Olin jo rekisteröitymässä uudelle uhkapelisaitille

mutta soitinkin Peluuriin.

Auttoi ainakin sen verran että jäi uuteen nettipokeriin/nettikasinoon tili avaamatta.

Vasta sain suljettua kaikki nettipokeri (ja samalla nettikasinotilit), niin jo perkele olin avaamassa uutta tiliä. On tää ihmeellistä. Todennäköisesti käy taas niin, et pistän asiat taas rivakasti järjestykseen ja muutaman kuukauden päästä olen avannut jonnekkin pelisaitille pelitilin jne. jne.

Tämä kuvio on varmaan monelle tuttua?

Hyvinkin tuttua. Hienoa että sait pysäytettyä itsesi! Tässä jotain miettimistä sinulle…

Kun alat tunnistamaan itsessäsi merkkejä joista et pidä, kannattaa miettiä oletko sellaisella tiellä jota haluat kulkea. Lueskele täällä ketjuja ja katso mihin se voi viedä. Toivottavasti voit vielä välttää sen tien jonka moni on valitettavasti joutunut käymään, ennenkuin on valmis lopettamaan pelit lopullisesti. Elätkö parisuhteessa, tietääkö hän tästä mitään? Tietääkö muut läheiset/perheesi?

Tässä jotain pointteja lopettamiseen:

  • nöyrry ja hae apua! (katso paikkakuntasi palvelut)
  • tunnusta ongelma läheisillesi 100% (älä enää elä valheessa!)
  • lopeta valehtelu itsellesi ja muille
  • hankkiudu eroon luottokorteista
  • anna raha-asiat pois käsistäsi (nettipankki eritoten)
  • tehkää pelaamisestasi mahdollisemman vaikeaa (pahan päivän varalle)
  • ole rehellinen ja avoin

Tännekin kirjoittelu on auttanut monia, joten jatka vain kirjoittelua!

Tsemppiä!

edit: Et ehkä ole vielä niin syvällä kuin jotkut meistä, mutta en halua sinne ketään joutuvankaan. Siksi tekstini ei ehkä vielä osu sinuun täydellisesti, mutta ei tämän kanssa voi olla liian varovainen.

Ihan itsekusetuksen peruskuvioihin tuo kuuluu ja useimmat on sen läpi käyneet ja osa vieläkin kamppailee saman kanssa. Hienoa, että sait lyötyä lukot päälle ja tuut varmaan pääsemään yli ongelma pelaamisesta. Muista, että pelit ei oo koskaan hallinnassa, jos on myöntänyt olevansa peliriippuvainen. Ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa, kuin jättää pelaaminen niille, jotka sen hallitsee. Minä myönnän, että en hallitse milloinkaan ja sen kanssa vaan on yritettävä elää ja siihen on pyrittävä, että jonain päivänä pelit ei pyöri mielessä.

Yhtään uutta uhkapelisaittia ei ole tullut avattua, vaikka uusi nousu uudella pokeri/casino saitilla mielessä pyöriikin. Pelaamisen sijaan olen lueskellut tämän forumin kirjoituksia.

Surullisia tarinoita. Varsinkin nuorten peliriippuvaisten kertomukset koskettavat.

Itse olen aina harrastanut uhkapelejä. Opiskeluaikoina, noin 20 vuotta sitten, pelailin ajoittain liikaa peliautomaatteja ja ravintoloiden BlackJack pöytiä. Kun opiskelut eivät sujuneet ajauduin ensimmäistä kertaa pelaamisen takia ongelmiin ensimmäisen opiskeluvuoden kevätlukukaudella, kun muutama opiskelija-asunnon vuokra jäi maksamatta. Ei auttanut muu kuin irtisanoa asunto, muuttaa vanhempien luo kesäksi asumaan, tehdä töitä ja maksaa vuokravelat pois. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Tästä otin opiksi sen, että maksoin jatkossa aina laskut ajoissa, mutta pelaamista en kokonaan lopettanut.

On todennäköistä että suuremmilta vaikeuksilta minut nuoruudessa pelasti se, ettei tuolloin ollut opiskelijalle saatavilla luottokortteja, ei pikavippejä eikä kulutusluottoja. Eli mistään ei kertakaikkiaan saanut nopeasti velkaa/rahaa, juuri sillä hetkellä kun hallitseva ajatus oli voittaa hävityt rahat takaisin.

Toisin on valitettavasti nykyään. Velkaantuminen on tehty pelottavan helpoksi.

Raha-automaattien pelaaminen kohdallani loppui, kun aloitin opiskelun ohella osa-aikatyön. Elämässä oli muutenkin niin paljon muutakin sisältöä, että raha-automaattien pelaaminen vain hiipui ja loppui. BlackJackiäkin pelailin ravintolailtojen aikana vain ajoittain ja muutamia kierroksia illassa.

On todennäköistä, että pelaamiseni hiipui myös siksi, ettei tuolloin ollut tarjolla nopeita laajakaistayhteyksiä (ainakaan omassa asunnossani), ei nettipokeria, ei Nettelleriä tai muita virtuaalilompakoita, ilmeisesti ei juuri nettikasinoitakaan. Muistelen tosin kyllä että tuolloin hyvä ystävä esitteli yliopiston verkon kautta ulkomaalaisen mielenkiintoisen nettikasinon, mutta talletus vaati luottokortin tai talletus/kotiutus oli niin hankalaa, että minulta jäi ensimmäinen nettikasinotili tämän vuoksi avaamatta.

Todenäköisesti pelastuin osittain myös näiden seikkojen vuoksi nopeatempoisten nettipelien maailmalta. Mahdollisuutta nettipelaamiseen ei ollut. Toisin kuin nykyään, ei taida olla montaa piilopirttiäkään jonne ei saisi langatonta laajakaistaa käyttöön…

Pelaamiseni siirtyi urheiluvedonlyöntiin. Pelaamisesta tuli mukava harrastus, joka ei vienyt juuri aikaa ja pelipanoksetkin olivat sen verran pieniä ettei häviäminen haitannut tai edes harmittanut.

(tähän ikkunaan en saa enempää tekstiä…jatkan toisessa ikkunassa)

jatkoa…

Tätä jatkuikin vuosia. Urheiluvedonlyönnistä sain myös useita muutamien tuhansien eurojen voittoja, mutta panokset pysyivät aina järkeviä. En edes suuren voiton jälkeen nostanut urheiluvedonlyönnin panoksia. Korkeintaan jääkiekon tai jalkapallon MM-kisojen aikaan tuli tehtyä useampia veikkauksia kuin normaalisti. Vedonlyönti telkkarista tuleviin peleihin on aina ollut eräänlainen lisäjännitysmomentti. Joskus teimme veikkauksia mukavalla porukalla, se oli hauskaa veikkauksien laatimisineen ja jossitteluineen.

Oi kuinka noita aikoja kaipaankaan.

Lukuunottamatta pelaamista olen aina ollut aika tarkka siitä mihin rahaa kuluu. Tai ehkä se johtui siitä, ettei ollut koskaan ns. ylimääräistä. Siihen vain oli asennoitunut ettei itselle tarvinnut hankkia uutta hienoa autoa tai käydä ulkomailla tai päivittää vuokra-asunnon sisustusta muodin mukaiseksi. Niin hassulta kuin se uhkapelejä pelaavan suusta sanottuna kuulostaa, pidän esimerkiksi kalliin auton hankkimista pienellä käteismaksulla ja suurella velalla vähemmän järkevänä ideana. (Uusi auto ostetaan uhkapelurin mielestä korkeintaan silloin, kun se iso voitto napsahtaa kohdalle ja se uusi auto maksetaan tietty käteisellä.)

