Ongelma: viina aina mielessä

Me Lopettajat
1

Joo, elikkäs mulla on tämmönen probleema.

Että aikoinaan meinasin tuhota kaiken elämässäni dogaamisella ja muilla päihteiden käytöllä. Löysin lopulta itseni sairaalasta letkuista muutaman kerran. Sen jälkeen menin mielisairaalan kautta aa-kerhoon ja a-klinikalle ja sain raittiuden sitä kautta.

Ensimmäinen vuosi menikin leppoisasti aa-kerhossa istuessa, mutta sitten musta alkoi tuntumaan, että pärjään ihan hyvin ilman tukea itsenäisesti raittiina. JA lähdin kerhosta.

Noh, eipä siinä mitään tähän asti nyt 2 vuotta on tullut oltua raittiina, joista toinen vuosi itsenäisesti. Olen kyllä saanut asiat suht hyvään kuntoon elämässäni, viimein alkaa itseasiassa elämä näyttää todella valoisalta. Ainoa vaan, että en ole näiden vuosien varrella keksinyt keinoa päästä näistä helvetinmoisista viinan himoista ja juomisen peloista eroon. Elämässäni on näitä ajanjaksoja, kun koko mieli täyttyy alkoholin tai viinan himoilla ja samalla pelolla siitä, että joutuu takaisin sinne helvettiin mistä on kerran kovien ponnistusten kautta noussut omille jaloille. Nytkin on 1-2kk ollut välillä melkein koko ajan vaan päihteet mielessä. Kun kävelee kadulla näkee vaan kaikki mahdolliset kaljakorit ja kaljapullot sun muut kaljan kantajat ja dogaajat ympärillä. Aina kun kävelee kalja-kapakan ohi, joku taipumus yrittää houkutella kävelemään kaljakapakkaan juomaan. Aina myös kaupassa kaljaosaston ohittaessa ns. viinapiru koittaa saada houkuteltua ostamaan kaljaa.

Nytkin oli vähän aika sitten kämppiksen kaljat jääkaapissa ja tässä kuukauden ajan olen harkinnut että pitäisikö ottaa ne sieltä ja juoda, onneksi kämppis lähti pois ja vei kaljat mukanaan.

Samaa tää on ollut myös, ei uskalla mennä tiettyihin tapahtumiin tai paikkoihin, kun pelkää, että saattaa joutua juomaan. Eikä oikein tiedä kannattaako elämässä ponnistella eteenpäin, kun pelkää joutuvansa juomaan. Se on aina jossain takaraivossa muistuttamassa menneisyydestä se viinapiru. Ihan mihin vaan menee ihmiset kyselee: “miks sä et juo??” tai minkä tahansa pizzerian tai baarin ohi kun kävelee, aina joku harkitsee sitä “ehkä sittenkin vois vielä onnistua juomisen tiellä”

En voi käsittää, minkä takia tällasen viinapirun pitää iskeä juuri sillon, kun tuntuu, että elämä alkaa olla hyvällä mallilla.

Ja nyt en oikein tiedä mitä tässä tilanteessa vois tehdä. Enkä tiedä huolittaisko mua aa-kerhoonkaan, kun en ole repsahtanut tämän raittiuteni aikana juomaan. Yleensä kai sinne otetaan vaan niitä, jotka tulee sieltä pohjalta.

Oon myös kattonu ihan tarpeeks noita kavereiden päihdesekoiluja ja muiden ihmisten sekoiluja, enkä haluaisi viettää elämääni samalla tavalla, kun he.

Tässä on iso ristiriita, en haluaisia käyttää ollenkaan alkoholia, mutta toisaalta taas välillä mielessäni ei mitään muuta pyöri.

Aikoinaan yritin jopa vähentää sen käyttämistä, mutta kuinkas kävikään, pystyin muutamiksi kerroiksi sen vähentämään, sen jälkeen kävikin niin, että tempasin kaverin viinat tai muut viinat naamaan, enkä oikein ymmärrä miksi niin toimin. En myöskään ymmärrä miksi jotenkin aina ajauduin sen kaljatuopin kanssa kasvotusten, vaikka minusta ei oikein tehnyt edes mieli juoda koko litkua.

