Hei!
Luettuani näitä tarinoita, jotka voisi olla omasta elämästäni haluan kertoa omasta alkoholihuuruisesta elämästäni. En jaksa enää juoda…
En juonut teininä enkä aikuisenakaan mutta aloitin 35 vuotiaana viinin maistelun. 38 vuotiaana olin jo niin koukussa, että mietin mistä kolmesta Alkosta olin eilen viinini ostanut, etteivät Alkon myyjät minua tunnistaisi. Siihen aikaan minulla oli mahdollisuus pitää etäpäiviä, joten helppoa oli kotikonttorisss illalla lipitellä viiniä. Nyt mietin miten ihmeessä pystyin hoitamaan työni niinkin hyvin, josta sain hyvää palautetta työnantajaltani. Vai oliko niin , että tein niin paljon töitä etten olisi kärähtänyt ongelmistani ? Hoidin myös kouluikäisen lapseni kouluun ja harrastuksista mutta viini hallitsi elämää täysin. Asuin avoliitossa toisen mieheni kanssa ja hänelle esitin reipasta ja piilottelun pulloja… Välillä oikein ihmettelin miten ovela olinkaan. Siirryin punaviinistä valkoviiniin ettei hampaani paljasta punaviinistä aiheutuneen värin.
Lomalla ollessamme kävimme aina aamulenkillä ja koska tykkään juosta, tein niin että minä juoksin lenkin jotta ehdin lähikaupasta ostaa sen pullon väkevää, jonka join lenkin jälkeen. Ja siitä alkoi aina lomamme aamut. Pikku pehmeässä lomapäivät alkoivat ja mies ei huomaa mitään. Vai huomasiko sittenkin kun erottuamme hän sanoi, että taisi sinulle viini maistua paljon…??
Nyt olen 45 ja totaalisen väsynyt piilottelemaan ja niin väsynyt ainaisiin katteettomiin lupauksiini lopettamisesta. Muutama päivä menee hyvin mutta sitten himo iskee niin etten pysty olemaan ottamatta. Ostan aina pahvipulloja, koska niitä on helppo piilottaa ja hävittää… Lisäksi minusta tulee todella riidanhaluinen ja saatan haukkua viesteillä sukulaisiani. Seuraava päivänä kaduttaa niin , ettei sen määrää voi edes kuvailla. Ne illat kuten eilen kun en ottanut, kiitän mukavasta illasta ja kiitän aamusta kuinka levännyt olen eikä tarvitse katsoa kauhulla mitä olen puhelimestani viestittänyt tai katsoa häpeissään Facebook päivityksiäni.
Olen yrittänyt lopettaa sata kertaa ja 101 kertaa retkahtanut. Olen täysin uupunut lupauksiini… Kokeilin muutama vuosi sitten antanusta ja niiden avulla pysyikin viikko pari juomatta kunnes laskin milloin voin ottaa. Pillerit jäi ottamatta kunnes seuraava järjetön morkkis iski. Kokeilin AA ta muutamia kertoja ja niidenkin avulla pysyin lyhyitä aikoja juomatta…mutta taas sama peli jatkui…
Minulla on hieno parisuhde, hyvä työ ja lapsi aloittelee omaa elämää maailmalla. Mutta olen alkoholisti, piilojuoppo pahimmasta päästä. En ole se nainen, mikä minusta tulee humalassa…
Tänään en juo. Huomenna on koetin kivi, koska maanantaisin mieheni onharrastuksensa parissa ja olen juonut illansuussa puoli pulloa viiniä, jonka jälkeen esitys etten ole mitään ole ottanut alkaa… Kuinka säälittävää… Anteeksi jos kirjoitukseni on sekavaa …
Kuulostaa hyvin tutulta. Itse olen huomannut ottavani alkoholia aina johonkin tunteeseen. Olen itsekkin etsimässä jotain muuta tapaa käsitellä tätä tunnetta (minulla se on stressi ja ahdistus), ja aikaisemmin olen löytänyt helpotusta urheilusta, luonnosta, kalastuksesta ja lukemisesta ja monesta muusta. Mutta on nytkin tätä kirjoittaessa helppo huomata, että vaikka minulla on näinkin paljon tapoja käsitellä tunnetta, joka pistää minut juomaan, niin missä nämä tavat ovat silloin kun menen ostamaan sitä bisseä. Luultavasti omalla kohdallani olen vain laiska. Otan mieluummin helpoimman tavan käyttöön, koska voi hyvänen aika, urheillessahan tulee hiki ja kalastaessa saattaa tulla kylmä. On tämäkin miehen elämää.
Tsemiä! Päivä kerrallaan se menee. Ja täytyy muistaa, että ei se itsensä soimaaminen oikein auta - kannattaa mieluummin kannustaa. Mutta oman itsensä kannustaminen, kun ei ole mikään maailman helpoin asia, on välillä vaikeaa muistaa tehdä.
Kiitos PoikaKujilta tsempeistäsi!
Luin myös Sinun tarinasi.
Päivä kerrallaan. Ehkä aiemmin olen kaatunut siihen, kun asetan niin radikaalit tavoitteet ja mitä enemmän hoen en juo, en juo, sitä enemmän ehdollistan itseäni juuri juomaan. Nyt käänteistä ajattelua; tänään olen raitis… Tsemppiä myös Sinulle!
Tuohan on ihan tutkittu juttu, että aivot eivät ymmärrä ei-sanaa tai muuta kielteistä ilmaisua.
Olet oikeassa toteamalla, että olen raitis tai kuten itselläni oli tapana, jätän juomisen.
Sitä vaan ihmettelen, että jos tavoitteesi on lopettaa, niin miksi kirjoittelet vähentäjien puolella.
Hei Dave!
Kysymykseesi: ajattelen tässäkin käänteisesti. Kun aiemmat yritykseni juuri kaatuneet totaalikieltäytymiseen. Ajattelen nyt jos olisin itseäni kohtaan armollisempi, jos vain vähennän ja taas vähennän. Vähentämisellä tarkoitan päiviä, en kuluttamiani määriä. Jos retkahdan niin kerron sen avoimesti.
Olen viimeiset 10 vuotta valehdellut niin paljon, että uskon valheisiini jo itsekin. Valehtelin AAssakin ja siksi lopetin siellä käymisen, kun ahdistuin siitä valehtelun määrästä mitä syötin muille ja ennenkaikkea itselleni.
Oma kokemukseni on ja monien tuntemieni alkoholistien myös, että lopettaminen on helpompaa kuin vähentäjänä kärvistely.
Päivä kerrallaan on tosiaan hyvä ohje.
Mitä valehtelemiseen tulee, niin on sanottu, että alkoholisti valehtelee aina ja myös itselleen. Erinomaisen taitava minustakin tuli ja vasta kun rehellisesti myönsi itselleen, että tämä peli ei vetele ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan tai kitumaan vaikeasti sairaana niin motivaatiotakin alkoi löytyä.
Lopettajien puolella on aloitettu jokin aika sitten ketju katkokävelystä ym aivosairauksista, joita alkoholi aiheuttaa.
hei kaikille!
kirjoitin eilen tähän ketjuun mutta onnistuin töpeksimään tekstin taivaan tuuliin. shadow: tervetuloa joukkoon! ymmärrän hyvin tuon ajattelutapasi että yrität raittiutta siten ettet lupaa itsellesi liikoja.
itse liityin tänne marraskuussa ja olen edennyt raitistelu/vähentämis-projektissani todella pienin askelin.
mulle ei sovi ollenkaan ajattelumalli että kerrasta poikki, koska jos olisin tehnyt niin, mitä todennäköisimmin olisin myös herpaantunut nopeasti.
otin itselleni pieniä tavoitteita, ja kun yksikin tavoite oli sujunut suunnitelmani mukaisesti, sain voimaa ja iloakin jatkaa eteenpäin.
ensin mun tavoite oli ettei pisaraakaan viikolla, sitten pyrin ohittelemaan perjantait, koska olen aikamoinen perjantaikaljoittelija ja nyt tammikuussa olen pysynyt tipattomalla.
kirjoitteleminen tänne on osoittautunut tosi tärkeäksi.
kirjoitan eniten tietty itselleni. paan lähes joka päivä tänne kuulumisiani, vähintään jeppekalenteriin.
se on vaatimaton ja rutiininomaiseksi muodostunut teko mutta sen vaikutus on suuri.
tällä tavoin pysyn kärryillä edistymisistäni taikka takapakeista. listaan jeppeen hetket milloin syntyi himo käväistä kaljakaupassa, tai ylipäätään mitkä tahansa mielialat. ahidstiko vai ei, ja minä päivinä koin aitoja ilon tunteita, jollaisia loihtii aina pienikin onnistumisenkokemus tyyliin en sortunut vaikka mieli teki.
kirjoitit että tänään maanantaina on edessä varsinainen koetinkivi kun miehesi lähtee harrastuksiin, ja jolloin olet totuttanut itsesi korkkaamaan viinipullon.
mun mielestä sun kannattaa keskittyä juuri tähän iltaan, eikä muuta tartte, ei toistaiseksi.
jos onnistut, se on jo todella tärkeää edistystä.
jos taas et onnistu, yritä asennoitua siten että seuraavalla kerralla yrität uudestaan.
kyllä jokainen alkutaipaleella oleva vähentäjä/lopettaja tietää ja osaa ennakoida mitkä tulevat hetket ovat niitä suurimpia retkahduksenvaaran paikkoja.
kuten Dave totesi, jokainen omalla tyylillään.
sitä taas en tajunnut minkä takia Dave kysäisi miks Shadow on täällä vähentäjien puolella eikä lopettajien.
parissa kuukaudessa olen “tutustunut” täällä tyyppeihin jotka ovat ensin vähentäneet ja näillä näkymin näyttää siltä että haluavat lopettaa kokonaan.
minusta on sinänsä ihan yksi lysti kummalla puolella viihtyy ja kirjoittelee, tärkeintä on oma henkilökohtainen tavoite ja aktiivisuus yrittää muuttaa elämäntapaansa.
Koska hän kertoi ennenkin yrittäneensä monesti lopettaa, niin päättelin, että se nytkin on tavoite.
Minusta siinä on sellainen ero, että jos kirjoittaa vähentäjiin, niin silloin tavallaan antaa itselleen luvan, aina silloin tällöin ottaa, koska on vähentäjä mutta ihmiset ja ajattelutavat ovat niin erilaisia, joten kuten totesin, kukin tyylillään. Muitten kokemuksista voi silti ottaa oppia.
SylviaPlaa!
Kiitos ja juuri noin ajattelen. Etenen nyt ihan pienin askelin ja tänään keskityn siihen että teen päivästäni vain tästä päivästäni raittiin. Mielikuvissani olen aamussa, jossa herään ilman pelkoja ja morkkista. Herään aamuun jossa voin rauhassa valmistautua työpalaveriin ilman, että paniikissa mietin haiseeko viini ja näytänkö siltä, että olen juonut. Tsemppiä Sinullekin ja onnittelut tammikuusta. Se on todella hieno saavutus.
Jos yhtään auttaa että kirjoittelen täällä , minun täytyy olla oikealla tiellä matkallani.
moi taas,
lisäksi tuli mieleen tuosta kun sanoit Shadow että joudut valehtelemaan/esittämään miehellesi ettet ole juonut,
niin ootko joskus kokeillut miten hän reagoi jos kerrot että nyt on muuten mietteissä muuttaa juomatapoja.
tarkoitan, että myös ongelmien avaamiseen voi lähteä pienin askelin.
ei tarvitse heittää pöydälle koko palettia kerralla, varsinkin jos olet salannut toistuvasti ongelmasi.
ongelman ikään kuin “arkipäiväistäminen” ei ole yhtään sama asia kuin ongelman kieltäminen.
itse en ole halunnut istuttaa kaikkia läheisiäni nojatuolille tarkoituksenani kuuluttaa heille syvällä rintaäänellä “olen alkoholisti”.
just eilen sanoin yhdelle naapurille(kin) kuulumisien vaihtamisien yhteydessä että pyristelen tässä tipattomalla koska ottaa pannuun liiallinen kaljankittaaminen.
enkä toimi näin ikään kuin varmuuden vuoksi että josko toi hiton naapuri on hoksannut kaljoitteluni.
eikä, vaan avaan asiaa (ihan itseni takia) juuri siksi ettei siitä synny ihan sietämätöntä luurankokasaa kaappiini.
mutta vielä kerran, tämä tällainen sopii vain itselleni, ei välttämättä ollenkaan toiselle.
voi myös olla, että jos alkoholismini olisi vuosien varrella vain pahentunut, mun jutut olisivat ihan toiset.
olen onnekas kun iän myötä (55v) juomiseni on ehdottomasti vähentynyt, ei lisääntynyt.
ja nyt pyrin vieläkin parempaan/raittiimpaan elämäntapaan.
puhelin soi…
hyvää päivää kaikille!
Selvisin tästä illasta voittajana! Pientä , ihan pientä levottomuutta iltapäivällä mutta annoin sen rauhassa mennä ohitse.
Tänään olin ja olen raitis…se on minulle juuri tällä hetkellä iso asia.
Huominen tulee aikanaan ja juuri nyt on mukava olla.
Raitis aamu nr 8…
Eilen pieni levottomuus ja koetinkivi, koska perjantaisin olen ostanut sen “normaalin” viinipullon, josta juotu mieheni kanssa. Mutta minullehan se ei ole riittänyt kun piiloviini ollut vaatekaapissa…
Hyvä yöuni takana ja tänään keskityn tähän päivään.
ja nyt tammikuussa olen pysynyt tipattomalla.