Oma ketjuni - kamppailu pullonhenkeä vastaan

Hei kaikille!

Ajattelin nyt tehdä oman ketjun itseäni varten, josko se jotenkin jeesaisi eteenpäin. Toki teidän muiden kommentit, vinkit, tarinat ovat erittäin tervetulleita! :smiley:

Nyt voi tulla sekavaa settiä, mutta yritän lyhyesti kertoa taustaani. Olen juonut n. 12 vuotta. Alkuaikoina työn ohessa, joten juominen ei ollut koko päiväistä. Viimeisen vuoden aikana olen juonut lähes vuorokaudet läpeensä. :blush:

Sitten kuin ihmeen kaupalla sain itse lopetettua ja olin kokonaan juomatta useamman kuukauden. :slight_smile: Kesän alussa alkoi juominen uudestaan, oli parin viikon putki, jonka sain poikki. Oli parin viikon selvä jakso. Juhannuksesta alkoi juominen uudestaan ja viiniä on mennyt ainakin n. 2,5 litraa/vrk (huom. ei 0,75l pulloa, vaan oikeasti litraa!) :unamused: Saatoin herätä aamuviideltä ottamaan ensimmäiset huikat. :cry:

Nyt viinit on muutaman päivän ajan jäänyt Alkoon ja siirryin siideriin, jota menikin aika monta, n. 6-8 tölkkiä/pvä 0,5l. Mutta eilen oli jäljellä enää 1 tölkki, jonka huitasin aamupalaksi eilen, enkä ole hakenut lisää.

Laitoin laskurin päälle. Toivon ettei tää selvänä olo jää yhteen päivään; onhan tänään perjantai. :frowning: :confused:

Olo on nyt todella turta ja masentunut. Se on huolestuttavaa kuinka nopeasti unohdan kaikki ne kerrat kun olen ajatellut: “Tämän TÄYTYY loppua!” Tai ne kerrat kun selvän jakson jälkeen olen lähdössä Alkoon ja sanon: “ÄLÄ tee tätä itsellesi!” Ja teen kuitenkin. :imp:

Toisaalta, tämä on kuin ystävän menetys. Niin monet kerrat olen pullolle ennen huikkaa sanonut: “Olet paras ystäväni!” (Ja ainoa.) Ihan hullua. :unamused:

No joo, kirjoittelen myöhemmin lisää. Paljon jäi vielä sanomatta. Peukut pystyyn, että nyt olisi raittiit päivät VAIKKA on viikonloppu. :exclamation:

P.S. Olisin halunnut toisenlaisen nimimerkin, koska tuo on itsessään jo niin masentava, mutta en jaksa luoda uutta tiliä. :wink:

Heippa, mukaan sopii edelleen, tervetuloa!

Tsemppiä jokaiseen päivääsi, ja jos pitää pilkkoa pienempiin osiin, niin tsemppiä jokaiseen tuntiin!

Itselläni tsempattavaa on nyt kun viikonloppu alkaa, ne on mulla ne vaikeimmat hetket :angry:

Kiitos Sima ja tsemppiä viikonloppuun sinnekin!

Moi ja tervetuloa mukaan kivaan porukkaan.
Kirjoittele tanne, se todella auttaa ja on terapeuttista.
Toivottavasti paaset nyt eroon pullonhengesta - nuo maarat on aika kovia. Itsellani oli pari vuotta sitten ja sita ennen ajoittain 3-4 viinipullollisen tahtia per paiva, ja viikon jalkeen toipuminen kesti kauan ja toissa vaan piti kayda vaikka olot oli mita oli.
Yksi asia itsellani mika auttaa (seka alkonhimoon etta krapulaan) on kavely (juoksu itsellani, jos pystyy ….) jossakin rauhallisessa paikassa, esim puistossa tai metsassa. Saa aivot kunnolla happea
Tsemppia viikonloppuun!

Jaksamista sinulle! Hienoa että on jo yksi päivä takana!

Itse vielä jahtaa sitä ensimmäistä päivää. Olin juomatta pitkän tovin (muistaakseni 3.5 vuotta) ja sitten taas kävi köpelösti. Parisen vuotta on kai vierahtanyt pullojen parissa ja määrät senkuin vaan kasvaa eli on parempi viheltää peli poikki kun kesällä on vielä enemmän virtaa kuin talvella ja voi olla helpompaa. Nyt sitten pitää aloittaa alusta mutta kun olen jo kaksi kertaa onnistunut niin kyllä se kolmaskin sieltä vielä tulee. Hiljaa hyvä tulee… Koitan nyt vähennellä määriä hissukseen ettei ne viekkarit ole niin kauheat kuin ekalla kerralla. Eilen onnistuinkin ottamaan vain yhden lasin (!!!) ja olin siitä niin ylpeä kuin olisin voittanut maratonin.

