mieheni joi tai juo niin paljon, että tarvitsisin jonkun todisteen siitä, että lopettaisi. JOko Aa:han meno, jota ei vielä ainakaan ole suostunut tekemään tai monen kuukauden raittiuden. Se, ettei minun tarvitse asua saman katon alla lapsen kanssa, on helpottanut omaa oloani. Se alkoi olla aika sietämätön. Mieheni joi yleensä 5-10 tölkkiä illassa. Tai pari viinipulloa. Viikonloppuisin emme juuri tehneet mitään yhdessä. Aina olin yksin lapsen kanssa jossain. Olin tosi väsynyt. Ja hän ei juuri auttanut kotitöissäkään. Mietin, onko hän masentunut,mutta en saanut häneen oikein kontaktia. Väsyin.
Nyt olo siis parempi ja en ole luopunut toivosta.
Teillä on hiukan parempi tilanne, sillä miehenne ovat keskustelevia ja auttavat teitä. Määrätkään eivät ole järkyttävän isoja. Mutta isoja kuitenkin. suosittelen ehdottomasti , että avaudutte jollekinläheiselle tai ammattiauttajalle ja näin kevennätte oloa . Ja kirjoitatte tänne! Tai menette Al-anoniin. Itse olen käynyt vasta yhden kerran, joten en osaa sen vaikutuksesta sanoa. Lapsenhoidollisista syistä en ole päässyt.

7

Kiitos Siipinen ja Pandora
Kovin tutulta aatoksenne tuntuvat. Hienoa Siipinen, että erilleen muuttaminen on ehkä tuonut jotain parempaa tilanteeseenne, vaikka ehkä ei ole miehesi kulutusta laskenutkaan, ainakin sinä olet saanut “rauhan” omaan elämääsi ja sehän on tärkeintä. Meidän jokaisen kun on lopulta kuitenkin vain itsestämme huolta kannettava ja lapsistamme toki myös.

Joku täällä jossain kirjoittikin, että voi kun olisi sellainen koje, jolla näkisi tulevaisuuteen! Jos teen näin…seuraa siitä tulevaisuudessa noin ja jos taas teen toisin, on siitä seurauksena tuo. Se olisi huippua! :slight_smile: Minä katsoisin, mitä tapahtuisi, jos oikeasti päätäisin että muutamme erillemme. Olisiko seuraus se, että mieheni vähentäisi radikaalisti alkoholin käyttöään, muutto ikäänkuin todistaisi hänelle että olen tosissani ja hän joutuisi miettimään oman valintansa. Toisaalta, jos jatkamme yhteiselämää, katsoisin taikakojeeseen, missä tilanteessa asian suhteen olisimme esim. 5-10 vuoden kuluuttua…onko käyttö lisääntynyt nykyisestäänkin ja onko sillä ollut jo terveysvaikutuksiakin. Teemmekö asioita yhdessä, vai onko molemmilla omat juttunsa. Toki omia menoja saa- ja pitääkin - olla mutta tiiminä haluaisin meidät jatkossakin nähdä.

Kerroin eilen, että tapaan vanhan ystäväni ja näin teinkin ja olipa mukava käydä hänen kanssaan pitkällä kävelyllä ja jutella tästäkin asiasta. Vaikka toki tiedän, että kaikki päätökset ovat minun eikä kukaan voi niitä puolestani tehdä, eikä kenelläkään ole “oikeita” vastauksia, oli hienoa, että tämä ongelmani tuli ikäänkuin päivänvaloon ja pääsin sitä puimaan myös ääneen ystävän kanssa.
Kaikki tuntuu tänään ihan hyvältä, ehkä lähdemme mieheni kanssa vielä vaikka kuntosalillekin. Yhdessä tekemistä olen yrittänyt kovasti ylläpitää, keskustelu kun on hänelle kovin vaikeaa, kuuntelee kyllä sujuvasti, mutta parisuhteelle yleisesti yhteinen aika on tärkeää.

Kirjoitelkaamme taas tuntemuksiamme. Tuntuu mukavalta, että ei ole yksin näiden pohdintojen kanssa, vaikka tilanne perheessä ei vielä mitenkään kovin vakava (verrattuna moneen muuhun perheeseen) olekaan.

