Onko ongelma sittenkin minun..?

Kotikanava
1

Eksyin tänään tälle palstalle (mikä oli päivän pelastus), kun etsiskelin jotain apua kamalaan tilanteeseen eli mieheni liialliseen juomiseen!!
Eilen illalla se alkoi…osaan lukee mieheni käytöksestä, että jotain on tapahtumassa. Aavistelin, että hän tekee illalla lähtöä baariin, mutta hän kielsi sen. Inhoan hänen baarireissujaan, koska hän viipyy aina tappiin asti ja juo itsensä tolkuttomaan humalaan. Lisäksi yöllisellä kuorsauksellaan hän pitää minut varmasti hereillä. Mies touhusi koko illan, imuroi sisällä, siivosi auton jne…siitä voi jo jotain päätellä…Kaljaa kului aika vauhdilla päivän mittaan (tänään viimeinen kesälomapäivä, huomenna alkaa arki) ja illalla sujahti kuohuviini viilennykseen. Tämä kaikki kertoi minulle, että ilta ei ole tavallinen…
Mieheni on aina käyttänyt paljon alkoholia. Käyttö rajoittuu lähinnä viikonloppuihin, mutta viikollakin voi mennä kalja tai kaksi. Mutta ne kerrat kun hän viikonloppuisin ottaa kunnolla, se menee aina aivan överiksi. Eilen illalla olin jo sängyssä tv:tä katselemassa, mies oli ollut saunassa ja meni ulos tupakalle. Yht äkkiä näin hänen tulevan ulkoa jonkun muun saunatakkisen kanssa ja menevän saunalle päin. Taisi olla meidän naapuri ja siitä tiesin jo mitä odottaa…tämä kuvio on toistunut ennenkin…Kuulen myös heti mieheni puheesta, kun hän on mennyt rajan yli, puhe sammaltaa, silmät harittavat jne. Yhtäkkiä virkistyin, keskityin vahtimaan tilannetta. Aikaisemmin olen esim.käynyt sammuttamassa päälle jääneen saunan, kaatamassa juomia pois jne. Lapset onneksi nukkuivat. Vahdin, kuuntelin, ärsyynnyin ja hermostuin. Tunsin miten sydän hakkasi…
Lopulta muutaman tunnin saunottuaan näin kun lähtivät meiltä naapuriin päin. Kävin laittamassa ovet lukkoon, ajattelin etten päästäisi sisälle jos vaikka avaimet eivät olisikaan mukana. Eikä ne olleet. Pitkän ovenkahva rämpyttelyn jälkeen päästin miehen sisälle ja uhkasin soittaa poliisit. Oli aivan kaatokännissä, hyvä kun pystyssä pysyi. Heitin tyynyn ja peiton sohvalle, siinä nukkui yön. Uhkasin yöllä ja avioerolla, käskin pakkaamaan tavarat…
Aamulla heräsin lasten kanssa. Lapset ihmettelivät sohvalla nukkuvaa isiä…Kysyttäessä kertoi, että minä pakotin hänet siihen.
En tiedä mitä tekisin. Meillä on TODELLAKIN kulissit kunnossa, hyvät työpaikat ja uusi koti, jonka mies on rakentanut. Olen lisäksi vielä hoitoalan ihminen, jotenkin hävettää koko tilanne. Miehen suku on kovia alkonkäyttäjiä. Mieheni isä pisti vuosi sitten korkin kokonaan kiinni, ensin käryttyään ratista ja viimeinen niitti oli sairaalareissu haimatulehduksen vuoksi. Geenit, geenit…

En tiedä mitä ajattelen, mitä tekisin, onko mieheni juominen kuitenkaan ongelma, kun työt hoituu eikä ota humalaa joka ilta? Teenkö minä siitä vaan ongelman? Oma alkoholinkäyttöni on vähentynyt lähes olemattomiin huomattuani mieheni ongelmat alkoholin kanssa. En jaksa katsella häntä humalassa, siksi käymme harvoin koskaan missään yhdessä. Viikon päästä olisi tiedossa festarit, jonne liput on hommattu kauan sitten. Ei voisi vähempää kiinnostaa koko juttu…

Mieheni kävi minun painostuksesta A-klinikalla keskustelemassa muutaman kerran, kun esikoisemme oli pieni eli n.7v, sitten. Kävimme silloin myös perheneuvolassa. Tilanne jotenkin ehkä tasoittui, mutta nyt en enää tiedä mitä ajatella asioista…

Lueskelin pitkään muita ketjuja ja mietin, uskallanko laittaa omaa kirjoitusta. Toisaalta hieman helpotti, kun sain purkaa asioita jollekin…en ole kenenkään kanssa keskustellut näistä, en jotenkaan uskalla uskoutua, hävettää…

-Tini-

2

Meilläkin mies hoitaa työnsä, mutta tissuttelee koko ajan, näin kesälomalla monta päivää putkeen. Minulle terapeutti sanoi kerran, että jos alkoholi aiheuttaa ongelmia vuorovaikutukseen, on kyseessä alkoholiongelma. Määrällä ei ole väliä, vaan jo se yksi olut voi saada toisen ahdistumaan kovasti (näin omalla kohdalla). Eipä niillä kulisseilla ole väliä, sillä kuningas alkoholi voi näytellä pääosaa ihan missä näyttämöllä tahansa. Ja me joiden elämään alkoholi vaikuttaa, alamme näytellä omia sivuroolejamme…

Älä turhaan syyttele itseäsi, vaan hoida itseäsi puhumalla ystävien kanssa ja tekemällä kaikkea mukavaa. Kirjoittele tänne, mene perheneuvolaan yksin tai lähipaikkakunnan al-anon -ryhmään jos oma paikkakunta tuntuu vaikealle mennä mahdollisten omien asiakkaiden vuoksi.

Minuakin hirvitti puhua asiasta kellekään, mutta se vapautti ja helpotti paljon kun sai sanottua asian ääneen, ja ainakin omat uskottuni ovat tukeneet minua paljon. Ei kaikki ymmärrä asiaa ja monet pitävät työssäkäyntiä ainoana mittarina sille, onko alkoholinkäytössä ongelmaa. Sitä ajatellaan niin yleisesti, et alkoholisti on pelkästään se puistojen mies. Toivottavasti löydät lähipiiristäsi ne jotka ymmärtävät asian heti. En ole mikään paras neuvonantaja, koska oon itekin vasta alkutaipaleella tämän asian kanssa, mutta toivon voimia sinulle.

3

Sellainen tuli vielä mieleen, että alkoholismi on sairaus, joka vaikuttaa koko perheeseen. Vaikka olet hoitoalalla, pyri unohtamaan häpeä. Kyllä hoitoalallakin työskentelevät sairastuvat vaikkapa oksutautiin, joka kiertää koko perheen läpi. Ei ehkä paras vertailukohta, mutta periaate on sama.

4

Kiitos teille vastanneille suunnattomasti tuesta!! :slight_smile:
Katsotaan miten arki alkaa sujumaan, itse tosiaan lomailen vielä lasten kanssa…

-Tini-

5

Moi Tini,

Hyvä että löysit tänne, tämä palsta on monelle meistä henkireikä!

Suosittelen että jatkat tänne kirjoittelua itsellesi sopivaan tahtiin. Oma ketju toimii kuten päiväkirja, sitä voi sitten välillä käydä läpi ja siinä omakin ajatus kehittyy. Ja toisaalta muiden tuki on todella arvokasta. Juuri silloin kun tämän palstan löytää, voi omat voimat olla niin vähissä ettei jaksamuiden kertomuksia lukea. Mutta pistä ajatus korvan taakse, ja käy joskus muutama ketju läpi. Uskon, että aika pian huomaat ettei tilanteenne ole lainkaan tavaton (valitettavasti), ja että useimmilla muillakin on (ollut) kulissit pitkään pystyssä, samoin työpaikat jne jne.

Kun alkoholismi iskee, ei se katso säätyä tai muitakaan ominaisuuksia. Teillä on jo vuosien takaa kokemusta tästä juomisesta, joka on ollut ongelma koska olette siihen hakeneet apua. Tiedän omasta kokemuksesta, että nämä seuraavat asiat voivat olla vaikeita hyväksyä ja ymmärtää:

  • vuosien saatossa et ole saanut miestäsi muuttamaan juomistaan. Mitä jos kokeilisit itse muuttua? Jos joka tapauksessa ainakin toistaiseksi olet miehen kanssa yhdessä, voisi sinua itseäsi helpottaa tieto. Ota alkoholismista selvää muualtakin kuin täältä Päihdelinkistä (esim. kirjasto). Kun sinulla on tietoa, voit samalla alkaa paremmin hoitaa itseäsi. Oletjo ottanut ensimmäisen askeleen ja tehnyt konkreettisen teon kun tänne kirjoitit.

  • Miehesi pitäisi saada tajuamaan oma tilanteensa. Niinkuin ehkä olet huomannut, humalaisen lukitseminen ulos ei paljoa auta etenkään kun päätös ei kauaa pidä :smiley: ja miestä ei hoitoonohjaaminen auta, niin kauan kuin hän ei yhtään tajua omaa tilannettaan. Voisit ehkä kokeilla lukea Al-Anonin kirjallisuutta (voi tilata al-anonin sivuilta) tai esim. kirjan Rakkaasta raitis.

Ja vastaus kysymykseen: kyllä ongelma on mitä suurimmassa määrin sinun! juominen vaikuttaa elämänlaatuusi, mielentilaasi- ja terveyteesi, parisuhteeseesi, perhesuhteisiisi, kaverisuhteisiisi ja oikeastaan lähes kaikkeen, ja etenkin siksi että salaat asian. Et ehkä tietoisesti salaa, mutta kuten sanoit et ole asiasta kenenkään kanssa puhunut.
Miksi et? Ajattele asiaa: miksi häpeä olisi sinun, ethän sinä ole se joka juo!

Kaikkea hyvää sinulle ja sydämellisesti tervetuloa!

6

Hei rakkaat ystävät…

Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja kertoa ihan suoraan miehelle, miten pahalta minusta hänen juomisensa tuntuu. Mies vain sanoi, ettei todellakaan ole ajatellut asiaa. Oli muutenkin tosi ylimielinen, hänellähän ei todellakaan ole mitään alkoholiongelmaa vaan hänellä on ongelma minun kanssani. Huokaus…tämä oli varmaan klassisin lause, vai mitä mieltä olette? Itse ainakin tulkitsin asian niin…Siinä sitten minulta pääsi itku ja kerroin samaan hengenvetoon, että jos mies ei voi muuttaa omaa suhtautumistaan alkoholiin, minä ja lapset emme sellaista tulevaisuudessa jää katsomaan, vaan muutamme pois. Tietynlainen uhkaus se oli, mutta sen jälkeen ei puhunut enää mitään. En ole tietenkään heti minnekään muuttamassa, mutta halusin tuoda kantani hänelle selväksi. En halua känniöykkäröintiä kotiimme, varsinkin kun lapset ovat kotona (vaikkakin ovat aina nukkuneet).

Tietyllä tavalla sekin helpotti, että sain sanotuksi miehelle, miltä minusta tuntuu. Hyvälle ystävällenikin vuodatin myös tilannettamme. Hän on ollut tietoinen mieheni alkoholin käytöstä, mutta asia on ollut jotenkin hallinnassa taas jonkun aikaa. Kerroin myös mieheni siskolle, hän on aina tiennyt, että alkoholi ei sovi miehelleni. Ei tosin tiedä, että mies on käynyt joskus katkollakin. Miehen siskon perhe ottaa alkoholia myös aika runsaan puoleisesti…sukuvika :slight_smile: Mutta sieltä oikeasti malli varmasti on tullut…Koko miehen isän puoleinen suku on oikein sienien sukua…:wink:

Olen yrittänyt myös ajatella asiaa, että minun täytyy tosiaan muuttua. Täytyy kylmettää itsensä tietyille asioille ja yrittää elää omaa elämää lasten kanssa. Se neuvo minkä teiltä rakkaat ystävät sain, tuntui toisaalta myös tosi vapauttavalta…

Tässä näitä tämän illan tunnelmia…olo jo hieman parempi ja Pian lähden zumbaamaan, se vie ajatukset kauaksi pois…

-Tini-

7

Isket sieltä Zunbasta uuden ukon itsellesi! Tiedän saleja joissa miehetkin jopa vetää zumbatunteja!

8

Hyvä Tini, että olet havahtunut asiaan.
Seuraa tilannetta, ota selvää alkoholismisairaudesta ja huolehdi itsestäsi ja lapsista. Tosiasioihin havahtuminen tuntuu joskus ylivoimaisen raskaalta. Ei millään haluaisi uskoa, että läheisen juominen on niin pahalla tolalla, että kysymys on riippuvaisuudesta. Häpeä, pelko ja kiukku vuorottelevat.
Ongelma on tuttu minullekin, sillä ex-mieheni oli alkoholisti ja samalla tavalla jouduin nuoren perheen äitinä pienten lasten kanssa tuskailemaan miehen juomista ja ongelman pahenemista. Onneksi sain apua Al-Anon-ryhmästä. Ilman ryhmän vertaistukea ja viisaita ajatuksia olisin varmasti ollut ihan järjetön. Ongelma on sen tyyppinen, että se saa läheisetkin tekemään sellaista mitä ei pitäisi.
Pidä huolta itsestäsi.
Irmeli