onko köyhyys isompi häpeä kuin juoppous?

Molempia olen “sairastanut”, ja minusta tuntuu että köyhää ylenkatsotaan enemmän kuin juoppoa. Juoppoa jopa ihaillaan. Pidetään “menevänä miehenä”, raisuna irrottelijana. Ihmisenä joka osaa ottaa ilon irti.

Köyhää pidetään tyhmänä. Laiskana. Huonojen geenien kasana.

Kuka sen on meille opettanut että noin? Jostain arvot tulevat.

Näkyykö köyhyys ulospäin? Kunnon juopon kyllä ainakin tunnistaa turvonneesta naamasta. Köyhyys ei käsittääkseni vaikuta kovin paljon naamataulun kuntoon.

Kukaties tuo on sitten enemmän sen köyhän itsensä päässä. Ei köyhyys välttämättä ole mikään “valinta”. Kuten ei juoppouskaan. Ihminen vaan ajautuu tiettyyn suuntaan joskus - joskus jopa molempiin näistä kahdesta mainitusta. Ehkäpä juoposta tulee helpommin köyhä kuin köyhästä juoppo? Tai en minä tiedä :wink:

Ennemmin olen henkisesti sairas kuin henkisesti köyhä.

Entäpä jos on sekä että: köyhä juoppo? Köyhiä juoppoja on paljon, sillä juoppous tuppaa tekemään köyhäksi ajan mittaan, ellei sitä ole ollut alun alkaenkin.

Leipäjonoissa ja asunnottomien yömajoituksissa ei ole enää niinkään meneviä miehiä tai raisuja irrottelijoita, vaikka nousuhumalan hetkellinen noste voi asianosaiselle suoda yhä hetkellisen menevän fiiliksen joskus sossurahan maksupäivänä.

Mutta köyhyys voi olla vielä tulkinnanvaraisempi käsite kuin juoppous. Mitä kukakin siis köyhyydellä käsittää, sillä onhan olemassa erikseen suhteellista köyhyyttä ja absoluuttista köyhyyttä.
Suhteellinen köyhyys voi olla vaikkapa sitä että sinulla on vanhempi auto ja telkkari kuin naapurillasi, tai että tulosi ovat kansan keskitason alle.
Absoluuttinen köyhyys on puutetta perustarpeista, kuten asumisesta, ravinnosta, vaatteista jne.

Mulle itelleni raha ei ole koskaan ollut tärkeää, ja siksi en ole koskaan oppinut sitä käyttämään. Lapsena sain kaikkea mitä halusin vaikka olenkin duunariperheestä.
“Rahaahan se vaan on”, on yksi lempisanontojani. Tai “se on maallista vain”.
Tätä vasten on hauskaa ja hassua, että saatan joskus tulevaisuudessa työskennellä toimeentulotuen jakajana. : ))

Köyhyys ei tosiaan ole ihan yksinkertaisesti määriteltävä juttu.

Käytettävissä olevat tulot ja omaisuus ovat selkeä juttu, mutta asiaan liittyy muutakin.

Yhteiskunnallinen asema eli olemassaoleva verkosto on yksi merkittävä tekijä. Jos sattuu olemaan valmiina vaikkapa varakas suku tai muita sidoksia taustaa varmistaviin ryhmiin, niin monenlaisesta voi selviytyä vaikkei itsellä juuri mitään olisikaan.

Sitten, ns. henkisen pääoman hankkiminen ei minun ikäluokissani ollut kaikille ihan yhtä helppoa, siinä oli niitä taloudellisia, maantieteellisiä, hiukan kulttuurillisiakin (semmoista osaansa alistumista, kun ei niin varakkaita oltu…) eli ilman rahaa ja omaisuutta pärjäämisen edellytyksetkin ovat erilaisia.

Ihminen, jolla ei ole varallisuutta, ei noita suvun tms arvoanostavia statuksia, ei koulutusta, on varmasti vähemmän arvostettu (korreloi siis “häpeän” kanssa) kuin erilaisista lähtökohdista ponnistava.

Se sitten, onko ihmisen tunnettava häpeää, on hiukan eri juttu.

Itsetuntonsa voi saada suhtkoht kohdilleen vaikka edellämainituista syistä muiden antama arvostus ei häävi olisikaan.

Toisaalta, kun muistelen miten kapakassa varsinkin nuoremmat ikäpolvet itseään esille toivat ainakin silloin kun siellä itse kävin, ei sitä häpeää niin aina tunneta ryyppypuolellakaan. Krapulassa, joo, mutta krapulan sanotaan olevan köyhien tauti… siitä pääsee eroon, köyhyydestä ei niinkään.

Vastausta kysymykseen siis en tiedä.

Eipä kai kukaan voi varmasti sanoa, että tietää mutta oma kokemukseni ja havaintoni anakin kertovat, että melkoisen hyvän aseman ja varallisuuden saa tuhottua juomalla.

Pinnisteleminen takaisin kohtuullisiin oloihin onkin aika vaativaa mutta ainakaan minulla se ei olisi onnistunut jos joisin.

Olen menettänyt suurin piirtein kaiken muun paitsi katon (vuokra-) pään päältä, terveyteni ja läheiseni, ja suhteellisen pienillä masseilla tässä kitkutellaan lähes kuusikymppiseksi asti. Mutta onpahan vapaus: ei tarvitse pelätä, että joku varastaa fillarini tai naarmuttaa autoni tai murtautuu kotiini ja vie arvotavarani. Kun ei omista kuin vaatteita sen verran, että voi ihmisten ilmoilla liikkua, ja huonekaluja jotka ovat peräisin 1980-luvulta tai saatu myöhemmin kavereilta, niin elämä on aika kevyttä. Niin no kirjoja on reilut 20 hyllymetriä :smiley:

Nykyisin satsaan vähäiset rahavarani mieluummin kokemuksiin kuin materiaan. Hyvä ruoka, pieni matka - niitä ei voi tallettaa kasvamaan korkoa tai ylipäänsä “pahan päivän varalle”, mutta niitä ei myöskään voi pahana päivänä kukaan pois, jos sellainen vielä uudestaan elämässä kohdalle tulee.

P.S. Kirjavinkki: [poistettu linkki verkkokaupan sivulle. (Suositetun kirjan nimi oli Alexander von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito - Päihdelinkin moderaattori]