8

Hei taas !
Hienoa Onniko, että sait puhuttua. Se kyllä auttaa. Vaikka ratkaisut on tehtävä itse, saa toisilta näkökulmia,jotka auttavat ratkaisuun. Niitä on tietysti monenlaisia,mutta oma olo ratkaisee lopulta.
Vielä miehestäni. Hän siis ei juonut aivan joka päivä aina. JOskus kyllä meni viikollakin ne määrät, ja aika useinkin. Mutta jo se, että viikonloput kuluivat niissä merkeissä, oli minun näkökulmastani ahdistavaa.
Minäkin kannatan sitä, että on omia menoja ja niitä meillä olikin paljon. Mieheni on tai eksäni on urheileva myös ja hänellä oli menonsa ja minulla taas omani.
Meillä oli tosi vähän yhteistä tekemistä minun mielestäni loppuaikoina. Sekin ajoi erilleen.
Saa nyt tosiaan nähdä, miten tämä ero vaikuttaa. Tuollainen aikakoje olisi kyllä hieno keksintö. Ai miten se helpottaisi ratkaisuja! Todella! Nyt en tiedä, kuinka usein mieheni juo, kun en ole tekemisissä niin usein. Ei ainakaan nyt varmaankaan päivittäin, luulen näin. Kävin siellä tänään ja ei näkynyt tiskipöydällä minulle niin tuttuja tölkkejä. Hyvä niin.
Vielä en ole saanut vastausta siihen, aikooko mennä hakemaan apua ongelmaan. Sitä olen yrittänyt. PItää varmaan puhua siitä toisestakin mahdollisuudesta, että olisi juomatta ilman apua. Mutta mistä tietäisin, onko ?

9

Hei taas Siipinen!

Nyt en muista, olenko lukenut aikaisemmin miten päädyit lopulta eroon, onko ero kovin tuore? Olitteko kauan olleet yhdessä ja onko teillä lapsia? Ymmärsin, että sinunkin miehesi oli enemmänkin tissuttelija (josta kuitenkin kertyy iso viikkoannos) kuin överi-lärvienottaja? Toivotaan, että hän hakee apua itselleen ja jos ei, on on se hyvä, että sinä elät nyt omaa elämääsi.

Se on totta, että vaikka omia harrastuksia pitää ja saa olla parisuhteessa, ovat myös yhteiset “projektit” todella tärkeitä. Ja mielestäni ne projektit pitää olla muutakin kuin perheen perushommien pyörittäminen. Itse ole kovasti koettanut keksiä yhteisiä harrastuksia. Vaikka molemmat pidämme liikunnasta, emme silti kuitenkaan kovin paljon liiku yhdessä jo ihan siitäkin syystä, että miehelläni on parempi kunto enkä esim. juoksulenkillä pysyisi hänen perässään. :slight_smile: Vähän eri lajeistkin pidämme. Mutta minusta tuntuukin, että se olen aina minä joka yritän keksiä yhteistä tekemistä…

Mutta tänä viikonloppuna kaikki on mennyt hyvin ja vaikka jonkun oluen onkin mies nauttinut, on se ollut noin puolet vähemmän kuin yleensä. Olen tyytyväinen, tosin mies kokee ilmeisesti kuitenkin jotenkin loukkaantuneeksi itsensä, koska pyysin, että tänä pitkänä viikonloppuna ei ottaisi yhtä monta olutta kuin yleensä. Eli teki kuten halusin, mutta ei oikein muuten kommentoinut tai keskustellut asiasta.

Mutta taas tänään kävin kävelyllä erään ystävän kanssa ja tuntui, että vastaava ongelma on heidänkin perheessään välillä ollut, eli on hienoa, että on avoimia ystäviä ja voi huomata, että ei todellakaan ole ajatuksineen yksin. Kiitos myös sinulle, kun jaat ajatuksia!