Neuovoton olen. En toisaalta haluisi tässä helvetissä viettää raitista elämääni. Enkä todellakaan haluaisi enää ajautua sinne helvettiin mistä olen noussut. Kun en tiedä koska sieltä pääsisin pois, jos enää pääsisin pois.

2

Kun kerran AA on sinulle jo tuttu, niin sinne varmaan kannattaisi suunnistaa asiasta juttelemaan. AA:n kolmas perinne kertoo aivan selvästi, että mukaan on tervetullut aivan jokainen, joka tukea haluaa. En sinällään viitsisi paasta, mutta vaikuttaa, että “ohjelma” on voinut jäädä kohdallasi hieman pinnalliseksi - ei mitenkään uutta ja outoa. Nyt parin vuoden raittiuden jälkeen saattaisi olla aivan virkistävää tutustua asiaan uusin silmin. Ei siitä ainakaan vahinkoa olisi ja viinapirun loitolla pitämiseen varmastia olisi apua.

3

Mun ei pitänyt enää ikinä ikinä ikinä neuvoa missään nettifoorumeilla ketään päihteiden kanssa, mutta nyt sanon sen verran että ainakin Morkkiksen keskustelunavaus vaikuttaa hyvin vilpittömältä ja jopa rohkealta. Monikaan raittiuttaan hehkuttava ei viinanhimoa hevillä itsessään tunnustaisi.
Olet Morkkis varmasti juonut aikoinaan niin isoja määriä alkoholia rankalla tavalla, että elimistösi ja keskushermostosi on saanut siinä aika kovaa käsittelyä. Niiden toipuminen vie tosi pitkän ajan, ja viinanhimosi voi toden totta olla pitkittynyt vieroitusoire. Jos näin on, se menee kyllä ohi. : ) Kaksi vuotta raittiina on jo hienon pitkä aika, joten miksipä et antaisi itsellesi kolmattakin vuotta. Jotkut vanhat pitkään raittiina olleet AA:laiset ovat kertoneet pääseensä eroon viinanhimosta vasta raittiuden toisena tai peräti kolmantena vuotena!

Niin kuten edellä ehdotettiinkin, niin kyllä siellä AA:ssa saattas kannattaa käydä kuuntelemassa ja jakamassa omia fiiliksiä. Toivottavasti löydät helposti sellaisen ryhmän, joka tosiaan tukee raittiutta ja jossa keskitytään 12 askeleen ohjelmaan, eikä esim. vain ryvetä ryyppymuisteloissa. Sellanen voisi olla toipuvalle alkoholistille karhunpalvelus.

4

Kiitos vastauksista.

En tiennyt että ne himot voi jatkua noinkin pitkään. Luulin, että ne menee ohi siinä 1kk-1 vuosi, kohdalla.

Siis joo, en kyllä enää halua sitä entistä elämää takas.

Mutta onkohan sinne kukaan koskaan tullut raittiina takaisin? Pelkään, että ihmiset siellä joko nauraa mulle tai ajaa mut pois.

Tuolta kotisivuilta luin, että halu lopettaa juominen on ainoa jäsenvaatimus. Noh, mulla on halu pysyä raittiina. Riittäisköhän se?

Pitää toivoa, että tänä yönä tulee uni, tää helle ja juomisen pelko, olis kiva nukkua yö rauhassa, niin ettei tarttis herätä keskellä yötä semmonen ajatus päässä, kun :“nyt lähdetään juomaan” tai pelätä ylipäätänsä koko juomista.

