Onko elämää lopettamisen jälkeen...?

Moi,

Rekisteröidyin tälle palstalle luettuani kirjoituksia ensin muutaman tunnin; tästähän saa vahvistusta ja varmastikin myös vertaistukea aloittamalleni uudelle elämän uralle…

Kuin taikaiskusta, kirjoittaessani otsikkoa, soi puhelin…Kaverit baarissa ja meno tuntui olevan ylimmillään, olis pitänyt tulla kaupungille mukaan ja kieltävää vastausta ei kuulemma hyväksytä !

Heh, no kumminkin tein päätöksen olla menemättä, nythän on jo viides täydellisen selvä viikko takana !! Jatketaan siis samaa rataa !!

Tätä vapaa-aikaa nyt vaan tuntuu olevan liian paljon ja tuntuu että eristyy muusta maailmasta, siksi siis täällä, kaipaa jotain kontaktia “ulkomaailmaan” Nyt ei uskalla lähteä terassille vichyä juomaan sen remuporukan kanssa :slight_smile:

Pohjakosketuksia on tullut paljon; Perhe lähti kun juopottelu oli pahimmillaan, ihmissuhteet ovat vähentyneet, ainakin sellaisten kanssa ketkä eivät juo tai juovat kohtuullisesti ilman pakkoa, ei oikein osaa olla ihmisten kanssa normaalisti ilman alkoholia…

Päällepäin kukaan ei uskoisi minua alkoholistiksi, osaan niksit ja keinot saada itseni freesiksi, aina selvinä kausina (max 2-3 kk) olen aina urheillut niin paljon että kroppa on urheilullisen lihaksikas, koitan pitää huolta ulkonäöstäni…Kun viimeisin suhteeni kivaan naiseen alkoi noin vuosi sitten kerroin aika alkuun että en sitten voi juoda alkoholia ollenkaan, ei uskonut asiaani vaan sanoin että höpsis, kyllähän me viiniä voidaan ottaa esim viikonloppuisin. Joo, otettiin muutamat lasit viiniä toki ja mulla oma piilopullo vessassa…eihän se hyvin päättynyt koko homma, onnistuin tuhoamaan alkavan suhteen törttöilemällä ja käyttäytymällä kuin idiootti !!

No, nyt juon vichyä tässä koneeni äärellä ja mietin että mitä ihmettä vois tehdä selvinpäin, tuntuu ettei osaa tehdä mitään ilman alkoholia vaikka koko maailma olis nyt auki mulle !! Tuleva Juhannus jo kauhistuttaa, miten olla, mitä tehdä yms.

Aluksi mä ajttelin että olen varmasti ainut ihminen kuka joutuu painimaan tän asian kanssa mutta onneksi nämä sivut löytyivät ! Nimimerkkiäni mukaillen; olen matkalla kohti suurta tuntematonta mutta toivottavasti tämä uusi elämäni saa aikaan myös jotain suurta itseni suhteen !

Olen nyt päättänyt lopettaa kokonaan koska en pysty käyttämään kohtuudella mitenkään !

Tervetuloa uusi elämä, helppoa ei tule olemaan mutta nyt tai ei koskaan, se on loppu nyt !

Kaipa sitä elämästä oppii nauttimaan selvinkin päin, eikös vaan ?

-Apollo 11-

Tervetuloa mukaan!

Veikkaisimpa tuohon otsikkoon liittyen, että enemmän sinulla on elämään juomisen loputtua, kuin silloin jos tunnistat sen ongelmaksi ja siitä huolimatta jatkat juomista.

Täällä keskustellaan paljon siitä, milloin alkoholisti raitistuu. Onko se silloin, kun löytää oman henkisen tai fyysisen pohjansa. Kenties siinä hetkessä, kun juomisesta seuraa enemmän haittaa, kuin “hyötyä”. Oli sitten niin tai näin, jokainen meistä omalla kohdallaan tekee ratkaisun juuri silloin, kun sen itse kohdallaan kokee tarpeelliseksi tehdä.

Asioista voidaan olla montaa mieltä, mutta tärkeintä kuitenkin lienee kaikkien asioiden taustalla se, että alkoholisti on raittiina. Olivatpa sitten keinot mitä tahansa tai syyt, jotka raittiuspäätöksen takana ovat jokaisella omansa, tärkeintä alkoholistille on raitispäivä, tänään.

Elämä on alkanut lopettamisen jälkeen. Ei aina niin miellyttävä -mutta eihän se sitä ollut juodessakaan, oikeasti. Se porukka minkä kanssa minä olen viettänyt iltaa lopettamisen jälkeen, käynyt terassilla tms. on ollut sellainen kokoelma ihmisiä, jotka omasta juomisestaan huolimatta ovat hyväksyneet jollain tavalla sen, etten juo. Joukkoon kuuluu mieheni -joskin niin se vasta hankala olisi elää, jos hän koko ajan murehtisi juomattomuuttani. Todellakin, minähän se näinä iltoina olen se kuski -mutta olen ollut ihan omasta tahdostani -on jotain tekemistä, kun keskittyy ajoon. Autolla ajaminen on lisäksi ihan kivaa…ja auto ja liikenne yksi keskustelun aihe. Lisäksi terasseilla, tanssipaikoilla ym. on muitakin “kuskeja” iltaa haistelemassa. Minusta on kiva bongata erikoisia, hienoja, tuunattujakin autoja -sellaisia joihin omistaja on työntänyt rahaa. Ai mitäs minä sitten otan juhlapaikoilla…teetä- kuumana/jääteenä, vettä, limpparia. Jotain syömistä jossain vaiheessa. Mutta väsyhän se tulee nopeammin, kun ei humallu -enkä minä ihan nuori likka enää ole. Sitten vain taksin numero juhlimaan jääville ja nokka kotia kohti.

Kiitos molemmille tsemppauksesta !!

-Apollo 11-

Noniin, onpas tutun kuulosta tekstiä. AAssa välillä harmittaa kun kaikilla on niin ihanaa :smiley: Hienoa, että kuulee myös etten ole ainoa, joka tuskailee tyhjyyttä, joka juomisen loputtua koittaa. Ainakin ajoittain. Voin myös vakuuttaa, että et ole ainoa, jolle lopettaminen ei käy tuosta vain. Itse en myös saa oikein mitään aikaiseksi. Välillä suunnittelee ties mitä tekemistä, alan harrastamaan sitä ja sitä ja sitä. Kuitenkin voimavarat ovat aika pienet tässä myrskyssä, joka pään sisällä riehuu ja eikä oikein saa otetta mistään. Pitää silti muistaa millä se voimavaraton pää on tehty ja miten sen mielenrauhan ja elämän voi saada takaisin. Helppoja vastauksia, joihin alkoholisti helposti keksii muita syitä valehdellen itselleen. Päivä kerrallaan ja tsemppiä!

Kiitos taas kaikille vastanneille !

Taas onnistunut viikonloppu takana eli ei siis alkoholia! Nyt ei edes käynnyt mielessäkään, oli niin paljon ohjelmaa lasten kanssa. Nyt taitaa alkaa seitsemäs selvä viikko. Viikothan menee tajuttoman hyvin, energinen olo töissä ja sellanen itsevarma olo kun voi katsoa ihmisiä suoraan silmiin, ennen sitä vähän pälyili ja mietti niitä turvonneita silmiä, huomaakohan noi jotain, haisenkohan mä vanhalle viinalle yms.

Hyvää mieltä tuottaa se että taas on hyvä rytmi urheilussa, tulokset kasvaa nopeasti. Se taas lisää sitä itsevarmuutta. Nyt olis ekat treffit tässä tulevana Keskiviikkona, onneksi tiedän että hän ei ainakaan ole baari-kärpäsiä vaan enemmänkin sporttinen.

Tossa katselin mökkiä vuokralle kesälomalle ja tuli sellanen Rande-Vouz että no siellähän se kuuluu vähän asiaan ottaa bisseä ja tietty grilli-ruuan kanssa punkkua…Eli ei tää niin helppoa ole! Samaan aikaan tietty tajuan varsin hyvin että mikäli otan yhdenkin niin sitten otan kyllä mitä varmimmin koko viikon keskipäivästä alkaen kunnes sitten jo illalla oliskin ihan tillin tallin…Katkaisin kanalta lennon heti alkuunsa, joko ei mökkiä ollenkaan tai sitten nolla-linja siellä. Ei oikein ole muita vaihtoehtoja !!

Eniten voimia kuluttaa se jahkaileminen, nyt oon jo pikkasen oppinut että täytyy lopettaa se jahkailu ihan alkuunsa koska jos sille tielle lähtee niin voittajana ei selviä…

Tän palstan lukeminen ja tänne kirjoittaminen auttaa aina ja kyllä vois olla hyvä taas mennä AA-kerhoonkin…

Tää on edelleen niin paradoksaalista; nyt on mitä parhain olo ja silti se muka muka juomisen ihanuus sieltä nostaa päätään aina välillä…Mä muistan kyllä ihan selvästi kuinka kauheeta se itseasiassa onkaan !! Mutta en mä uskonutkaan että tää olis ihan vasurilla hoidettava homma, duunia saa tehdä ainakin näin alkuun…

Toivottavasti joku nyt sais munkin kirjoituksesta lisää voimaa omiin ponnisteluihin, kaikki on mahdollista ja ainakin just nyt mulla on tunne että olen saanut “uuden elämän” josta olen kiitollinen. Kuten myös tästäkin raittista päivästä !

Tsemiä kaikille ! :slight_smile:

Kirjoituksesi kylla motivoi minua. Ei tama tosiaan ihan vasurilla hanskattava homma ole. Alussa taytyy pitaa kieli keskella suuta. Itsellani siis vasta toinen vko ilman alkoholia ja hyvin pitkalti samankaltaisia tuntemuksia tahan mennessa kuin sinulla: tulee mieleen kun nyt on ollut tovin juomatta, etta eihan se yksi haittaa. Tai kaksi. Onneksi uskomattomat krapulat ja horkat ovat viela tuoreessa muistissa…ei tee ihan heti mieli palata moiseen :slight_smile:

Tsemppia sinne ja eikohan tasta kompastella eteenpain!