Oletko Puudeli,Duudeli vai Hamppari

Puudeli, Duudeli vai Hamppari

  • Puudeli
  • Duudeli
  • Hamppari

0 voters

Alkoholisteja on moneksi yleisimmät lajit ovat tässä. Tunnistatko itsesi?

Puudeli on yleisin laji. Puudelilla on aina vaimo tai lapsia tai ystäväpiiri tai työkaverit joissa Puudeli on kiinni rautalangalla. Puudelin puudelinaolo mahdollistetaan, hoputetaan Puudeli työnlaitaan ja katkolle ja vuorin torutaan, vuoroin kehutaan jotta Puudeli jaksaa elää keskivertokansalaisena juoden ja työtä tehden. Puudeli on nöyrä. Puudeli katuu aina. Puudeli toivoo rauhaa ja anteeksiantoa. Kunhan saisi ryypätä rauhassa ja jatkuisi näin.

Duudeli on sunnuntailapsi. Hän on saanut syntymässä älynlahjoja tai lahjakkuuta tai perittäväksi omaisuuden joka turvaa aseman kauniiden ja rohkeiden joukossa. Duudeli voi olla akateemisesti sivistynyt, monia tutkintoja suorittanut, hän voi olla laulaja tai urheilija, muta hänellä on aina ihailijoita, ja hänelle on aina maailma avoin. Hänen elämänsä on juhlaa ja juhlimista, aseman säilyttäminen ja parantaminen on elämäntehtävä. Hän voi juoda ja ottaa maailmasta ilon irti koska se kuuluu hänelle. Duudeli juo sivistyneesti. Paitsi yksin kun kukaan ei näe. Silloin Duudeli juo koska hänellä ei ole yleisöä, ja yksin hän ei usko itseensä.

Hamppari on yksinkertaisesti selviytyjä. Koska hänen on pakko. Hamppari nousee veneensä alta tai autiotalosta, haisee ja nauraa. Katkeraa naurua joskus mutta ensimmäisen aamuryypyn jälkeen on aina kesä ja aurinko paistaa. Hamppari tekee välillä työtä, mutta pakenee siitä aina tilaisuuden tullen. Hampparin voi laittaa roskalaatikkoon tai keskelle kairaa, mutta sielläkin hän elää ja ennenkuin päivä laskee hän on laittanut kiljupöntön käymään ja kerää jo tyhjiä pulloja tai metsän marjoja saadakseen ruokansa ja iltakaljat. Hamppari on sitkeä mutta mihinkään maisemaan sopimaton otus. Ruma ja ruokoton.

Hauskasti kategorisoitu. Taidampa sitten olla lähimpänä duudelia, mutta tuosta “asemasta” en ole niin varma. Reissuhenkilönä lähellä sydäntä ovat olleet lähinnä juna-asemat ja lentoasemat. Vaikka kyllähän minä pyrin nykyisin usein saamaan erilaisia tehtäviä (asemia?), joihin kuuluu kokouksia ja kokouspalkkioiden nostamista.
Uskon itseeni kyllä etenkin yksin, kun kukaan ei kritisoimassa ja antamassa palautetta. :laughing:

Kuvaannollisesti sunnuntailapsi, konkreettisesti syntynyt perjantaina. Sekin sopinee hyvin kuvaan.

Ihan puhtaasti en ole mikään. (Kukapa muutenkaan olisi just jonkun määritelmän mukainen?)

Jonkinlaista sielujen sympatiaa tunnen kyllä hampparihahmoon. Kyllä sitä mukana oli, minunkin alkoholismissani. Selviytymistä on elämä useimmiten ollut, kaikenlaisiin tilanteisiin olen joutunut -ihan juopottelusta riippumattakin. Nollapisteestä on tullut muuta kerta lähdettyä, toisinaan jopa pakkasen puolelta, kun ei ole ollut vaatteiden lisäksi muuta kuin velkaa. Sitä Hampparin elämänasennetta (positiivisessa mielessä) on tarvittu.

Puudeliakin pikkuisen asuu minussa, kyllä vaan on kelvannut rauhallinen kotielämä, sympaattinen ystäväpiiri ja sukulaistenkin kanssa olen toimeen tullut kun en ole ihan viikottain enkä edes kuukausittainkaan pyrkinyt yhteyttä pitämään. Nöyryydestä olen päässyt aikalailla irti, kyllä se siihen alkoholistiseen elämään kuuluin. Yksi selviytymiskeino kai oli sekin.

Duudelia sitten lienee aika vähän. Ei ole kovin hyvät eväät ollut lähtiessä, jos ei niin musertavan huonotkaan. Eikä ole lahjoja joilla pinnalle olisin missään asiassa ponnistanut. Mutta, joo, tarkemmin ajatellen, jo tänne yhteen maailman rikkaimmista maista syntyminen takaa jonkinlaisen “sunnuntailapsen” aseman, joten kai sitä sentään siellä täällä elämän polulla on vilahdellut.

Mutta, olisiko vielä joku alkoholistien pääluokka jäänyt havaitsematta? Voihan olla että joku, sinänsä ihan hyvä juoppo, ei noista tunne ainuttakaan itselleen tutuksi?
Minulle nyt ei tule mieleen, kun noista jo löysin itsellenikin sopivia osasia.

Jossain mielessä hampparilla voisi paremmat mahdollisuudet muuttumiseen kuin noilla muilla?

Puudelilla ja duudelilla kun menee jo luonnostaan niin hyvin ettei siitä asemasta halua irrottautua.
Hamppari taas ei voi menettää mitään, ja monessa liemessä keitettynä sopeutuu aina uusiin oloihin nopeasti.

Mutta… ei kai sittenkään. Ei ilman eväitä pitkälle päästä. Resurssien puute katkaisee hampparin nousun helposti.
Jos kysymys on vanhan mallin pesunkestävästä hampparista, jolla ei ole omaisuutta, koulutusta, hyvä veli -verkostoa eikä edes laulunääntä ja soittotaitoa jolla alkaisi tienaamaan niin kyllä siinä kahleet kintuissa on.

Se on sitten eri asia, että ei hampparin ole pakko juoda. Sen hän voi lopettaa, jos huvittaa, ja aina silläkin konstilla elämän olosuhteet hiukan paremmaksi muuttuvat.

Hamppari hyvässä mielessä on vapaa ja rento.
Ei kulissia kerää, on oma itsensä.
Juoppo Hamppari on hankala, sopimaton näöltänsä ja mieleltänsä.

Ei ole toinen pahempi toista.

Kun itseään etsii näistä ei pidä ajatella että tuon valitsen kun se on parempi kuin nuo muut.

Hmmm…
Hampparin ominaisuuksissa varmasti on paljonkin positiivista. Ja hampparin näkeminen selviytyjänä, (jota hänen tietysti on pakko ollakin) nähdään tottakai myös ihmisen joustavuus ja uuden oppimiskyky, pienellä toimeen tulemisen taidot -hyviä juttujahan ne.

Hamppariin liittyy kyllä sitten niitä kielteisiäkin mielikuvia, joista osa on varmasti ikävän tosia.
Mutta, jos hampparista tulee selviytyjä, hamppariuden kielteisistä puolista irrottautunut elämäntaiteilija niin mikäs sen hienompaa.

Duudeliksi kai synnytään tai saadaan se asema, omilla kyvyillä tai perimällä tai perinnöllä -ei siihen kaikilla ole mahdollisuuksia.

Mutta voiko Puudeli muuttua joksikin muuksi? Hamppariksi kenties, jos turvaverkot pettävät ja häipyvät.

Kaipaisin kyllä noiden kahden, puudelin ja hampparin välimaastoon tai rinnalle jonkin muun aseman -sellainen kun varmaankin on olemassa. Mutta miten sitä sitten voisi yhtä osuvasti kuvailla?

Kyllähän duudelikin voi olla selviytyjä, joka on ollut ajautumassa hamppariksi mutta saanut otettua jossain vaiheessa itseään niskasta kiinni.

Duudeli voi olla vaikkapa hampparin lapsi. Matka duudelista hamppariksi voi myös olla lyhyt: pari onnetonta sattumaa ja vaikkapa asunnottomaksi joutuminen jonkun kiihkeän juhlimisperiodin aikana. Alkoholilla ja muilla päihteillä pääsee kyllä ennen pitkää veneen alle, kun niillä tarpeeksi läträä.

Minä sain kerran perintöä isoäidiltä sen verran, että sillä sai vietettyä törsäilevää elämää yhden vuoden. Se vuosi meni äkkiä, ja perintö kurkusta alas. Iskältä ja äiskältä en sen sijaan ole saanut sen enempää rahaa kuin asemaa, vaan pelkästään tämän ns. elämän lahjan, eli henkirievun.

Ihan itse ja omin voimin on pitänyt käydä koulut ja hankkia ammatit ynnä muut. Selviytymistä sekin on, uskokaa pois.