5

Niinku itsekin varmaan tiedät, tuo on ihan epärationaalinen ja turha pelko, mutta ihan ymmärrettävä. Tuollaisessa tilanteessa saattaa funtsia, että kaikki luulee että on ollut juomassa. Ja sitten hermostuu siitä, kun luulee ihmisten luulevan… hehh.
Mulle tuli aikoinaan tollanen fiilis kun olin kolme viikkoa pois oman kotiryhmän kokouksesta työkiireiden takia.
Palatessa olin hermona, että älkää nyt helvetti kattoko mua noin niinku oisin ollut ryyppäämässä. Kun enhän mä ollut. Sillä kertaa.

Olen saanut käsityksen, että tulokkaat ja etenkin takaisin palaajat ovat palaverien tervetulleimpia henkilöitä.

Hyvää yötä ja kauniita unia. : )

6

Onhan siellä moni ollut kolmekymmentäkin vuotta raittiina - tuskin se “halu lopettaa juominen” on heidänkään kohdallaan enää aivan kirjaimellisen täsmällinen ilmaisu. AA:sta ei oikein voi tulla ajettua pois muuten, kuin humalassa olemisen takia. Toinen syy vosi olla, että tulee kokoukseen puolisonsa “saattajana” tai muuten vain uteliaana (esim. opiskelijat). Uteliaidenkin kohdalla on useimmiten joustettu toteamalla, että nyt pidetäänkin avopalaveri.

Pysähdyin myös miettimään tuota “viina aina mielessä” asiaa. itselleni on syntynyt oivallus, että omalla kohdallani kyse ei välttämättä ole “viinanhimosta.” Minulla tulee välillä tuntemusksia, joita kutsun rankaksi vitutukseksi. Tämä rankka vitutus tekisi mieli hukuttaa etanoliin. Olen aika hyvin pääässyt eteenpäin sellaisella ajatteluketjulla, jossa “viinahimo” onkin “rankkaa vitusta” mikä viitaakin “käsittelemättömiin tunteisiin”. Tuollaisissa tilanteissa olen istahtanut penkin päähän pohtimaan, miltä minusta nyt sitten mahtaa tuntua. Olen huomannut, että aikansa tunnustelemalla löytyy vaikka minkälaista tyhjänpäiväistä huolta huomisesta. Pahimpia pelon aiheita olen kirjannut paperille ja käsitellyt niitä ikääänkuin ulkoisin silmin. Näin ne muuttuvat pelottavista möröistä käsinkosketeltaviksi jutuiksi.

7

Mieti tosiaan tunteitasi, sanoit että menit mielisairaan kautta aa:n voisiko sulla olla masennus ym, nimittäin päihde ja mielenterveysongelmat ovat usein käsikädessä. On todella hienoa, että olet pystynyt olemaan vuoden ihan omis avuin raiitiina, kaikista ei ole koskaan tuohon. :smiley: Me takaisin aa:n jos vähänkin siltä tuntuu, noikin pitkä raittius on sellainen asia, jota ei kannata edes vahingossa vaarantaa.
Ja jos pitkään olet juonut, niin ei viinanpiru helpolla sua päästä. Uskon, että himo helpottaa jonain päivänä, kun aikaa on tarpeeksi virrannut kellossa…

Itsekin huomaan aina silloin tällöin ehkä jollain tapaa tempautuvani terassi ja ravintolamaailmaan=juomaan. Alussa suorastaan kroppa huusi alkoa, mutta itsensä kanssa saa kyllä työtä tehdä, että näista “tuulahduksistakin” pääsisi eroon.Sen verta nöyrä kunkku alkon edessä kandee olla, että ottaa nuo pienemmätkin jutut tosissaan. Raittius on niin hieno asia, ettei sitä kandee tuhota. :smiley:

8

Tässä se vitsi piileekin, että olen niinkun mielenterveyden pystynyt hoitamaan suht hyvään kuntoon, mutta juuri, kun elämä näyttää alkavan rullaamaan niinkun pitääkin, niin eikös sitten nää himot iske päälle…

Juomaurani ei nyt niin kauhean pitkä ole muihin verrattuna, mutta nää viinahimot, prkl, näistä ei näköjään pääse kovin helpolla eroon. Vaikka kuinka olis vaan ollu viikonloppu dogaaja. Näköjään ne aivot saa näinkin sekoitettua.

