oletteko antaneet palautetta?

tuli mieleen tällänen juttu, että oletteko antaneet kiitosta, tai palautetta, tai muuta vastaavaa lääkäreillenne, kavereillenne, ystävillenne, läheisillenne, sykologeille yms mitä kaikkia näitä nyt onkaan? siis siitä avusta, minkä ne ovat teille antaneet tämän alkoholiongelman parissa rimpuilun kanssa.

itse tahdon nyt tällä hetkellä kiittää kaikki täällä olijoita, ketkä on kantanut oman kortensa kekoon minunkin tapauksessani. on tullut tukea, tsemppia ja hyviä neuvoja ja ennenkaikkea ymmärrystä. ISO KIITOS siitä teille. vaikkakin olen vasta alkutaipaleella, niin tunnen tarvetta kiittää. olkoonkin vaikka niin, että huomenna, taikka tänään ratkeaisin, niin kokisin siltikin, että olen kiitokset velkaa. viikkokin on minun näkökulmastani niin pitkä aika ottaen huomioon viimevuosien raittiit päivät, että tässä taitaa olla enemmän raittiita päiviä, kun viimeseen kahteen vuoteen yhteensä. ja älkää huoliko, tarkotukseni ei ole korkata nyt, eikä tänään, eikä edes huomenna. ei tee edes mieli tällä hetkellä.

sitten olen kiittänyt vaimoani. viimisenä juopottelu päivänäni, kun tein päätöksen, että nyt riittää, niin ostin hänelle kaupan uuden fillarin. sitä se oli halunnut jo koko talven ja etsiskellyt jotain käytettyjä, niin ajattelin, että ehkäpä kunnollinen polkupyörä ei ole ainakaan liikaa, jos haluan sillä häntä kiittää. ja samalla ajattelin, ettei tuo ole edes raha, eikä mikään verrattuna siihen paljonko sitä rahaa on viinaksiin mennyt viimeaikoina. ehkä vähän huonosti olen onnistunut sanomaan itse kiitosta, kun välillä hermoja kiristää ja kaljaa tekee mieli, mutta jotenkin olen yrittäny sen sille kertoa. pitää koittaa saada se sanotuksi vielä oikein kunnolla suullisesti, että KIITOS. paljosta olen häntä kiittänyt, mutta en kunnolla vielä tästä asiasta.

ja myöskin veljeäni olen kiittänyt, kun se on jaksanu kuunnella mun ruikutusta kännissä, krapulassa ja selvinpäin. kuinkahan monta raittiuslupausta sillekin olen sanonut ja aina mennyt vituiksi. no ainakin olen kiittänyt ja ollutkin kiitollinen. uskomat tyyppi, kun sillä on omatkin ongelmansa. ei tosin päihdeongelmia, mutta pääkoppaan hänenkin ongelmat liittyy. ja silti se on nyt koko tämän viikon ollut minuun yhteydessä ja on juteltu asiasta ja olen saanut tukea, vaikka sillä itselläänkin on välillä aika vaikeeta.

ja lääkäriäni olen nyt kiittäny joka kerta, kun olen sen vastaanotolta lähtenyt. mulla on ollut aina hyvä mieli sieltä lähtiessäni ja uskoisin, että lääkärikin on hyvillä mielin, kun saa positiivista palautetta ja kiitosta hyvästä työstä. normaalisti, kun käyn lekurilla ja se hoitaa hommansa mielestäni hyvin, niin siihen riittää vaan kiitos. mutta nyt ajattelin, että koska asia on tavallista suurempi ainakin mulle, ehkäpä koko elämän muuttava suunta ja lääkäri on erinomaisen hyvä, niin tahtoisin oikein kiittämällä kiittää ja jotenkin konkreettisesti sen tehdä. ei ehkä mitään suklaarasioita, se on liian romanttista. en mitään romantiikkaa tähän halua sotkea. ja ettei tule väärinymmärryksiä niin sitä on ihan tarpeeksi kotonakin. vaan haluan antaa selkeän kiitoksen. ainakin vähintään jonkun kortin ajattelin väsätä, missä asia tulee selväksi. oisko ideoita?

eipä tässä muuta. mitenkäs teillä muilla on, oletteko olleet kiitollisia apua antaneille ja oletteko osanneet sen ilmaista?

Kiitän kauniisti yleensä aina kun saan jotain hyvää palvelua, esim. lääkäriltä tai muulta asiakaspalvelijalta. En tosin yleensä jälkikäteen millään erityisellä tavalla, vaan siinä heti paikalla. Kiitos on hyvä sana.

Eräs päihdetoipuja sanoi, että kiitollisuus on ainoa tunne joka ei aiheuta mielitekoa lähteä juomaan. Se oli jotenkin kauniisti sanottu, vaikka samalla tietysti jotenkin alakuloista jos kaikki muut tunteet sen mieliteon aiheuttavat.

Olen antanut kukan muutaman kerran. Yleensä silloin kun olen hyvästellyt minua pitkään hoitaneen ihmisen niin olen miettinyt että kiva kukka voisi olla kaunis ele kiitokseksi. Joissain sanomalla kiitos ja pari kaunista sanaa palautteena olen osoittanut kiitollisuutta minua hoitaneille ihmisille. Kyllä sen tuntee sisimmässään mikä on oikein toimia ja mikä ei. Miettimisjuttuja nuo on… Kukaan ei ole mieltänsä pahoittanut. Joku on halanut. Kyllä siinä toiselle saa hyvän mielen. Jää semmonen kaunis muisto kun hoito päättyy.

Kannattaa miettiä tilanteen mukaan millasen kukan siis antaa. Joku kiva ruukussa oleva kukka olisi varmaan semmonen hyvä osoitus kiitollisuudesta naispuoleiselle ihmiselle. Korttikin on varmasti kaunis ele myös ja sopii miehelle myös. Mutta kun on naisesta kyse niin kukka tai tuo mainitsemasi kortti on varmasti hyvä.

Olen mä vähän sillä tavalla kiertoteitse joskus joitain ihmisiä kiitellyt. Esimerkiksi sitä että joskus tuhannen juovuksissa olin sitä mieltä että on hyvä idea lähteä hakemaan veneellä mantereelta lisää juotavaa, koska olin tullut siihen johtopäätökseen että MINUN juotavani saattavat uhkaavasti päästä loppumaan. Oltiin siis saaristossa silloin ja oma kokemukseni veneen ajamisesta rajoittui ja rajoittuu edelleen ehkä noin puoleen tuntiin. Siinä olisi saanut olla kaikki mahdolliset Jumalat, menninkäiset ja maahiset puolella että vene sekä ihmiset olisi siitä reissusta selvinneet.

Tuota olen jälkeenpäin ajatellut, että ei jumalauta pitää sitä oikeasti olla ihminen ihan perkeleen sekaisin että ihan täysin vakavissaan ja tosissaan tuommoiseen temppuun on lähdössä. Ihan vain sen viinanhimon sanelemana. Sekä mielessäni olen kiitellyt sitä että kavereilla oli sen verran tolkkua päässään etteivät sitä venettä sille urpolle antaneet. :smiley:

Nämä on myös ollut juuri niitä juttuja minulle, joissa huumorintaju on ollut vähän koetuksella että se syyllisyys ja häpeä alkaa päästää irti, että ei sitä oikeasti kannata ottaa itseään niin kirotun vakavasti. Tärkeintä on nyt se että tänään on asiat hyvin ja ei tarvi jotain semmoista tyhmän juopon mainetta enää kantaa. Enkä oikein tiedä miksi olen itse ottanut nuo jutut sitten jälkeenpäin niin helkatin raskaasti ja kärsinyt ihan hurjasta syyllisyydestä, vaikka aika pitkälti niitä asioita vielä silloin juodessa kuitattiin vaan olankohautuksella. Ehkä se on toiminut jonkinlaisena pelastuksenakin että ne morkkikset oli itsellä niin rajuja, mutta kuitenkin liian armoton sitä on itselleen. Eipä tuollekaan tuskin kukaan muu muuta kuin nauraa hörähtelee.