Ongelmapariskunta

Mä olen selaillut tätä kotikanavaa jo jonkin aikaa. Mä olen huumeiden käyttäjä. Mun vanhemmat jotai siitä tietää mutta hyvin vähän, kun kuitenkin taloudellisesti pärjään ja käyn töissä enkä ole fyysisesti koukussa kuin tupakkaan. Mulla on mies, joka on nuoruudessaan ollut amfetamiinin suurkuluttaja, myös alkoholi riistäytynyt usein hanskasta ja lisäksi on jonkinlaista mielenterveysongelmaa, jota ei kyllä myönnä, mutta nut kuitenkin tästä asiasta hoidossa Hänen vanhempansa tietävät melko paljonkin, vaikka olen koettanut pahimmilta toilauksilta vahnhoja ihmisiä säästää. Meillä rassaa parisuhdetta näiden lisäksi myös rahapula, elämme mun pienillä palkkatuloilla. Kaiken muun kivan lisäksi jouduimme oleilemaan erossa toisistamme puoli vuotta äskettäin. uskokaa tai älkää, melkein vuosikymmenen kestäneessäkin suhteessa tapahtuu tässä ajassa melkoista vieraantumista :frowning:. Yhteyttä pidettiin harvoin. Ja minä kärsin ajoittaisita paniikkihäiriöistä ja masennuksesta, jolloin kyllä olen nyt oppinut lähtemään heti varaamaan aikaa päälääkäriin. Rakkautta on, ainakin minun osaltani vielä kosolti jäljellä, en kuitenkaan voi jäädä katsomaan ihmisen tahallista itsensä tuhoamista jollei ala hoitaa itseään. Mitähän mun kuuluis tehdä? Tai en mä oleta että kukaan sitä mulle kertoo, mutta jokseenkin tuntuu ettei tätä tarinaa oikeen kellekkään voi edes kertoa, niin älyttömältä se minustakin kuulostaa.

en usko että päihdeongelmainen pystyy rakastamaan muuta kuin päihteitä.

tiedän koska olen itse sellainen ja “seurustelen” miehen kanssa jonka päihteiden käyttö on…pahempaa kuin omani.

Mun päihteiden käyttö on enemmänkin pilven polttelua. Miehellä raskas tausta noista jutuista ja yksi pitkä vankilatuomio. Mä jo tiedän millainen mun mies in selvinpäin :slight_smile: tosin varmaan retkahduksia tulee jos ja kun tilaisuuksia tulee. eikä silloin multa kysellä. Hyväksyn tämän.

Mielenterveyden ongelmat alkaa nyt, tosin vuosien päihteettömyyden jälkeen, olee niin pahoja että usein en tiedä edes mistä puhutaan ja kaikki kertomansa asiat täytyy filtteröidä ettei tarpeettomat saa kökköä niskaan…

Tässä muutama viikko takaperin mies sitten kokeili taas amfetamiinia. Oli vallan herttainen ja maalaili mahdottomia kuvia tulevaisuudesta suu vaahdoten. Tuli laskujen aika ja sain vihat niskaani. Olenko hakoteillä kun kykenen sulattamaan tämän huumekokeilun, mutten sitä mitä siitä seuraa? Mies kyllä kärsi itsekin huonosta olostaan ja totesi että ilmeisesti hänen ei kannata uusia kokeiluaan. Olikohan tosissaan vai pyrkikö rauhoittamaan minua?