Oman pään Perjantaiharha..

On se vaan kumma vaikka sen enempää ei tuolla kaupungilla varmaankaan dallaa porukkaa kuin Maanantainakaan. Mutta miksi sitä kuvittelee kaikkien olevan bailaamaan menossa? :open_mouth: miksi oman pään sisällä on erilainen fiilis ja ajatusmaailma Perjantaisin kuin muina päivinä?? Miksi kuvittelen jokaisen ohiajavan auton jossa enempi ihmisiä sisällä, olevan iloinen ryyppyremmi? Miksi kuvittelen jokaisen dösärillä seisovan olevan matkalla bailaamaan baariin? Miksi kuvittelen jokaisen porukan joka keskenään kadulla juttelee…suunnittelevan huikaisevia megabileitä?

Niinpä. Onneks perjantai on vaan kerran viikossa. Mut kaikilla niillä baariin menijöillä ja huikaiseviin bileisiin osallistuvilla on huomenna ihan paska olo, ehkä morkkiskin ja toisilla juominen jatkuu heti aamusta alkaen taas yhtä vauhdikkaasti. Osa alkaa sunnuntaina pohtia raitistumista, osa aloittaa sen maanantaina.

Entäs me raiittit :smiley: sitten? Me voidaan taas huomenna nostaa nokkaamme millin korkeammalle ja olla ylpeitä taas yhden perjantain selättämisestä!

Mukavaa perjantain ja viikonlopun jatkoa sulle Kalevi!

Mutta toisaalta se on harhaa. Ei niitä juomaanlähtijöitä ole niin paljon, mitä luulemme. AA.ssa uskotaan ettei kohtuujuojalla tule krapulaa kohtuujuomisen vuoksi. Olen myös kuullut alkoholismin olevan heikentynyttä krapulansietokykyä… Ehkä moni joka ei “korjaussarjaan” lankea kokee vaan fyysisen pahan olon ilman henkistä. Itsekin muistan sen kun en vielä “korjaussarjaan” langennut, että en kokenut henkistä pahaa oloa. Ainoastaan vatsanväännettä. Mutta kun henkinen paha olo tuli, ja tietoisuus siuitä miten sen saa valumaan ihanasti pois kuin vesi hanhen selästä-. tuli minusta alkoholisti. Jokainen meistä tietää sen ihanan Onnen Tunteen kun krapula valuu pois korjaus-sarjan ansiosta… :laughing: :laughing:

Näin on. Krapularyyppy on alkoholismin ja alamäen alku.

.

Jännästi muotoiltu ja juurikin paikkansa pitävä ajatus. Tässä kiteytyy nimenomaan fyysisen riippuvuuden olemus! Alkoholi on myös ennenkaikkea fyysisesti addiktoiva aine, ja kun hermoradat ja aivokemia yms. tottuvat alkoholin läsnäoloon, on varsin työlästä ja jopa kivuliasta opetella olemaan ilman.

Aineet joiden fyysiset vierotusoireet ovat pahimmat: heroiini, metadon, alkoholi, bentsot. Näiden mainittujen kemioiden vierotusoireisiin voi oikeasti kuolla, ei juurikaan muiden huumeiden vierotusoireisiin.

Fyysisen riippuvuuden merkki on juuri nuo mainiot vertaukset “paha olo valuu pois kuin hanhen selästä”. Joutuu ns. juomaan itsensä selväksi, juomaan jotta olisi edes toimintakykyinen.

Fyysinen paha olo kyllä konkreettisempi kuin psyykkinen paha olo, muutenhan katkaisuhoitoja ei tarvittaisi.

Oivallinen keskustelunavaus. :bulb:

^ On muuten metkaa, että juurikin vain alkoholin vierotusoireisiin voidaan katkaisuhoidossa käyttää ns. bentsokyllästystä, jossa lääkettä (yleensä diatsepaami) pruutataan asiakkaaseen parin tunnin välein niin isoja annoksia että varmasti relaa! Zzzzz…

Liittyy akuuttien vierotusoireiden, eli alkoholi-epilepsian ja deliriumin ehkäisyyn, ynnä siihen että alkoholin vierotusoireet ovat kovinta läpikäytävää mitä on, vaikka kestävätkin lyhyen aikaa verrattuna muihin huumeisiin.

PS. Toki siinäkin vinha perä, että vierottumisen pitääkin tehdä vähän kipeää, eikä näin ollen kaikkia vierotusoireita pitäisi dumpata ihan olemattomiin. Mitä enemmän koskee, sitä paremmin jää mieleen. :sunglasses: En mäkään ois varmaan tässä nyt, ellen olisi kokenut sitä vuorokautta jonka koin lokakuussa 2007 eräässä goalaisessa parin sadan rupian murjussa. Tasan tarkkaan 5 vuotta sitten.
Kyliltä olisi kenties saanut valiumia tai jotain, mutta olin yksinkertasesti liian heikossa hapessa poistuakseni majatalosta.

Noo kerrotaan nyt kaikki juurta jaksaen kun kertomaan alettiin. :sunglasses: Olin siis tullut Intiaan lähestulkoon suoraan katkolta, ja ollut silloin Antabus-kuurilla. Kas kummaa, lopetin Antabuksen ottamisen vaikka sitä oli mukanani. Olin ollut Intiassa kai viikon, kun uskalsin arvioida disulfiraamin poistuneen elimistösä, ja voivani avata korkin.
Mikä ihmeellisen ihana itsepetoksen aika! Siitä Kingfisher-oluen avaamisesta seurasi yli viikon ränni, jonka aikana tutustuin muistaakseni eräisiinkin britteihin ynnä Calanguten hiekkarantaan makaamalla siellä selälläni aamuöisin tähtiä katsellen, vaikka minut olisi voitu raiskata ja ryöstää. :open_mouth:

Kesti viikko sitä kunnes olin niiin paskassa jamassa, etten jaksanut lähteä ulos majatalosta. Majatalon isäntä Johnny (terkkuja Johnnys Guest Houseen!) ja emäntä, herttainen pyylevä täti jonka nimeä en muista, pitivät minusta huolta.
“You drink very much”
"Yes I have drunk, I’m so sorry : ( "
“You must be careful here!”

Kesti viikko sitä helvettiä, sitten toivuttuani ja voivuttani uskaltauduin ulkomaailmaan. Avasin rantaravintolassa Navhind Times -sanomalehden aamiaisräiskälettä syöden, ja se päivämäärä oli 19.10.2007.
Etusivun uutisessa kerrottiin, että alkoholi tappaa goalaisia enemmän kuin mikään muu sairaus. Sukulaiskansaa siis meille suomalaisille kai, nuo tummat ja iloiset ihmiset.

Muistan että seuraavalla viikolla, toivuttuani ja aloitettuani uudelleen Antabuksen, mainittu täti tarjosi minulle lounaan. Ruokajuomaksi olisi ollut tarjolla pullo olutta. “This is very light”. Ilmeisesti nuo vieraanvaraiset ihanat ihmiset eivät tienneet ettei alkoholistille ole “yhtä olutta” vaikka olisi miten very light. Sitäpaitsi olin aloittanut Antabuksen, joten jouduin toivottamaan riisi ja kana-aterian särpimeksi tarkotetun olutpullollisen huitsin hittoon. “Please, drink it yourself” sanoin emännälle.

Että kuitenkin sillä tavalla hassuja suomalaisia emäntiä käypi Goalla, että ekaks eivät juo, sitten juovat viikon niin ettei huomista oliskaan, ja sitten taas eivät juo väkisinkään mittään. :laughing:

Tähän täytyy sanoa, että suurimmat henkiset “kiksini” juopottelusta olen saanut n.2-3kk putken aikana kun aamulla herätessä on suhteellisen huono/pelottava olo. Pullo votkaa tähän kohtaan on aika passeli :smiling_imp:
Itseasiassa jo teini-ikäsenä krapulan hoito alkoholilla oli itsestäänselvyys…
Voiko olla olemassa ihmistä joka juo erittäin mielellään krapulassa lisää alkoholia mutta ei olekkaan alkoholisti?

Nyt on kyllä pakko todeta, että minä en tuota tunnetta tiedä. En koskaan sietänyt ottaa krapularyyppyä, jo pelkkä kaljan haju yrjötti seuraavina aamuina… Juhannuksina tuli kyllä juotua kahtena tai kolmena iltana peräkkäin, mut silloinkaan en aloittanut heti herätessäni, en vain pystynyt, vaikka muut niin tekivätkin. Minun oli vähän tervehdyttävä ensin… Tuntuu, että olen tuon inhoni ansiosta säästynyt aika paljolta…luojankiitos…

Ensinnäkin Kalsarille ihan tuosta aloituksesta: niin totta! Muutama ensimmäinen viikonloppu pitänyt oikein tietoisesti itselleen jankuttaa, että “kaikki muut” eivät todella ryypiskele ja bailaa koko viikonloppua, todellisuudessa aika harva minun mielestäni ja havaintojeni mukaan.

Niin minustakin tuntuu. Se oli ainakin minulle se viimeinen luiskahdus alkoholistiksi, kun korjaussarjat tulivat kuvioihin.

Mulla ollut kyllä ihan sama juttu joskus, eli tämmönen… ehkä “miesmäisen” alkoholistinen juomistyyli. Eli siinä mielessä mulla ihan erilainen tunne kuin vaikkapa Mirtillolla ja Iriksellä edellä.

Joskus pahimpina dokukierteiden aikoina vetelin baarissa “fisuja” ja saatoin hakea Alkosta jotain ällöä Salmaria tai muuta karkkiviinaa vain siksi että krapula lähtee nopeesti pois ja koska miedot juomat alkoi jo yrjöttää.

Sitten ihan viimesinä aikoina alkokin tulla vasta se, että ei jaksa juoda enää mitään alkoholia kovin pitkää aikaa. En tiedä varmuudella mistä se johtuu, mutta yksi syy voi olla esim. karppaus jota alottelin 2010. Olen siis niin vierottunut hiilihydraateista, että suurissa määrin ne aihauttavat mulle heti pahan, kuvottavan ja väsyneen olon. Jopa silloin, että ne tulivat alkoholijuoman muodossa.
Tämä siitä huolimatta, että vielä alkuvuonna 2011 hain Alkosta laatikon hapanta punaviiniä jonka ihan myyjältä tiedustelemalla todensin vähähiilihydraattiseksi. Tulin siitä laatikosta kipeäksi päiväkausiksi. :open_mouth: