Omavoimaisuus AA:ta parempi

Itse olen 2 kertaa saavuttanut omavoimaisesti kuivahuikkaamalla (luin päihdealan kirjallisuutta silloin) yli 2 kuukauden raittiuden, jotka kariutuivat AA-ryhmään. Kun niitä juomistarinoita kuunteli, niin alkoi välittömästi janottamaan.

Onneksi olin niin sekaisin ekassa palaverissani, että en edes muista mahtoiko joku puhumaan juomisistaan, mahdollisesti :blush: Sitä paitsi olin fyysisestikin tosi täriseväinen ja yksi tyyppi sanoi mulle monen vuoden päästä, että hän oli mukana siinä mun ekas palaverissa, mä en kyllä noteerannut, vaikka oli ihan tuttu ihminen. :unamused: Että sekaisin oon ollut! :slight_smile:

Asiat on sittemmin muuttuneet aika lailla, mutta kesti kyllä useamman kuukauden ennen kuin aloin ymmärtämään näitä AA-juttuja ollenkaan. :unamused:

AA on muutakin kuin juomistarinoita. Kannattaa kokeilla useampia ryhmiä niin tulee hieman perspektiiviä. AA-n ohjelma on auttanut miljoonia ja niin minuakin, eli jotakin siellä tehdään oikein:) Jos selviää omavoimaisuudella raittiina vaikka päivänkin, niin onhan se nyt paljon parempi kuin juotu päivä, mutta jos haluaa juomisesta eroon, niin AA on hyvä vaihtoehto. Toimii ainakin minulla:)

Arskalla alkaa tässä alotuksessa jo ruuti olemaan märkää, mutta aihe ansaitsee silti pienen pohdinnan.

Vertaistuen arvo tunnustetaan lääketieteellisissä piireissä ja… köhköhKÖH!.. meidän ammattilaisten (tai tulevien sellaisten. Huom. ironia) piireissä sekä päihderiippuvuuksien että mielenterveysongelmien hoidossa. Myös mielenterveyskuntoutujissa puhutaan kokemus-asiantuntijoista.
Vertaistukiryhmiä on siis paitsi päihderiippuvuuksista toipuvilla, myös erilaisista psyyken sairauksista kärsivillä.
Ryhmien kuntouttava teho on kiistaton, ja se on todennettu myös tieteellisesti.

Erotukseksi ammattilaisten antamasta hoidosta, vertaistuesta käytetään joskus nimitystä “itsehoitoryhmät”. Päihderiippuvuus onkin pitkälti itsehoidettava sairaus, pahimpien kierteiden ja akuutin hoidontarpeen helpotettua.
Myös menestyksekkäät hoitomenetelmät ovat ottaneet oppia 12 askeleen filosofiasta.

Kun minnesota-hoitomalli tuli Suomeen ja nimettiin Myllyhoidoksi, neuvonantajina käytettiin maallikkoja; AA:laisia.

Tämä ei tokikaan anna oikeutta vähätellä myöskään todellista ammatillisuutta, sillä alkuperäinen minnesota-malli pohjaa myös vankasti koulutettuun ja “kirjaviisaaseen” osaamiseen, jolla on koulutuksen lisäksi myös oma kokemus.

PS. Ai niin, tämä ketjuhan käsittelikin omavoimaisuutta. :smiley: Joo toki, kyllä niinkin voi olla juomatta. Aika monetkin entiset päihdeongelmaiset pysyy kuivilla ilman mitään ulkopuolista järjestäytynyttä tukea. Eri asia sitten, mikä on järkevää tai tarkoituksenmukaisinta.

PS. Ai niin, tämä ketjuhan käsittelikin omavoimaisuutta. :smiley: Joo toki, kyllä niinkin voi olla juomatta. Aika monetkin entiset päihdeongelmaiset pysyy kuivilla ilman mitään ulkopuolista järjestäytynyttä tukea. Eri asia sitten, mikä on järkevää tai tarkoituksenmukaisinta.
[/quote]
En tiedä kuinka olisin selvinnyt alkuraittiudessani ilman AA-laisten tukea :unamused: Se on aivan varmaa, että korkit olisi auenneet, jos en palavereissa olisi käynyt, tulihan raittiissa elämässä sellaisia asioita vastaan ja hoidettavaksi. :exclamation:

Omavoimaisuudessani yritin lopettaa tupakin sauhuttelunkin saman tien, mutta vanha, viisas AA-toveri sanoi, että otapas nyt tyttö yksi asia kerrallaan, ettei käy huonosti (tällä hän varmaan tarkoitti, ettei tarvii lähteä juomakentille). No minä uskoin miestä, mutta tupakin polton sain sitten lopetettua oltuani n. 1,5 v. raittiina. :slight_smile:

Mitenkäs multa on tämän ketjun jatko mennyt ihan hutiksi…? :smiley:

Omavoimaisuuden “edustajana” pitää kait osallistua muutamalla sanalla…:unamused: Minusta asioita on oikeastaan turhaa taas nostaa vastakkain…jokainen tavallaan. Jos oikein ymmärsin, niin tuossa aiemmin Katti oli sitä mieltä, ettei omavoimaisuus olisi järkevää tai tarkoituksen mukaista…jymmärsinkö oikein?

…yritän ymmärtää, mutten silti ihan hiffannut mihin tuo nojaa? :unamused: Jos kokee, ettei “järjestäytynyt tuki” ole se oma juttu, niin eiköhän järkevää ole toimia kuten itselleen on parhaaksi…oli sitten alkoholisti tai ongelmajuoja. Täälläkin vierailee aika monenlaista alkon kuluttajaa, joten keinojakin voi olla siis monia…ja ihan toimivia myös.

Itsekin olen edelleenkin sitä mieltä, että ulkopuolinen apu on varmasti monelle juuri se oikea tapa raitistua. En siis missään nimessä markkinoi omaa tapaani, mutta haluan vain tuoda esille moninaisuuden näissäkin jutuissa. Avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus rankan asian tiimoilla voi toimia parempana kannustimena uusillekin, kuin tiukka jeesustelu tai oppeihin nojaaminen. :wink: :smiley:

Tuskinpa sitä kukaan on ihan kokonaan omavoimainen. Tokkopa viinapullosta edes olisi tullut kunnon kulausta otettua, elleivät kaverit olisi rohkaisseet. On se niin pahanmakuista ainetta. Varmaan lopettaminen tavitsee samanlaista rohkaisemista - kyllä siihen liittyy niin monenlaista outoa oloa.

Hieman oudoksuisin lopettamispuuhissa niitä neuvojia, joilla itsellä ei ole kokemuksia lopettamisesta. Äitinikin oli kerran kokonaisen vuoden juomatta ihan omin voimin. Päätti sitten aloittaa jälleen … Ilmeisesti kukaan ei kertonut, että kuvitelma kohtuukäytöstä on alkoholistille illuusio … ota nyt vähän … edes seuran vuoksi … (… ja pitäähän se jouluklögikikin maistaa, että on hyvää …)

Toki joku voi olla niinkin omavoimainen, että ottaa aina vällillä ja pakottaa itsensä pysymään kohtuudessa … onhan meitä moneen lähtöön. Hieman vain ihmettelen moisen touhun mielekkyyttä - juuri kun on nousemassa ylös paskasäiliöstä, niin päättää hypätä takaisin … Aika paskamaiseksi tuo aloittajakin omaa omavaoimaista elämäänsä kuvailee - onneksi vika ei ole aloittajassa vaan paskasäiliössä.

Minusta SS:n edellä esittämä näkökohta on aika ytimekäs. Tuntuu jotenkin omituiselta yleensäkin järjestellä “paremmuuksiin” erilaisia tapoja pyrkiä raittiuteen, ja saavuttaa se. Omien onnistumisteni ja epäonnistumisteni taustalla on aina tainnut piillä jotain omavoimaista ja toisaalta ryhmän tukea (joka jossain tilanteessa voi myös saavuttaa sen kuuluisan muodon, jossa “joukossa tyhmyys tiivistyy”).

Itselleni vertaistuki on ehkä ehdoton avainsana. Välillä en osaa kirjoittaa riviäkään, mutta saan “voimaa” muiden kirjoituksista. Ehkä tuen jakaminen on niinä hetkinä saamista. Toisinaan sitä samaa voimaa saa, kun ihan itse onnistuu selviytymään jostain kiperästä tilanteesta vaikkapa pitämällä itselleen sisäisen rehtorinpuhuttelun. Mutta yleensä nuo eväät omavoimaisiin saavutuksiin palautuvat kuitenkin siihen, mitä toisten kokemuksista on saanut onkeensa.

Olisiko Kalle lopettanut juomisen pelkästään kuultuaan Villen lopettaneen käytyään palaverissa?
Aloittiko Kalle juomisen kuultuaan Villen liittyessä jengiin aloittaneen juomisen?

Oma nousuni ei johtunut kenenkään sanoista “sä olet tarpeeksi hyvä”.

Samma här, samma här… kaipa jokainen tänne plinkkiin kirjoittaja saa jollakin tavalla vertaistukea. Vaikka ihmiset ovat tuikituntemattomia on täällä kirjoittavilla ihmisillä ollut suuri merkitys raittiuden alkutaipaleella. Kai tähän on jotekin jäänyt kiinni :sunglasses: (jopa Prossa ystäväisemme on nähty täällä pariin otteeseen lähiaikoina, joko Prossa tulet takaisin?)

Joskus vuosia sitten, kun urakoin täällä ihan riippuvaisen vimmalla :mrgreen: kävimme keskustelua Plinkin koukuttavuudesta. Tottahan tämä koukuttaa, tähän tulee tarve. Mietittiin, että ehkä se on vain selviö, että aina sitä on koukussa johonkin. Riippuvaisiahan olemme vaikkapa syömisestä tai unesta. Josko ne olisivat positiivisia riippuvuuksia, elämää ylläpitäviä addiktioita. Ehkä vertaistuki on toisenlainen positiivinen addiktio päihdeongelmista kärsineille ja niistä toipuville. Juomisen koukustahan on tullut negatiivinen riippuvuus ja sille tarvitaan vastavoima.

Tästä ei nyt tule ainakaan krapula :mrgreen: ellei sitten jotain moraalistakrapulaa kehittele, mutta ainakin muistaa mitä on tullut sanottua ja voihan sen sitten jälkeen päin tarkistaa ellei joku muistuta… :laughing:

Voi, kyllä tästäkin eräänlainen krapula saattaa tulla :smiley: Joskus on mennyt todella myöhään yöhön ennen kuin on malttanut lopettaa plinkkaamisen ja sitten on aamulla ollut silmissä punoitusta, päänsärkyä, kaameaa väsymystä ja semmoista. Mutta sen verran hyvä krapula tästä on tullut, että siitäkin huolimatta on yhä seuraavana päivänä naurattanut :smiley:

No niinpä juu…kiitos S oikaisusta, olisi pitänyt laittaa koko “omavoimaisuuden edustaja” lainauksiin. :wink: Tottahan se on, että yksin ei suosta jaksa nousta varmaan kukaan. Aiemmin olen kait jo kiittänytkin tukijoukkoja Plinkistä puolisoon, mutta aina ei muista heitä mainita…pitäis kumminkin, ettei saa kukaan vääriä kuvitelmia.

…mikäs nyt on hätänä? (…ja kysymys ei nyt tullut kiukkuisella “äänellä”, ihmetellen ja huolen kera vain :unamused: ) Ilmassa on ironiaa [size=50]ja muuallakin kuin täällä… [/size] :astonished: . Tuskin niistä teelusikan kärjen kostutuksista kannattaa numeroa kenenkään tehdä, ei ne minullekaan mikään iso juttu ollut, loppujen lopuksi…ennakkoon ehkä, mutta ei enää tilanteessa eikä sen jälkeen. Niin, ja syön mie liköörikarkkejakin, joskus…jotta voihan siitäkin sitten sopivassa tilaisuudessa muistuttaa. :wink: :smiley:

Se on ihan totta, että tulella ei kannata leikkiä ja niinpä miekin tuossa glögiepisodissa jouduin ensin pohtimaan mitä on taustalla…saattoihan sitä jopa jollainlailla testailla itseään…oli kait tylsää. :laughing: Onneksi sanoin asioita “ääneen” (siitäkin huolimatta, että nyt tikulla väliin tökitään…laitan sen jonkin piikkiin. :wink: ) ja sitä myötä tuli mietittyä tarkkaan mitä touhuilee. Pohti ja punnitsi oliko kohtuukäyttö-unelmia ilmassa…ei ollut, kun tarkemmin asiaa tuumas ja siksipä ne maun kohdilleen prassailut ei venettä kaataneet.

Kait se on se ja sama millä konstilla päänsä täällä selvänä pitää…kunhan välttäis toisia siinä touhussa satuttamasta ja pysyis sovussa itsensä kanssa. Pirun haastava urakka, kenelle tahansa. :smiley: :wink:

Näinhän me kaikki olemme erilaisia ja reagoimme asioihin omalla tavallamme.
Itse olen jo aikoja sitten tunnustautunut heikoksi, helposti itselleni selitteleväksi ja koukkuun jääväksi persoonaksi. Sulla Pimis on taas selkeästi vahvempi itsehillintä, vaikka ei tietenkään se kenelläkään terästä ole että sen kanssa leikkimään kannattaa ryhtyä, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan :wink:
Vai voisitko kuvitella meikäläisen tempaisevan liköörikarkkeja? Itseni tuntien niitä menisi pussi tai kymmenen ja syy olisi ehdottomasti kaupan myyjässä, mitä hittoa hän menee alkoholistille myymään liköörikarkkeja ja vielä pussitolkulla, varsinkin jos olen kassalla maininnut alkoholiongelmasta, ja sama juttu energiajuomien kanssa (tämä oli sitten ihan itseironiaa…kyllähän alkoholistille myydään oluttakin kunhan on ostohetkellä suht selvinpäin :laughing: )
Mutta pointtina siis se, että itse syytän muita ihmisiä omista riippuvaisuuksistani ja siitä että eivät estä minua mutta jos hitto soikoon kuitenkin kehtaavat huomauttaa asiastá (kuten rakas miehni) niin jo on piru merrassa! :unamused:
Eli en ole mikään ihan helppo tapaus mutta toivon että jokainen kokemus kasvattaa ja auttaa ymmärtämään itseään paremmin.
Omavoimaisuudella en siis itse olisi pitkälle pötkinyt, mutta en ole tarvinnut AA:ta tai katkoa. Jokaisella on se oma juttu ja jokaisella TÄYTYY olla se oma juttu. Ja se, että osaa ottaa tarjolla olevan avun vastaan, tuli se miltä suunnalta tahansa, on opittava nielemään ylpeytensä ja nöyrtymään sen edessä että on alkoholisti ja myönnettävä se rehellisesti ITSELLEEN ihan ensimmäisenä. Siitä se toipuminen lähtee :smiley:

Minä taas koitan kaikin tavoin vältellä esim. liköörikarkkien syömistä, en edes pidä niiden mausta. Eihän se viina hyvälle maistunut juodessa eikä se maistu hyvältä karkeissakaan, joten miksi söisin! Suklaata voin sitten ostaa muutenkin, liköörikarkeissahan on suklaakuorrutus. :wink:

Muistuupa vain mieleeni edesmenneen AA-kaverin jutustelu palaverissa, kun kertoin olleensa kirkossa poikansa rippijuhlaa viettämässä. No tottakai hän meni ehtoolliselle ja sanoi, että se ehtoollisviini jäi maistumaan suuhun. Viikon hän sitä kesti ja sitten oli pakko käydä Alkossa ja taas mentiin, monta viikkoa… :mrgreen: , että pienestä se on kiinni, retkahtaminen. :angry:

Tottakai jokainen hoitaa raittiuttaan sillä tavalla kuin hänelle itselleen parhaiten sopii, mutta uskon, että ihan omin voimin ei selviä, vaan jonkinlaista tukea täytyy saada selviytyäkseen kaikkien niitten asioitten hoitamisesta, jotka tajuaa vasta, kun on saanut pätkänkään raittiutta. :unamused:

Ihan siltä varalta, ettei pääsisi unohtumaan näin raittiushumalassa:

vodpod.com/watch/506905-stupid-r … omen-drunk

Söin jouluna yhden liköörikarkin kun kylässä tarjottiin ja alkoholin maku iski täysillä tajuntaan. Tuli sellainen olo, että on nauttinut jotain vahvaa myrkkyä, vaikka siinä pienessä karkissa ei taida olla kovinkaan paljon alkoholia.Ei siitä kyllä mitään mielitekoja tullut, päinvastoin. Taas parempi käsitys ehkä siitä, kuinka vahvasti alkoholi vaikuttaa minuun. Rajana rretkahtamiselle on kuitenkin ollut vain se YKSI ANNOS. Joka aiheuttaa kropassa rentoutuneen fiiliksen, nousee ehkä vähän päähänkin. Sitten on pakko saada lisää. Ei se maku, vaan se vaikutus.

Ja omavoimaisuus… Tarve tuen määrästä riippuu kai alkoholismin vaiheesta. Me alkuaiheess olevt voimme hyvinkin selvitä muutamalla A-klinikkakäynnillä ja ongelmattoman puolison tuella.Ja tietysti plinkkki on tukena, samoin TIETO.

Niin kutsutut “totakait” on syytä jättää menneisyyteen uuden elämän myötä.

Pakko sanoa, ettei tulisi mieleenkään mennä juomaan viiniä, oli sitten vaikka itse paavi tarjoajana ja pelastuksen lupaajana. Mutta alussa voi tulla hulluuksia tehtyä, ihan tottumattomuuttaankin.

Aikoinaan pelkäsi sitä, että kun täyttää auton pissapoikaa etanolilla, tulee äkillinen mielenhäriö ja alkaa kaataa sitä kurkkuunsa, kun kippo on vain puolen sekunnin päässä. Silloin ei ennätä soitella paljon minnekään eikä tyyneysmantroja mumista - on vaan pakko luottaa elämän voittoon…

Vuosien kuluessa on tullut sadat tai tuhannet hyvässä tarkoituksessa tarjoillut sampanjat, liköörit ja konjakit muutettua pommaceiksi, mustaviinimarjamehuiksi, vichyksi ja vedeksi. Aika taikuri! :smiley:

kahleeton

PS. Raaka mustaviinimarjamehu on muuten oivallinen snapsi, kun panee sitä muutaman senttilitran pakkaseen noin tunniksi ennen käyttöä. Tämä vinkki vaan kokeneemmille, alkuvuosina syytä unohtaa koko etanolimyytin houkuteleva sanasto: bisset, huurteiset, neuvoa antavat, ontherocksit, tammitynnyrit, labelit, chateaut, yms yms miljoonat eri termit, joita viinabisnes ja päihdekulttuuri on ympärilleen rakentanut muutaman vuosisadan.

:laughing: Tätä mä varmaan hihittelen loppupäivän. Näin se vaan menee että sieltä tragiikan puolelta ne parhaat komediat kumpuaa… Joskus tullut nähtyä loistavan hauska esitys, ja sitten kun on kuullut sen syntyjuuret, on vetänyt aika vakavaksi… Joskus asioille nauraminen on ihan maailman parasta terapiaa, omassakin elämässä - mitä kauheampi hirveys, sen kovempi hohotus - kunhan se ei vain jää päälle peittämään tunteita naurun takana. Mut juu, ei mulla siis varsinaisesti mitään asiaa ollut, jatkakaa…