10

Hei!
Kyllä on tosi mukavaa vaihdella ajatuksia kanssasi. Miehissämme on samankaltaisuuksia. Urheilu ja tuo tissuttelu. Minun ehkä isompia määriä. Siis jos hän haki “muutaman”, haki yleensä sellasen ison pahvikeissin vai mitä ne on tai ainakin 8. Yleensä tissutteli sitten noin 9 kuten olen sanonut. Ja olipa mukavaa se kaljan haju jne. Silti pystyi urheilemaan. Jätti kyllä joskus alkon takia treenejä väliin.
Meilläkin oli sama ongelma: hänellä oli niin pajon parempi kunto tai ainankin tavoitteet että ei ollut järkeä lähteä yhteisille liikuntaretkille.
Meillä on vähän yli yksi vuotias lapsi. Ja tämä vauvavuosi ja raskausaika ovat olleet tosi rankkoja meille. Meillä on ollut kriisiä ja sekin edesauttoi mieheni juomista tai hän kai joi ahdistukseen. Siksi en eronutkaan aiemmin, sillä halusin katsoa.
Erosin nyt joulukuun alussa. Sekin oli vähän sekava tilanne. Mietityttää teinkö oikein vai väärin. Mutta toisaalta, kun ei ole sitä konetta, niin ei voi eikä kannata tuota noin miettiä. Nyt on ainakin rauhallinen olotila, kun ei ole sitä juomisongelmaa näköpiirissä. Loppuajasta olin todella todella ahdistunut siitä.
Olimme juuri aloittaneet pariterapian ,johon sain mieheni vuoden tolkuttamisen jälkeen. Se auttoikin vähän,mutta juomista se lisäsi, kun otin sen toisella kerralla puheeksi. Ja kun sain asunnon ja mies ei suostunut lähtemään A-klinikalle, muutin. Ennen muuttoa hän joi koko viikon. Viikonloppunakin meni päivälläkin kapakkaan, jos tuli riitaa. Kai terapia ahdisti ja se, että otin asian siellä puheeksi.
No, se jäi harmittamaan, että kävimme vain 2 krt terapiassa. Mutta en tiedä, oliko se oikea paikka alko-ongelmaan. Olen jälkikäteen lukenut, että se vain ahdistaa lisää ja lisää juomista. Niin tuntui meillä käyvän.
Ja kun olin vuoden asian kanssa painiskellut, samalla hoitanut vauvaa välilä tosi ahdistuneena, niin lähdin. Juttelin vielä päihdeasiantuntijoiden kanssa ennen lopullista päätötstä. Ja vieläkin käyn A-klinikalla puhumassa.
Meillä oli myös muita alkoonliittyviä lieveilmiöitä. Kuten minun huono kohtelu välilä. Nimittely. Kotitöissä en juuri apua saanut. Alkosta en saanut “nalkuttaa”. Silloin vasta sainkin takaisin ja yleensä juominen vai lisääntyi. Meillä ei ollut läheisyyttä.
Surullista. Nyt kun asioita ajattelen, se tuntuu kuin unelta. En edes tajua, että olen joskus elänyt ahdistuksessa.Nyt kaikki on niin tasaista.

11

Jatkan vielä. Niin. Tasaista on. Mies ei soittele perään. Kaikki sujuu hyvin hänen kanssaan. On pitänyt lasta luonaan. Ei kauan,mutta yön yli ja jouluna sukulaisten luona enemmänkin.
Mutta ehkä olen kilttikin nyt. Huomaan, että hänen tyylinsä vastata esim. viesteihin myöhään, ei nyt niin ärsytä, kun en ole hänessä niin kiinni. Hänellä oli tapana vastata milloin halusi tai tehdä pyytämiäni asioita milloin halusi tai ei ollenkaan. SE oli raivostuttavaa. Nyt kun en ole reagoinut suuttumuksella.Olen ajatellut,e ttä vastatkoot,milloin vastaa, niin menee tosi hyvin ja tuntuu,e ttä alkaisimme löytää toisiamme. Siinä mielessä minullakin on opittavaa. Antaa hänelle oma tilansa. Vaikka en tiedä, kuinka paljon hän varsinkni riitatilanteissa käytti tuota vastaamattomutta ärsyttääkseen tai vallan välikappaleen.
No, nyt se ei minua niin haittaa.
No katsotaan,miten tämä menee.
Voimia sinulle Onniko myös pohdiskeluun. Hienoa, kun löytyi yksi tuttu, joka tunnisti ongelmasi. Meitä on yllättävän monta !

12

Niin vielä. Tissuttelun lisäksi hän veti isommat kännit noin kerran viikossa. Ja kyllähän tuolla tissuttelumäärällä pikkukänniin ehti tulla myös. Mutta mitään tyhmää käytöstä en muista. Että olisi ojaan nukahtanut tai jotain.

13

Hei Onniko ja tervetuloa palstalle myös minun puolestani. :slight_smile:

Jos mietityttää onko miehelläsi alkoholiongelma, niin Juha Kemppisen sivuilta saa mielestäni aika hyvää tietoa alkoholismin kehittymisen varhaisvaiheesta.

Nykykäsityksen mukaan alkoholismi on kehittyvä sairaus, joten siihen olisi hyvä puuttua heti kun läheistä alkaa huolestuttaa. Varsinaisestihan me läheiset emme voi päättää laittaako mies/vaimo/lapsi/vanhemmat korkin kiinni, mutta meidän jaksamisellemme on olennaisen tärkeää, että tiedämme minkä kanssa olemme tekemisissä. :slight_smile:

Varhaisessa suurkulutusvaiheessa on kuulemma vielä helppo laittaa “jarrut päälle”, myöhemmin se saattaa olla vaikeampaa, kun aivoissa on jo tapahtunut muutoksia. Mun mies ei ole koskaan ollut suurkuluttaja, hän on ns. tuurijuoppo, jolla on ilmeisesti myös perinnölllistä taipumusta alkoholismiin. Ajoittain hän on kokeillut kohtuujuomista (viime kesänä) ja saunaoluita hän joi vielä muutama vuosi sitten ongelmitta, mutta niilläkään määrillä ei päässyt suurkuluttajan kirjoihin.

Aina se määrä ei ratkaise, vaan se käytön tapa: miehen ajoittaisen eristäytymisen ja sen ajankohdan arvaamattomuuden koen itselleni kaikkein vaikeimpana asiana mieheni sairaudessa, meilläkin on jo parikymmenvuotinen suhde takana ja lapset teinejä. Meillä mies on tehnyt lopettamispäätöksen jo monta vuotta sitten, mutta tuurijuopon retkahduksia tulee edelleen silloin tällöin, vaikka 99%:sesti elämä rullaakin ilman olutta. Toki niihinkin oppii suhtautumaan ajan kanssa terveemmin, mutta jos on mahdollisuus valita, niin varhainen puuttuminen mieluummin. Raja on kaikella, myös läheisen jaksamisella.

Jaksamista ja tsemppiä sulle. :slight_smile:

14

Kiitos Zen viisaista sanoistasi ja tuosta linkistä Juha Kemppaisen sivulle, onpa hyvät sivut - suosittelen muillekin! Ja Siipinen, onpa hyvä, että olet saanut oman olotilasi rauhalliseksi ja että yhteys mieheesi on kuitenkin säilynyt ihan jo lapsenkin takia! Varmasti viisas päätös tuo erilleen muuttaminen, toivotaan, että miehesikin sen seurauksena hakee apua itselleen.

Zen, kun luin tuota Kemppaisen sivua huomasin, että varmasti tuossa varhaisen alkoholismin vaiheessa mieheni on, nyt kun vain saisin hänetkin sen ymmärtämään ja tarkkailemaan kulutustaan itse, kun se ehkä vielä on kohtuullisen helppoa. Tai ainakin vaikeammaksi aina menee vuosien saatossa, jos ei asialle mitään tee.
Mikä sai miehesi tekemään lopettamispäätöksen? Ja oliko hänelle silloin selvää todella lopettaminen (vaikka se ei olekaan ihan pitänyt) vai vain vähentäminen? Minä en usko, että mieheni - ellei todella jotain vakavaa tapahtuisi - ei olisi valmis kokonaan lopettamaan. Enkä minäkään sitä oikeastaan edes vaadi tai toivo (toki ei minulla mitään sitä vastaankaan olisi) mutta toivon vain hänen pitävän huolen että käyttö ei yhtään nykyisestä lisäänny, mieluummin vähenee selvästi.

Hienoa, että perheelämänne rullaa suurimmaksi osaksi hyvin! Täytyy ottaa voimia aina niistä ajoista vaikka varmasti raskaita ovat ne retkahdusvaiheet!
Jaksamista myös sulle!

15

Päivitänpä sen verran tilannetta, että kun viikko sitten otin oluen lipittämisasian mieheni kanssa puheeksi, otti hän ilmeisesti siitä - ainakin hetkellisesti - onkeensa. Mistä olen tietysti tosi iloinen! Tosin hän oli minulle loukkaantunut koko viikonlopun ja tämän alkuviikonkin. Puhui kovin niukasti ja kääntyi nukkumaan mennessä selkä minuun päin niin kauas kuin mahdollista, vaikka yritin vähän lähestyäkin :wink: .

Olin surullinen siitä, että kun olin asian yrittänyt esittää kovin lempeästi kertomalla mm. mitä kaikkea kivaa voisimme yhdessä viikonloppuna tehdä oli hän silti loukkaantunut. Toisaalta ymmärrän senkin. Jos jostain niin henkilökohtaisesta asiasta kuin alkoholinkäytöstä huomautetaan, harva siitä on riemumielellä. Olen mielessäni verrannut asiaa siihen, että jos puoliso huomauttaisi vaikka ylipainosta, vaikkakin yrittäisi tehdä sen kauniistikin, tuskin se ylipainoinen kovin iloinen huomautuksesta olisi. Varmasti loukkaantuisi vaikka itsekin tietäisi paino-ongelmansa.

Mutta kultainen mieheni ilmeisesti huomasi suruni ja on ollut tällä viikolla kokonaan käyttämättä arkipäivinä alkoholia ja myös se viime viikonloppu meni hyvin, hyvin kohtuullisesti, muutaman oluen joi. Hänellähän ei ole koskaan mitään pahaa ongelmaa (ei övereitä, raivoamista, sammumista tms) ollutkaan vaikka olutta on kulunut paljon. Lisäksi hän toi minulle kukat anteeksipyynnöksi kun oli ollut lähes “mykkä” vaikka tiesi, että en minä ollut pahalla asioista sanonut.

Eli oikein hyvä fiilis on tällä hetkellä, toivotaan että säilyy myös yli alkavan viikonlopun. :slight_smile:

16

Sulla on ihana mies Onniko!

Näköjään tuo alkoholi + muut päihteet turruttavat kaikki tunteet ja sitten kun on selvin päin niin ne onneksi palaavat. Mun juoppikseni kotiutui toissapäivänä hoidosta ja muutti mun luokse harjoittelemaan selvinpäin oloa. Oli koko eilisen päivän selvin päin ja tiskasi, siivosi, ruuvaili hyllyjä seinään yms. ihan oma aloitteisesti! Uskomatonta! Illalla mies totesi mulle, että hänellä on ollut mukavin päivä aikoihin… on saanut olla selvin päin ja touhuilla kivoja juttuja :slight_smile:

17

Kuulostaa hyvältä. :smiley: Mulla on myös tuo tilannesidonnainen tuppisuisuus vaivana, josta yritän päästä eroon. Jotkut meistä tarvii enemmän aikaa ajatustemme järjestelemiseen. :slight_smile:

Ei kestä kiittää, en tiedä onko ne mun sanat niin viisaita, mutta yritän omasta kokemuksestani jakaa sitä minkä koin itselleni tärkeäksi avuksi. Tykkään ite noista Kemppisen sivuista, siellä on hyvää asiaa pähkinänkuoressa. :slight_smile:

Nyt tuli niin pitkä marathon-selostus, että siirsin sen tuonne omaan ketjuuni :laughing:

Tsemppiä meille kaikille! :slight_smile:

18

Hei jälleen! Olen lueskellut tarinoitanne esim. koko Henriikan pitkän viestiketjun ja olen kyllä ylpeä teistä ja jaksamisestanne naiset! (Ja miksei miehetkin, mutta heitä taitaa täällä olla aika vähän). Myös muita ketjuja olen lukenut ja huimia tarinoita tosielämästä kerrotte!
Oma tilanteeni ja huoleni tuntuu todella mitättömältä monien muiden rinnalla.

Kerronpa kuitenkin sen verran omia kuulumisiani, että itseasiassa asiat ovat tällä hetkellä hyvin. :smiley: Olen aikaisemmin kertonut huoleni mieheni oluen tissuttelusta joka on jatkunut vuosia ja ylittää reilusti viikoittain viranomaisten suurkulutuksen rajan (24 annosta/vko). Kuten olen aikaisemmin kertonut, örveltäjä, sammuja tai minulle tai lapsille raivoaja hän ei ole koskaan ollut humalassakaan. Tästä huolimatta tissuttelu on minua ahdistanut ja vaivannut erityisesti sen esimerkin vuoksi jonka hän teini-ikäisillemme antaa. Ja tietysti mahdollisten ajan myötä tulevien terveysongelmien vuoksi.

Kun viimeksi silloin tammikuun alkupäivinä hänen kanssaan vakavasti asiasta keskustelin, otti hän ilmeisesti ainakin jonkin verran onkeensa ja hän on vähentänyt arki-iltaista oluen tissuttelua selvästi, ehkä yhtenä arki-iltana viikossa on juonut pari-kolme 0,5 l:n olutta. Viikonloppuina (pe-su) sitä vielä kuluu mutta koettaa kai itse laskea, että ei menisi yhteensä viikossa yli 16 0,5 litran tölkkiä, mikä on juuri tuo “maaginen” 24 annosta. Tosin oikein se ei onnistu, koska selvästi jättää “huomaamattaan” :unamused: laskuista ne oluet, joita nauttii jossain kodin ulkopuolella silloin tällöin kavereiden kanssa. Mutta edistystä kuitenkin sikäli, että uskon, että yhteismäärät eivät ole ainakaan kasvaneet. :slight_smile:

Suuren huolen minulle aiheutti kolmisen viikkoa sitten se, että hän irtisanoutui töistään kun niitä uudelleen järjesteltiin. (Irtisanoutumisella ei ollut mitään tekemistä alkoholin kanssa. Hän on aina hoitanut työnsä erittäin tunnollisesti ja sai hyvän lähtökorvauksen.) Mutta asia oli kuitenkin hänelle järkytys ja pelkäsin miten käy, kun on päivät kotona. Hän on kuitenkin ihminen, joka on tehnyt töitä jo vuosikymmenet n. 10 tuntia päivässä. Mitä tulee tilalle kun lapsekin ovat jo isoja, eikä heissä enää ole hoitamista? Sanoinkin miehelleni silloin heti kun asia oli selvä, että tiedostahan hän riskin alkoholin suhteen. Onneksi hän sanoi sen tiedostavansa ja asiat ovat menneet ihan hyvin siltä osin. Itseasiassa minulla on ollut ihanaa, kun mies on pitänyt kodista huolta ja ruoka on ollut usein valmiina kun minä tulen kotiin! :smiley: Päivänsä hän on täyttänyt ruokia laittaen, perjantaisin siivoten, urheilemalla, telkkaria katsellen ja sarjakuvia lukemalla :smiley: . Nyt ilmeisesti kuitenkin kokee, että on aika alkaa etsiä uusia töitä, ymmärrän hyvin, että pelkkä “kotihengettären” homma ei pitemmän päälle hänelle riitä.

Mutta summa summarum, ihan hyvin ovat meillä juuri tällä hetkellä asiat ja olen siitä äärettömän kiitollinen niin miehelleni, kuin elämälle ylipäätään! Toki huomisesta päivästä ei koskaan tiedä mutta elän tätä hetkeä. Tietysti toivon, että mieheni edelleen vähentäisi tissutteluaan jotta oluesta tulisi vain “poikkeusherkku” eikä joka viikonloppuinen “must”, mutta sitähän minä en voi vahtia/päättää.

