Kaipaisin keskustelua ja näkökulmia mieheni juomiseen. En oikein tiedä onko se hallinnassa vai ei. Olen lukenut alkoholismista aika paljon ja mielestäni miehellä on varhaisvaiheen alkoholismi mutta kuitenkin suurilla määrillä alkoholia. Eli siis alkoholinkäytön seuraukset ovat lähinnä varhaisvaiheelle ominaisia mutta määrät huolestuttavat.
Mies juo joka päivä, joskus on yksi tai kaksi päivää juomatta. Mies juo tietääkseni vain iltaisin. Hän on päivätöissä ja ei juo varmuudella siellä, koska kuljettaa ammatikseen koneita. Parhaina iltoina menee vain yksi tai kaksi olutta. Arkisin pääsääätöisesti juo noin 5-6 tölkkiä Virosta tuotuja juomiaan ja viikonloppuisin ainakin toisena iltana kännin (esim. 15 tölkkiä) ja toisena muuten vaan runsaasti (esim. 8 tölkkiä). Nämä määräthän ovat tosi isoja.
Työt hoitaa hyvin ja koskaan ei ota krapularyyppyjä (ei viikonloppuisinkaan). Ei haasta riitaa vaan on huppelissa/humalassa hyväntuulinen. Krapuloita ei ylipäätään ole. Pystyy olemaan tahtoessaan juomatta jos on jokin tärkeä meneillään, esim. jää ylitöihin mielellään jos pyydetään. Ei mitään vapinoita tai vastaavia ikinä. On hyväkuntoinen, työkin on usein fyysistä ja tykkää “raataa”, kantaa raskaita työvälineitä/materiaaleja.
Aika lailla kärsii unettomuudesta ja masennuksesta. Väittää että alkoholi turvaa unta ja muutenkin on sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia (hänelle se tarkoittaa juomista). Iltaisin ei juuri näe ideaa tehdä muuta kun istua telkan ääressä sohvalla tissuttelemassa.
Itse pohdin, onko hän tapajuoja vai miten voimakas riippuvuus on. Keskusteltu asiasta on paljonkin. Mies ei ole motivoitunut vähentämiseen eikä näe itsellään olevan ongelmaa. Hänen mittakaavassaan alkoholisti on sellainen, joka ei käy töissä ja näyttää holistilta (hän itse ei näytä, ihokaan ei punoita eikä muutenkaan).
Huomaan olevani tarkkailijana omassa kodissa ja omalla jääkaapilla. Lasken tölkkien kulutusta jne. Kyllä ketuttaa!!
Miltä tämä kuulostaa kokeneempien/asioista enemmän tietävien korviin?
Kyllä minun korviini kuulostaa alkoholismin kehitysvaiheelta. Ja se että tarkkailet juomista, kertoo siitä että olet osa sitä oravanpyörää jo. Perhesairaushan se sanotaan olevan?
Vaikka se olisi tapajuomista, alkoholismia, tai mitä vaan maan ja taivaan väliltä, niin se on silti sitä samaa juomista. Elämä voi pyöriä silti alkoholin ympärillä, vaikka aamulla pystyisikin olemaan juomatta. asenne että juominen on sama kuin elämästä nauttiminen, sekä se, että kokee että alkoholin turvaavan unen, on niitä merkkejä mitkä itse kokemuksien mukaan yhdistän siihen. Koska jos elämästä nauttiminen on sama kuin juominen, niin sehän on silloin jo aika iso osa elämää.
Kun käyttää alkoholia “unilääkkeenä”, niin siitä voi olla seuraus että pian ei pysty nukkumaan ilman alkoholia ollenkaan. Sitten ei edes sen kanssa enää. Se kun joku kävelee keittiössä neljältä aamulla tekemässä voileipää, on joko stressaantunut läheinen jolta menee yöunet, tai alkoholisti joka yrittää olla ilman viinaa, mutta on menettänyt nukkumisen taidon.
Kukaan ei voi puuttua juomiseen, koska se on “hallinnassa” ja ulkoisia merkkejä ei ole. Siinä vaiheessa kun vihdoin menisi työ alta, naamakin alkaisi punoittaa, niin ollaan varmasti jo pitemmällä itse riippuvuudessa.
Jätin sitten tämän päihteilevän ukkoni. Yritin puhua ja paasata ja anella ja selittää ja käännyttää häntä huomaamaan, että jos juo kaljaa joka päivä, se ei ole normaalia.
Eipäs hän tajunnut ja hänen mielestään kaikki juovat joka päivä pikkasen (hänen kaverinsa ovatkin juoppoja) ja kun hän käy töissä, ei hänellä voi olla ongelmaa.
Jätettyäni ukkelin juttelin lasteni kanssa. Heistä toinen oli jo ihmetellyt miehen alkoholinkäyttöä ja toinen ei taas ollut mulle mitään puhunut/kysellyt. Selvisikin, että tämä hiljaisempi lapseni oli puhunut osalle kavereistaan isäpuolen juomisesta mutta ei kaikille “koska ei kehdannut”. Ja kun kysyin, että miltä se sitten tuntui kotona se tilanne, niin lapseni sanoi, että “no miltä se nyt tuntuu kun kotona on sellanen juoppo”.
Joo, että näin. Kiinnittäkää hyvät ihmiset huomio lasten tilanteeseen. En koskaan olisi uskonut, että lapseni on näin kärsinyt. Koska meillä on muuten hyvät ja kivat jutteluvälit, kuvittelin, että hän olisi puhunut minulle jo silloin, kun olin vielä suhteessa sen miehen kanssa, jos häntä jokin häiritsi. Eipä puhunutkaan.
Olisi pitänut lähteä jo aiemmin. Mutta parempi nyt kun ei ollenkaan.
Onpa raikasta, että joku havahtuu puhumaan lasten puolesta. Niin ummehduttavan paljon täällä on keskustelua siitä, miten elää juopon kanssa ja jätetään lapset ikäänkuin ulkopuolisiksi. Lapset kuulemma pärjäävät, lapset selviävät jne. Me juoppouden ilmapiirissä kasvaneet myös jätämme oman kasvumme kesken, hajoamme, näyttelemme jotain muuta kuin olemme ja kärsimme siitä.
Juoppojen puolisoille neuvo: Jos oikeasti haluatte auttaa rakasta juoppoanne, jättäkää hänet juomaan ja kohtaamaan itsensä. Pelastakaa edes lapset, vaikka ette itsestänne enää piittaisikaan.
Näin tämä on, olen täysin sama mieltä ylläolevan kanssa, että on hyvä kun havahduin. Mulle lapseni on tärkeemmät kun joku juoppo. Rakastin miestä mutta hän olkoot kaljojensa kanssa tästä lähtien.
Jos aikuiset vaan katselee jotain juoppoa, niin lasten elämään se vaikuttaa ikävästi. Muu on itsepetosta.
Nyt on suunnitteilla lapsillekin mukava viikonloppu, eli ystävän luona Halloweeb-bileet (lapset mukana eli siellä ei ryypätä), yksi kiva kulttuuritapahtuma, uimahallissa käynti ja yhdessäoloa ilman että joku tissuttelee vieressä kaljaa. Jos mies olisi meillä elämässä, niin se pitäisi ottaa Halloween-bileisiin, missä se joisi (koska se juo kaikissa tapahtumissa koska eihän se hänen mielestään mitään haittaa onko siellä lapsia vai ei, kun hänhän nyt ottaa vaan muutaman eikä oo mikään juoppo). Kulttuuritapahtuma voitas unohtaa tai jos hän tulisi mukaan, niin pitäisi kotona juoda ensin muutama. Uimahalliin olisi varmaan lähtenyt ilman kaljaansa mutta sieltä tullessa olisi automaattisesti kuulunut poks kun tölkki aukeaa.
Kyllä uskon ja tiedän, että tämä itse suunnittelemani viikonloppu on lapsille rentouttava ja ihana. Meillä ei enää tölkit kolise ja joku haise kaljalle joka hetki. Astianpesualtaan päällä on normilaseja eikä tyhjiä tölkkejä. Onhan tämä äärimmäisen vapauttavaa myös itselle.
Ajattelin tulla muutaman kuukauden tauon jälkeen kertomaan, miten meillä on sujunut sen jälkeen kun lähdin suhteesta alkoholia liikaa käyttävän kanssa.
Alkuun oli ihan tunteiden vuoristorataa. Kaksi viikkoa itkin kaikki matkat töihin ja takaisin ja usein muutenkin. Ikävää, kaipuuta, muistoja, vihaa, rakkautta sekamelskassa. Juttelimme miehen kanssa ja heikoilla kun vielä olin, meinasin jo huolia takaisin. Varsinkin kun mies ensimmäistä kertaa myönsi käyttävänsä liikaa alkoholia. Ajattelin, että tästä voi ehkä lähteä uusien oivallusten ja uuden elämän hahmottuminen.
Juttelin lapsilleni. Ne toivoivat, ettei mies ikinä enää tule sohvalle istumaan tölkkinsä kanssa, jos yhdessä ollaankin. Sohvalla istutaan vain ilman tölkkiä. Vanhempi lapsista nauroi ivallisesti ja sanoi, että petän vaan itseäni ja ei se lopeta juomista.
Kerroin nämä miehelle. Meni melko hiljaiseksi.
Siitä ehkä viikon päästä jäi kiinni kännireissusta, mitä ei pitänyt ollakaan.
Näin meillä. Katkaisin välit kokonaan. Mies juo paljon edelleen ja elelee miten elelee. Meillä on lasten kanssa tasaista ja kivaa. Olen alkanut nauttia tästä elämästä näin. Aikaa on kun ei tarvitse hyysäillä sitä miestä ja on ihanaa tehdä kaikkea ilman alkoholiakin (juon kyllä itsekin joskus).
Pointtini vissiin oli kertoa muille, että erosta voi selvitä ja antaa itselleen ja omalle elämälleen uuden mahdollisuuden.
Joskus juoppis juo kuitenkin myös ennen uimahallia, uimahallissa alkaa pää punaisena huutaa jollekin, kaikki järjestyksenvalvojat ja muut miespuoliset ryntää paikalle, poistavat juoppiksen hallista ja tilanne on taas niin .
Mutta onneksi sain tietää että tällä hetkellä juoppis (omien sanojensa mukaan) juo vain joka toinen viikonloppu ja käy töissä ja saa käteen 2700 e / kk. Wau! Nostan hattua! Uusi nainen tekee joskus ihmeitä!
Meillä ukko ei koskaan aiheuttanut hämminkiä vaan oli iloinen velikulta joka paikassa. Uimahalliin mentiin toki aamusta että sai sitten iltapäivällä alkaa ottaa.
Olisi kivaa jos vaikka löytäisi jonkun mukavan selväpäisen naisen, mutta tuskinpa sellaset kauan kattoo juoppoja. Taitaa sunkin eksäsi vaan haaveissaan juoda joka toinen viikonloppu
Löysin tämän vanhan ketjun kun tulin katsomaan, että mitähän tännen silloin kirjoitin
Onko paha päihderiippuvuus, sitä pohdin tuolloin.
Kyllä se on paha. Niin paha että kesällä just selvisi alkoholin aiheuttamasta maksa- ja haimatulehduksesta. Oli myös kolme veritulppaa vatsassa ja keuhkokuume. Asuu nykyään asuntovaunussa.
Juo taa. Kohta varmaan kuolee.
Olen hyvin pahoillani puolestaan.
Kenenkään puolesta ei voi tehdä ratkaisuja. Lähetin tänään pitkästä aikaa tekstiviestiä. Onpahan taas ainakin yrittänyt.
Ikävää kun viina vie. Kaksi suloista lasta jää, siis hänen lapsiaan. Omani eivät enää häntä juuri muista.
.
Voihan juoppikset!