Olet kyllä ihan oikeassa että kannattaisi vaihtaa nimimerkki positiivisempaan tai neutraaliin, ehkä ylläpito voisi auttaa?

Moikka luuseriäiti. Tuo nimmari kyllä kuvastaa nyt sun tämän hetkistä fiilistä. Huis hiiteen tuommoiset luuseri mietteet. Nyt, kun olet täällä, niin rinta rottingille. Ja kehuja itsellesi, sinä pystyt. Tosin helpollahan me ei päästä, toisinaan tiukkaa tekee mullakin. Ja välillä niitä mahalaskuja. Mutta ei kai tämän elämän ole tarkoituskaan olla aina ruusuilla tanssimista. Voimarutistuksia sulle. Otetaan yhdessä pullolta henki pois.

Laskuri nollattu jo. :unamused:

Eiköhän oikeasti ole mitään ns. mielenterveys-chattiä keski-ikäisille? Kaikki on nuorille. Ja aikuisten chatit on seuranhaku- tai seksi-chattejä. :cry: Olisi vaan juuri nyt kova tarve nimettömänä vaihtaa muutama sana jonkun kanssa. :cry:

Moi, tiedän tuon fiiliksen kun kaipaisi just-sillä-hetkellä sitä keskustelua. Täällä olisi chat-toiminut kiva. Tosin olisi myös mukava valita kenelle chattaa koska herkässä tilassa tarvitsee just niiden ihmisten kommentteja ja tukea ketkä on jo todennut täysijärkisiksi :slight_smile: tai siis keiden kanssa synkkaa. Pahin olisi päätyä chattaan jonkun trollin kanssa.

Kuule, pitäisikö meidän keksiä sulle joku lempinimi tuon hieman lannistavan nimimerkin sijaan? Lulu? :smiley:

Moi ja kiva kun sulla on oma ketju!
ensijaturvakotienliitto.fi/tiet … ayttaville
Toimisko tuo tsätti.
Nyt vaan uutta yritystä! Kovasti tsemppiä sulle ja kirjoittele ahkeraan. Määrät on semmoisia, että olis hyvä saada niitä alas. Tän toki tiedät itsekin! Hyvä kun oot alkanut pohtia ongelmaasi. Siitä se lähtee!
Itse tuossa 2kuukauden jälkeen huomasin, että oli hankalampaa. Mielestäni kolmen kuukauden kieppeillä on juuri sellainen hetki, että moni retkahtaa! Tuollaiset on hyvä tiedostaa, niin silloin osaa ennakkoon tiedostaa ja suhtautua olotiloihinsa!
Yritän kaivaa jostain sulle tuosta tietoa. Tsemppiä. Tsemppiä. Tsemppiä.
Olisko sulla joku uusi nimi tiedossa. Jos vaan vaihdetaan tässä lennossa. Ilmoitat kuka olet ja me sitten aletaan kutsua sinua siksi! :smiley:

hei luuseriäiti (eli Lulu?) kuten Peco ehdotti.
minultakin tervehdys sulle ja kiva kun olet täällä. olen tosiaan samaa mieltä kuin muut, nimimerkkisi tuo sulle itsellesi(kin) kovin negatiivisen olon vähintäänkin alitajuntaasi, kun taas liittymällä tänne on kuitenkin positiivista. haluat muutosta elämääsi ja kun liityit tänne se kertoo jo oman osansa. älä anna periksi. pysy sitkeästi mukana täällä. en voi mitenkään uskoa että tästä olisi ainakaan haittaa.
itse olen ikuisesti kiitollinen sille päivälle kun kirjauduin tänne ensimmäistä kertaa (mitä todennäköisimmin krapulassa). siitä on aikaa jo yli kaksi vuotta.
kirjoita siis lisää! toivottavasti raitista lauantaita Sulle ja lämmin halaus täältä.

Hei, ootte kaikki ihania kun niin kovin yritätte tsempata. Kiitos! :heart::heart:

Minähän olen liittynyt tänne jo 2013, kun liityin suljettuun äitiryhmään, siitä tuo nimimerkki.

Eilen posti toi avioeroilmoituksen. Siitä se lähti, alko. Vaikka tiesin, toivoinkin, että se hetki tulee. Ero siis. Kyllä se sitten satuttaa tietyllä tapaa; “Taaskaan kukaan ei välitä minusta”.

Juurikin olen tuon nimimerkin arvoinen. :cry:

Moi. Kuten Sylvia, minäkin olen tainnut tänne kirjautua krapulassa ja täysin maassa. Niin vaan siitä on noustu kummasti, runsaan vuoden aikana on tapahtunut hurjasti.

Avioero. Varmasti sattuu just nyt. Onhan se todiste sille, että nippu unelmia on konkreettisesti ja lopullisesti menetetty. Ei kai se auta kuin surra se läpi. Ymmärrän, että just nyt kun on tosi kipeä hetki niin tarvitset tosi paljon voimia raitisteluun kun alkoholi on varmaankin ollut se ratkaisu kaikkeen. Myös surun ja/tai ahdistuksen käsittelyyn. Just nyt on ehkä vaikea ponnistaa uusiin selviytymuskeinoihin. Mutta jos löydät itsestäsi voiman siihen niin voi olla, että jo muutaman päivän tai yhden viikon jälkeen huomaat jotain positiivista muutosta olossasi ja voimissasi. Ei se auta kuin yrittää epäonnistumisten jälkeen.

Hei voimia ja tsemppiä. Täällä porukka ainakin välittää.

Niin, ja SylviaPlaa, olen sinun ketjuasi lukenut, voimia paljon sinulle! :heart:

Syöpä on kyllä niin p–seestä! :imp:

Kuulepas nyt Lulu, nyt en voi kirjoittaa Luuseriäiti. Kun en millään miellä sinua sopivaksi tuohon nimmariin.
Erosta alkoi tämä minunkin toinen juomakausi. Nuoruus oli hulluuden huumaa, sitten tasaista pikkulapsi arkea ilman viiniä. Ja kun koitti vapaus, niin jopa repesi. Nyt on taisteltu 16 vuotta tämän pirun kanssa.
Ehkä minun piti sairastua jälleen, että ymmärrän taas lopettaa. Vai onko se jo myöhäistä. Itseäni syytän, alkoholi aiheuttaa syöpää. Jälkiviisauskin voi muuttua viisaudeksi.

Lähetän sulle voimahaleja, sinä pystyt, sinä riität, sinä kelpaat. Me ainakin täällä Plinkissä välitämme sinusta. Ja moni muukin lähelläsi.

Ajattelin ensin kirjoittaa tämän omaan ketjuuni, mutta päädyin tähän uuteen ketjuun. Meillä on vaimon sisko lääkärimiehensä kanssa kylässä tiistaista huomiseen eli sunnuntaihin. He käyvät meillä aika usein ja vierailut sujuvat porvarillisen charmikkaasti. Nyt ei sujunut! Kaikkea mukavaa touhuttiin kevyesti lipitellen paitsi että minä jotenkin join keskiviikkoiltana itseni täysin änkyrään.

Sitten tänä iltana mulle iski ihmeellinen väsymyskohtaus ja sukulaislääkäri väitti että olen kännissä ja kun menin hakemaan lisää olutta meille tuli käsirysy. No se rauhottui nopeasti ja nyt oluet on piilotettu. Makasin lopun iltaa sängyssäni ja nyt tunnen itseni täysin selväksi. Varmaan mukava tunnelma huomenna aamiaisella!

t. Juhani

Voihan kökkö Juhani! Änkyrät muutamaan otteeseen vetäneenä kun ei pitänyt niin tiedän fiiliksen hyvin. Voi että se on ärsyttävää! Käsirysyltä olen välttynyt mutta sanallista riitelemistä on ikävä kyllä ollut. Ei sille nyt enää mitään voi. Voihan sitä heti aamulla nostaa kissan pöydälle ja sanoa, että mites tää näin meni. Olen joskus lohdutellut itseäni ördäämisen jälkeen että tekevälle sattuu… Tsemppiä aamuun.

Voi ei, Juhani. :blush: Kerro sitten mainittiinko aamupalalla enää mitään?

Juomisen aiheuttama morkkis on kyllä ihan hirveä. Etenkin kun on mennyt kännäilemään tilanteissa, joissa ei pitäisi. Minähän olen kunnon kaappijuoppo. Jääkaapissa mulla ei oo vuosiin ollut mitään. Piilojakin on pitänyt vaihdella, kun mies kaataa pois jos löytää. Nyt näemmä hän on saanut tarpeekseen, kun eron laittanut vireille.

Meillä harvemmin käy ketään. Mies ei kehtaa enää kutsua kavereitaan, ja minulla ei ole. Kyllähän kaikki huomaa, kun ramppaan jossakin ja yht’äkkiä juttua riittää ja silmät harottaa. :unamused:

Tajusin just, että kuka vaan voi lukea näitä juttuja. :open_mouth: Kun olen siis aiemmin jotenkin ajatellut että täällä “vaan teidän” kanssa jutskataan, mutta tuohan on että kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen. :unamused: Ei paranekaan sitten niin paljon avautua kuin haluaisi, kun kuka vaan voi googlettamalla tajuta että olet sinä. :neutral_face:

Moi “luuserimamma” tms.
Mietin, miten ihmeessä voisin auttaa tai jotenkin rohkaista sinua, kun itsellänikin todellakin on entisyyttä alkoholismista ja monesta muustakin aineesta. Mulle tuli 1.avioero -98 ja suurin syy siihen oli jatkuva ryyppäämiseni ja siinä sivussa vedin välillä älyn pois pillereillä ja “skarppasin” oloani pilvellä. Mulla tosin asiat meni niin hullunkurisesti, että kun erosin, aloitin lähes heti uuden suhteen ja tämä uusi vaimoni ei pitänyt juuri minään sitä, että istuskelin baareissa ja join ainakin kotona ihan joka päivä vähimmillään sixpäkin. Kävi nimittäin niin, että kun exäni oli yrittänyt pakkoraitistaa minua jo vuosia ennen lopullista eroa ja kun se nyt, uudessa elämäntilanteessa, ei enää ollutkaan sitä kiellettyä hedelmää, eikä mua moitittu juomisestani, alkoi määrät tippua itsekseen. En enää saanutkaan mitään viboja alkoholista, krapulapäivät alkoi tympimään, enkä enää halunnut edes “parantaa” krapulaani alkoholilla. Toki edelleen otin, mutta jatkuvasti vähenevässä määrin, kunnes lopulta panin korkin (melkein) kiinni . Lähes kaikki tietävät, ettei holistista tule kohtuukäyttäjää, mutta itse olen siitä elävä esimerkki, että näinkin voi käydä. Tarkoitukseni ei [b]missään nimessä ole kehuskella, vaan ajattelin, miten ihmeessä voisin saada tuon saman tunteen välittymään sinullekin, eli että juomiseenkin voi niin kertakaikkisesti kyllästyä, ettei mitään kummempaa hoitoa tarvita, ei edes AA:ta, mitä en sinänsä pidä huonona vaihtoehtona sitäkään.
Nyt otan ehkä 1-3 kertaa vuodessa 2-6 tölkkiä olutta, olen edelleen parisuhteessa ja elämä on aika tasaisen tylsää, eli siis ihan tavallista. Alkoholia -tai oikeastaan perskännejä- en kaipaa, tosin mulla on myös aika rankka lääkitys päällä, sekin hallinnassa nyt, kun olen tehnyt apteekkisopimuksen ja saan lääkkeet 2 viikon annos kerrallaan. Haluaisin siis kertoa sinulle, ettet ole mikään menetetty tapaus, vaan sinulla on vielä runsaasti toivoa ja toipumisesi on jo alkanut, kun aloit kirjoitella tänne ja olet huomannut, ettet ole yksin ja olet tervetullut tähän porukkaan.
Älä yritä ajatella, miksi juot. Sinä juot, koska olet alkoholisti, mutta mieti sensijaan, mitä haet juomisellasi ja ennenkaikkea saatko sitä, mitä haet. Mun viinanhimo loppui, kun kukaan ei juomistani enää vahtinut, sinullakin määrät on jo alkaneet pudota ja pienet alkuajan retkahdukset kuuluvat asiaan ja sitä sattuu kaikille toipuville alkoholisteille. Käännä tuo “lankeemus” voimavaraksi ja ole oikeutetusti ylpeä jokaisesta raittiista päivästä. Tiedät, että voit koska tahansa alkaa juomaan, mutta kun et enää halua sitä !
Me kaikki toipilaat täällä ollaan sun puolella ja halutaan tukea sinua tuossa elämäsi tärkeimmässä päätöksessä. Et ole mikään “luuseri”, vaan sairas, joka voi parantua, kuten miljoonat muutkin. Alkoholismi on tunne-elämän sairaus ja sen ymmärtää jopa lääkäritkin nykyään. Kunpa täällä olisikin chatti, jossa voisi saada tukea, kun sitä tarvitsee. Älä lannistu, vaan pidä pää pystyssä, vaikka olisitkin eilen vähän ottanut, sillä lähellä on jo se päivä, kun huomaat, ettei ratkeamista tarvitse enää pelätä, vaan olet selättänyt viinanhimon ja elämä on taas elämisen arvoista.
Tiedän sanomattakin, että tää kirjoitukseni on täynnä kuluneita kliseitä, silti haluan vielä toistaa, että me ollaan täällä toisiamme ja itseämme varten, tukemassa ja kuuntelemassa toisiamme. Tsemppiä sinulle tähän päivään ja onnea huomiselle, selvälle päivälle :exclamation: Anna ajatustesi lentää tänne, täällä sinua kuunnellaan ja tsempataan.
Kirjoitin tarkoituksella, kuin olisit vasta löytänyt tänne, mutta niin se ehkä onkin, vaikka oletkin liittynyt tänne jo ajat sitten. Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan. Voima kanssasi :smiley: :smiley: :smiley: