Onko joku pystynyt täysin lopettamaan subun ja toipumaan?

Tunnustaako joku pystyneensä lopettamaan?
Millä tavalla ja jäikö jotain pysyvää muistoksi?
Minulla on 16 v tyttö joka on käyttänyt subutexia kohta vuoden, bentsoja ja piriä siinä sivussa.
On itse sitä mieltä että ei muuta kuin korvaushoitoon.
Sanoo ettei enää pysty lopettamaan eikä edes halua yrittää.
Koska on alaikäinen on ollut huhtikuusta pakkohoidossa, karkaa aina kun pystyy ja vetää kaikkea mahdollista.
On yrittänyt ottaa hengen itseltään jo monta kertaa jne…
Millä mä sitä autan jos se ei itse tahdo?
Mulla on vaan vuosi aikaa ennen kuin täyttää 18.
Saanko sen heräämään ennen sitä?
Monta kysymystä ja niin vähän vastauksia…
Jos jollain on omakohtaista kokemusta tai jotain tiedonmurusia, olisin kiitollinen.
Olisiko myös tietoa päihdehoitopaikoista alaikäisille. Onko jotain mielipiteitä/kokemuksia esim. Pyhtään Stopparista?

Soilisko,
ketjusta “lapseni on narkomaani”

Tsau!

Pelkään, että Me Lopettajista ei löydy omakohtaisia kokemuksia ihan täsmälleen tämänkaltaisesta ongelmasta, koska täällä kaikki taitaa olla täysi-ikäisiä, lähinnä entisiä alkoholin (+ lääkkeiden) väärinkäyttäjiä. Noista aineista eroon päässeitä täällä on kyllä vaikka kuinka paljon.

Mutta Pyhtään Stoppari näkyy olevan A-klinikan hoitopaikka, ja mitä infoa siitä vilkaisin, niin vaikuttaisi tarkoitetun juuri teidän ongelmaanne.
Lisätietoja ja neuvoja saa siis varmaan ihan tältä Päihdelinkki -sivustolta (Tietopankki ja yhteystiedot) ja A-klinikalta. Sieltä saa tietoa myös korvaushoitoklinikoista, joista mainitsit.

Nuoren itsetuhoinen käytös ja päihdeongelma on todellakin vaarallinen, ehdottomasti pätevää ammattiapua tarvitseva ongelma, enkä minä näin maallikkona ainakaan uskalla lähteä antamaan tämän kummempia neuvoja. :frowning:
Jos toipumisen alkuun pääsisi, sen jälkeen paikallaan olisi myös varmaan vertaistuki (NA?), mutta sinne nyt ei ketään vasten tahtoaan saa ainakaan.
Nuo Jorvin psykiarinen ja Aurora on mullekin puolituttuja mestoja eli tunnen sekä joitain henkilökuntaan kuuluvia että niissä hoidossa olleita (täysi-ikäsiä tosin), ja käsittääkseni ne ei sovi kovin pitkäaikaiseksi hoitopaikaksi; ainoastaan akuuttiin hätään. Eikö ne noissa paikoissa ole osanneet antaa mitään neuvoja, miten tästä eteenpäin menisitte?

Toivotan vain voimia, ja kaikesta huolimatta hyvää loppukesää sinulle ja tyttärellesi.

Ai niin; ja TOIVOA ON AINA. Ja mistä tahansa pahasta on mahdollista päästä eroon. Se voi olla hyvin vaikeaa, mutta mahdotonta se ei ole. Ihmeitä tapahtuu joka päivä jossain.

Kiitos pikaisesta vastauksesta,
jos ei nyt ihan alaikäisten kokemuksia niin ainakin muuten vastaavanlaisia etsiskelen.
Netistä olen katsonut melkein kaiken mahdollisen mitä olen löytänyt.
Hakusessa on ihmisten omat jutut, henkilökohtaiset kokemukset, mielipiteet tms. mitä ei virallisista lähteistä välttämättä löydy.
Laitoin tän nyt tärpiksi tännekin, jos vaikka joku tiedonjyvä tarttuisi haaviin.

