Oma tarinani

Hei
Olen 28 vuotias nainen ja haluan kertoa oman tarinani peliriippuvuudestani. Kaikki alkoi noin 5 vuotta sitten kolikko peleillä kaupassa. Silloin kaikki oli vielä harmitonta 1-2 euron kolikoilla pelaamista. Panokset eivät kaupan pelikoneissa olleet isoja. Sitten törmäsin joku päivä facebookissa julkisuuden henkilöiden kasinomainoksiin. Niissä he olivat kuvanneet voitot videolle.Rekisteröidyin elämäni ensimmäiselle netti kasinolle, jonka jälkeen alamäki alkoi. Jäin nopeasti koukkuun peleihin. Panokset vaan kovenivat. Odottavat kotiutus voitot peruin ja pelasin. Joskus harvoin sain voitot tilille asti, mutta nekin pelasin hetken kuluttua. Se on jännä se häviön tunne. Minkälaisessa epätoivossa itkee ja tuntuu, että kaikki seinät kaatuvat niskaan. Silti siihen tilanteeseen ajautui aina uudestaan. Vaikka vannotti syvällä sisimmässään, että ei ikinä enää.

No sitten otin lainaa pelaamista varten. Ensimmäinen laina oli pieni, mutta se ahdisti aivan helvetisti. Se hävetti ja ahdisti. Pääasiana oli vain saada maksettua se velka nopeasti pois. Aina ennen minulla oli pikavippeihin ja joustoluottoihin hyvin negatiivinen suhtautuminen. Siitäkin huolimatta sitä otti velkaa velan perään. Ummistin silmäni veloille, koska vielä pystyin suoriutumaan kuukausilyhennyksistä. Sain yhdistelylainan, joka loppujen lopuksi pahensi velan summaa. Tällöin en ollut hoitanut vielä peliriippuvuuttani tai myöntänyt sitä edes itselleni. Loppujen lopuksi minulla oli lainaa kahdeksaan eri paikkaan ja kaikki rahani meni lainojen lyhennyksiin. Sain aina vuokrat ja laskut maksettua, niitä en ikinä laiminlyönyt.

Oli pakko alkaa kohtaamaan omaa ongelmaa ja velkoja. Kerroin läheisilleni riippuvuudesta ja veloistani. Sitä häpeän ja ahdistuksen määrää ei pysty edes sanoin kuvaamaan mitä siihen aikaan koin. Häpesin velkoja häpesin riippuvuuttani. Tunsin itseni ihan idiootiksi. Tämä oli todella raskasta aikaa. Tuntui, että oli syvällä kuilun pohjalla. Läheiseni ottivat asian hyvin vastaan ja sain heiltä juuri sitä tukea mitä tarvitsin. Jokaiselle tuli yllätyksenä asia, mutta kukaan ei tuominnut. Aloin käymään terapiassa, jossa kävin vuoden ajan. Päästin velat ulosottoon, joka oli siinä hetkellä ainut mahdollisuus. Ulosotto aiheutti järkyttävää pelkoa ja ahdistusta. Jännitin, että nyt velkasumma tuplaantuu niin kuin keskustelupalstoilla peloteltiin. Jännitin ulosottomiesten suhtautumista minuun. Se prosessi ennen ulosoton alkua oli äärimmäisen raskas. Nyt huomaan, että kaikki se pelko ja ahdistus oli pääni sisällä paljon suurempaa kuin oikeasti oli. Ulosoton koen minulle mahdollisuutena maksaa velkani. Monet alkuperäiset lainani on niin jäätävillä koroilla, että minulla olisi mennyt pidempään maksaa velat jos ne eivät olisi ulosotossa. Sain tehtyä maksusuunnitelman, että maksan joka kuukausi paljon enemmän kuin mitä minulta ulosmitattaisiin. Sillä haluan maksaa velkani mahdollisimman nopeasti pois.

Haluan kannustaa teitä muita ketkä kamppailette peliriippuvuuden kanssa, että kertokaa jollekkin läheiselle! Hakekaa apua, yksin ei pärjää ongelman kanssa. Toivoisin, että olisin itse kertonut paljon aikaisemmin niin tilanne ei olisi päässyt tulemaan näin pahaksi. Kertominen pelottaa varmasti, mutta aina jossain vaiheessa totuus tulee julki. Nyt olen ollut 2 vuoden ajan pelaamatta :sunglasses: Eikä kasinopelit ole enää mielessä. Mainoksien näkeminen lähinnä vituttaa, eikä aiheuta mitään himoja pelaamista kohtaan. Koin, että pelastukseni oli kertominen läheisille ja terapia. Nyt ulosotossa reilu 60 000 vielä maksettavaa ja vielä 6 vuotta jäljellä että olen ne kuitannut. Tsemppiä kaikille muille ongelman kanssa taisteleville :heart: Kaikesta kyllä selviää. Älkää antako isojen lainojen viedä toivoa elämään.

Hyvin jäsennelty kirjoitus ja meille
monelle peliriippuvaiselle antaa voimia taisteluun. Hienosti olet 2 v ollut jo kuivilla, siitä se velka sulaa pois, varsinkin kun taulukkomaksut sinulla varmaan nyt jo poistuneet.

Mikä sulla oli lopullinen niitti tähän kaikkeen ? Että pääsit peleistä eroon. Apukeinoja ?

Kiitos viestistäsi! Mulla varmaan viimeinen niitti oli se, että tajusi sen kuinka paljon pelaaminen vaikutti elämään negatiivisesti. Ei pelkästään talouden puolelta vaan miten henkisesti vaikutti. En jaksanut enää urheilla. Oli ahdistusta. Söi sitä mihin oli varaan. Silti se seinä tuli vastaan aikalailla siinä, kun lainoista ei enää selvinnyt. Mikä on todella harmi, että tilanne pääsi taloudellisesti niin pahaksi. Silloin myönsin ensimmäistä kertaa itselleni olevan peliongelmainen. Olinhan toki monesti yrittänyt itse lopettaa ja vannottanut, että ei ikinä enää. Tiesin, että en pääse riippuvuudesta eroon omin avuin. Näin myös, että jos tilanne jatkuu niin elämäni menee ihan pilalle. On vain yksi elämä ja en halua uhrata sitä tämmöiselle pedolle, kuin peliriippuvuus. Tsemppiä sinne❤️