Onko sulla haaveita?

Niin onko niitä? Mulla olis haave matkustaa paljon. Pitäis aktivoitua. Aika menee fundeeratessa. Toteuttamaan rohkeesti itteensä. Sanon vaan itelleni. What can you lose…?

Hei, ellei mulla olis haaveita, olisi kurottautunut 60 cm ja purassy mun syanidikapselii. Mä muutan mun muijan kaa seuraavaks asutraliaan. Skoteis maa aloko polttaa jalkojen alla.

Onkse päässyt jo kiven sisältä?

Itsellä haaveita nyt ensin löytää duunia. Pitkällä tähtäimellä haluisin oman kämpän, hyväpalkkaisen ja mielenkiintoisen duunin, jossa sais tehdä itselle tärkeitä juttuja. Lapsia olis ihan kiva saada, mutten tiedä, voinko saada. :unamused:

Pakkohan niitä on jokaisella olla?! Mä en olis täällä enää ilman haaveita. Haaveita tulevaisuudesta jolloin kaikki olisi paremmin. Asia erikseen jääkö haavet vain haaveiksi… Tällä hetkellä en ainakaa elä sitä elämää josta haaveilen. Ehkäpä joku päivä lakkaan haaveilemasta ja teen asioiden eteen jotain :mrgreen: Sitä odotellessa minä jatkan haaveilua…

Haaveissa olisi kivuton elämä, jolloin kykenisi normaaliin toimintaan… Siivoamaan, leikkimään lapsen kanssa kunnolla, käymään lenkillä jne… käymään jopa töissä? :open_mouth:
On se perkele, että lähimmäksi tuota haavetta pääsen istumalla yöllä sängyssä särkylääkkeet vatsassa pää leijumassa jossain katossa… :imp:

Mun haave toteutuu, kun vaimo pääsee vapaaksi ja loppuvuodesta haen mun sijoitustilin tyhjäksi ja brittipassin samalla… Lontoosta tai Glasgowista, sama se, mutta paikallisiin konipiireihin en enää sekaannu.

Mäki oon alkanu haaveilla taas, mitäköhän tästäki tulee :astonished: Mut en kerro mistä haaveilen, on niin hölmöjä juttuja :confused:

Mul ois haaveissa elää seuraavat 10-20 vuotta, jotka mulla ihan realistisesti ajateltuna voi vielä olla jälellä edes jotenkin arvokkaasti ja yrittää nauttia niistä… vois olla jopa pientä saumaa…

On! :slight_smile: Se tuntuu tosi hyvältä. Ja jotain todella teenkin niiden eteen. Jotkut isompia, jotkut pienempiä, jotkut surullisia. Että äiti saisi kuolla rauhallisesti ja pystyisi jo antamaan anteeksi, saisi rauhan jo ennen loppua. Että isän sairaus ei etenisi kovin nopeasti :frowning: . Anteeksi tökerö ja tungetteleva kysymys edellisel, oliks Teme-68. Miksi 10-20 vuotta…?

viewtopic.php?f=1&t=22975&hilit=mist%C3%A4+haaveilet

Siinä samanlainen topic on jo olemassa.

No, jos realistisia ollaan, niin vaikka lopettaisin tähän paikkaan kaiken doupin ja juomisen, niin tuskin seitenkymppiseksi elän… Eiköhän tota vahinkoa ole jo sen verran tullut elimistölle vuosien varrella. No kaikkihan on mahdoliista, mutta olisin jo tyytyväinen tuohon pariin kymmeneen vuoteen. Kaikki siitä eteenpäin on plussaa.

Onko tämä nyt katu-uskottavaa sanoa, että en elä hirveesti yli kuuskymppiseksi? Kaikki rokkitähdet sanoo, että ne ei elä yli kolmekymppiseksi :mrgreen:

Jep, tietty! :smiley:

Ei ollu silloin ku narkkasin, mut nyt tahon lääkkeet nolliin, oman kämpän avokin kans, lopettaa röökin, juoda alkoa erittäin satunnaisest ja sen jälkee oman muksun… :slight_smile: Ja lyhyen tähtäimen haaveena on vielä päästä tänä keväänä vklopun matkalle johonkin Euroopan kaupunkiin ja et pysyn huomisee ast piikittämättä koska sit on 8vkoa täynnä joka on sit vuoden 2003 jälkee ennätys! :smiley: Tosin tavoitteena on olla koko loppu-elämä piikittämättä, mut elän päivä kerrallaan. Ja oli tuossa viikon masis-kausi jolloin oli itsetuhosia ajatuksia, mut ei silti käyny enää mieles et piikittäisin vaik yleensä niin käy siin olotilas… :open_mouth:

Oon kyl ollu ilman röökiä jo 3pv et sekin on alkanut aika hyvin ja tipatonta pidin ja pidän mut retkahin kerran ottamaa 2 annosta ja toissa-Lauantaina vetämää kännit. En kuitenkaa enää ala dokaamaa päivittäin edes yhtä joten tipaton tulee jatkumaan tietyssä määrin ja eihän se täysin onnistun mut sitä nyt jaksa murehtia; silloin masens sen verran et ois saattan käydä IHAN MITÄ VAIN ja selvisin kuitenkin pelkil känneil piikittämisen tai 4 vuoden jälkeisen pirin vetämisen sijaan esmes… Tänään pyysin kakkosen pameja 3-4/pv koska oon pystyn pudottaa pamit et syön enää 3/4 5mg:n pamist päiväs, samoin Dexejä menee enää 1/pv :open_mouth: … Bubrea pudotan heti ku saan vielä yhden lomapäivän suoraa 2mg. Aika ylpeä itestäni kyl olen et tavoitteet lähenee ja lähenee. Asuntoakin jo katellaan… :smiley: :laughing: Kannatti mennä korvaukseen ja lopettaa sekoilut kyl… :slight_smile: :smiley: :mrgreen: Pilveäkää viimeks polttan ku viime vuon… :laughing:

Unohtu työt tuosta. Oon laittan kaks hakemust ja laitan viäl yhden, kunpa tärppäis. Jos ei tärppää ni sit pääsen enivei kuntouttavaan tai työelämänvalmennukseen kivaa paikkaa… Mut ne kunnon palkalliset ja vakityöt ois ehdottoman siisti juttu! :slight_smile:

löytää ränsistynyt saha jostain metästä mut kyllä subun saaminen ois ihan kiva juttu kans

ON haaveita ne pitää elämässä kiinni. Usein kun kävelen kaupungilla haaveilen yhtä sun toista; pirteämmästä olosta hyvästä toimeentulosta terveydestä itselle ja läheisille. ÄH no viimeset kuuluu rukouksiini : Haaveilen olevani kaunis rikas terve ja haluttu. Olen huomannut että mitä konkreettisempi haave on niin se toteutuu . Ajatus siirtää vaik vuoria kuten sanotaan. Ennenkuin mitään tapahtuu näkyvästi on oltava ajatus siitä. Maitolasin nostaminen vaatii suunnittelun Vaik nona sekunnin pituisen ajatusenergian ennenkuin se toteutuu. Haaveista voi tulla totta ajattelemalla ja uskomalla, olen esim. itse päässyt matkustamaan aika jänniin paikkoihin maailmassa ja rahat on köyhälle järjestyny kuin haaveiden ja ajatusten kautta konkretisoituen sopivaksi työksi ja rahaksi ja edullisiksi mahdollisuuksiksi matkustaa esim. :smiley:

valitettavasti on,satun nyt töitä tekemään ainakin välillä,se siiitä.,mut päihhdeongelma väliinsä v-.-…a,mut duunit ok ja nuo lapsioset isosia…Otappa yhteyksiäääää,jos haluat?

kaikki eläisivät sovussa ja uskontoja ei olisi keksitty.

jos sais päiviä et ei vituttas…
ja huomais jossain välis tunnelin päässä etes vähän valoa… :cry: :cry: .
tai lääkityksen kuntoon… noita llääkkeitä vaihellaan kerran kuussa… niin se vituttaa kokok ajan…
mikään ei toimi…

Haaveilen kesästä ilman vakavaa päihdeongelmaa. Haluaisin matkustaa Hangosta Bengstkärin majakalle iltapäiväksi ja nauttia luonnon aidosta rauhasta. Katselen hesarin työpaikkoja sekä mollin sivuja. Sisälläni elää kipinä, jotta saisin itsekin jobin vielä joskus. Työkyvyttömän eläkkeellä jyystäminen on suht melankolista, mutta tekemistä riittää kunhan on mukava nahkasohva ja suht kirkas ajatus.

Lähitunnin haaveena on viedä tyhjät pullot kauppaan ja ostaa lämmin patonki sekä paprikainen sulatejuusto. Sisältä on juuri nyt vaikea lähteä, mutta otanpa avukseni kaksi pamelaa ja rukoilen ihmettä… :sunglasses:

Mä keksin oman haaveen. Mää h a l u u n pikkukoiran. I k i oman. Mä olen ja työkyvyttömyyseläkkeel, joten säästämiseen m e n e e aikaa, mut sillon tällön saan tutulta töitä, ja ne rahat vois kattoo ekstraks ja pistää sivuun. Mahtaiskohan pankis olla viä semmosia säästötilejä, et niilt ei sais nostaa, ennen ku tietyn ajan/summan päästä. Jos pistän toisen tilin nostoks 0 eukkoa, niitähän voi muuttaa millon vaan, eli ei toimi. Vaihtoehtoja ois mäyris/chihu/beagle/toyvillis/tipsu. Tms. Juu ja haave, myös täysin toteuttamiskelponen ja m u s t a kii, on toistaseks lääkkeen käytön hallinnan - joka ihme kyl on onnannu - jatkuminen ja vielä vähentäminen. Joo ja Suomi sais voittaa Olympiakultaa jääkiekos, heh heh. Et säilyisin fyysisesti terveenä mahdollisimman pitkään. Rauha Lähi-itään, kiitoss! Rakkaudestakin haaveilen. Toki sitä o n, mut miehen ja naisen Rakkautta ei. Juu ja kevätretkistä kamujen kans, kauniina aamuna voikkarit ja termari pyöräretkel mukaan, ja vaik lintuja tiiraan. Johan ne viherpeipotki pulputtaa ja sirkuttaa. Onhan tuossa…:wink: