Omia mietteitä

Tervehdys,
olen 50 v nainen. Juonut enemmän tai vähemmän 16vuotiaasta lähtien.
Lähtökohtani on alkoholistinen ja väkivaltainen lapsuuden perhe.
Tässä iässä jo valintani on omat, mutta mainitsen mikä on edesauttanut juomaan oppimisessa nuoruudessani,
jolloin vanhemmat enemmän tukivat juomistani kuin asettivat mitään rajoja.
Isäni raitistui 6 vuotta sitten ja olen käynyt hänen vuosipäivinään AA:ssa, jossa olen tavannut erittäin ihania ihmisiä ja kuunnellut heidän tarinoitaan ja samaistunut heihin. Ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, join muutaman kerran viikossa todella paljon ja käytin myös mielialalääkkeitä paniikkihäriöön ja toipuakseni väkivaltaisesta avioliitosta.
Elämäni oli aivan kamalaa juomista ja olin miesten käytettävissä, työpaikat onneksi nipin napin säilyivät. Juomi- sen mukana tulivat kaikki muut surulliset asiat, niin kuin kaikki täällä olevat varmasti tietävät ja lähipiirini näkivät myös sen alamäkeni. Mutta eivät kyenneet auttamaan muutoin kuin huutamalla ja haukkumalla.

Nyt on tilanne toinen, tapasin nykyisen ihanan aviomieheni 14 v sitten, ja tilanne muuttui kun hän laittoi minut valitsemaan joko hän tai viina. Kävin psykoterapiassa vuosia, jossa kasvoin itse aikuiseksi. Viinan käytön onnistuin vähentämään mutta en lopettamaan. Saimme ihania lapsia, pari on vielä ala-asteikäistä. Meillä on perheyritys, jossa työskentelen.

Miehelleni olen puhunut, että olen alkoholisti ja minulla on vielä ongelmia sen suhteen. Tarkkailen koko ajan itseäni viinan suhteen. Mieheni sietää, että juon vaikka pari siideriä/olutta mutta ei voi sietää humalatilan aiheuttamia muutoksia minussa. Hän ei ole alkoholisti, hän voi ottaa oluen ja se on siinä. Minä en voi ottaa sitä yhtä, vaan pitää juoda koko päkki.
Tilanne on tänä päivänä tälläinen, että urheilen todella paljon, eri lajeja n. 5 krt viikossa, olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Viikot olen kokonaan juomatta, perjantainakaan ei tee mieli,kun on aika väsynyt töitten jälkeen, mutta lauantai on koko päivä aikaa tissutella kotona. Silloin menee sixpack olutta tai siideriä joku väkevä vaihtelevasti useampikin. Mutta en ole humalassa, siedän kuitenkin paljon vielä. Sunnuntaina on vielä kovaa peliä tiedossa joten krapulaa ei voi olla.
Piilotin yhdessä vaiheessa mieheltäni pulloja, mutta kesän jälkeen totesin, ettei se kannata.
Masennun juomista seuraavana päivänä, joten viina ei ole senkään vuoksi sovi minulle.
Vielä kun onnistuisin lopettamaan tämän lauantain juomisen, niin ehkä jo olisin tyytyväinen lopulta itseeni,
kun itse olen itseni pahin arvostelija ja tuomitsija. Minulla ei ole tekemisen puute, ehkä kaipaan vaihtelua viikkoon ja kaljoittelu antaa jollain tapaa sitä perhearkeen, tiedän ettei se ole oikea tapa.
Onneksi asumme maalla josta on 10 km kauppaan ja 20 km viinakauppaan, mutta joskus on pakko ollut ajaa sitä viinaakin vaan hakemaan himoissaan.

Olen käynyt useasti lukemassa teidän tarinoitanne täällä päihdelinkin sivuilla. Tässä minun tarinani.
Taistelen taas viinan himoa vastaan ensi viikon loppuna. Toivoisin niin kovasti, ettei minun tarvitsisi juoda.

Kiitos tarinastasi. Se kuulosti sikäli hyvin tutulta, että itsekin kuljin alkoholistina hieman epätavallisen tien toipumiseen; nimittäin (puolivahingossa) onnistuneen vähentämisen kautta.

Minullakin oli tilanne, että vaikka krooninen päihdeongelma lieveni ja näytti poistuvan ja elämä alkoi sujua ihanasti, jäljelle jäi pitkäksi aikaa juuri tuo tarve “nollata pää” ajoittain. Kerran viikossa, sitten vain kerran tai pari kuukaudessa, mutta ajoittain kuitenkin.

Hassua, mutta yksi minua auttanut ulkoinen seikka oli niin simppeli, että aloin tehdä vuorotyötä. Viikonpäivät muuttuivat merkityksettömiksi sillä tavoin, että töitä ja vapaata saattoi olla yhtä lailla arkena kuin viikonloppuinakin.
Aloin keskittyä yhä enemmän opettelemaan sitä “pään nollaamista” terveellisemmillä keinoilla kuin dokaamalla; eli juurikin liikunnalla ja fyysisellä treenillä, kuten sinäkin.

Lisäksi olen töissä sellasella alalla ja tehtävässä, jossa on varsin suotavaa olla raittiina. Minulla on siis tukena ikäänkuin sosiaalinen painekin pysyä raittiina, kun joillakin muilla sosiaalista painetta saattaa olla juomiseen. :slight_smile:

Varmasti sinäkin löydät apua ja keinoja tuohon lauantai-tissuttelun voittamiseen. Onhan tukikeinot ja välineet jo sulla hallussa, ja ihana tukiverkostokin perheessäsi. Tämä asian puheeksi ottaminen on ensimmäinen askel ratkaisuun.

Aivan herkistyin sanoistasi, kiitos :slight_smile:
On niin suuri aarre mitä minän olen nyt elämältäni vieimein saanut ja sen aion myös pitää.