Onko missään enään toivoa

Moi. Oon 24v mies. 18 vuotiaasta asti ollut pahoja ongelmia kuningashuumeen alkoholin kanssa. Sosiaaliset suhteet meni, moniakymmeniä tuhansia maksettavaa, lukemattomia putkareissuja jne.

Nyt oon ollu tän 5 päivää jo kuivilla ja päätin myös lopettaa tän kaiken sekoilun tähän. Mulla on ihan hirveitä depersonalisaatio ongelmia ja luottamuspula koko vitun maailmaan. Mikään ei tunnu miltään. Kortinki saan takasin vasta ens kuussa. Ei yhtään mitään tekemistä, ei kavereita jne. Ja tosiaan ihan helvetin tyhjä olo, tuntuu että ainoo keino saada itseluottamusta ja hauskuutta elämään on tarttumalla PULLOON. Voiko joku nyt pliis varmistaa mulle sen vielä et tää ei tuu olee näin lopunikää? Olin joskus hauska ja sosiaalinen. Komee nyt oon vieläkin, mut se tekee tästä kaikesta vielä hirveempää ku äijät kattoo vihasesti ja naiset flirttailee! Sain lääkkeetki… Elvanse ja opamox mut tuntuu et toi ensimmäinen varsinkin pahentaa vaan oloa. Mitä sitä vois tehdä? Päätä rupee kiristää samantien kaikenmaailman äänistä ja sos. Tilanteiden pelosta. Pitääkö sitä nyt lähteä katkolle vai sinnikkäästi elää yliherkkien aistien kanssa täällä luonnonhelmassa ja odotella että rupee taas hymyilyttää? Työhaastattelukin olis maanantaina, mut eipä taida olla toivoa. Ennen kun jäin 4 kuukauden sairaslomalle puukkohippasten takia niin pystyin vielä sentään käymään töissä ja olla normaalisti.???

Jos joku asia on varmaa niin se että ei tule olemaan. Maailma muuttuu ja sinä muutut. Selvänäolokaan ei ole yhtään tylsää kun se muuttuu luonnolliseksi olotilaksi.
Ei se ole helppo juttu, kun tilanne on tuo minkä kerroit. Mutta sen jo tiesitkin että ottaa se alku lujille.

Jos liian lujille ottaa, niin ota ihmeessä yhteyttä päihdehuoltoon, katko ja kuntoutus on ihan järkevä vaihtoehto silloin kun elämä päälle kaatuu.

Ja yksi tärkeä juttu. Sulla on vielä elämässä kaikki edessä, nyt ei kannata hosua eikä ainakaan tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Aikaa on. Kannattaa hetki kestää paskamaista oloa ja ottaa vastaan mitä eteen tulee. Ei se ylivoimaista ole. Minä lopetin yli viisikymppisenä ja sekin vielä kannatti. Eikä tullut kiire.

Kiitos. Sun kirjotelmas jotenki jeesas paljon.

Killerboi94 kirjoitti

Tehdä voit paljonkin. Aamulla ratkaiset, menetkö työhaastatteluun vai lähdetkö katkolle. Asuinpaikkakunnallasi voi toimia myös avokatko.
Tukevamman alkulähdön raittiuteen ja alkoholismisairauden ymmärtämiseen saa 4 viikon myllyhoidosta. Ja valitsetpa minkälaisen hoidon tahansa, muistettava on, että sellainen on vain ja ainoastaan alku. Pysyvään raittiuteen tarvitaan asenteiden ja ajatusmaailman muutos. Sellaiseksi on osoittautunut alkoholistien vertaistuki, jota on saatavana mm. AA:sta. Se on toiminut Suomessa 70 vuotta ja ollut kymmenientuhansien alkoholistien pelastus. Monien muiden tavoin olen saanut olla raittiina ensimmäisestä palaverista alkaen. Toisaalta tunnen paljon niitä, joiden osaksi raittius on tullut vasta useiden selviytymisyritysten kautta. Osoitteet löydät Suomen AA.n kotisivuilta.
Tuolta yläpalkin kohdasta MISTÄ APUA löydät lisää auttavia tahoja.

Toivottomia tapauksia ei ole, et sinäkään!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme ratkaistaksemme yhteisen ongelmamme