Tää on on kyl yks vaiken asia elämässäni, kun vilkkuu kuvia mielessä siitä miten helvetillistä se dogaaminen/muiden päihteiden käyttö oli aikoinaan ja toisaalta taas välillä iskee nää ajatukset: “ota nyt sitä viinaa, yks vaan, mitäs jos vielä kokeilis”

Pitää tässä vielä mietiskellä asiaa, jos se mitään auttaa.

Viimeks kun olin aa-kerhossa, tuntu siltä että mua painostettiin ja mulle yritettiin väkisin tuputtaa jotain jeesusta, yms. Ainakin joiltain tahoilta. Osa taas sano: “tutustu ohjelmaan, tee asioita itsenäisesti” ja olihan siellä niitä ateistejakin joukossa.

Ja olin sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, joka aina räjähti jos esitin hänelle jonkun kysymyksen johon hän ei osannut vastata tai jos olin häntä fiksumpi. Minusta myös jälkeen päin on tuntunut, että kyseinen henkilö yritti minua aivopestä ja käännyttää omiin uskomuksiinsa. Niinkun, että minun pitää tehdä kaikki asiat samalla tavalla kun hänkin. En sitten enää jossain vaiheessa uskaltanut esittää fiksuja ajatuksiani hänelle tai kyseenalaistaa ohjelmaa, koska pelkäsin, että hän alkaa huutamaan minulle. Aloin tätä ihmistä pelkäämään ja välttelemään. Hän oli tunnettu ja arvostettu henkilö aa-kerhossa ja todella hyvä puhumaan. Nämä jutut eivät tapahtuneet aa-palaverissa, vaan sillon, kun muut ihmiset eivät olleet paikalla. Eikä se minusta tuntunut oikealta välittämiseltä. Myös puhetyyli oli jotenkin ylhäältä alas päin, “minä kerron sinulle miten asiat ovat, tiedän kaikesta kaiken, olen lukenut paljon kirjoja ja ollut aa-kerhossa raittiina 40 vuotta”.

Niin nyt en kyllä haluais ajautua enää vastaavanlaiseen seuraan, jos sinne aa-kerhoon menen. Onhan toki muitakin vaihtoehtoja, mutta en sitten tiedä mikä on tehokkain. AA-ssa on se hyvä puoli, että se on maailman laajuinen, ilmainen, eikä kuulu mihinkään kaupallisiin organisaatioihin. Ohjelmasta vaan sen verran, etten oikein pidä sen uskonnollisesta sävystä. Välillä se on sellasta saarnaavaa paatoksellista. Niinkun joku ihminen kuvittelisi siinä olevansa minua parempi tai diktaattorimaisesti voisi minua arvostella, jos oikein muistan. Olisi mielenkiintoista kysyä tekstin kirjoittaneelta, että mikä hän on minua arvostelemaan, että ehkä hän on ollut niin pitkään sitten raittiina, että hän voi jo ylhäältä alaspäin minua parempana hakea minusta vikoja ja neuvoa minua elämässä. Ehkä hänessä ei sitten ole mitään vajavuuksia. Mutta en kyllä tarkkaan muista minkälaista teksti oli, niin en ole ihan varma asiasta.

Vaikea asia tämä aa-kerho minulle. Helpompaa minulla oli aa-kerhossa sillon, kun kävin siellä itsenäisesti, enkä lyöttäytynyt näiden kyseisten henkilöiden seuraan. Mutta siellä tosiaan näyttäisi olevan vaikka minkälaista porukkaa. Ehkä sitten olin vaan väärissä porukoissa mukana. Mitäpä siinä voi tehdä, kun on itse ihan aloittelija siellä kerhossa ja sitten joutuu painostettavaksi taholta, jota moni ihminen kunnioittaa siellä ja katsoo ihailevasti. Vielä kun kaikki tapahtuu suljettujen ovien takana.

Onhan se tietenkin totta, että sain tämän raittiuden alulleen aa-kerhon avustuksella. Siitä iso kiitos kerholle.

Toisaalta se kerho voisi olla todella hyvä tuki raittiuden suhteen. Jos ottaisin ohjelman itsenäisesti työstettäväksi. Ja pysyisin kaikista painostavista piireistä loitolla. Onhan siellä vaikka minkälaisia ihmisiä ja selviytymistarinoita joukossa. Muistanpa siellä näitä 100% ateistejakin joukossa olleen. Jotka oli kymmeniä vuosia olleet raittiina ja mihinkään eivät uskoneet, luottivat silti kerhon toimivuuteen.

Nyt on juomahimot taas laantuneet toistaiseksi. Ja lauantaina puhun taas terapiassa lisää, eiköhän ne asiat ala pikkuhiljaa selkenemään. Terapeuttikin tokaisi kerran: “mieluummin riippuvuus aa-kerhosta, kun viinasta”. :smiley:

Se on muuten hyvä ohje aa-n puolelta: “älä ota ensimmäistä ryyppyä”. Ja pirun vaikea tosiaan välillä tuntuu olevan kyseinen ohje. Joo ja kyllä siellä oli paljon hyviä vinkkejä ja ohjeita joukossa.

Mutta onko raittiuteni nyt sitten vaakalaudalla vai ei. Kai sen minä tiedän parhaiten eikä kukaan muu? :confused:

Pahoittelen rönsyilevää tekstiä, ajatuksen virtamaista tyyliäni, jos se jotain ärsyttää.

Kiitos.

9

Asutko paikkakunnalla, jossa on vain yksi AA? Olisiko lähiseudulla muita mahdollisuuksia? Joihinkin ryhmiin on helpompi samaistua kuin toisiin, ei siinä mitään sen kummempaa… Avoin mieli ja kuulevat korvat yleensä auttavat huomaamaan toisten kertomuksissa asioita, joita voi itsekin hyödyntää. Saman kamppailun läpi käyneitä ihmisiähän hekin ovat :slight_smile:

Onnea ja menestystä matkaan!

10

Minusta nämä sinun tarinasi ovat oiken hyvää luettavaa. Osaat purkaa asiasi sanoiksi varsin malllikkaasti. Enemmn ja enemmän uskallan ajatella, että “viinanhimollasi” on jonkinlainen tunnepuolen olemus. Jos näin on, niin jo pelkkä kirjoittelu tänne päihdelinkin palstalle saattaa tarjota riittävän avun. En enempää sitä AA-vaihtoehtoa ole tyrkyttämässä, vaikka kuitenkin. Nyt kun sinulla on reilusti raittiutta takana, niin tuohon päällepäsmäriinkin suhtautuminen voisi onnistua uudessa valossa. Ihminen, joka on ollut neljäkymmentä vuotta AA:ssa taitaa olla jo hieman ikääntynytkin. Sellaiset henkilöt eivät aina ole ajatuksiltaan kovin joustavia. Tuotakin asiaa voit pohtia myös itsestäsi lähtien. Mikä tuossa tyypissä sinua oikein risoo - miksi sinun on vaikea hyväksyä häntäkin vain tavallisena pulliaisena, jolla on hieman kalkkia korvien välissä?

11

Kiitos kiitos.

On täällä eri aa-kerhoja. Viikonloppuisin, jopa aamusta iltaan pyöriviä ryhmiä.

En tiedä mikä olemus näillä himoilla on, kun tulevat niin arvaamattomasti. Välillä kun on hyvä fiilis saattaa tulla ajatus päähän: “nyt otetaan brenkkua” ja toisaalta välillä kun on alamainen fiilis, ihan sama ajatus saattaa tulla tupsahtaa jostain tai himo. Ja sitten on kausia kun on ylä ja alamäkiä ja näitä ajatuksia ei tule ollenkaan.

