Onko pakko?

Moi. Kyselen tässä vähän kun jotenkin kiukuttaa kaikki tämä.
Olen alkoholisti ja haluaisin lopettaa tämän huumeen käytön, mutta koen olevani siihen henkisesti koukussa. Pari päivää saattaa mennä ihan hienosti ja tykkään olostani, mutta sitten viinapiru taas kuiskii korvaani ja on pakko hakea polttoainetta vaikka jo hakiessa tietää että ei se ole oikein.
Olen monesti miettinyt AA:han menoa, mutta se jumala siellä ärsyttää.
Onko siis ihan pakko alkaa uskoa jos haluaa lopettaa viinan käytön, vai onko jossain paikka jossa sitä uskontoa ei tyrkytettäisi viinan tilalle?
Olen saanut lapsuudessani ihan tarpeeksi uskonnon ihanuutta, enkä kaipaa sitä enää yhtään enempää tähän elämääni! Haluan päästä eroon kaikista huumeista.

PS. Joskus ihan oikeasti hihityttää monien uskovaisten selitys porttiteoriasta; ensin kokeillaan tupakkaa, sitten keskikaljaa, sitten viinaa, sitten kannabista, sitten kovia huumeita, sitten ollaan kuin sillanpää ja lopuksi tullaan uskoon että päästään eroon huumeista. Minusta tämä näyttää siltä että uskonto on se kovin kaikista huumeista kun kerran lopulta aina siihen päädytään?

Ihminen pystyy paljoon, raitistumaankin. Mutta alkoholistin raitistumisessa tärkeintä on, että siihen paneudutaan koko sydämellä, tahtoo sanoa ilman reunaehtoja. Se on joko-tai. Ei voi sanoa, että minä en halua raitistua tuolla tai tuolla tavalla; pieleen menee jos niin yrittää. Sellainen ihminen ei ole vielä saavuttanut omaa sitä pohjaansa josta ponnistetaan onnistuneesti irti alkosta; nöyrtynyt sanalla sanoen. Uhmaa, ylpeyttä ja juomatonta viinaa on vielä liikaa.

Hyvä toki, että olet tiedostanut ongelman ja alkanut työstää sitä.

(Julkaistu osin 12.8.)

AA ei ole uskonnollinen ja sanotaan että “Jumala sellaisena kun itse sen käsität” Itse menin ensimmäiseen AA -palaveriin vajaa 4 viikkoa sitten. Ryhmässä ei ole tänä aikana ollut ainuttakaan uskovaista, sen uskonnollisessa merkityksessä. Tai ainakaan ei kukaan ole asiaa kovin toitottanut. Itse en kuulu kirkkoon enkä ole uskonnollinen ja minua kans hiukan ärsytti ja ennenkaikkea hämmensi Jumala -sanan käyttö teksteissä. Itse tässä edelleen koitan hahmottaa mikä on se minun käsitys, ehkä se on kohtalo tai voima. Kuitenkin uskon, että on olemassa joku minua suurempi joka ohjaa elämää. Vaikka kuinka suunnittelen huomisen niin asiat voi mennä toisin kun mitä ajattelin. Se kohtalo senkin määrää. Tai voima tai joku. Itse en voi kaikkeen vaikuttaa.
Kun AA -ryhmässä kerran tätä ääneen ihmettelin niin yksi vanhempi ryhmäläinen sanoi, ettei ajattele koko asiaa. Ottaa AAsta “rusinat pullasta” eli ryhmän tuen, raittiuden ja itselle sopivat asiat ja jättää muut niille jotka niitä tarvii.
Toivottavasti sain jotenkin selvennettyä ajatustani, aamukaffeet vielä tippumassa eikä järki oikeen vielä juokse (edes sitä vähää mitä normaalisti :laughing: )

Raittiuden varjolla myydään hengellisyyttä.
Ei se takaa raittiutta, vaikka kuinka moneen kertaan “ohjelmassa” todistetaan.

Ei ole pakko mennä mukaan, raitistuneita ihmisiä on AA:n ulkopuolella enemmän kuin sisäpuolella.
Inhimillisyyttä paljon enemmän. Vertaistukea myös.

Älä ota paineita, ei ole pakkoja eikä tarvitse liittyä mihinkään. Täällä on myös raitistuneita jotka eivät evankelioi vaikka he ovatkin AA-ryöpytyksen edessä useimmin hiljaisia. Lue “rivien välistä”, niitä jotka eivät mainosta AA-ta on paljon.
Sinulla on mahdollisuudet raitistua omilla ehdoillasi ajattelusi suhteen. Niinkuin hengellisillä AA-laisillakin.

Täytyy nyt tuohon edelliseen todeta, että en ole ollenkaan hengellinen ja olen täysi pakana, ateisti.

Kuitenkin kokeiltuani A-klinikat, psykiatrit ym niin parhaan avun sain AA-ryhmästä. Minulle kaikkein tärkeintä oli ryhmän yhteisöllisyys ja asioista puhuminen. Minulle ilmaista, hyvin toimivaa terapiaa. Puhuihan siellä joskus joku uskomisistaan mutta en minä siitä välittänyt.

Todettava on kuitenkin, että AAlla olisi viestinnässään kehittämistä ja miksei oppaissakin kun aloittajakin on saanut noin synkeän käsityksen, että siellä olisi jotain uskomispakkoa, evankeliointia tms.

Muuta ei ole uskottava, vain että kun ei ota ekaa ryyppyä, ei tule humalaan.
Ja vaikka kuinka ärsyttäisi jumala tai jokin muu asia, silti sulla on oikeus tulla AA:han ja olet tervetullut minkä ryhmän kokoukseen tahansa.
Ja kun Suomessa on uskon- ja kokoontumisvapaus, voi itsekukin meistä perustaa millaisen raitistumisryhmän tahansa, jos omin voimin ei halua yrittää raitistua…
Helsingissä toimii myöskin AA-ryhmä, joka on tarkoitettu uskomattomille, mutta saa siihen osallistua uskovaisetkin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Pate Pullonpyörittäjä hei!

skorpioni kirjoitti

“Ohjelmassa” todetaan, että harvoin olemme nähneet sellaisen ihmisen epäonnistuvan, joka on noudattanut ohjelmaamme tunnollisesti.
AA on vapaaehtoista ja vain niitä varten, jotka siihen haluavat mukaan, eikä takaa raittiutta, mutta antaa alkoholistin käyttöön laajan toveripiirin elämänkokemukset ja raitistumistuen.

Vertaistukea ym apua voit etsiä tämän Päihdelinkin yläpalkista kohdasta MISTÄ APUA

Suosittelen lukemaan kirjasta Nimettömät Alkoholistit viidennen luvun. Kirjastosta löytynee.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Hei Pate pullonpyörittäjä ja kaikki muutkin! Monet on seurannu omaa alkukamppailuani (lämmin kiitos tuesta.) Patelle, minulla viides päivä raittiina, kohdatessani oman saavini tyhjentymisen. Vuodesta 2015 asti pyörittelin samoja ajatuksia (syitä miksi ei voi tehdä mitäkin asioita liittyen raitistumiseen, halu oli olemassa, mutta ei kuitenkaan ollut). Vasta viisi päivää sitten tulin oman alkoholitieni päähän. Yrityksiä lopettaa omin voimin oli varmaan satoja. Olen saanut huomata, että yksin harva onnistuu. Jotkut kyllä, mutta itse vain menin syvemmälle jokaisen yrityksen kautta.

Ymmärrän miksi ihmiset käyvät raitistuttuaan kokouksissa. Jos he unohtavat mikä sairaus alkoholismi on ja keitä he ovat, sairaus uusii herkästi. Itsekin olen todennäköisesti tyyppi, joka tulee kulkemaan vertaistuen piirissä pitkään, kunhan senkin oven vielä avaan ensi viikolla. Avasinhan jo A-klinikankin oven ja se se vasta vaikeaa oli, joten luotan itseeni nyt.

Nyt sitten yleistä pohdintaa:
Mietin kuinka tuleva kumppani suhtautuu tähän. Että käyn läpi tällaista ja joudun hoitamaan itseäni suhteen aikana julkisesti häpeää aiheuttavan sairauden kanssa. Että kuinka tuleva kumppani hyväksyy tämän. (Tässä varmaan pientä kipinäa, että jospa tilanne ei oliskaan niin paha. :smiling_imp: tulevan kumppanin kanssa saunasiiderit…Totuus. Kyllä tilanne on just niin paha, että ei ensimmäistäkään.)

Olen ajatellut näinä raittiina päivinä, että minun velvollisuus on pitää huolta itsestäni. Tuleva puoliso valikoituu tulevaisuudessa sellaiseksi ihmiseksi, joka ymmärtää tämän ja antaa minun tehdä omat prosessini rauhassa ja erillään suhteestamme, koska hän rakastaa just minua, kuka olen, eikä sitä ihmistä, joka olin ennen raittiutta. Niin yksinkertaista se on, ollaan hyviä itsellemme! <3

Kyllä kyllä. ymmärrän sen että jokainen tarraa siihen korteen mihin pystyy, kun räpiköi kuiville. Mutta kuten kerroin, uskonnot on asia, josta olen jo lapsena saanut kärsiä ihan oman osuuteni. Se ei näyttäydy minulle täältä katsoen minään turvasatamana, vaan lähinnä toiselta helvetiltä alkoholin lisäksi.
En varmaan sitten ole ollut vielä tarpeeksi syvällä, kun kerran uskonto ei maistu? Vai olisiko niin, että olen ollut sen uskonnon kanssa jo liian syvällä halutakseni palata sinne takaisin?
Tuskin kovinkaan moni alkoholisti täällä on halukas palaamaan alkoholistiksi, vaikka sen varjolla luvattaisiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista?
Täytyyhän nyt olla jokin muukin keino lopettaa juominen, kuin ottamalla tilalle toinen addiktio?
Ja joo, tiedän kyllä.
Ei tarvitse muuta kuin olla juomatta alkoholia ja se siitä. Sitten olet raitis. Ihan vitun helppoa.

Monikin alkoholisti on opetellut olemaan juomatta ottamalla Antabuksen starttiavuksi. Opettelu tarkoittaa ajatustavan muutosta, suhtautumisen muuttamista alkoholiin nähden.

Päivä kerrallaan

Missä ja kuka tässä on sinulle uskontoa tarjonnut raitistumiseen ?

Pate Pullonpyörittäjä, itse näen AA:n vertaistuen tukena alkoholismin hoidossa, en uutena addiktiona. Tukea raittiuteen saa ottaa vastaan niin kauan kuin se tuntuu itselle sopivalta. Vastausten perusteella hengellistä väkivaltaa ei ole, joten ei ole myöskään uskontopakkoa.

Eihän sun ole pakko yhtikäs mittään!

Mun käsittääkseni sitä on apua tarjolla muuallakin kuin AA:ssa tai joissain uskovien hommeleissa.

Reippaasti vain tutustumaan noihin muihin avun tarjoajiin, niin ei kulu aika hukkaan pähkäillessä noita uskovien kuvioita.

Ja mikäli kokee tuon lapsuutensa kovin traumaattiseksi noissa uskon ympyröissä, niin käsittääkseni siihenkin hommaan on jossain apua saatavilla.

Tervehdys. Minäkin olen kasvanut lapsuudessa uskonnollisuuden piirissä, eli minut kasvattanut isoäiti oli vanhurskas helluntalainen. Maailmanlopun, tuomiopäivän sekä Jessen uuden tulemuksen odotus tuli siis minullekin lapsena tutuksi. Samalla sai pelätä kylmä rinki takamuksessa että joutuu helvettiin jos ei ole kiltti.

No mutta, kävimpä silti aikuisena AA:ssa ihan aktiivisesti, eikä AA:ssa ollut yhtään mitään isoäitini helluntalaisporukoihin verrattavaa. Ryhmissä oli enimmäkseen melko maallisia tyyppejä, ja vaikka jotkut (monet) sanoivat uskovansa Jumalaan, se ei ollut kovin keskeinen aihe paltsuissa. Yhdessä ryhmässä kävi myös pariskunta, jotka olivat jehovan todistajia, mutta heidänkään jehovalaisuutensa ei edes tullut ilmi AA:ssa, vaan sain tietää siitä vasta kun bongasin pariskunnan kylillä Vartiotornia jakamassa.

Mutta jos et vieläkään usko ettei AA ole kovin uskonto-keskeinen, niin voithan mennä ihan ammattiavun piiriin. Katkolle ja siitä sitten johonkin pidempään päihdekuntoutukseen. Niihin pääsee yhteiskunnan tuella, mutta se vähän vaihtelee eri puolilla Suomea.
Suurimmassa osassa ammatillisia hoitopaikkoja ei puhuta uskonnoista halaistua sanaa (tosin niissäkin saatetaan suositella vertaisryhmiä jatkoa ajatellen).

Jos lapsuuden uskontotraumat vaivaavat kovasti, onhan Uskontojen Uhrien Tuki ry. tuttu?
uskontojenuhrientuki.fi/

Kiitos kaikille vastanneille. En ole varma ymmärsivätkö kaikki mitä yritin sanoa, mutta ei kai sen väliä. Uskontojen uhrien tuki on tuttu. Ehkä uskaltaudun käymään AA:ssa katsomassa mitä siellä tarjotaan. Jostain syystä olen aina mieltänyt sen paikaksi, missä uskonnolla korvataan edellinen addiktio. En ole varma mistä tämä mielleyhtymä on tullut. Se on vain vaivannut takaraivossa jo pitkään ja estänyt oven avaamisen.

Addiktioitua voi moneen asiaan, eikä kaikkia potentiaalisia addiktion aiheuttajia kannata tai edes voi välttää. Ihminen kun voi addiktoitua esim. ruokaan, työntekoon, seksiin, liikuntaan, uskontoon, internettiin tai vaikka AA:n kokouksissa käymiseen.

Luonnollisen tarpeen ja haitallisen addiktion välillä on kuitenkin iso ero. Moni kokee saavansa hyötyä siitä että käy säännöllisesti vertaisryhmässä, vaikka Jumalan ja hengellisyyden käsitteet menisivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ryhmässä saa vaikka sanoa ääneen ettei usko Jumalaan eikä meinaakaan alkaa uskomaan, tai että uskonnosta on huonoja kokemuksia. Niin voi olla itse asiassa jollain muullakin siinä ryhmässä.
Yllättävän monet päihdeongelmaiset ovat kokeneet myös ns. hengellistä väkivaltaa lapsuudessaan, eli et ole siinäkään asiassa yksin.

Lue ensin rauhassa AA:n (ja muiden) ohjelmia, tutki minkälaista maailmankuvaa (hengellistä vai tieteellistä) ne sisältävät.
Lue siis rauhassa, ilman yhtään tyrkyttävää tai “selittävää” takapirua vieressä johdattelemassa ajatteluasi.
Päätä vasta sitten mihin menet tai mihin olet mukaan menemättä.
Kiirettä ei suurilla päätöksillä ole.
Päätökset mihinkään joukkoon menosta kannattaa yleensä tehdä silloin kun oma mieli on kunnossa ja viina-asiat poissa sekoittamasta päätä. Ei ole enää johdateltavissa.
Johdateltava ihminen tulee helposti riippuvaiseksi, ensin siis itsenäistyminen ajatuksissa ja sen jälkeen mukaan minne vaan, omana itsenäsi ja omilla ehdoillasi.
Se ei ole helpoin järjestys mutta tuloksiltaan paras.

^ Jossain palaverissa piipahtaminen ei minusta ole kyllä edes kovin suuri päätös, jos mitään sitoutumis- ja liittymispakkoa ei ole.

Ei minunkaan tarvitse ateistina harkita puolta vuotta ja lukea Raamattua läpi ennenkuin uskallan tehdä päätöksen että uskallanko mennä käymään kirkossa seurakunnan tarjoamalla ilmaisella aamupuurolla.
En nimittäin usko, että Jeesus hyökkää alttaritaulusta kimppuuni sen enempää kuin että AA:ssa olisi jokin “tietty maailmankuva” johon takapirut tulokkaan kavalasti johdattelevat. :slight_smile:

Samaa mieltä kuin Vadelmamunkki. Kokeilemalla käytännössä parhaan tiedon saa turha sitä on pitkällisiä tutkimuksia tehdä.

itse käyn noissa ryhmissä ja jumala/korkeampi voima osaa olla häiritsevä asia paljon.
useimmille enemmän tai vähemmän uskoville asiassa ei ole mitään ongelmaa.
mukana voin olla, vaikka tänään miellän korkeamman voiman lähinnä järjen käytöksi.

odotan innolla,että uskonnottomien ryhmät alkaisivat levitä myös tänne missä asun.
jonkin verran paheksuntaa olen saanut käsitteineni ja uskonnon arvostelulla noissa
ohjelmissa, sitä varsinkin aa-ohjelma mielestäni paljon sisältää.
pois ei ole koskaan ajettu ja samanmielisiä on muitakin tullut useita vastaan.

na-n tekstit ovat minusta enemmän tähän päivään sopivia. tietty,kun ovat kirjoitetut
paljon myöhemmin.
12 askeleen ryhmät ovat todella toimivia apukeinoja selviytyä päihderiippuville ja
läheisille. kannattaa käydä katsomassa itse olisiko hyötyä. tuskin kukaan alkaa
mihinkään pakottamaan ketään ja jos alkaa sellaiset ovat poikkeustapauksia ja
heidät voi ohittaa olankohautuksella.