^ Ok. Soilisko, toivottavasti sun oma jaksaminen riittää myös, sillä tuollaisen kriisin keskellä eläminen on varmaan aika voimia vievää. Eli muista pitää huolta myös itsestäni.

Päihdeongelmaisten omaisillekin on vertaistukea tarjolla. Ekana mieleen tulee tietty Al-anon, mutta niitä on varmaan muitakin; ehkä kenties jopa nimenomaan mielenterveys- ja päihdeongelmaisten nuorten vanhemmille tarkotettuja.

Kröhöm, yhden mun tuttavan äiti käy jossain sellasessa… :unamused:

Tuo Subutex kuuluu myös PKV-lääkeryhmään.
Minulla on oma kokemus 6 viikkoa kestäneestä huumevieroituksesta.
Omat lääkkeeni olivat myös PKV-lääkeryhmään kuuluvia, aivan kuten Subutex.
Toki minua koukutti silloin 3 eri PKV-valmistetta.
Korvaushoitoa minulle ei edes suositeltu, sillä sehän tarkoittaa ainoastaa siirtymistä korvaaviin aineisiin.
Kävin toki huumevieroitusjakson aikuisiällä, mutta siellä oli toki mukana nuoriakin huume- ja lääkeriippuvaisia.

Kohdallani lääkkeet ajettiin alas, täysin nolla milligrammaa.
Muuten terapia oli se keino, jota käytettiin alasajoa tukemaan.
Tämä kaikki tietysti tarvitsee henkilökohtaista sitoutumista.

Kun lääkkeet olivat poissa päivittäisistä rutiineista, siirryin Minnesota-hoitoon.
Tuosta hoitomuodosta täällä onkin käyty kaikenlaista keskustelua. minnesota-hoito.fi
Omalla kohdallani se on ollut se tärkein kokemus, millä uusi elämäntapa ilman minkäänlaisia päihteitä alkoi.
Olen saanut elää tätä uutta laadukasta elämää jo vuosia.
Tämä oli minun tapani hoitaa päihderiippuvuus. Samoja kokemuksia, kuin mihulla on sadoilla. Me onnistuimme! :wink:

Toiput Alkoholisti/Sekakäyttäjä RauniO :wink:

Kiitos taas kaikille vastauksista!
Minä olen mukana yhdessä vertaistukiryhmässä. Siellä on vain kolmen eri nuoren vanhempia, mutta kaikilla samantyyppisiä huolia. Yhden lapsi tosin täytti juuri 18 ja lensi samantien ulos kotoa, toisen nuori on pitkäaikaisessa hoitopaikassa jo ja sitten on tämä omani joka odottaa oman päihdehoitonsa alkua syyskuussa.
Ajattelin vielä mennä nar-anoniin katsastamaan mitä sieltä saa irti.
Erityisen mukava on kuulla että joku on onnistunut. Yksi vieroitus huhtikuulta lapsellanikin on jo takana; silloin ajettiin alas bentsot ja se oli fyysisesti melkein rankempaa kuin tämä subu. Psyykkinen puoli on vain moninverroin pahemmassa jamassa, sillä hän on luovuttanut eikä itse usko pystyvänsä lopettamaan. Edellisellä kerralla hän ainakin esitti motivoitunutta jos se ei totta ollutkaan.
Mielestäni oma lapseni hoitaa jotain psyykkistä ongelmaa näillä aineilla, mutta ei lopulta apua saa. Jostain syystä vain puhuu olevansa “terve/normaali” aineissa. Täytyy olla joku muu keino tuntea olonsa paremmaksi kuin huumeet, joiden toleranssi kasvaa koko ajan ja lopulta ei annakaan haluttua vaikutusta.

