tiedä mitä tähän kirjottais,mut jos nyt esittelis hiukan itseä. eli 40v. mies kyseessä,reipasta juopottelua noin 3krt viikossa(joskus useamminkin,en silleen oo enään laskenut päiviä)…viinaa menee kerralla ihan helv…sti.litra kirkasta ja sit baariin raha tilanteen mukaisesti juomaan,mitään ei oo säästöissä kaik menee mitä tuleekin.luottotiedot menneet ajat sit(kiitos pikavippien jotka piti humalassa vuoden pari).kaikki hölmöydet on tullut 20v. aikana tehtyy,mitään ei taatusti oo jäänny vääliin.vuosiensaatossa on saattanu olla viikon taukoja juomisessa.viimea aikoina tullu se fiilis ettei jaksais enää,silti tulee pullo pari haettua,tiiä mikä helv siinäkin sit on…en tiiä,osu vaan tääkin sivusto vahingossa silmään ja jäin miettii et onks kukaan oikeesti raitistunut jostain netistä saatujen neuvojen avulla?..oikeita kavereitahan ei ole ollu enään vuosiin(baari tuttuja vaa),jolle ees vois puhua asiasta.AA-ryhmät sun muut tukipalvelut on niin kaukana maaseudulta ettei sellaisiinkaan voi turvautua…voihan se olla et elämän on näin tarkoitettu meneväksikin,pitäähän esimerkkejä muillekkin olla,rupee vaan niin väsyttää jo…ja joo,kirjoitusvirheitä varmaan on,et sry.
Raitistuminen ei tapahdu missään täällä, tuolla tai siellä, vaan se tapahtuu jokaisen korvien välissä, jos on tapahtuakseen. Apuna, prosessoinnin välineenä voi tätä palstaa käyttää, mutta ei se laita sinun puolestasi korkkia kiinni ja ala muuttamaan haitallisia, juomiseen johtavia ajatuskuvioitasi. Täällä kirjoittavat ovat jo raitistuneeita, raitistuvia tai aikeissa raitistua. Jos nyt satut hiukan selvempänä tänne palstalle vielä palaamaan, niin ei muuta kuin lukemaan ihmisten raitistumistarinoita, ties vaikka raitistumisen halu heräisi sinullakin. 
selvistä ollaan jo 3:tta aamua,näinä aikoina sitä yleensä viimeistään repsahtelee…nyt koitan ylittää vkl:n,tunti kerrallaan,yöt hiukan pelottaa.millään meinaa uni tulla,tiiä kauanko kestää jotta illalla nukahtais kohtuu ajassa.
Niinkuin Basi sanoi, sitä raitistumispäätös on siellä korvien välissä. Olin jo pari kuukautta ollut ilman viinaa (sitä ennen useampi vuotta joka päivä kirkasta eikä vähän), kun edelleen melko tuskissani löysin tänne. Se, mitä tämä on antanut, on toisten samoja kokeneiden omakohtaisia kertomuksia siitä, kuinka raitistuminen on edennyt, tai mihin se on kaatunut. Ja koska tätä useat kirjoittavat päiväkirjamaisesti, täältä voi lukea todellisia tuntemuksia eikä vaikkapa vuosien päästä kirjoitettua siloteltua kertomusta.
Tämän plinkin erilaisten ihmisten avulla olen jaksanut yrittää ja päässyt tilanteeseen, ettei viinatta olemista tarvitse mitenkään erityisesti yrittää ja ajatus etanolin nauttimisesta suorastaan puistattaa. Se elämän aika kun olin alkoholin orja, oli vaikeaa, ikinä en halua sitä takaisin.
Muualta en ole apua hakenut - pieni paikkakunta, jossa kyllä sitten olisi koko suku leimautunut maailman loppuun asti. Kynnys marssia terveyskeskukseen apua hakemaan oli liian korkea, samoin paikalliseen AA-kerhoon. Plinkistä olen saanut sitä tukea, jota olen kaivannut ja se riitti minulle, koska tarve raitistua oli niin suuri. Paras ohje, minkä olen täältä saanut on, että kaikki menee aikanaan ohi. Ja usko pois, on paljon helpompi olla ilman, kuin pitää taukoa - taukoa pitäessä kuitenkin odottaa sitä seuraavaa kertaa eikä pääse eroon ja eteenpäin.
tää 3:s päivähän on varsin rattoisa, hikee pukkaa toisinaan ihon läpi litra kaupalla.p…e hellänä kun 10nen vessa reissun jälkeen,eikä vatsa rauhoitu lainkaan.viinapiru istuu olkapäällä,mut jopa tän hetkinen väsymys voittaa sen,silmät ei meinaa auki pysyä mut jos pitkäkses meet ja silmät ummistat ei unta millään,erinnäiset asiat vaan pyörii mielessä ilman et vähääkään toivoa nukahtamiseen…että tämmöistä täällä.
Auttaisiko sua mielikuvaharjoittelu?
Kuvittelet itsesi hyvinvoivana ja raittiina, mietit tilanteita, joissa hyvillä mielin sanot ‘ei kiitos’, tunnet siitä ylpeyttä. Näet itsesi kävelylenkillä, mielipaikassasi, aurinkoisena ja kauniina syksyisenä päivänä, iloisena siitä että voit hyvin, sydämesi lyö kauniisti tahdissa, punainen ja happirikas veri kiertää sinussa. Samalla voit kuunnella mielimusiikkiasi ja ‘kiinnittää’ itsesi johonkin hyvään biisiin. Sitten voit myöhemmin taikoa itsellesi saman, levollisen mutta pirteän olotilan vain kuuntelemalla sitä biisiä.
Tsemiä!
4.s aamu, ei tässä mielikuvat auta…ei vaikka kattelis niityllä kirmailevia thai-naisia…onneks vatsa rupee rauhottumaan ja yöuntakin tuli peräti 6tuntia,muutoin eilinen päivä oli yhtä tuskaa…tänään ei tarvis selvitä kun siihen saakka jotta alkot menee kii.sit helpottaa kun ei tuo olut tai muu sale:n tarjonta oo kiinnostanu enään vuosii.pari pulloa voi mennä mut sit mieli huutaa kirkasta…ja jos iltaan saakka selvii sit ei huolta ennen maanantai aamua kun alko taasen aukee.
Hei!
Itselläni 2. raitis aamu, eilen yritti mullekin se alkon ovi huudella, mutta onnistuin ohittamaan sen. Kyllä säkin pystyt!!! Voimia, pysy tiukkana!!!
Hyviä kommentteja ja hyvä avaus tässä ketjussa. Niinhän se vaan on, että mikään tukikeino tai hoitokeino ei raitista alkoholistia tämän puolesta, ellei muutos tapahdu hänen korviensa välissä; ei tämä nettifoorumi, ei AA eikä tehokkainkaan hoitomuoto.
Tukea ja välineitä siihen muutokseen kylläkin voi saada monelta taholta, ja usein voikin olla että mikään tukikeino ei raitista yksinään mutta ne kaikki yhdessä kyllä. 
Itse olen huomannut mm. että säännölliset ja terveelliset elämäntavat (mutta ilman tiukkapipoisuutta ja fanaattisuutta) tukevat kivasti raittiutta ja hyvää oloa, ja auttavat tehokkaasti taistelussa vastaan Kaljapirua ja Siideripirua*, joiden sabotaasiyritykset ovat jatkuvasti käyneet heikommiksi elämässäni.
Pärjäämistä Jokumuumille!
[size=85]* Kaljapiru ja Siideripiru ovat Viinapirun ilkikurisia äpäräpentuja. Eivät yhtä isoja ja pahoja kuin Viinapiru, mutta pahanilkisiä ja villejä riiviöitä. Viimeksi mainitun lempiriistaahan ovat myös viattomat nuoret, joihin en itse tosin ole lukeutunut aikoihin. : )))[/size]
5.s aamu…yö ei kyllä menny lainkaan odotetulla tavalla,muutoin olotila ok. päässä pyörii ne ainuat ystävät joita joskus edes tapaa…tässä pitäjässähän ei ystäviä ole,muuta nuo pubi-tuttuja (niissä ei paljoa menetä vaikkei ikinä näkis),mut sit on muutama sellainen ihan oikeakin tuttu, vaikka heidänkin kanssaan ilonpito menee aina siihen et pullo on valmiiks auki kun paikalle saapuu.pitääkö niistäkin pikkhiljaa sit luopua?,välimatka kuitenkin niin pitkä jotta menee aina yökyläilyksi. ja heille se naukkailu on sellaista ihan jokapäiväistä enemmissä tai vähemmissä määrin…sitä kun on oikeesti aika rauhallinen ja hiljainen eikä selvinpäin jaksa yhtään kattella humalaisia ihmisiä,viina kun on tuonnu sen seurallisuuden ja kommunikoinnin…en tiiä vaikeita päätöksiä.
6.s aamu…yöt jatkune yhtä tuskallisina…viinapirulta säästyttiin eilen,vaan tänään se onkin ollu mielessä heti kun silmänsä sai auki. saas nähdä kiun käy,syy miksen oo eukollekkaan mitään puhunu,et koitan lopetella.ei tuu sit pettymyksenä liiaksi jos ratkee.tän sivustonkin pitäny ihan salassa,kirjoittelen komerossa enkä viellä tiedä kuinka pääsisin sieltä ulos…yritetään hetkittäin edetä tää päivä.
Huomenta,
kirjoittelit kaapissaolosta/salailusta. Kerron siihen liittyen oman kokemuksen… Itsekkin yritin viimeiseen asti välttää kertomasta omalle äidille juomakuvioista ja ennen kaikkea sen aiheuttamasta hirvittävästä rahasotkusta. n. 2v sitten kuitenkin tulin sen suhteen tulokseen että parempi vain luovuttaa ja lopettaa salailu / epätoivoiset yritykset “korjata” tilannetta. Sitten tilitin koko jutun surkeudessaan äidille. Se kyllä helpotti paljon. Vuoden vaihteeseen mennessä pitäisi olla omalta kohdalta rahasuhdesäädöt ±0 tilanteessa ja olen siitä hyvin tyytyväinen.
7.s aamu…elämähän melkein raottaa silmiään…eilen havahduin siihen,jotten ole viime tiistaina päättyneen juopottelun jälkeen saanu mitään aikaiseksi.en edes farkkuja jalkaa saati ,jotta oisin pihalle päässy.eukon juotin humalaan illalla,vaikkei viinaa tässä talossa oo ikin säästöön jääny ainakaan kirkatsa,oli yks viinipullo kaapissa seissy jo hetken.oli pakko eukko pyytää se juomaan pois(juomaton viina kaapissa aina veetuttanu),eikä oikeestaan ees tehny pahaa.pari ekaa lasia kattelin ja muistelin kuinka hienoja hetkiä ne ensimmäiset lasilliset aina on,mut sekin tunne meni aika nopeesti pois…aamulla aattelin etten jaksa kiusata teitä kirjoituksillani enää,mut samalla tuli sellainen fiilis,jotta oisko se jo askel lähempänä luovuttamista,vaikken ny pidä tätä kovinkaan terapeuttisena apuna…kirjoitin silti.
Mutta vielä kirjoitit - minusta se on hienoa. Jokainen meistä on omanlaisensa, eihän tämä välttämättä oo sun juttu. Sen lisäksi, että kirjoita meille muille, voit ajatella kirjoittavasi tulevalle minällesi. Voit vilkaista viiikon, kuukauden, puolen vuoden päästä, miten olet edistynyt, miten olo on pikkuhiljaa parantunut ja ajatella ylpeänä, että noistakin pahoista fiiliksistä on selvitty.
Miksi luovuttaisit, tuntuuko, ettet ole vielä juonut tarpeeksi tietääksesi, mitä se sulle tekee ja mihin se vie?
7:s aamu…täydellinen 7h yöunet ja viikko takana,enpä muista edelliskertaa näin pitkästä tauosta.onhan tää erillaista elämää,ei syytä enään venyttää makaamisia sängyssä, kun tuntuu et jatkuva adhd ja harvinainen pirteys päällä.jostain syystä ruvennu ihmiset pelottaa,kaupassa käydessä tuntuu kuin kaikki tuijoittais kun halpaa makkaraa,jotta tuokin selvinny.saattaa olla korvien välistä ongelmaa.eukolle en vielläkään oo puhunu mitään,kai toi rvetellu ittekkin huomaa.eihän tuo oo ikin uskonu 2-3päivää pisempiin raittiusputkiin…nillä eväillä nyt mennään ja toivotaan et jatkoa näkyvissä.
Viikko on jo hyvä juttu jos on takana kymmeniä vuosia pöhnässä oloa.
Ja kun jokainen päivä on vähän kuin uusi ihme siinä alkuvaiheessa, ennätyskin, jos niin ajattelee, niin se oikeansuuntainen kehitys alkaa jo vahvistamaan itse itseään. Anna mennä vaan samaan malliin, kun hyvin menee!
Noin se alku muuten meni minullakin, selviäminen ja selviytyminen oli niin kertakaikkiaan henkilökohtainen juttu, etten siitä olisi edes voinut mitään ohjelmanumeroa tehdä, edes läheisimpien ihmisten kanssa.
Pikemmin hiukan pelkäsin että kunhan nyt eivät alkaisi tätä arkana orastavaa raittiuden versoa tikulla törkkimään, se kun ei edes tutkivia katseita olisi vaurioitta kärsinyt.
Minulla meni pari viikkoa lopetamisen jälkeen, ennenkuin sitten aloin kirjoittelemaan tänne, kaikenlaista juttua, enemmän kai lopettaneen elämänhallinnan paranemisesta kuin itsestään lopettamisen hetkestä joka kai oli se hetki jolloin viimeisen kaljapullon laskin hiljaa pöydälle enkä ole sitten uutta avannut.
Edelleenkään en ole alkanut asiasta mitään sosiaalipornahtavaa itsenirevittelytarinaa kasaamaan, se ei ole minun juttujani. Tehköön ne jotka siitä jotain itselleenkin saavat, minä yritän sitten tehdä jotain ihan muuta.
Tässä nyt sitten on ,kattos perhanaa, kolmas vuosi menossa ilman kahvia pahempaa piristintä tai rauhoitinta, ja huono muistikin jo pelastaa. Ei ole niitten alkumetrien jälkeen tosimielessä tullut ajatuksiin että tästä tarttis ryyppäämään alkaa.
Olenko sitten raitistunut netin ja neuvojen avulla? Ehkä silläkin on oma vaikutuksensa ollut, mutta kyllä se enemmän ihan tällaista itse kotonarakennettua elämänmuutosta on ollut. Olisi jonkun mielestä voinut olla parempi tulos jos olisin jostain valmiin kaavan ottanut ja sen mukaan tehnyt, voi olla totta sekin. Mutta on tämä ainakin ihan oma ja itselle tehty, omien tarpeiden mukaan soviteltu. Plinkin keskusteluista en varsinaiseen raittiuteen ehkä niinkään ole aineksia kerännyt, mutta aina joskus, heikkoina viesteinä rivien välistäkin lukien, päihdeorientoituneimmat jutut väistellen, olen jotain pieniä vinkkejä saanut siihen lopettamisenjälkeiseen elämään. Sen uuden ja päihteistä mitäänvälittämättömän elämän vinkeiksi.
Ja hyötynsä on siitäkin ollut.
Ja sitten, lueskellen ja kriittisesti valmiisiin viisauksiin suhtautuen, löytyy toisinaan opiksi itsellekin vaaran merkkejä, huomaa että kas vaan, noinkin voi käydä, riippuvuus puhkeaakin omana negaationaan ihan uudessa formaatissa tuosta nurkasta tuollaisena jos ei hoksaa etukäteen toppuutella hyvien ajatusten muuttumista fanaattisiksi kieltämisiksi… ajattelun aihetta ole täältä paljon saanut, ja minun uskoni mukaan ajattelu tekee aivoille ihan hyvää.
Tuli taas vastattua kovin monisanaisesti, kun ei vieläkään riitä kirjoitustaitoni asioiden supistamiseen lyhyiksi kaavoiksi joissa todistelu menisi aukottomasti ja yleispätevästi kuin raamatun sananlaskuissa… onneksi lukeminen on vapaaehtoista, jättää nämä sitten väliin joka ei viitsi pitempään seurata ajatuksenvirtaani… ja vanhemmat plinkkiläiuset jo tyylini tuntien lienevät valinneetkin näkyvätkö kirjoitukseni edes heidän näytöllään.
Menestystä ja omia löytöjä uuteen selvempään elämään!
Metsänreunan mies,
vanhana plinkkiläisenä ja kanssasi yhtä matkaa raitistuneena kysyisin, että miksi haluat mollata lähes joka lauseessa muita? Ei tunnu kivalta, vaikka en toisaalta enää henkilökohtaisesti mieltänikään pahoita. Jäljelle jää ihmettely, mikä on motivaatiosi? Eikö tuo ole raskasta? Onnellisuus ja tyytyväisyys omasta tilateesta ja elämästä voisi kai näkyä muutoinkin?
Hei kaikille!
Ihmettelen, miksi tuota metsänreunan miestä ahdistaa muiden harrastama sosiaaliporno tällaisella palstalla? Eikö kokemusten jakaminen muiden kanssa alkoholismista ja siitä toipumisesta vaadi jo itsessään jonkinlaista sosiaalipornon asteelle menevää kirjoittelua. Muuten täällä olisi vain viestejä tyyliin “join, mutta en juo enää.”
Ja entäs se ajatusten jakaminen elämänhallinnasta ja “riippuvuuden puhkeamisesta omana negaationaan uudessa formaatissa”. Eikö sekin ole eräänlaista sosiaalipornoa? Miksi raja tuossa? Näistä voi lukea, mutta ei sitten siitä, kuinka ylipäänsä se korkki menee kiinni. En ymmärrä. MM on mielestäni kirjoitellut ajatuksia herättävästi omassa ketjussaan, jonka luinkin läpi joskus aikoja sitten, ennen kuin hän kävi kaikki viestinsä poistamassa.
Miksi moinen ilkeys ja ahdasmielisyys? Miksi tämä oman toimintatavan paremmuuden esiintuonti, muiden toimintatapojen ilkeämielinen kommentointi? Omaa onnistumistaan ja elämänsä tasapainoisuutta voisi kai tuoda rakentavamminkin esiin. Ironia ja ilkeys, tyytyväisyys omaan tai ahdasmielisyys, näillä on eroa, minun mielestäni.
Ketjun aloittajalle toivon kaikkea hyvää ja voimia valitsemallasi tiellä!
jaa… että taas ihan väärin ajattelin asioita ja se sai toverituomioistuimen liikkeelle tuomitsemaan muillesopimattomia kirjoituksiani.
Ei sille mitään voi.
Ei minua sen kummemmin ahdista jos joku muu haluaa revitellä asioillaan ja vaikka hiukan värittääkin jotta otsikot raflaavammilta näyttäisivät, totesin vain ettei minulla ole tarvetta siihen.
Aika vähän olen muiden ketjuihin kirjoitellut, yhtä omaa olen tuossa jatkanut kai ihan sen takia että saisin haukuttavanaolemisen kiintiöni täyteen. elävässä elämässä kun lähimmäiset suhtautuvat niin leppoisasti että pitää vaikka täältä sitten hakea hiukan syyttelyä.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, kuka nyt siis oli oletetun loukkauksen kohde kirjoittelussani? Itse en tunnista tarkoituksella halunneeni pahaa kenellekään yksittäiselle ihmiselle, sen paremmin kuin kansanryhmällekään.
Myönnän, että joskus, harvoin, on tehnyt mieli lähteä Ketostixin kanssa leikkiin henkilökohtaisella v-uilulla mutta jos noita viestejäni joku ihan oikeasti viitsii lukea niin ehkä senkin huomaa etten ole hänenkään ominaisuuksistaa, teoistaan tai mielipiteistään aikoihin edes vastausta laittanut. Edes siihen omaan ketjuuni.
No, väärin varmasti oli se, että jonkun muun ketjuun ketjuun tulin toivottelemaan etenemistä elämässä sen tehdyn lopettamisen jälkeenkin. Yritän pysyä ihan siinä omia ajatelmiani varten aloittamassani ketjussa.
Hei Mm!
Varmaan ymmärrät itsekin, jos luet edellisen viestisi uudelleen, miksi se tuntui paikoitellen loukkaavalta ja ilkeältä. Tottahan sinä kirjoitat, en minä sillä, mutta… no, jokainen tyylillään.
Mutta siis ihan asiallisesti kysyen: Mikä on sitten raja sosiaalipornon ja normaalin kerronnan/keskustelun välillä? Pitääkö asioita sitten kaunistella tai kääntää palettia harmaaseen päin kirjoittaessaan, ettei vaan vahingossakaan kukaan pidä kirjoitettua keksittynä tai väritettynä? En ymmärrä. Tai miksi ylipäätään tunsit tarvetta tuoda esille oman epäilysi toisten kirjoitusten todenmukaisuudesta? Eikö ylipäänsä koko internet kaikkine keskustelupalstoineen ja facebookeineen ole yksi satumaa, jossa kukaan ei voi tietää, mikä on totta?
Eikö meille jokaiselle tulisi riittää se, että tiedämme itse olevamme rehellisiä itsellemme. Mitä se minulle kuuluu, paljonko joku muu valehtelee/värittää. Uskooko itse omiin valheisiinsa tai saako muut uskomaan. Tarinat, joita täältä saamme lukea, olkoot sitten keksittyjä tai todellisia, voivat jollekin antaa juuri sen puuttuvan oivalluksen tai tunteen siitä, ettei ole yksin tämän ongelman kanssa. Ja minun mielestäni saat Mm olla ihan juuri sitä mieltä kun haluat asioista. Se että kysyin ja ihmettelin ei tarkoittanut, että olisit mielestäni väärässä, vaan että olen utelias kuulemaan lisää ajatuksistasi.
Ja sorry nyt vaan jokumuumi, että täällä sun ketjussa kirjoittelen ja vastailen tolle metsänreunan miehelle, sattu vaan heittämään hyviä keskustelunaiheita ilmaan…