Paljon voimia ja valon pilkahduksia teille, joita huolet painavat juuri tänään!

19

Ajattelin taas kertoa hieman kuulumisia. Juuri tänään minua ottaa päähän! Olimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa syömässä ravintolassa ja sen jälkeen teatterissa. Nyt herrat päättivät jatkaa iltaansa ja me naiset lähdimme kotiin. Ei tässä sinänsä mitään, on kiva että miehet viettävät aikaa yhdessä ja kyseessä ovat hyvät ystävämme.

Se mikä minua kismitti, oli se, että vaikka mies tietää, että hänellä kuluu illan aikana varmasti varsin monta tuoppia, kuluihan niitä jo yhteisellä ravintolaillallisella, osti hän silti myös kotiin (huomiseksi?) sixpackin puolenlitran oluita. Lisäksi jo eilen perjantaina juoksulenkin ja saunan jälkeen nautti varmasti suurinpiirtein yhden vastaavan sixpackin. Eli kyllä on taas tämän viikon alkoholimäärät aikamoisia! Ai niin, ja nyt muistan, että oli yhtenä arki-iltanakin samaisen ystävän luona katsomassa fudismatsia, jota sitäkään tuskin ihan kuivin suin, vaikka kohtuulliseen aikaan kotiin tulikin.

Mielestäni jos suhde alkoholiin on terve, silloin toimitaan niin, että jos yhtenä päivänä meneekin ilta vähän reilummalla alkolla, asia korjataan seuraavina päivinä niin, että alkoholia ei käytetä ollenkaan. Mielestäni mieheni ajatuskulku on sellainen, että joka viikonloppu ostetaan se “perusmäärä” oluita ja jos sitten viikonlopulle sattuu joku ravintolailta, käytetään tuo “perusmäärä” sen lisäksi.

Arghh, tuo minua ärsyttää! Vaikka mies ei koskaan sammu, raivoa tms ja petaa aina itselleen sängyn jo valmiiksi vierashuoneeseen silloin kun lähtee juhlimaan, ärsyttää liika juominen minua kuitenkin.

Edelleenkin minulle on jotenkin vaikea tietää mitä ajatella miehestäni ja alkoholista. Mies kun urheilee paljon, on hyvä isä, ja nyt kun ei ole töissä, hoitaa myös lähes kaikki kotihommat (laittaa ruokaa, pesee pyykit, siivoaa jne) kiitettävästi mutta siitä huolimatta nauttii kuitenkin mielestäni aivan liikaa olutta. Olen jopa ollut huomaavinani että on alkanut laittaa oluttölkkejä myös muualle kuin jääkaappiin, eli pitää niistä osan piilossa minulta. Lisäksi, se mikä minua suorastaan jäkytti, oli viime sunnutai, jolloin oli lenkin ja saunan jälkeen jo ottanut muutaman oluen ja kun minä olin pari tuntia ystäväni luona, oli selvästi nauttinut sinä aikana aika reilusti lisää koska oli selvästi humalassa kotiin tultuani. Kahdessa tunnissa! Tosin hän yritti olla kovin selvä ja iloinen, mutta minä näin sen yrityksen taakse.
En kuitenkaan sanonut mitään, olen huono ottamaan asiaa puheeksi - kuten olen aikaisemminkin sanonut - alkoholiasiasta en nalkuta, jos asian otan joskus käsittelyyn on se hyvin keskustelevasti ja usein myös kirjeen muodossa, se on minulle helpompi tapa keskutella vaikeista asioista.

No juu, kun lukee teidän muiden juttuja ovat nämä toki pieniä murheita mutta kuitenkin sellaisia jotka minua mietityttävät ja huolestuttavat.

Hyvää alkavaa sunnuntaita kuitenkin kaikille. Nautitaan ihanasta kevään valosta ja aamuisesta linnun laulusta!

20

Hei älä mieri, onko murheesi pieni vai iso muihin verrattuna. Hyvä kun puhkut olosi ulos ja saat nnäköalaa. Hyvää alkavaa viikkoa!