Kysymys:
“Mikä tuossa tyypissä sinua oikein risoo - miksi sinun on vaikea hyväksyä häntäkin vain tavallisena pulliaisena, jolla on hieman kalkkia korvien välissä?”

Vastaus:
Tulee sellainen tunne, kuin nykyinen ajattelutapani ei olisi hyväksyttävä ja minun pitäisi ajatella, että hän on tavallinen pulliainen, jolla on hieman kalkkia korvien välissä.

Se on kyllä varmaan totta että aika ison merkityksen olen kyseiselle ihmiselle antanut. Ja että näkisin hänet eri valossa tämän nykyisen raittiuteni ja mielenterveyteni ansiosta.

Myös näitä juttuja ei mielestäni pitäisi lakaista maton alle tyyliin: “hän toimii oikein ja sinun pitää muuttaa ajattelutapaasi, et saa nähdä hänessä mitään vajavuuksia”. Se nyt on 100-varma asia, että missä tahansa yhteisössä tietynlaiset hyvän karisman ja puhekyvyn omaavat tyypit saa paljon arvostusta ja julkisuutta. Eikä aa ole täydellinen paikka, tuskin mikään kerho on. :slight_smile:

Tietenkin oman näkemyksen tai ajattelutavan muuttaminen voi tehdä itselle paremman olon. Sen olen huomannut. Mutta ei jukolauta pidä kieltää ihmisten tekemiä vääryyksiä.

Jostain syystä tuo kysymys saa minut hieman vihaiseksi. :imp:

Toi on kyllä toimivampi taktiikka sanoa: “ehkä tämä nettisivusto riittää sinulle”, tulee jo semmonen fiilis, että ehkä sittenkin vois kävästä siellä aa-ssa vaikka tämän viikon aikana. :wink:

Ja kyllä tänne on hauska kirjoitella ajatuksia.

Vielä tuosta tunneperäisyydestä. Se voi kyllä vaikuttaa näihin, kun koulu on nyt loppumassa ja olen jäämässä lomalle, eikä ole töitä tai hirveästi mitään aktiviteettia tiedossa, tai en ole ainakaan vielä keksinyt. Sillon yleensä vähemmän on viina mielessä, kun on paljon aktiviteettia elämässä. Jos se on mielessä ollenkaan. Saattaahan tuo pitää paikkansa.

12

Minä olen keski-ikäinen mies ja ollut omasta mielestäni suurkuluttaja jo kymmeniä vuosia.
Juomiseni keskittyy pääsääntöisesti viikonloppuihin, yleensä perjantaihin ja lauantaihin,
silloin tällöin otan jo torstai-iltaisin n.kymmenkunta paukkua (vain), jotta selviän perjantaina töihin.
Sitten jatkan perjantai-iltana töitten jälkeen ja koko lauantai päivän.
Pääsääntöisesti juon kuitenkin vain perjantaina ja lauantaina, mutta suuria määriä.
Yleensä olen vähintään kerran vuodessa kuukauden raittiina ja kaksi kertaa olen ollut vuoden
raittiina vedonlyönnin seurauksena. Toisella kerralla käytin tukena vedonlyönnin lisäksi netissä toimivaa
AA-ryhmää, jonka nimi on kiihtelys, kyllä siitäkin jotain hyötyä oli.
Sitten päätin tässä jokin aika sitten alkaa kohtuukäyttäjäksi, tämän vuoden raittiuden jälkeen,
mutta eihän en onnistunut, ei tullut minusta yhden kaljan miestä.
Koska omasta mielestäni olen suurkuluttaja, en siis alkoholisti ja voimakas viinanhimo iskee
minuun yleensä vain viikonloppuisin, niin kertokaa joku viisas mitä ihmetttä sitä tekisi, jotta voisi
olla viikonloput juomatta ? Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, mahtoikohan tämä teksti mennä
oikeaan foorumiin ?

13

Tämä kun oli näköjään tällainen ketju, jonka morkkis oli aloittanut, niin sinun kannataisi ehkä
kokeilla sitä kiihtelys AA-sähköposti ryhmää.

Sinne pääsyvaatimuksena on vain halu lopettaa juominen ja vaikka siellä käsitellään nätä
askelia ja perinteitä, niin sinne voi myös kirjoittaa näistä viinan käytön ongelmista
vaikka ei askelista mitään tietäisikään.

Tosin sinne kirjoitellaan lähes mitä tahansa ja riitojakin siellä kyllä on, mutta niihin ei ole pakko
osallistua.

Siellä on myös näitä pitkään raittiina olleita, joille se on elämäntapa kirjoitella sinne ja
jotka kyllä kieltämättä vaikuttavat hieman kirjaviisailta.

Mutta siitä hyvä AA-ryhmä se on, että ei tarvi naamaansa näyttää jos ei halua.

Tosin suurin osa siellä kirjoittavista käy myös naamaryhmissä

14

No onko se auttanut pitämään sinua raittiina?

15

No, auttoi se sen vuoden ajan yhdessä vedonlyönnin kanssa, kunnes aloin kuvitella, että
nyt hallitsen kohtuukäytön. Sehän ei näköjään onnistu. Olen kyllä nyt päätänyt yrittää
uudelleen ja ehkä se on kuitenkin se päivä kerrallaan paras ratkaisu.

16

Jos olisit alkoholisti, osaisin kyllä kertoa, miksi sinun on vaikea olla juomatta viikonloppuisin. Alkoholi on aine, joka pakottaa alkoholistin juomaan lisää. Osa meistä alkoholisteista on tissuttelijoita. Juomme “vain” muutaman kaljan päivässä, mutta joka päivä. Osa meistä alkoholisteista on viikonloppu- ja tuurijuoppoja. Ollaan jonkin aikaa juomatta ja sitten ratkeaa. Välillä voi mennä kolmekin kuukautta ihan hyvin. Lopputulos on molemmilla pitkän päälle sama tissuttelijan määrät kasvavat, kunnes on koko ajan humalassa. Tuurijuopon putket pitenevät, kunnes ollaan koko ajan humalassa.

Sekä tissuttelijajja, että tuurijuopolla on samanlainen tapa purkaa henkistä painetta hukuttamalla se etanoliin. Tämän tavan myötä kyky purkaa painetta muulla tavoin vähitellen katoaa. Samalla alkoholin liikakäyttö lisää tuota henkistä painetta.

Alkoholistille sopiva ratkaisu on lopettaa kokonaan etanolin käyttö. Vähitellen taidot elää paineiden kanssa kasvavat ja raitis elämä alkaa maistua hyvälle.

Suurkuluttajille, jotka eivät ole alkoholisteja A-klinikka on varmasti paras paikka. Siellä etsitään keinoja saada alkoholinkättö hallintaan. Suurkuluttajalle, joka ei ole alkoholisti se kyllä onnistuu.

Tämä päihdelinkki on varsin hyvä paikka saada tukea omille pohdinnoilleen. Sinun kannattaisi varmaan avata aivan oma keskustelu, niin voit jälkeenpäin selailla oman tarinasi etenemistä. :smiley:

17

Toivottavasti et ymmärtänyt minun tarkoittaneen sen tyypin käytöstä mitenkäään hyväksyttäväksi. Millään muotoa en halua myöskään mitätöidä sinun kokemustasi. Tunnen samanlaisia ihmisiä ja ainoa positiivinen asia heissä on, että tarjoavat mahtavan tilaisuuden harjoitella oman mielen tyyneyttä. Aivan omasta kokemuksesta tiedän, että kun asiat kerran ovat tällaisen ihmisen kanssa edenneet siihen pisteeseenasti, että pelkkää näkeminen aiheuttaa migreenikohtauksen, niin silloin ei auta muu, kuin pysyä erillään. Aivan omassa rauhassani minulla on sitten tapana pähkäillä, miksi minun korvistani nousee savua. Se savunmuodostus kuitenkin tapahtuu siellä omassa päässäni - oli sitä oikeutusta tai ei. Joskus, kun on tuota savunmuodostusprosessia pohtinut, on myös oivaltanut jotain oleellista ihan omasta itsestäänkin.

18

Mielenkiintoista.
Itse olen nuori raitista elämää pikkuhiljaa opetteleva…ja savottaa varmasti riittää :slight_smile:

Itselläni ei kokemusta AA:n ryhmistä ole, vertaisryhmistä kyllä.
Onpa hieman ristiriitaista, että wanhat AA:laiset kertoisivat mitä jonkun toisen pitäisi tehdä?!
…sehän torpeedoi vähän koko vertaistuki asetelmaa :confused:

Noh, niin tai näin, jotkut vaan ärsyttää ja ehkä niiden seurassa ei sitten tarvitse sen enempää väkisin aikaa viettää.
Ja se että joku ärsyttää…eikös se ole ihan inhimillistä :wink:

Tsemppiä morkkikselle, hienoa että puhut asiasta!

19

Ketjun otsikko on aina “viina aina mielessä” mielestäni tätä linkkiä kannattaisi vilkaista–>
duodecimlehti.fi/web/guest/a … usinnumero

On kehitetty lääkkeitä jotka poistavat tehokkaasti tuon viinan himon joiltakin alkoholisteilta. Koska ainakin itsellä kaikki raitistumis yritykset on kaatuneet ennemmin tai myöhemmin aivan sekopäseen viinanhimoon. Nyt törmättyäni topiramaattiin, viinan himoa ei vain ole lainkaan, todella outoa.

En kannusta ketään aloittamaan lääkitystä, en ole lääkäri mutta kuhan heitän ilmoille linkin ja ainakin itse olin heti valmis kokeilemaan koska juuri viinan himot olivat minulle aivan jotain kamalaa kun se tuhosi minun raitistumis yritykseni joka helvetin kerta.

20

Okei, kiitos vastauksista.

Näköjään sitä on muitakin tapoja raitistua, kun aa-kerho. Tosin jotenkin mulle on jäänyt semmonen kuva, että aa olisi keskimäärin tehokkain tapa. Mikä sitä sitten on tehokkain itse kullekkin, sitä en osaa sanoa.

Eikä tarkoitus ole mustamaalata kyseistä kerhoa, sillä kyllähän se on totta, että se myös pitää todella monia ihmisiä raittiina. Mutta sanoisin ainakin, että mulla meni viimeks toi seuranvalinta vähän pieleen. Vaihdoin myös sellaisten ihmisten kanssa numeroita, jotka jälkeen päin soittivat minulle kännissä ja pyysivät rahaa tai minua juomaan. Olivat siis olleet hyvin lyhyitä jaksoja raittiina kerrallaan. Onneksi elämässä voi oppia virheistä.

Itseäni nuo lääkkeet kyllä epäilyttää. Pääsin juuri sellaiseta masennuslääkkeestä eroon, jona vieroitusoireet kestivät 1kk. Olo oli kuin darrassa joka päivä. Helvetin porteilla. Kyseisen lääkkeen nimi on Cymbalta. Vieläkin taitaa olla vähän niitä oireita päällä. Turruttaa kyllä tosi tehokkaasti elämän ilon nuo läkkeen vireoitusoireet.

Olen myös itse aika nuori ihminen. Hyvä, että joku toinen nuori on raittiutta saanut alleen.

Jokaisella on omat konstit käsitellä näitä savua korvien välistä - juttuja. Kyllähän se on totta, että toiset ihmiset rakentaa paljon kielteisiä tarinoita muista ihmisistä. Kuten myös itsellänikin on välillä tapana tehdä ja toisinaan en taas tee ollenkaan. Sellainenkin kysymys voisi toimia, että miks kyseinen henkilö on itselle niin tärkeä? Miksi hänelle antaa niin suuren merkityksen. Jos täällä saa omia tapoja jakaa, vaikka ei olekkaan ammattilainen tai aa-oppinut. :wink: