Oma tarinani

Tervehdys kaikille!

Vihdoin rekisteröidyin tänne, vaikka olen jo pari vuotta epäsäännöllisen säännöllisesti käynyt lukemassa Saunaa ja noita vähennys/lopetus -osastoja. En tiedä mille osastolle tämä minun kirjoitus kuuluisi, mutta ajattelin laittaa sen tänne Saunaan, vaikka tuntuu, että alko mulle se pääjuttu ja lääkkeissä/huumeissa olen korkeintaan noviisi.

Ajattelin siis kirjoitella tänne itsestäni, tarinaani ja miten se kehittyy. Tämä siksi, että olen kokenut erittäin terapeuttiseksi lukea muiden tarinoita ja toisaalta tuntuu, että oman tarinan kertominen olisi vielä terapeuttisempi kokemus. Kuten alussa totesin alko on se pääjuttu, mutta muutkin päihteet (lähinnä resepti-lääkkeet nostaa kovasti päätään).

Itse asiaan. Olen vähän alle 40-vuotias mies. Voin varmastikin sanoa, että työelämässä hyvin pärjännut, fiksuna pidetty, sosiaalinen, arvostettu ala ja palkkakin hyvällä tasolla. Päihteitten käyttö noin 30-vuoteen asti suhteellisen normaalia suomalaisen miehen päihteenkäyttöä. Teininä ja opiskeltaessa tuli juotua aika paljon (ehkä silloin kuuluin niihin suurkuluttajiin, siinä verrokkiryhmässä), mutta kun noin 29-vuotiaana tuli lapsi - ja ehkä vähän järkeä päähänkin - tilanne rauhoittui kovasti. No, eron myötä, ja erityisesti sen takia, että jouduin työn takia muuttamaan toiselle paikkakunnalle pois lapseni luota alkoi olla tarvetta juoda pahaa oloa pois. Ero oli myös minun vika, minulla oli toinen nainen. Tästä suhteesta ei tosin tullut mitään ja sekin tietysti ahdisti. Kuitenkin silloin vasta ensimmäisen kerran huomasin, että alko-helpottaa oloa. Ennen se oli ollut vain hyvän olon päihde. Tästä alkoi tissuttelu ja osittain se “poikamieselämän myötä” yhdistyi viikonloppujen ryyppäämiseen.

Olin siis tässä vaiheessa henkisesti todella paskana. Olin jättänyt vaimoni ja lapseni suhteen takia, joka ei onnistunut. Muistan kausia töissä kun olin aina ihan järkyttävässä darrassa töissä. Joskus tulin kotiin kaadoin viinat pois ja vannoin, että se oli siinä. Ei tietenkään ollut. Määrät oli välillä suht. kohtuullisia kuitenkin, mutta kausittain aloitin juomisen (tyhjään vatsaan, jotta saan paremman vaikutuksen) heti töiden jälkeen, join itseni tosi kovaan känniin viinalla ja kävin tarkoituksella klo 21 nukkumaan, jotta aamulla kykenin töihin. Tuon muutaman tunnin tuntui hyvältä… Ehkä puolet ajasta oli kuitenkin tissuttelua annoksilla 3-7 illassa. No siis suurkuluttajan rajat ylittyi kuitenkin käytännössä monta vuotta.

Sitten löysin elämäni naisen. Kaikki meni suht. hyvin, vähensin juomista rajusti. Ei siis mitään viinaa illalla, vaan ehkä silloin tällöin pari kaljaa, hyvä vinkkupullo puoliksi. Vähän ongelmana kuitenkin oli, että uusi naisystävä myös tykkäsi juoda. Hän ei kuitenkaan ollut tai ole ongelmajuoja. Korkeintaan välillä (viikonloppuna) ei pystynyt lopettamaan juomista ja joi itsenä suht änkyräkänniin. Jonkun mielestä varmaan tämäkin on tosin ongelmajuomista. En minä tietenkään häntä voi minun juomisistani syyttää.

Nyt tullan sitten osioon, miksi kirjoitin tämän Saunan puolelle. Kun meillä tämän uuden naisen kanssa alkoi mennä vähän huonommin, tulivat myös lääkkeet yms. kuvioihin. Oli liian vähän aikaa siitä edellisestä erosta ja se oli täysin käsittelemättä Ensin sain muistaakseni imovanea lääkäriltä, kun oli oikea ahdistus/unettomuus -ongelma, koska suhteessa meni huonosti. Ei mennyt pitkää kun huomasin lääkkeen potentiaaliin. Aluksi yksi 10mg toimi itsestään illalla otettuna viemään ahdistuksen pois. Määrät tietysti kasvoivat. Sitten tajusin sekakäytön alkon kanssa. Loistavaa! Ei juurikaan krapulaa, mutta nuppi todella sekaisin, eikä ahdistuksesta puhettakaan. Tätä jatkui pitkään ja kävin usealla eri lääkärillä hakemassa imovanea sekä myös tsopediimiä. Tsolpediimi ei toiminut niin hyvin minun tarkoitukseen, kun välillä laittoi alkon kanssa (tai ilmankin) pään täysin sekaisin. En ollut aiemmin vetänyt nokkaan tsolpediimiä (tai itseasiassa edes tiennyt voiko/kannattaako näin tehdä), niin muutaman tabun ja kaljan jälkeen muisti meni täysin. Kerrankin aamulla naureskelin unelle missä olin vetänyt murskattuja Tsolpedemejä (oisko ollut Stilnoct)- nokkaan. Kun nousin hereille, huomasin, että kirja jonka päällä unessa olin tabletit murskannut oli makuuhuoneen pöydällä. Ei vittu totesin, ja katsoin lääkekaapista, että olin vetänyt levyllisen Stilcnotteja sekä oraalisesti että nokkaan. Mitään sekoiluja ei onneksi tapahtunut.

Sitten (en muista minkä takia) kiinnostus heräsi opiaatteihin. Ensikokeilu oli (hävettää noin 40-vuotiaalla myöntää) apteekin yskänlääkkeet. Eivät juurikaan toimineet, mutta siltin vaan jaksoin vetää niitä pullokaupalla (pää piti saada sekaisin). Positiivinen vaikutus oli, että sorbitol ei aiheuttanut enää vatsavaivoja, kun toleranssi kai siihenkin kehitty. No jossain vaiheessa aloin sitten saamaan ok oloja (oma teoria on, että kuten kannabisekssa, reseptoreiden täytyy jotenkin jossain määrin tottua tms.). Siitähän se sitten lähti. Tosin kodeiinissa pysyin pitkään (työterveyslääkäriltä aloin sitten saamaan sitä “selkäkipuun”). Annokset on edelleen suht. pieniä 150mg-250mg illassa, aina kuitenkin parilla oluella boostattuja. Kun oikein ahdistaa, usein myös tulee otettua imovane tai muutama panacod aamulla, jos töissä on jokin juttu, mistä pitää suoriutua.

Seuraava askel oli sitten Tramal, joita pölllin (!) työkaverin lääkekaapista. Vedin ensimmäisenä annoksena 300mg. Näin jälkikäteen ehkä vähän iso annos mun toleilla, mutta kokemus oli ihan helvetin hyvä. Katoin koko illan Oz-sarjaa DVD:ltä välillä nuokuin ja taas katsoin. Aika paha kusilukkohan (siis ei pystynyt kusemaan) tosto tuli ja se vei vähän fiiliksiä. Mutta ensi kertaa koin hyvät valveunet ja sen kun kesken unien heräät hyvään tunteeseen. Siis heräät kun tuntuu niin hyvälle!

Tuli jatkettua vähän aikaa lähinnä imavone/kodeiini/tramadol -yhdistettynä alkoon (Imoa ja Kodea lähinnä siis vuoropäivin), satunnaista pilven polttelua toki oli (tähänkin muuten lähdin vasta “aikuisiällä”). Mut sitten aloin ajattelee terveyttä ja lopetin pillerit. Alko jäi kuitenkin kiusallisesti. Perustilanne, viikolla tissutellaan ja viikonloppuna mahdollisesti kännit. Annokset ylitti kuitenkin ainakin 3 vuotta suurkulutusrajat. Ja välillä meni kyllä imovanejakin ja kodeiiniä.

No tilanne vähän eskaloitui, kun tässä nykyisessä parisuhteessa on ollut ongelmia pitkään ja nyt ne on taas kärjistyneet. Nyt mennään siis periaattella joka ilta pää sekaisin, käytössä kuitenkin edelleen vaan imovane, panacod ja tietysti alko. Mulla on toki varaa käydä kaikki pääkaupunkseudun yksityiset ja valittaa univaikeuksia/selkäkipua yms. eli toki pillereiden saanti on suht. turvattu. On vain niin vittumainen tilanne, että en kestä iltoja muuten. Ei ne parisuhde-erot kasvata, vaan kyllä ne vie voimia pois. Tässä viimeisssä oltiin jo lasta hankkimassa, mutta sitten tuli molemmista johtuvia (ihan vitun tyhmiä riitoja) ja näyttää pahalta. Kyseessä on kuitenkin minun sielunkumppanini, jos näin viitsii asian ilmaista.

No nyt olin ajatellut, että voisin kuitenkin yrittää ostaa jotain kamaa myös kadulta, että selviän pahemman yli. Toinen vaihtoehto, olisi tieytsti mennä työterveyslääkärille ja avatutua, luultavasti rauhoittavia saisin. Opiaatteihin suhtaudun myös positiivisesti, erityisesti miedompiin. Niiden kanssa olen jopa ollut juomatta. Päätavoite on tietysti päästä kuiville, ja mun käyttöhistorialla tullee olemaan suht. helppoa. Mutta nyt kun tämä erotilanne on päällä, niin en yksinkertaisesti kestä olla muuten. Niin ja tehtäköön selväksi, että kun lapsi on mun luon luona 1-2 saunaolutta ja se jää siihen. Silloin tietysti myös ahdistus on kohva, mutta lapsen kassa oleminen vie sitä pois…

Thanks for everyone who read this trough! Arvostan myös lukijoiden kommentteja kaikkiin suuntiin! Sen tosin sanoin, jo että olen päihteiden kanssa noviisi, niin pliis ei mitään “lastenannoksia-kommentteja”. Jatkan tätä nyt kuitenkin esim. päiväkirjamuodossa, vaikka ketään ei kiinnostaisikaan.

Tsemmppiä kaikille muille!!!

Tervetuloa Saunaan!

Älä vähättele ongelmiasi lääkkeiden suhteen. Olet sekakäyttäjä, eikä se ole mikään pikkujuttu. Lääkäreiltä voit saada apua muutenkin kuin ylläpitämään päihdeongelmaasi. Apukanavia on. A-klinikka, AA, NA. Nyt katkaise kierre. Kaikki eivät pysty siihen omin jaloin.

Hienoa, että avauduit rehellisesti ongelmistasi. Jos joku tulee perseilemään lastenannoksista, niin haistatan etukäteen paskat sille.

Terveisin turska, ilman alkoholia 1.12.2010 lähtien

Moikka!
Kyllä se aina ongelma on jos tarvitsee saada pää sekaisin aineella tai toisella. Onneksi tiedostat ongelmasi. Tuosta on helppo pudota aina vain alemmas koska lääkkeet ja alkoholi eivät maailmasta lopu.
Suosittelisin että etsisit hyvän terapeutin jonka kanssa voisit käydä asioita perusteellisesti läpi. Itse olen huomannut että usein asioista keskusteleminen ja niiden käsittely auttaa hallitsemaan tunteita jotka johtavat ahdistukseen ja sitä kautta päihteiden tarpeeseen. Kannattaa etsiä sellainen terapeutti jolla on ammattitaitoa ja jonka kanssa tuntee voivansa kommunikoida riittävän vapaasti vaikeistakin asioista. Myös sopiva säännöllinen lääkitys voisi olla hyvä. Tai sitten nappi tarvittaessa periaatteella.
Minä join nuorena rankasti. Alkoholista pääsin eroon mutta lääkekoukku on ollut vaihtelevana 18 vuotta. Naimisiinkin olen päätynyt raittiin naisen kanssa. Joskus menee myös kodeiini+bentsot yhdistelmä. En tosin jostain syystä tykkää kodeiinista nykyään kauheasti. Aloitan ensiviikolla myös bentsojen vähennysohjelman.
Kannattaa pitää annokset pieninä mitä sitten käytätkin. Jos esim. yksi nappi riittää pahimman ahdistuksen poistoon niin kannattaa ottaa se yksi ja jättää pahan päivän varalle loput.
Voimia ja onnea elämääsi. Älä jää tuleen makaamaan. :slight_smile:

We’re here to help!

No tota jos olet lukenut palstaa pari vuotta pitäis sun tietää että täältä saat inputtia vain ja ainoastaan yhteen suuntaan: alko on kauheeta, käytät alkoa liikaa, lopeta alko tai paha sinut perii :laughing: , repsahtelu tosin on OK (koska tää on bisnestä) :unamused: . Moderointi. Mutta kiva että tulit mukaan! :smiley:

Mä voisin yrittää edustaa vastavoimaa tolle raittiusväelle, jos sopii :sunglasses: . Voit näet nähdä ongelmia siellä missä niitä ei ole. Palsta on täynnä luulosairaita ja ammattisairastajia (en tunne ^ tai ^^), eli varo sitä. En vähättele mitään - jos alko on sinulle ongelma niin sitten se on ongelma :neutral_face: . Siinä tapauksessa lopeta tai vähennä, kuten toveri yllä viittasi ota komento. Jos pelkäät että kroppa tai hermot ei kestä, etsi hyvä lääkäri (helpommin sanottu kuin tehty nykyään, tiedän :frowning: ) ja ole rehellinen sille ja selvitä onko jokin oikeasti vialla. Checkaa maksa-arvot ja noista parisuhdehässäköistä meitsi ei avautuis mitään (apropoo, onko sillä sun viinaan menevällä naisella kaunista nuorta siskoa joka olis kiinnostunu erittäin lyhyestä parisuhteesta? :mrgreen: :laughing: ).

Lastenannoksista olisin vain tyytyväinen, eli mitä vähemmällä toimii sen parempi :wink: . Meitsin ainoa oma tavoite alkon suhteen on saavuttaa euforinen humalatila max. 24 annoksella ja mä iloitsen aidosti ku menee alle 36 alkoa et on hauskaa :blush: .

Suhtaudu myös näihin meitsin kommentteihin yhtä varauksella kuin tuoremehuväen koska aivan kuten eräät täällä ovat saattohoidossa metadonilla niin meitsi on vastaavassa alkolla (sisäkalut) :exclamation:

Kerro miten kävi.

Voi hyvin! :slight_smile:

Hei !

Kiitos tarinastasi. Olen itsekin suunnilleen läpikäynyt samaa kuin sinäkin. Surullisuutta tunnen kun en tekstistäsi löytänyt viittausta halusta mahdolliseen käyttöjen lopettamiseen :frowning: Oletko sitä miettinyt? Ja yleensäkin miettinyt miksi päihteitä käytät? Voisitko löytää muuta tilalle (esim. harrastuksien parista)?
Itse en yksin pystynyt lopettamaan vaan hain ammattiapua vaikka olikin suuri kynnys vieraalle kertoa niin henkilökohtaisista ongelmista, mutta se askel kannatti ottaa!! Olen taasen se ihminen johon voi luottaa, enkä tunne häpeää lähteä ovesta ulos. :slight_smile:
Tsemppiä jatkossa!
T. MiMi