Omena putosi puusta, liian lähelle

Olen siitä “onnekkaassa” asemassa oleva nainen, että seuraan äitini jalanjälkiä. Kuinka joskus vannoinkaan ettei minusta tule samanlainen kuin hänestä.
En syytä äitiäni omasta alkoholin käytöstä, haluaisin vain kertoa omaa tarinaani joka lähtee jo nuoruudesta. Vanhempani käyttivät kyllä railakkaasti alkoa ollessani pieni, mutta ainoastaan tiettyinä iltoina kun heidän ystäviään tuli kylään ja mulla oli aina hyvä ja turvallinen olo, mun isällä on aina ollut järki päässä ja häntä saan kiittää paljosta! Äidiltä alkoi pikkuhiljaa lähtemään lapasesta alkoholin käyttö, ja mun tultua pahimpaan murkkuikään hän joikin jo päivittäin. Olutta vain, mutta tarpeeksi. Sitä on nyt jatkunut 20 vuotta, ja pahenemaan päin.
Oma alkoholinkäyttö alkoi samoihin aikoihin, on ollut selviä kausia, sekoilukausia ja kaikkea siltä väliltä mutta nyt…pari vuotta mennyt niin että viikon olen ollut täysin selvin päin. En oikeastaan enää edes niin humallu, viinipullo menee ja pystyn kyllä suoriutumaan, valitettavasti. Krapulaa ei sinällään aamuisin ole, vaan yritäpä olla pari päivää juomatta niin sen kyllä tuntee sielussa ja ruumissa. Mun kompastuskivi tässä on kaikki pelot. Mä pelkään kuolemaa, sairauksia, läheisteni menetystä, oikeastaan kaikkea mahdollista. Paniikkikohtaukset ovat tuttuja jo ilman alkoholinkäyttöäkin, joten voisi sanoa että olen aivan viti, täysin hullu. :smiley:
Mutta, olin kaksi päivää juomatta joten ehkäpä se vielä vaihtuu kolmeksi, tai jopa kuukaudeksi.

Niinhän siinä sitten kävi että optimismi raittiuden suhteen kariutui siihen kahteen päivään. Enkä edes tiedä minkä takia punaviinipullon avasin eilen, mutta sen tiedän ettei se mitään auttanut. Meni tosin vaan puoli pulloa mutta vituttaa silti.
Ja mistäkö tietää että olen alkoholisti? Heräsin viiden aikaan miettimään onko viiniä vielä jäljellä. Miten säälittävää… :frowning:

Kyllä sä pystyt siihen!

Mulla alkoi juominen kans teini-iässä. Nuorena aikuisena vähän alle kolmikymppisenä sitten lähti mopo käsistä ja aloin istua lähibaarissa monta kertaa viikossa viikollakin. Lopulta hain a-klinikalta antabukset ja apua, helmikuussa tulee 2 vuotta raittiina eikä loppua näy.

Hae itsellesi apua, a-klinikka on siihen hyvä paikka.

Kiitos Agga kannustavasta viestistäsi! :slight_smile:

Otin eilen alkoholin käytön puheeksi vanhempieni kanssa, tietäen vallan hyvin että sohaisen muurahaispesään jota ei vuosiin ole häiritty. Lähtökohta keskustelulle oli oma ongelmani, mutta toki yritin äidilleni hienovaraisesti huomauttaa josko hän liittyisi myös alkon vähentäjien joukkoon. Hienovaraisuus ei tuottanut tulosta vaan tyypilliseen tapaansa hän hermostui. :frowning:

Joskus taannoin puhuin myös mielenterveystoimistoon menosta, kun kaikenlaisia pelkoja ja ahdistuksia mulla on ollut läpi elon, mutta sehän vanhempien toimesta teilattiin aivan täysin. Äiti sanoi suoraan että mene vaan mutta sitten multa viedään lapsi pois! Ihan vitun reilua, sanoisin. Ja tässä masennuksen ja pelon olotilassa tottakai uskoin äidin sanaan, stupid me.

Mä yritän nyt ottaa sen linjan, että äidin puheet menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mulle on ihan sama kuinka paljon hän juo, kun ei viesti näytä menevän perille mutta, itse yritän nyt olla viikot selvinpäin ja viikonloppuna ehkä sallin sen pullon punaviiniä ja muutaman oluen. Sitten, jos tämä ei onnistu, tiedän että edessä on joko/tai. Ota tai jätä.

Moi!

Samoissa tunnelmissa ollut aikoinani vanhempieni kanssa, mulla vaan isä oli se joka joi. Pidä pääsi vanhempiesi suhteen, et ole vastuussa heidän jaksamisestaan ja mielialoistaan!

Itse pystyin olemaan vuosikausia juomatta, vaikka isäni joi ja äitini komppasi mukana, muka ongelmattomana osapuolena. Nyt hänellä on selvä alkoholiongelma, isäni on kuollut. Et ole vastuussa vanhemmistasi. Teet itse omat päätöksesi!

Anna vanhempiesi juoda, jos he sitä tahtovat. Pidä itse pääsi ja ole juomatta, jos sitä haluat! Päätös on sinun, vanhempasi ovat aikuisia ihmisiä, joiden pitää tehdä omat päätöksensä. Tsemppiä ja voimia! Tilanne on vaikea, mutta yritä kestää ja päästä yli siitä! Tiedän, että yrität, mutta yritän tässä antaa sulle lisää voimia yritykseen!!!

