Vuosi taittuu syksypuoleen. Kesä oli käytännössä ihan täyttä helvettiä, niinkuin aina. Oli lääkemuutoksia, epäonnistuneita sellaisia ja paljon kaljaa. Ehkäpä mielenterveys petti osaltaan senkin takia. En tainnut osata koko kesänä olla viikkoakaan selvinpäin. Nytkin tekisi mieli retkahtaa, johan tässä yhden päivän onkin ollut juomatta.
Alkoholinkäyttöni ei ole välttämättä aina niinkään humalahakuista. Se on käytännössä sellaisen pikku hiprakan hakemista samalla kun istun koneella ja pelailen nettipelejä. Taitaa olla aikalailla tätä nykyaikaa. Olen suoriutunut kaikesta (mistä kaikesta?) muusta ihan kunnialla, mutta enää ei henkinen kunto kestä ja olen ahistunut ja väsynyt. Enää en vaan jaksa tätä elämää. Helpotusta olisi helppo hakea kaupasta. Joskus jopa mietin, että jospa antaisin vaan periksi ja ryyppäisin lopun ikääni, niin ei tarvitsisi käydä tätä todellisuutta enää läpi. Sen verran paskaa se on ollut alusta asti.
Lapsuuden kotini oli väkivaltainen juoppoperhe, jossa turvaa vanhemmista oli turha toivoakaan. Me sisarukset pidimme toisistamme huolta, minä tietenkään en hirveästi voinut muista huolehtia koska olin nuorimmainen ja vielä niin pieni. Lopulta kasvaessani aloin itsekin juomaan alle 13 vuotiaana ja siitä lähtien olen pullonpohjaa tuijotellut. Monta parisuhdetta on ryypätty ja monta mahdollisuutta menestyä elämässä. Tällä hetkellä tuntuu että enää minulla ei vaan ole mahdollisuutta onnistua elämässä, niin paljon kun sitä lapsena halusinkin. Olen vieläkin katkera siitä, että minulla ei ollut ehjää ja turvallista kotia missä kasvaa. Monesti mietin mitä minusta olisi voinut tulla jos näin olisi ollut.
No, mennään nyt näillä eteenpäin ja toivotaan että tämä tästä vielä iloksi muuttuu…
Siitä on hyvä aloittaa, että lopettaa kokonaan alkohholinkäytön. Sen jälkeen elämä kirkastuu kuukausi kuukaudelta. Vuoden päästä ehkä jo huomaat, että sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet menestyä elämässä.
Pahimpina aikoina join itse noin 4 päivää viikossa ja erittäin humalahakuisesti. Kannoin kaunaa monelle ihmiselle monesta asiasta ja syytin poikaystävääni omasta juomisestani. Selvisin kuitenkin tuosta kaaoksesta ja vietin kolmisen raitista vuotta. Sen jakson aikana elämässä tapahtui hienoja asioita ja koin, että minusta on kaikkeen. Nyt huomaan, että yksikin kännäyskerta kuukaudessa saa minut päiväkausiksi masennuksen syövereihin. Tunnen olevani nolla. Uskon, että myös sinulla on kaikki mahdollisuudet olla selvityjä, jos saat jätettyä alkoholin. Moni rankoista taustoista lähtenyt on ponnistanut pitkälle. Älä ole katkera. Se syö miestä
Toivotaan, että se oikeakin Päivänsäde vielä osuu kohdalle, kunhan et kiirehdi ja vaadi.
Tiedetään, että on hyväksyttävä asiat, joita ei voi muuttaa, mutta rohkeasti muutettava mitkä voi. Sinä voit muuttaa alkoholinkäyttöäsi, mutta mitään jo tapahtunutta et. Tulevaisuus on näet oikeastaan jo tämä päivä.
Oma alkoholistisesti juomiseni loppui kun pääsin AA:han. Ja sillä konstilla raittiuteni on myös pysynyt päivä kerrallaan, ja vertaistuen piiristä olen saanut myös henkilökohtaisia ystäviä. Pääset mukaan, jos haluat lopettaa juomisen, muuta ei vaadita.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
