Hattu kourassa ja häntä koipien välissä täällä taas.
Hävettää. Inhottaa.
Eilen siis join viimeksi, yhden 0,5 l siiderin, yhden 0,5 l lonkeron, yhden 0,33 l siiderin ja inkivääriliköörin jämistä tehdyn drinkin.
Olin tässä välissä juomatta kuukauden. Sitten kesä veikin mennessään, on mennyt saunaolutta, viiniä ja muutamat kerrat istuttu terassilla.
Olen myös kertaalleen menettänyt hallinnan. Morkkiksen syvissä aalloissa ei ole mukava seilata, kun ei tunnista itseään teoistaan. Tuntuu, että katsoisi jotain muuta ihmistä sivusta. Utopistinen olo.
Vaan ihan itse olen niissä tapahtumissa ollut osallisena.
En voi juoda. Ei sovi mulle. En hallitse silloin itseäni.
Nämä alkuillat. Se fiilis. Päätän, että en lähde kauppaan ”hakemaan muutamaa”. En. Mä en juo. Se on paras lahja itseltä itselleni.
Toinen aamu. Join aamukahvit ja söin hyvän aamupalan. Ukkonen ja sade säesti aamun ensimmäisiä tunteja, jotka käytin palstan selaamiseen.
Hävettäisi aivan pohjattoman paljon kertoa nyt terapeutille viimeisimmistä tapahtumista, jotka syövät mua sisältä parhaillaan. Millainen ihminen voinkaan olla, kun olen juonut liikaa. Arvomaailmansa vastaisesti toimiminen luonnollisesti tuottaa pelkkää häpeää, tuskaa ja pahaa oloa. Nyt nautin noista tuotoksista oikein isosti.
Tänään on luvassa touhupäivä kotitöiden parissa. Mielikin selkiintyy usein, kun ympäristön saa selkeämmäksi ja tyhjemmäksi. Tätä on muuten tutkittu, että naisia ympäristön sekaisuus häiritsee enemmän, kuin miehiä. Naureskelin tätä silloin, kun eräs ystäväni sanoi häntä häiritsevän miehensä sekainen vaatekaappi. Olivat aiheesta sitten vääntäneet, eikä miehensä kerta kaikkiaan voinut ymmärtää, miten hänen sekaisin olevat vaatteet, jotka ovat suljetun oven takana, voivat häiritä toista niin paljon. 
Niin vaan on ihmismieli monella tapaa jännä, eikä sitä aina osaa ymmärtää.
Puhelimen laskuri näyttää yhtä päivää juomatta. Muistan, etten ota tätä itsestäänselvyytenä tällä kertaa. Viimeksi viikot tuntuivat todella helpoilta, mutta kuinkas sitten kävikään. Nöyryys saa olla nyt mun kumppani läpi tämän matkan.
Olet nyt tämän kesäretkahtamisen kokenut.
Ei se ole mitenkään erikoista, kohtalotovereita on paljon. Alkavat pikkuhiljaa herätä todellisuuteen ja miettivät pystyvätkö ottamaan asiat taas hallintaan.
Sinä pystyt. Huomasit, ettei juominen tuonutkaan onnea elämääsi. Kuten jo sanoin, se on kokeiltu nyt.
Huomenna on jo päivä kaksi.
Tsemppiä.
Hienoa Kesäkukkanen 
Nouset uudelleen tuhkasta! 
Mä aloitin tänään oman alkovapaan loppuelämäni. Mä olen juonut ns. Koko ikäni. Aluksi viikonloppuisin, mutta nyt viimeisen kahden vuoden aikana juomista on tapahtunut myös työpäivien jälkeen. Toiset palkitsee itseään esim. suklaalla, mä alkoholilla. Juominen on tapa, tottumus. Nyt on alkanut tuntua, että valinta juomiseen ei ole enää mulla, vaan se on kehittynyt riippuvuudeksi. Todella kauan olen miettinyt alkon käytön vähentämistä ja tänään tein päätöksen. Mutta mulle ei vähentäminen sovi, mun on lopetettava kokonaan. En voi juoda sitä yhtäkään, koska silloin juominen saattaa lähteä käsistä, eli juon enemmän kuin olin ajatellut. Mä olen tähän ikään juonut oman osuuteni, se on nyt loppu. Ja mä teen tämän päätöksen itseni vuoksi. Tää on palvelus mulle itselleni.
Kiitos tsempeistä ja ajatusten jakamisesta, TuuliS, Ylva sekä Ellatuulikki! <3
Eilen lämmitettiin sauna. Hain kaupasta itselleni Vichyä ja miehelle muutaman saunaoluen. Join reilut 1,5 litraa kuplavettä, että tuli nesteytettyä ihan kunnolla itseä. Fiiliksen puolesta oli helppo pysyä omalla linjalla.
Päivä #2. Mietin, että onhan tämäkin aikamoinen identiteettikriisi tässä nyt käsillä. Paljon samoja pohdintoja, joita olen aiemmin psykoterapiassa käynyt; kuka olen, mitkä mun arvot on, millainen käsitys muilla ehkä tulee jatkossa olemaan muhun, löytyykö musta tarpeeksi tahdonvoimaa ja niin edelleen. Kelojen pyörittäminen on tullut hyvin tutuksi, ja asian kanssa olen hyvinkin sinut. Tunteiden kanssa täytyy olla läsnä. Pysähtyä. Ei voi juoda, eikä treenata, niitä pois. Ei juosta niitä karkuun, vaan pysähtyä niiden äärelle ja TUNTEA ne. Kaikessa repivyydessäänkin.
Kun saisi käännettyä kelloa taaksepäin. Nyt on sellainen hetki, että jos saisin muutaman viikon takaisin, niin toimisin toisin.
Kyllä on toisinaan niin kovin pieni olo.
Kolmas päivä kääntynyt iltaan. En ole juonut tänäänkään alkoholia.
Aamu alkoi mahtavilla fiiliksillä, kun sain puhelun siitä, että viime viikolla ollut työhaastattelu poiki vakituisen työpaikan. Tuntuu todella hyvältä. Ensi viikolla työ alkaa, kuten myös koko perheen arki päiväkoteineen ja kouluineen. Loma oli hyvä, mitä nyt oma viimeisin emämoka sitä varjostaakin omassa päässäni. Ehkä morkkis vielä joku päivä väistyy, ja opettelen sietämään sitä faktaa, että nyt on näin, mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaan voin vaikuttaa.
Siinä tärkeimpänä muuttujana on se, että mä en enää juo alkoholia.
Onnittelut työpaikasta. ?
Nyt on yksi syy enemmän pitää pää selvänä.
Kuudes päivä ilman alkoholia.
Latasin eilen Storytelin, ja sinne kirjastoon heti Allen Carrin ”Korkki kiinni” ja Annie Gracen ”Selvin päin” -kirjat. Todella, todella mielenkiintoista luettavaa. Nyt olen tuon jälkimmäisen kimpussa, ja mieli heittää kärrynpyöriä: miten vääristyneitä mielikuvia meille opetetaankaan alkoholismista.
”Kun ihminen pakotetaan nimeämään ongelma — minä olen alkoholisti, eli fyysisen vikani takia alkoholilla on minuun ylivoimainen valta — kärsimyksestä tulee siedettävämpi.”
Vahva luku- tai kuuntelusuositus näille. Saavat tiedostamattoman puolen aivoissa töihin, eli juurikin sen, joka ohjailee alkoholihimoja meissä tiedostavaa mieltä vastaan.
Ollaan sunnuntaihin saakka mökillä. Ostan kaupasta Vichyä litroittain ja aion treenata terassilla. Tästä ei tule yhtään tukkoinen mökkireissu, päin vastoin. Arvostan itseäni ja mun kroppaa, joten haluan kohdella itseäni hyvin.
Muistan, että:
- olen tärkeä
- olen rakas
- olen kaiken hyvän arvoinen
- pystyn kaikkeen mitä haluan
- olen arvokas
Kyllä on vahva tämä opittu ajatus- ja tapamalli: mökille sisään tultaessa tuli se normaali ajatus heti mieleen, eli tölkki auki. Vaan nyt on lasissa Novellea. Hetken hengähdys, kirjan jatkamista ja sen jälkeen pizzan vääntöön.
Heippa.
Juu, opitut toiminta- ja ajatusmallit ovat syvällä. Joka asiassa, ei vaan juomisessa. Mutta jonain päivänä uudet mallit tulee normaaliksi käytännöksi.
Tää uuden elämän alkumatka tuntuu tuovan niin paljon ajatuksia. Ja tuntuu hyvältä kirjata niitä tänne, niin itseä kuin muitakin varten. Itse ajattelin, että tää projekti olisi alusta asti tosi raskas ja käy psyyken päälle. Joo, totta ajoittain.
Mutta itse olen kokenut juomisen ja sen tuomat jutut todella psyykeä rasittaviksi. Kun yritin vähentää, enkä siinä onnistunut, se vasta oli henkisesti raskasta. Se epäonnistumisen tunne, oman itsen vähättely ihmisenä, vertaaminen muihin. Varsinkin krapula-aamuisin, mutta myös muulloinkin. Moraalinen krapula.
Jos tällä lopettamisella saan ne loppumaan, oon todellakin voiton puolella, ja paljon.
Itseä auttaa tässä se ajatusmalli, ettei multa ole kielletty juominen. Saan juoda niin paljon kuin haluan. Mutta mä en halua juoda. Se on mun päätös. Mä vien tätä projektia eteenpäin ja samalla kuittaan itselleni parhaat mahdolliset korot tästä sijoituksesta itseeni.
Tsemppiä kaikille, täällä ollaan hengessä mukana!
Ellatuulikki, juuri tuo ajatustapa vie pitkälle. Hyvä, sä!
Tänään seisoin laiturilla kello 06:45, katselin haltioituneena peilityyntä järveä ja sen pinnalla leijailevaa usvaa. Kiitollisuus ja ylpeys täytti mun mielen: tässä mä olen skarppina, hyväntuulisena ja hyvinvoivana. Ei ole yhtään pöhöttynyt tai krapulainen olo. Olen nukkunut tarpeeksi ja valmiina uuteen päivään.
Näissä hetkissä on tärkeää pysähtyä, löytää se kiitollisuus ja iloita siitä, että osaa valita oikein.
Itsellemmehän me tämä tehdään. Arvostetaan itseämme tarpeeksi, eikä haluta myrkyttää mieltä, eikä kroppaa, myrkyllä. Sitähän se alkoholi, etanoli, on. Myrkkyä.
Päivä #7 siis hyvällä mallilla käynnissä. Motivoivat kirjat, tämä palsta ja asioiden kattava tarkastelu tekevät hyvää.
Mun ei ole pakko olla ilman alkoholia. En vaan keksi yhtäkään syytä, miksi en olisi. En jää mistään paitsi: voin edelleen osallistua illanviettoihin, käydä terassilla, tanssia ja riehaantua, valvoa aamuun jos huvittaa, olla puhelias ja vitsailla, rentoutua, saunoa, kokata hyvää ruokaa, käydä erilaisissa juhlissa ja niin edelleen. Mikään alkoholia sisältävä tapahtuma tai tilanne ei sulkeudu pois se takia, etten joisi alkoholia. Kaiken voi tehdä juomalla jotain muuta, kuin alkoholia.
Sitä on vapaus.
Valehtelisin ja kovaa, jos sanoisin eilisen olleen helppo. Ei ollut. Käytännössä ajattelin alkoholia koko päivän. Mökillä olo ja täällä touhuilu yhdistyy omassa päässä niin vahvasti monelle tuttuun tissutteluun. Lämmität paljua - juot lonkeron. Teet pitkän kaavan mukaan ruokaa ja nautit ihanan aterian - lasissa viiniä. Saunot illalla - juot saunaolutta. Pelaat lautapelejä - lasissa jotain alkoholia sisältävää. Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Vaan pirulauta mä pysyin kovana. Välillä jopa kiukutti, mutta kittasin vettä, Vichyä ja limua napa pinkeänä.
Voin sanoa, että kun perjantai kääntyi lauantaiksi, mulla oli voittajafiilis. VIIKKO plakkarissa.
Tosi hienoa että olet pysynyt kovana!!! Tunnistan kyllä oikein hyvin tuon mökki kuvion haastavuuden
Tsemppiä Kesäkukkia täältä ja olkoon tulevat päivän helpompia 
Hienoa Kesäkukkia!
Monesti se alkoholin himo kestää vaan hetken ja kun sen pystyy taittamaan, niin on voittajafiilis! Mutta juurikin, kun siihen liittyy niin paljon muutakin “riippuvuutta” ja totuttuja tapoja.
Mulla itsellä on nyt ollut päällimmäisenä mielessä helpotus, mun ei tarvi juoda, sekoilla ja kärsiä krapulasta. Mun ei vaan tarvi. Ja mä oon onnellinen, että oon nyt vihdoin ymmärtänyt tämän ja uskaltanut tehdä asioita raitistumisen eteen.
Onneksi on tää mahdollisuus kirjoittaa tänne ja mahdollisuus lukea muiden ajatuksia ja saada tietää muiden tilanteista. Auttaa itseä tosi paljon.
Ollaan kuulolla!
Kiitos tsempeistä LittleWing-77 & Ellatuulikki!
Niin se vaikea päivä oli ja meni, eilen oli hyvä päivä. Olen saunonut ja istunut paljussa Pepsi Maxin kera. Tänään kotiinlähdön aika, ja tulevalla viikolla starttaa taas lomailun jälkeen hektinen arki pyörityksineen.
Kivaa sunnuntaita kaikille teille!
”Ole kärsivällinen itsesi suhteen. Henkilökohtainen kasvu on herkkä asia; se on pyhää maata. Suurempaa sijoitusta ei olekaan.”
— Stephen Covey
Kymppikerho saavutettu, eli molemman käden kaikki sormet tarvitaan alkoholivapaiden päivien laskemiseen. Jihuu, 10 päivää!
Kaikenlaisia tunteita on herättänyt Selvin päin -kirja ja tämä matka tähän asti. Jaksan vain ihmetellä, että miten ihmeessä - etenkin, kun oma juomishistoria sisältää aika runsaastikin asioita, joista ei todellakaan ole ylpeä - onkin jatkanut etanolilla itsensä myrkyttämistä näinkin pitkään. Jotenkin tuntuu niin älyttömältä. Aivan parasta, ettei enää tarvitse. En usko, että houkutusta tulee enää edes samalla tavalla; nyt on nimenomaan ajatukset muuttuneet ylipäätään alkoholia kohtaan niin valtavasti!
Eilen napsahti kaksi viikkoa täyteen alkoholitonta, ja niin paljon parempaa, elämää.
Kävin sen kunniksi istuskelemassa merenrannassa ja kävelemässä pehmeillä metsäpoluilla. Teki hyvää kuunnella omia ajatuksiaan. Matkaa kertyi 12 kilometria.
Nyt sauna lämpiää, ja menen sinne vielä nauttimaan hiljaisuudesta. Puiden rätinä pesässä ja kiukaan paukkeet on ihanaa kuunneltavaa.
Huomenna koittaa arki ja ensimmäinen työpäivä uudessa työssä.
Elämä on hyvää. <3
Toimiihan tämä palsta taas.
Näin viime viikolla hirveän painajaisen. Join siinä itseni todella humalaan, olin suorastaan naamat. Juurikin sellainen, joka pahimmillaan voin olla – jolloin ei tunnu olevan minkäänlaista hallintaa itseeni. Unessa sammuin, sitten herätessäni tajusin ottaneeni tatuoinnin. Vasemmassa kämmenselässä luki selkeästi tekstattuna ”ADDICT”.
Herätessäni olin valtavan ahdistunut. Kertoihan tuo uni hyvin paljon siitä identiteettityöstä, jota alkoholin lopettamisen myötä on käynyt läpi. Olin myös valtavan helpottunut tajutessani, että tuo oli vaan unta. Silti unesta jäi inhon, häpeän ja pelon tunteita muutamaksi päiväksi.
Tänään laskuri näyttää lukuja 1 kuukausi ja 1 päivä.
Olen onnellinen ja kiitollinen, että saan elää lopun elämääni ilman alkoholin tuomia kurjuuksia. Olen ylpeä siitä, että olen kestänyt ajatustyön tuomia mutkia ja epämukavaa tunnetta.
Olen aika hemmetin vahva!