Työt muuttuivat jossain vaiheessa kokopäiväisiksi. Rahaa alkoi jäämään säästöön ja aloitinkin erilaisiin rahastoihin sijoittamisen/säästämisen. Eräänlaista pelaamista tämäkin, mutta pienellä riskillä. Vuosien varrella rahastoihin kertyi mukavasti rahaa, eikä säästöjä ollut tarpeen rahastoista kotiuttaakaan. Tasaista pääoman kasvua rahastosäästämisellä, vaikkei tuottoprosentti ollutkaan suuri. Pelaaminen jatkui edelleen urheiluvedonlyönnin saralla.

Jossain vaiheessa vuokra-asuntoomme vedettiin laajakaistakaapelit. Pääsin kotikoneelta kokeilemaan nettipelejä ja innostuinkin heti.

Pelivalikoima avaamallani nettikasinolla oli muistaakseni suppea. Lähinnä BlackJackiä ja rulettia netin kautta taisin pelailla, ehkä joitain alkeellisia slotteja. Luottokorttia en edelleen omistanut, vaikka sen varmasti olisin pankista saanut. Luottokortille ei vaan ollut tarvetta. Tallettaminen olikin tämän vuoksi hankalaa, ja talletus piti tehdä pankkisiirrolla joka näkyi pelitillä vasta muutaman vuorokauden kuluttua. Pelaaminen kuitenkin netissä alkoi, mutta panokset pysyivät kohtuullisena. Tai ehkä se oli juuri tuo tallettamisen hitaus, joka piti kokonaistappiot matalalla. Ei pääsyt heti pelaamaan ja yrittämään tappioiden kuittaamista uudella talletuksella ja pelisessiolla.

Tässä vaiheessa minut pelasti nettipeleiltä yllättävä käänne. Puolison kanssa oltiin jo jonkun aikaa etsitty omistusasuntoa ja juuri niihin aikoihin kun netti vedettiin vuokra-asuntoon, löysimme sopivan asunnon. Kaikki säästöt kerättiin ja käytettiin asunnon käsirahaksi. Ensiasunnon ostaminen ja muutto olivat niin jännää aikaa että nettipelit unohtuivat samantien.

Kun olimme muuttaneet, selvisi ettei uuteen osoitteeseemme ollut laajakaistalle saatavuutta. GPRS-yhteys oli ainoa vaihtoehto eikä sekään pelittänyt hyvin. Asuin asunnossa, jossa en päässyt jatkamaan jo alulle päässyttä nettipelaamista. Laajakaistattomuus taisi olla ainoa asia joka uudessa asunnossa hieman harmitti.

Näin jälkikäteen ajatellen se saattoi olla pelastus.

(jatkuu…)

(jatkoa…)

Muutama vuosi menikin mukavasti, todella mukavasti; vapaa-aikana pientä pintaremonttia, mukavia harrastuksia, ystävien sekä työkaverien kanssa vietetettyä vapaa-aikaa, töissä mukavaa. Pelaaminen edelleen maltillista urheiluvedonlyöntiä. Tulot riittivät normaalielämään, mutta säästöön ei juuri enää jäänyt rahaa.

Sitten alkoi tapahtua muutoksia. Laajakaistaverkko laajeni asuinalueellemme.

Olin heti valmis maksamaan avausmaksut ja ostamaan laitteet, jotta saisimme laajakaistan käyttöön. Laajakaistahankinta laitteineen ja uusine tietokoneineen ei ollut halpa halkinta. Laajakaistan kuukausimaksukin tuntui kalliilta lisältä jo entuudestaan kohonneiden kiinteiden kulujen lisäks. Mutta kyllähän nopea netti oli saatava…eihän ilman sitä voisi olla, jos siihen mahdollisuus.

Samoihin aikoihin työelämässä aloin tehdä työmatkoja. Päätin hakea Visan, kun sitä suositeltiin, olisi kuulemma kätevä sekä tarpeellinen ja helpottaisi matkalaskuja jne. Tuhannen euron luottorajalla suostuin sen ottamaan. Olihan se kätevä, matkoista aiheutuneet kulut Visalle ja kun matkalasku tilitettiin pankkitille, kuitattiin sillä Visa nollille.

Nettikasinoihin olin jo kerennyt availla muutaman pelitilin, ulkomaalaisia. Talletukset olivat jo nopeutuneet. Pankkisiirrosta kuvankaappaus ja se maililla nettikasinon supporttiin, niin sai pelitilille rahaa jo muutamassa tunnissa. Niinhän siinä kävi, että jossain vaiheessa, kun matkalasku oli tilitetty pankkitililleni, en kuitannutkaan sillä Visalaskua, vaan pikkuhiljaa hävisin matkalaskusta saadut rahat nettikasinolle. Samalla menivät matkahommista saadut päivärahatkin.

Ahdistus iski. En voittanut kertaakaan mitään merkittävää noilla pelikerroilla. Totesin nettikasinot surkeiksi. Tuli sellainen fiilis, että minua oli huijattu. Tapahtunut ahdisti kauan, tajusin mitä oli tapahtunut, olin vuosien tauon jälkeen pelannut yli varojen. Visalasku, jota en pystynyt maksamaan kerralla pois, muistutti minua tapahtuneesta. Olinkin pelaamatta tämän jälkeen tovin, mutta joku ilta menin verkkopankkiin tutkimaan Visa-korttini tapahtumia/tilannetta. Verkkopankissa pystyikin hakemaan helposti luottorajan korotusta ja niinhän sen sitten menin tekemään. Enimmäkseen nettikasinoihin taisi seuraava tuhat euroa pikkuhiljaa mennä.

Lopetin nettikasinot, en ollut saanut yhtään isompaa voittoa ja tappiot oli pakko hyväksyä. Visa jäi roikkumaan, minimilyhennyksillä sitä lyhentelin. En kertonut tapahtuneesta kenellekkään.

Meni ehkä vuosi ja koitti päivä, kun ystävä kertoi aloittaneensa nettipokerin. Menin käymään ystävän kämpillä ja seurasin sivusta kun hän pelasi nettipokeria ja kertoi samalla pelin idean. Jäin koukkuun heti. Nettipokerisaitin osoite ylös kännykkään ja heti kotiin päästyä koneelle ja rekisteröitymään pelisaitin asiakkaaksi. Freerolleja oikeilla rahapalkinnoilla pyöri joka ilta. Tämä olisi se minun juttu! Pokerikirjallisuutta alkoi ilmestyä yöpöydälle.

Freerolleista alkoi tippua pieniä voittoja, pääsin osallistumaan oikean rahan turnauksiin. Useat kaverit alkoivat myös pelaamaan nettipokeria. Puhuimme pääasiassa nettipokerista. Vertailimme kokemuksia, puhuimme voitoista, tappioista, yksittäisistä jaoista, jne. jne. Uusia pokerisaitteja avautui jatkuvasti, uusille asiakkaille aina hyviä tarjouksia. Pian nettipokerisaitteja, joihin olin rekisteröitynyt oli kymmeniä.

Puolisoni huomasi muutoksen nopeasti. Päivärytmini muuttui radikaalisti. Aamulla töihin, ja kun työpäivä ohi, suoraa päätä kotia, netti tulille, kahvit tippumaan ja nettipokeri auki. Aloin ruokailemaankin koneen ja nettipokerin ääressä. Pokeriturnaukset alkoivat illalla ja kestivät myöhään yöhön asti. Olin ärtynyt, jos minua häirittiin kesken pokeriturnauksen. Menin ajatuksissa niin pitkälle, että saatoin jopa syyttää mielessäni kesken nettipokeriturnauksen minulle soittanutta ystävää siitä että turnaukseni meni pilalle juuri hänen soittonsa takia.

Kotona alkoi olla riitoja nettipokerin takia. Esimerkiksi kotityöt jäivät minulta lähes kokonaan. Oikeastaan suurin osa asioista joista olin aiemmin ollut kiinnostustunut, menettivät merkityksen. En mielelläni lähtenyt puolison mukaan kyläreissuille, sainhan jäädä kotiin rauhassa pelaamaan. Jos meille tuli vieraita saatoin kokea jopa sellaisia tuntemuksia, että vieraiden takia jäi hyvä nettipokeriturnaus pelaamatta. Uskomattomia ajatuksia ihmiseltä, joka aiemmin nautti ihmisten seurasta ja oli aina valmis osallistumaan yhteisiin tapahtumiin.

Rahaa ei uponnut nettipokeriin, mutta kaiken ajan ja ajatusmaailman se ryösti. Itse en tilanteessa huomannut mitään huonoa.

jatkoa seuraa…

(jatkoa…)

Uppouduin syvälle nettipokerin syövereihin. Varsinkin useita tunteja kestäneen pokeriturnauksen finaalipöytään pääseminen toi aivan mahtavan fiiliksen. Tunnetta ei voi edes kuvailla. Ai että sitä fiilistä, kun pääsi seuraavana päivänä kertaamaan finaalipöydän tapahtumia pokeria pelaavien kavereiden kanssa.

Vastakohtana oli tietysti pitkät ja raskaat tappioputket. Kun useita tunteja kestänyt turnaus päättyi juuri ennen rahasijoja tai turnauksen viimeisille jämärahoille kerta toisensa jälkeen olivat tunnelmat silloin siellä toisessa ääripäässä. Kaikki vähänkään negatiiviset asiat, myös ne jotka eivät liittyneet millään tavoin pokeriin, alkoivat tappioputken jälkeen vituttamaan enemmän kuin olisi ollut aihetta.

Turnauksien pelaamisen myötä alkoi myös kertymään univelkaa. Päättyipä turnaus hyvin tai huonosti, ei pitkään kestäneen turnauksen jälkeen saanut oikein nukuttua, ja usein oli aamulla edessä aikainen herätys ja töihin lähtö. Yleinen ärtyvyys ja väsymys alkoi näkyä myös ulospäin.

Rahallisesti pokerin peluu ei tuonut mainittavia voittoja tai tappioita. Yleensä voitetut rahat kuluivat pokeripöydissä seuraavien viikkojen aikana ennenkuin kerkesin tehdä kotiutuksia. Joskus isommista kotiutuksista saatoin tehdä jotain hankintoja, mutta nekin olivat aina pakollisia hankintoja, jotka olisi joutunut joka tapauksessa tekemään. Verrattuna pelaamiseen kulutettuun aikaan sekä muihin pelaamisen mukanaan tuomiin negatiivisiin seikkoihin olivat kotiutukset täysin mitättömiä.

Itse en tätä tajunnut tai hyväksynyt, kunnes puolisoni lähes pakotti minut asian jotenkuten ymmärtämään.

Yritin vähentää nettipokerin pelaamista ja teimme jotain sopimuksia että pelaisin vain parina iltana viikossa. Ei siitä mitään tullut. Saattoi mennä pari viikkoa näin sopimuksen mukaan, mutta sitten minulla alkoi olemaan olemattomia ‘pakollisia’ turnauksia tai ‘kutsuturnauksia’. Ei toiminut, aina keksin jotain. Tilanne palasi vääjäämättä ennalleen, pyrin pelaamaan koko ajan.

Oli pakkotauon paikka. Hyväksyin lopulta tilanteen, viimein ymmärsin aiheuttaneeni pelaamisella huolia läheisilleni sekä muuttuneeni ihmisenä. Möin tietokoneeni. Kotona oli enää puolisoni työkäyttöön tarkoitettu tietokone, jolle minulla ei tietoturvasyistäkään johtuen ollut mitään asiaa.

Muutuin aika nopeasti takaisin normaaliksi.

Nettipokeria en täysin lopettanut, pelasin joskus kaverin luona kimppaturnauksia. Mutta muutos oli radikaali, muutama turnaus kuukaudessa, ja nekin sellaista ajanvietettä mukavassa seurassa. Aloin taas tehdä urheiluvedonlyöntiveikkauksia. Kävin iltaisin reippailemassa kioskilla, ja vanhaan malliin täyttelemässä vedonlyöntikuponkeja. Vanha kunnon teksti-tv palasi tulosten tarkastuksen/seurannan kautta taas käyttöön.

(jatkuu…)

(…jatkoa)

Kaikki oli taas tovin hyvin, varmaan reilu vuosi ilman nettipelejä. Sitten tapahtui työkuvioissa positiivinen muutos, sain uusia vastuullisempia työtehtäviä ja samalla jonkinasteisen ylennyksen. Heti ensimmäisenä päivänä, kun aloitin uudessa työtehtävässä, työnantaja tilasi myös minulle tehokannettavan mobiililiittymineen. Siinä se oli, melkein kaikkialta oli nyt käytettävissä yhteys myös nettipelimaailmaan.

Aluksi maltoin kohtuuhyvin pysyä pois nettisaiteilta, mutta kioskille vietävät laput vaihtuivat Veikkauksen nettisivujen kautta tehtyihin veikkauksiin. Pikkuhiljaa aloin myös palata nettipokerin maailmaan omalta koneeltani. Ja sitä kautta tuli joskus pelattua pokerisaitilta löytyviä slottejakin. Tiesin, etten voisi palata aiempaan, ja pystyinkin rajoittamaan pelaamiseen tarkoitettua aikaa, mutta kyllä pelit vaan alkoivat pyöriä koko ajan enemmän mielessä.

Sitten koitti todella mukava voittoputki niin nettipokerissa kuin urheiluvedonlyönnissä, ja samaan syssyyn muutaman tonnin voitto myös slotista. Voittoja tuli muutamassa kuukaudessa suurinpiirtein saman verran kuin töistä vuoden aikana. Viimeinkin sain voitoista ‘jaettavaa’ myös perheen käytöön.

Mutta samalla sain taas oven auki nettipelien maailmaan. Nyt minulla oli ‘näyttöä’ siitä, mitä pelaamisella ja hyvällä tuurilla voi saavuttaa. Tätä käytinkin usein aseena puolustaessani pitkiksi venähtenäitä nettipelisessioita. Pelimaailma vei minut taas vääjäämättä syövereihinsä, ja sitä en aluksi itse huomannut lainkaan. Tällä kertaa en suostunut enää lopettamaan, vaan aloin tosissaan miettiä pelaamista jopa eräänlaisena sivuelinkeinona. Tein hienot kaaviot taulukko-ohjelmaan tavoitteista ja seurasin joka päivä miten pelit olivat sujuneet verrattuna tavoitteeseen.

Tämä tarkoitti sitä, että jos tavoitteista oltiin jäljessä tai tappiolla, vapaa-aikana sujui pelien ääressä ja päämääränä oli vain saavuttaa asettamani tavoitteet. Jos olin voitolla ja tavoitteista edellä, piti painaa täysillä, olihan voittoputki menossa. Elämäni oli taas sitä, että kävin töissä, ja työpäivän jälkeen pelasin tai ainakin mietin pelejä.

Yritykset vähentää pelaamista epäonnistuivat joka kerta. Ei tarvittu kuin huono päivä työpaikalla, niin palasin vapaa-ajalla totaalisesti pelaamisen maailmaan. Mitä useampia huonoja työpäiviä alkoi tulla vastaan, sitä enemmän aloin haaveilla suuresta voitosta tai jatkuvasta voittamisesta, joka vapauttaisi minut työssä käynnin ikeestä.

(…jatkuu…)