Kirjassa Vapaaksi ahdistuksesta on minusta aivan loistolista omista oikeuksista (laittaa tämän omalle seinälleen
Minulla on oikeus
pyytää haluamani
vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää
ilmaista kaikkia - sekä myönteisiä että kielteisiä -tunteita
muuttaa mieleni
tehdä virheitä ja olla epätäydellinen
toimia omien arvojeni ja moraalikäsitykseni mukaan
sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä
loukkaa arvojani
päättää omien asioitteni tärkeysjärjestyksestä
vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista tai ongelmista
odottaa muilta rehellisyyttä
suuttua rakastamalleni ihmiselle
olla täysin oma itseni
pelätä ja sanoa että minua pelottaa
sanoa "en tiedä"
olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni
kaivata omaa tilaa ja aikaa
olla leikillinen ja kevytmielinen
olla läheisiäni terveempi
olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti
saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa
muuttua ja kasvaa
siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani
saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua
olla onnellinen
Tässä on tiivistettynä kaikki, mistä koko listassa on kyse.
Sit vaan pitäisi tietää, kuka on…
Sain itse tänä mikkelinpäivänä kohdalleni enkelin, joka muistutti tosiasioista. Miten minä, kaikista ihmisistä, kaikkien kokemusta jälkeen olen langennut jälleen kerran epäolennaisuuksiin! Mutta niin se käy, lipsuu pikkuhiljaa ja sitten alkaa pitää tärkeänä asioita joilla ei oikeasti ole merkitystä.
Loistava lista! Alkoholistin pyörityksessä sitä on jo unohtanut, että oikeasti oikeuksiakin on, eikä vaan velvollisuuksia. Mm. tuosta siteeraamastani kohdasta olen soimannut itseäni, kun mies on syyttänyt minua siitä, etten voi asua yhdessä hänen kanssaan. Lisäksi minua on loukannut, kun hän on soitellut entisille naisilleen, vaikka olemme olleet suhteessa. Arvojani on loukannut sekin, että mies on ajanut autolla humalassa kymmeniä kertoja. Minusta lait on siksi, että niitä noudatetaan. Ne mitään koristeita ole.
Koska lähtökohtaisesti sillä toisella on myös nämä samat oikeudet. Niin ettei aina ottaisi itseensä, siitä mitä toinen tekee, eikä ajattelisi että se on kohdistettu minuun. Että yhteiselämässä oppisi elämään toisen kanssa, ei toisen kautta. Ja jos se ei ole mahdollista loukkaamatta jomankumman oikeuksia, osaisi elää myös ilman toista.
Oikeus elää ja velvollisuus olla haaskaamatta elämää. Omaa tai toisen.
Kiitos tästä listasta. Suurin osa listan asioista on sellaisia, että minulla ei niihin mieheni kanssa ole oikeutta. Olen itse asiassa itsekin uskonut, että ne ovat kohtuuttomia vaatimuksia. Nyt täytyy ensinnäkin tulostaa tuo lista ja kiinnittää jääkaapin oveen ja toiseksi katsoa, olisiko tuota kirjaa meidän kirjastossa.
Itselläkin tuli tuon listan luettuani ahaa elämys että hitto enhän minä sittenkään ole ollut kohtuuton vaatimuksissani (tai pyynnöissäni) vaan ennemminkin antanut liian herkästi periksi kun on ollut kyse oikeuksistani.
Toisaalta kun tuon kirjan lukee niin sieltä löytyy tosi hyviä vinkkejä siitä miten asiat olisi hyvä sanoa ettei vastapuolelle tule sellainen olo että häntä syyllistetään tai tuomitaan ja erityisesti siitä miten olla jämäkkä pyytäessään toiselta jotain omiin oikeuksiin liittyvää. Erityisesti luvut -tunteet, -opi jämäkäksi ja -itsetunto. Itsetunto luvussa on myös todella hyvä kymmenen kohdan lista “suhteen kestävyyden kannalta tärkeimpiä seikkoja”. Huomasin että meillä vain kaksi kohtaa on kunnossa ja kaikkia muita kohtia pitäisi työstää.
Itse lisäsin eilen vielä listalle:
Oikeus olla onnellinen JA tasapainoinen.
Itse käsitän asian niin että ei voi olla onnellinen jos ei ensin ole tasapainossa oman itsensä kanssa eli on oma mielenrauha (=tyytyväisyys) ja onnellisuus on sitten siltä pohjalta lähtevää jotain joka perustuu jakamiseen ja jota yksin ei voi saavuttaa.
Jos alkaa ottamaan omia oikeuksia takaisin niin varmaan seuraa automaattisesti se että omasta elämästä katoaa ne ihmiset, joille asia ei ole yhtä selvää. Niitä ei tarvitse enää erikseen häätää, vaan ne menettävät mielenkiintonsa. Ensin luulin että minun on oltava vahva ja jätettävä mies. Mutta se onkin niin päin että mun ei tarvi tehdä muuta kuin ottaa oikeudet takaisin, ja kuuluu oven kolaus.
Suhteen kestävyys tulee myös toiselta osapuolelta. Vaikka kuin yrittäisin olla järkevä ja opettelisin kommunikoimaan, niin tulokset voi olla mulle kotiinpäin ja mies kokee sitten minut uhkaksi. Yritän pehmentää taas sanomisiani ja tekojani, jos pyydän että mies on kunnolla, niin perään lisään lauseen että “mutta ei se niin haittaa ihan kaikessa rauhassa toki, sitten kun itse jaksat tämä oli vain tällainen suositus.” Eli epävarmuus näyttäytyy jaaritteluna ja lieventävien asianhaarojen lisäyksenä. Tulee kiusaus ottaa takapakkia ja ruveta uudelleen ryömimään, etten olisi niin pelottava kenellekään, mutta sitten muistan että tälle tielle lähdin tietystä syystä. ja se syy on kristallipallon kautta näytetty kuva minun tulevasta elämästä, jolloin herään öisin miehen jumputuksiin, alistun sääliseksiä antamaan, kannan olutlavoja kaupasta, joudun rahavaikeuksiin, minun asunnossa on kaaos, poliisit ja naapurit katsoo minua pitkään, minulle sanotaan että “no miksi et lähde” tai “mä en jaksais tuollaista miestä”. Oon nyt oppinut kirjoittamaan yhden rivin tekstareitakin!
Mietin ihan samaa että jos on vuosia ollut tilanne että ei ole omia oikeuksiaan vaatinut ja mies on tottunut tälläiseen elämään niin voi olla että ovi kolahtaa hyvin äkkiä kun omia oikeuksia alkaa vaatimaan. Mutta eikös se ole sitten ihan hyvä vain jos ovi kolahtaa miehen toimesta jos ei voi elää ihmisarvoista elämää hänen kanssaan ?
Joo ei sitä pidä sillätavalla tehdä että jos on kotona pirttihirmu ja alkaakin yhtäkkiä aukoa vastaan, vaikka on kiltisti totellut ensin ja miehellä vikkelä temperamentti. Vaan ensin tekee järjestelyt, että voi poistua tilanteesta turvallisesti.