PS. Mitä on PKV-lääkkeet?
(sen lisäksi että ovat keskushermostoon vaikuttavia)

Kansan kielellä, PKV-lääkkeet on lyhenne sanasta pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet.
PKV-lääkkeillä tarkoitetaan lääkeaineita, joiden pääasiallinen vaikutusmekanismi välittyy keskushermostoon tai sen kautta.
PKV-lääkkeitä käytetään muun muassa ahdistuksen, unettomuuden ja kivun hoidossa.
PKV-lääkkeet ovatkin tehokkaita näihin tarkoituksiin ja niitä käytetään, jos muut lääkkeet eivät tunnu auttavan tarpeeksi. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa kuitenkin säännöllisessä käytössä riippuvuutta, sietokyvyn kasvua ja niitä käytetään myös päihtymistarkoituksessa.
PKV-lääkkeet ovat myös ns. kolmiolääkkeitä.

raittius.net/modules/smf_forum/s … opic=429.0

Ajankohtainen luettelo varsinaisista huumausainelääkevalmisteista
ja huumausaineiksi luettavista PKV-valmisteista
on voimassa olevassa Pharmaca Fennica -teoksessa.

Ainakin näitä tyttö on vedellyt:
Alprox
Atarax
Diapam
Dormicum
Imovane
insomin
Medipam
Normison
Opamox
Panacod
Rivatril
Somnor
Stella
Stilnoct
Subutex
Temesta
Temgesic
Tenox
Tramal
Xanor

Joten ikäisekseen on ehtinyt aika paljon kokeilla…
Lisäksi lakkaa, gammaa, metadonia, sieniä, essoja, kokaiinia, crackia multa loppuu jo lajit, olisko helpompi sanoa mitä ei ole käyttänyt :cry:
Kauheinta kaikesta on se että minä olin tyytyväinen kun juopottelu väheni ja ooikeastaan loppui kokonaan. Yhden vuoden kävi kouluakin niin uutterasti että sai stipendin kun onnistui nostamaan kaikkia numeroitaan ainakin yhdellä, ja pääsikin sitten huippulukioon. Hoiti myös harrastuksen ja opetti tanssia 4-17 vuotiaille lapsille -joskus tosin piripäissäänkin.
Ei siis ole ihan syrjääntynyt nuori, vaikka perhesuhteemme jossain sosiaaliviraston paperissa määritellään “epätyypillinen vanhemmuus, yksinhuoltaja”
Jossain meni vaan pahemman kerran vinoon…

Hurjalta kuulosta. Voimia sinulle, soilisko. Oman lapseni harharetki kesti vuoden, mutta kyse oli lähinnä alkoholista ja pössyttelystä. Tämä tapahtui 90-luvulla, joten eipä minustakaan taida apua olla. Oletko postannut viestisi tuonne Kuivaushuoneen (tai Saunan) puolelle? Jos jostain tällä palstalla apuja löytyy, niin luulisin että sieltä.

Ok,
kiitti vinkistä. Olen vähän harhaillut täällä eri osastoilla kalastellen kommentteja…
En tiedä ovatko silmäni vasta auenneet, mutta minusta näyttää kuin alaikäisten huumekokeilut olisivat todella paljon lisääntyneet kuluvan vuoden aikana.
Soilisko

Hieman kaksipiippuinen juttu. Muutama puolituttu on korvaushoidossa, mutta siinä täytyy muistaa, että se on vain tilapäinen ratkaisu. Esimerkiksi subukorvauksella olevia ei voida ottaa mitenkään mukaan NA-palavereihin, mikä taas on koko loppuiän pysyvä ratkaisu, olletikin vain 1 ainut päivä tai tunti kerrallaan.

Ainakin paikallinen A-klinikka tarjoaa pillerisubukorvausta yhdistettynä terapiaan, mutta tämän tien valitsevat potilaat eivät tule paikalliseen NA:han. Jompi kumpi… Joskus saattaa olla aiheellista käyttää vaikkapa juuri subu- tai metadonikorvausta tietty aika, esimerkiksi vuosi tai pari, ja vasta sen jälkeen aloittaa täysvieroitus. Varsinkin jos on opiaatteja vetänyt pitkään. Korvaushoidossa on toki riskinsä, että alkaa piikittää katusubuakin. Lisäksi pillerisubu ei estä mm. pirin käyttöä. Heroiiniin se tepsii hyvin.

Jos on varaa tai käy hyvä flaksi kunnan kitsaiden määrärahojen suhteen, olisi melkoinen lottovoitto päästä mukaan esimerkiksi Dianova-projetin tapaisiin “uushoitoihin”. Tiedän ainakin kaksi siellä putsattua addikitia. Tosin myös 2 tipahtanutta. Hoito on todella rankka, mutta vielä rankempi on tauti… Minusta Dianova-hoito muuten ok, mutta sen alkuun pitäisi liittää muutaman viikon lääkkeellinen vieroitus. Lisäksi syytä muistaa, ettei se paranna pysyvästi vaan auttaa pääsemään pahimman yli.

Toivoa ja valoa sinulle…

kahleeton

:unamused: :unamused: :unamused: Siis mitäh! Hoitoa kännissä vai? Sinähän olet vesittämässä kokonaista hoitomuotoa… :confused: :confused: :confused:

Muistetaan aina, että ainoa lääketieteen tuntema keino on saattaa potilaan aivot tilaan, jossa keskushermostoa ei rasiteta mieleen ja tunteisiin vaikuttavilla aineilla. Korostan sanaa “AINOA”.

Huom! Minä itse olen saanut aikoinani korvaushoitoja, niillä ei päästä asiassa eteenpäin.
Se on pitkä ja tuskallinen tie, kokemuksella.
On aivan sama millä me sitä keskushermostoa rassaamme, ainoa tie eteenpäin on päihteettömyys!

Toivoisinkin, että tähän vakavaan asiaan otetaan kantaa vain kokemuksen kautta.
Jätetään kaverin kaverin jutut sikseen, ne kun ovat oletusta, ei totuutta, ei omaa kokemusta.

Oma kokemus korvaushoidosta, vieroitushoidosta ja toipumisesta, RauniO :wink:

Minä toivoisin, että näin vaikeisiin asioihin annettaisiin asiantuntevia neuvoja, eikä pelkkä yhden ihmisen subjektiinen oma kokemus todellakaan ole yleispätevä totuus kaikille kaikkiiin tilanteisiin.

Onhan siinäkin nimittäin aikamoisia eroja mitä aineita käyttää, minkä ikäinen, millaisen hoitohistorian ja sairaskertomuksen kukin omaa. Hepoa piikittelevä mielenterveysongelmainen, itsetuhoinen teini voi tarvita erilaista hoitoa kuin pelkkää kaljaa ja kossua kipannut keski-ikänen ukkeli.

Minusta Kahleettoman kirjoitus vaikutti ihan asiapitoiselta ja siinä oli minullekin ihan uutta tietoa. Toivottavasti siinä oli jotain myös itse hädässä oleville.

Rau dear, wink sulle. :wink:

Empä tiedä onko lisääntyneet ihan viime vuoden tai viime vuosien aikana, mutta ehkä asia on ollut esillä enemmän ja ehkä sinullakin tosiaan on “silmät auenneet” omien huoliesti myötä.
Katukuvassa näkyy edelleen lähinnä vain alkoholinkäyttö, mutta syrjemmällä liikkuu kaikenlaista ainetta.

Nuorten ja varhaisnuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat on tosiaan olleet esillä viime vuosina monien traagisten syiden takia.
Eräs tuttuni kävi juuri pitkän taistelun teini-ikäisen tyttärensä pahojen ongelmien ja itsetuhoisen käytöksen kanssa, ja se tarina sai surullisen lopun viime vuonna. :frowning:
Mutta se siitä. Kaikille ei tarvitse käydä huonosti.

Enhän toki ottanut kantaa, kuin “musta tuntuu” kännissä hoitamiseen. Se ei yksinkertaisesti onnistu! :wink:
Omaa kokemusta asiasta on.

Itse aikoinani koin korvaushoidon, lähinnä verrattavana tilanteeseen, jossa spurkulle annetaan viinaa niin paljon, että pysyy kokoajan sopivassa rauhallisessa tilassa.

Soilisko !

Luin tekstisi ja Sydämmeeni koski !
Tuntui tosi pahalta ja Myötäelämiseni Sinulle !
mun lapset on jo sivuuttaneet ton iän ja pahoja paikkoja oli matkalla tähän päivään !
Aineiden käyttö katkaisee lapsen normaalin kehityksen ja henkinen kasvu jää jälkeen fyysisen iän kanssa !
Ihan oikein olet toiminut sen pakkohoidon suhteen Se on saatava pää selviämään !
Minua neuvottiin aina pitämään ovi auki kotiin, oli ne lapsen teot mitä oli !
Jostain aina turva haetaan ! Silloin on hyvä jos voi kotiin tulla !

Olet saattanut hävitä monta erää muttet koko ottelua !
Al-anon piireissä on kohtalotovereita joilta toivoisin sinulle vertaistukea !

T Kanttoona !

Haluaisin ymmärtää miten bubrenorfiiniriippuvuuta hoidetaan korvaushoidossa antamalla lisää bubrea. Olen ymmärtänyt ettei tämä ole pysyvä ratkaisu, mutta mahdollisesti vuosikausia kestävä kuitenkin. Onko tarkoituksena tiputtaa annoksia vähitellen vai ainoastaan pitää käyttäjä sopivalla laillisella annoksellaan hiljaisena ja tyytyväisenä?

Olet aivan oikeassa tuossa, että nuorukaisesi yrittää aineilla päästä pakoon joitakin tuneita, mitä ei halua käsitellä. Itselleni kävi näin ja käy vieläkin. Tapasin 15vuotiaana 6vuotta vanhemman miehen, joka käytti salaa aineita. Kolmen vuoden kuluttua en enää itse jaksanut taistella vastaan, vaan aloin itsekin vetää. Salailu vanhemmilta on ollut pahinta. Ei aineiden käytöllä ketään halua satuttaa.
Nyt 8vuotta myöhemmin olen koukussa opiaatteihin, lähinnä subuun. Onneksi pääsen avovieroitukseen kohta(!) Olen kaksi kertaa ollut katkolla(-suljetulla) ja silloin käytin oxikodoiinia. Ensimmäinen katko oli ihan ok, vaikka vieroituoireet olivat mitä pahimmat. Toisella kertaa en kestänyt kuin viikon. Suljetulle en ITSE enää menisi. Siellä vain tutustuin lisää subutexin käyttäjiin. Mutta onhan sieltä monet saaneet apua loppuelämäkseen. Kaikkiin hoitoihin pitää vaan sitoutua ja motivoitua.

Korvaushoitoa YLEENSÄ suositellaan vähän vanhemmille ja kauemmin aikaa käyttäneille. Siinä siis subuxonea saa klinikalta, mihin luultavasti tyttäresi tarvitsee lähetteen, kun on niin nuori. Hoidon kesto riipuu ihan henkilöstä ja annoksesta. Ainakin Helsingissä täytyy olla väh. yksi suljettu katko takana, että korvaukseen pääsee. Metadoni-korvauksta en suosittelisi eikä moni muukaan tuossa iässä. Kaikissa hoidoissa on huonot ja hyvät puolet. Kaverini pääsi puolen vuoden odottelun jälkeen korvaushoitoon. Kestoksi on arveltu 1,5-2vuotta.
Voimia sinulle,varmasti on rankkaa niinkuin tyttärelläsi. Toivottavasti hän tajuaa olevansa vielä niiiiin nuori heittääkseen elämänsä kokonaan aineiden vietäväksi!