Suurkiitokset Marsukalle kannustuksesta, kuten myös kaikille jotka mun stooria olette käyneet lukaisemassa. :slight_smile:

En tiedä pitäisikö tätä nyt varsinaisesti tuulettaa, mutta enpä ole tänään kiskonut muuta kuin 4 “saunaolutta”. En tosin käynyt saunassa…
Huomenna sitten edessä viikko kuivinsuin, tai arkipäivät ainaskin. Testivaihe tässä menossa, miten pitkälle sitä pärjää ennenkuin hyppii seinille. Olen ainakin itsestäni huomannut, mulla maaginen luku on 3. Kaksi päivää selvänä menee aivan loistavasti, mieli on erittäin optimistinen ja hyväntuulinen mutta annas kun tulee se kolmas päivä. Sit vituttaa, pelottaa ja ahdistaa. Onko tämä vaan mun päänsisäistä kuvitelmaa vai mitä mutta totisinta totta joka tapauksessa.

Palailen tuonnempana, kiitos kaikille ja yhtälailla tsempit pyrkimyksissänne ja tavoitteissanne!

Juu tässä aihe joka on itsellenikin sopiva. Itsekkin seuraan edesmenneen isäni jalanjälkiä paitsi rankemmin :frowning:. ukko joi reilu 30vuotta rankasti oli selvääkin tosi välissä mutta en muista esim kertaakaan sen olleen yli kuukautta nollalinjalla. Noh itsekkin olin nuorempana sitä mieltä ettei minusta tulisi samanlaista, mutta tässä sitä nyt ollaan “reissumiehenä” 25vuotiaana. Paljon on tullu nähtyä ja koettua tuon alkoholin kanssa läträämisestä. Pelkotilat/paniikkikohtaukset omallakin kohdalla hyvin tuttuja paitsi humalassa ei niitä ole juuri ollenkaan.

Mä juon siksi että mun isäukkoni on raivoraitis oikeisto-idealisti-sekopää. Hän uhrasi kaiken, aivan kaiken tehdäkseen minusta kiltin uskovaisen kokoomuslaisen kuoropojan. Suksikoon vittuun.
Isä ei juo, ei polta. Äiti ei juo, ei polta. Sisko ei juo (siis yhtään), ei polta. Kumpikaan saatanan suku ei juo, ei polta. Kaikki äänestävät kokoomusta ja kuuntelevat päivähartauden.
Alkaako valjeta? :mrgreen:
Sanalla sanoen: helvetin esikartano.
Tuo “kaksi pävää” on kyllä niin totta. Itselläni ehkä kolme päivää menee ookoo aina.
Nyt viides päivä menossa! Ajattelen joka sekunti. Nukuin todella huonosti.

Mites on nyt boheemi? ootko raittiina pysyny vai?

5 päivää ollut taas. Mieli tekee. Viime viikolla join olutta pitkän tauon jälkeen, ei sovi, tuli heti selkä kipeäksi taas. Suomalaisessa sosiaalityössä ja päihdeteorioissa on mielestäni ongelma, ymmärretään alkoholismi voimakkaasti periytyv’änä asiana aina. Mitä sanoo päihdeteoria juoposta, joka on raittiista kodista? Saako hän vähemmän ymmärrystä ja armoa kuin juoppo alkoholistin lapsi? Tekisi mieli vetää lättyyn jokaista joka perustelee juomistaan sillä, että kun vanhemmat joivat. Mitä se muka merkitsee? Raittiita juoppojen lapsia lienee myös paljon. Vanhemmat voivat olla haitaksi niin monella tavalla, ei siinä paletissa viina ole kuin yksi tekijä.
Olisin antanut paljon jos suvuissani olisi edes yksi sosialisti tai yksi juoppo. Tasapainoittamassa.
Minä olen persaukinen köyhä tuloton ukkeli, asperger-idiootti.
Kaikilla sukulaisilla on vakityö, kukaan ei juo, ei koskaan epäonnistu missään, ei aja ylinopeutta.
Mitä minulla olisi puhuttavaa heidän kanssaan? Ei yhtään mitään, he eivät ymmärrä elämästäni yhtään mitään. Työttömyys, sairaus, alkoholi ei ole heidän kokemusmaailmaansa ollut koskaan.
Minua ei ole minun suvuilleni olemassa, olen heille käsittämätön. Olenko paremmassa asemassa kuin alkoholistin lapsi?

Nahkis…kuinka menee?
Mä olen ihan uusi palstalla ja lueskellut näitä nyt tämän KOKO päivän. Mulla aivan samanlainen tilanne ollut aikoinani kun sulla äitisi alkoholinkäytön kanssa. Mulla oli vielä pkkusisruksia joista koin kauheeta tuskaa. Ja minäkin päätin ettei minusta koskaan tule samanlaista! Ei saatana koskaan!
Minkä ikäinen sä olet nyt? Mä olin 17-19.v kun tajusin äitini olevan ollut jo pitkään aivan alkoholisti. Sit asiat meni vaan paskempaan suuntaan. Omia juomistapoja ja määriä olen miettinyt ihan kunnolla varmaan jo muutaman vuoden. Viimeinen kuukausi on ollut toivotonta vähentämisyritystä!! Ei paska, oma ongelma on nyt oikeesti kohdattava!

Viesti poistettu.

Mitenkäs nahkiksella näin useiden kuukausien jälkeen on mennyt? Toivottavasti hyvin, itsekkin pysynyt raittiina…