Äidilläni on masennusta ja paniikkihäiriö sekä kivunhoitoa vaativa sairaus. Aiemmin hän tarvinnut ainoastaan SSRI- ja panacod-lääkkeitä. Muutamia vuosia sitten lääkemäärät alkoivat lisääntyä ja 2-3 vuotta sitten alkoi olla ajoittain niin sekavassa tilassa, että hän oli osastohoidossa. Osastohoidossa lääkitys saatiin tasapainoon ja pitkään menikin suhteellisen hyvin.
Keväällä alkoi olla säännöllisesti tilanteita, joissa puhe oli niin puuroutunutta, ettei siitä oikein saanut selvää, nukahteli sohvalle, kertoi asioita vailla minkäänlaista punaista lankaa… Välillä hän oli taas aivan normaali. Itse sanoi kaiken johtuvan lääkkeistä ja lääkevaihdoksista. Säännöllisesti käytettävä lääkitys ei käsitykseni mukaan pitäisi aiheuttaa noin suuria vaihteluita käyttäytymisessä? Kesällä puutuimme tilanteeseen ja olimme yhteydessä hoitotahoon. Hän suuttui ja huusi vihaisena asioita, jotka ei hänen suuhun lainkaan sovi. Hänen asioihin ei saisi puuttua, kun hän kerrankin voi hyvin! Hoitotahon kannalta tilanne ei muuttunut. Sitten hän alkoi olla ajoittain niin sekava, ettei puheesta oikein ymmärtänyt mitään, hän kertoi useaa tarinaa ikäänkuin yhtenä tarinana, kyseli lääkkeitä läheisiltä, koska omia oli mennyt hukkaan/apteekissa on katsottu väärin antopäiviä jne.
Eräänä päivänä hän oli niin sekavassa tilassa, että hänet toimitettiin sairaalaan. Hoitotaho oli lähinnä kiinnostunut siitä, että eihän hänellä ollut tarkoitus tappaa itseään. Itse kertoi, että on varmaankin ottanut jonkun lääkkeen tuplana vahingossa. Kyse ei todellakaan ollut yhdestä tai kahdesta ylimääräisestä lääkkeistä. Tilanne ei hänen mielestään ollut mitenkään pelottava tai huolestuttava.
Kaksi viikkoa tästä hän oli menossa hakemaan lääkettä apteekista, mutta seuraava antopäivä olikin vasta 1,5-2 viikon kuluttua. Päivystyksessä sattui onneksi olemaan sen verran fiksu lääkäri, että oli antanut vain muutaman lääkkeen tuolloin. Lääkäri oli ehdottanut lääkkeiden jakelua vain viikoittain tai jopa päivittäin. Päivittäin jakeluun äitini ei kuulema missään tapauksessa suostu, koska se on niin hankalaa/aamut ovat hankalia jne. Myös dosetin käyttö on hänestä hankalaa. Nyt hän haluaa vaihtaa takaisin häntä aikaisemmin hoitaneelle lääkärille, koska se ymmärtää häntä.
Kysyttäessä hän ehdottomasti kiistää, että olisi tarkoituksella ottanut lääkkeitä enemmän kuin on määrätty. Viime aikoina on ilmennyt eri ihmisille kerrotuissa tarinoissa ristiriitaisuuksia, asioiden kertomatta jättämistä ja aivan tuulesta temmattuja juttuja, joissa ei ole mitään perää.
Koko lähipiiri on kiinnittänyt asiaan huomiota ja jokaisella on herännyt epäilys lääkkeiden väärinkäytöstä. Äitini on sen verran järkevä, etten ikinä uskoisi hänestä tällaista, mutta kaikki merkit valitettavasti viittaavat väärinkäyttöön. En tiedä valehteleeko hän suoranaisesti vai uskotteleeko asioita itselleen? Käyttääkö hän oikeasti tietoisesti lääkkeitä liikaa vai oikeuttaako lääkkeiden käytön itselleen, koska hän “tarvitsee” niitä?
