Oletko ehdolla?

Tämähän nyt ei todellakaan suoranaisesti päihdeasioihin liity, välillisesti toki! Oletko ehdolla ja aiotko päästä läpi? Itse olen listalla, mutta en ole varsinaisesti kampanjoinut.

Päihdeasiat loistavat muuten erittäin vahvasti poissaolollaan kunnallisvaalikampanjoinnissa. Mielestäni tässä voisi olla monelle ehdokkaalle vähän markkinarakoa. Toki on sitten kyseenalaista, kannattaako politiikassa pyrkiä eteenpäin: “tunnen alkoholiriippuvuutta hyvin omakohtaisesti”-teemalla…

^ Ou, mä tiedän puolestaan aika montakin ehdokkaana olevaa päihdetyöntekijää! :slight_smile: Ja siis nimenomaan omakohtaisen päihdekokemuksen omaavaa. Hassua kun minusta taas päihdeasiat olleet enemmän esillä näissä kuntavaaleissa kuin koskaan.

Ja tilanne on minusta tosi jännä. Itse kannatan sekä vasemmistoa että vihreitä, ja molemmista löytyy lukuisia hyviä ehdokkaita pk-seudun kaikissa kunnissa. Myös päihdeasioista kiinnostuneita.

Esimerkkinä vaikkapa Helsingissä numero 484, joka ei tosin ole varsinainen päihdetyöntekijä, mutta omakohtaista kokemusta omaava lähihoitaja kuitenkin. :sunglasses: (aurinkolasitkin pukee)

Menestystä toivotan myös BlueTranelle.

Itse olen Vihreiden listalla ja puolueessani edustan päihdekannoiltani pientä vähemmistöä…kovin moni Vihreissä ei usko alkoholipolitiikan luovan päihdeongelmia ja alkoholin itsensä olevan vaarallinen aine. Hassua sinänsä, koska esimerkiksi syrjäytymisasioissa yleisemmin esimerkiksi Kokoomuksen korostama yksilönvastuu on Vihreille myrkkyä. Viinan suhteen ääni kellossa on sitten toinen.

Vääntöä asiasta syntyy säännöllisesti somessa ja vasta-argumentit vapaan päihdepolitiikan puolesta ovat usein aika alentuvia päihdeongelmaisia kohtaan. Luulisin, että kukaan näistä tuttavista ja ystävistä ei toki tiedä vastapuolen vänkääjän kuuluvan itse näihin surkimuksiin :slight_smile: enkä ole asiaa mainostanut.

Monelle tekisi ehkä hyvääkin tajuta, että päihdeongelmainen voi olla muutakin kuin sporassa urealta haiseva rantojen mies.

^ Eikö kannattaisi ehkä kertoa, että omaat oman kokemuksen päihdeasioista. Saattaisihan näkokantasi saada vastapuolen silmissä ihan uutta painoarvoa! :slight_smile:

Esim. mainitsemani demariehdokas ja rokkimies Varonen on kertonut omasta päihdehistoriastaan muistelmakirjassaan, ja jopa ammattiliitto SuPerin lehden kolumnissaan.

Itse olen alkanut puhua luontevasti omasta taustastani vasta ihan viime vuosina, ihan julkisesti missä vain kenelle vain. Mäkin meinaan joskus ehdokkaaksi, mutta siihen voi mennä vielä istuntokausi jos toinenkin. :smiley:

Minusta tuntuu, että kuntien johdossa on omakohtaista asiantuntemusta päihdeasioista kuitenkin aika paljon. Virkamiesten ja luottamushenkilöiden piirissä kun viinankäyttö oli menneinä vuosina ainakin yhtä railakasta kuin muuallakin…joskus jopa hurjempaa.

Tämäkin ajatus tosin perustuu omakohtaisiin havaintoihin enemmän kuin mihinkään tutkimuksiin, joten en taaskaan väitä sataprosenttisesti oikeassa olevani.
Vahva tuntu kyllä on, siksikin että minunkin henkilökohtaiseen tuttavapiiriini kuuluu niin raitistunut kaupunginjohtaja, raitistunut kunnanjohtaja, raitistunut maakuntajohtaja kuin myös raitistuneita valtuustojen jäseniä (evp, tosin suurelta osin, mutta kuitenkin) joten eivät asiat outoja siellä johdossa ole.

Eri asia on se, että noissa hommissa on katsottava kokonaisuutta eikä ole millään lailla järjellistä alkaa kaikkia asioita katsomaan jonkinlaisen päihdemittariston läpi… pikemminkin asia on niinpäin että päihdeasiat ovat osa kokonaisuutta eikä päinvastoin.

Jep, kaikki tuo on varmasti totta. Sitäpaitsi päihdeasiat nyt eivät kunnalle kovin vahvasti kuulu. Ehkä lähinnä sote-puolella hoitomuotojen tarjonta ja niiden resursointi. Ja monissa kunnissahan nämä hoituvat nytkin kuntayhtymien kautta, jolloin valtuutetuilla ei asiassa kauheasti sananvaltaa ole.

Vihreät ovat toki siinä ansioituneet, että monissakin asioissa (mielenterveyden häiriöt, nuorten ongelmat, perheiden arjen ongelmat, terveysasiat yleisesti) olemme pitäneet varhaisen puuttumisen toimintamallia esillä.

^ Minun näkemykseni päihdehoidon kuulumisesta kunnalle on ihan erilainen. Minusta päihdehoitopalvelut kuuluvat nimenomaan kunnille, ja kuntien sosiaalitoimille. En kuitenkaan tarkoita päihdehoidon järjestämistä itse, vaan lähinnä niiden ostamista ostopalveluina palveluntarjoajilta, esim. erilaisilta päihdetyön säätiöiltä ja yhdistyksiltä.

Juuri tästä syystähän kuntien välillä on valtavia eroja päihdepalveluiden tarjonnassa, ja kunnat ovat eriarvoisessa asemassa jopa pk-seudun sisällä.

Esim. vantaalainen ja helsinkiläinen päihdekuntoutuja ovat ihan eri asemassa sen suhteen, millaisiin päihdehoitoihin heidän on mahdollista päästä, eli saada kuntansa sosiaalitoimelta maksusitoumus.

Tuo aiemmin (mutulla) esittämäni ei siis ollut oma kantani vaan näkemykseni siitä, millainen nykytilanne on.

^ Niin minunkin. Kyseeessä ei ollut mielipide vaan asiantila.

Päihdehoidon järjestäjä/maksaja kansalaisille = oma kotikunta.

Tämän takia stadilaiset pääsee vain Tervikselle koska se on Helsingin kaupungin oma hoitola, vantaalaiset pääsee melkein minne vaan koska Vantaa on ulkoistanut päihdepalvelunsa paljon laajemmin.

Vähän kärjistetysti sanoen siis. :slight_smile:

Varhaisesta puuttumisesta puhutaan paljon esim. omassa työpaikassani. Kaikki kuitenkin jatkuu niinkuin ennenkin, hyvistä suorituksista palkitaan yleensä alkoholilla joko illallisten tai pöydälle toimitetun shampanjapullon avulla. Monen ihmisen tiimissä ei juurikaan mietitä mitä sille ei-alkoholia-käyttävälle keksisi :slight_smile:

Päihdeongelmat (jos eivät omat, niin läheisten) liittyvät usein kaikkiin Blue Tranen mainitsemiin asioihin. Lasten ongelmat mm. näkyvät herkästi koulutyöhön sopeutumattomuutena. Ihmeellistä, ettei kissaa kuitenkaan nosteta pöydälle, vaan jatkuvasti hoidetaan oireita.

Tämä nyt ei ole sinulle Blue Trane erityisesti, kunhan tuli mieleen taas :slight_smile:

Perustuslaki jotain sanoo valtiovallan tehtävistä kansalaisten terveyden suhteen… useina vuosina eduskunnassa on valiokunnilta tullut jopa yksimielisiä toteamuksia siitä että kunnat eivät kykene suoriutuimaan niistä velvoitteiksta joita valtio niille asettaa.
Siitä huolimatta valtio on hiljalleen vähentänyt omaa osuuttaan ja yhä lisännyt kuntien velvoitteita.

en hiukkaakaan kadehdi kunnanvaltuutettuja, he ovat monesti mahdottomien yhtälöiden edessä.

Osa kunnallisvaaliehdokkaistakin puhuu nyt priorisoinnista, sanovat (näin muuten minulle tokaisi just yksi vihreiden edustaja) että kysymys on vain siitä keiltä nyt otetaan ensimmäisenä turvaa pois… no, jotkut kyllä vielä vaativat että kun kuitenkin koko ajan talouden kasvua on ja jotakin sentään kansallisvarallisuudeksi ppitäisi olla kertynyt menneidenkin sukupolvien työstä niin paremmaksihan sen pitäisi muuttua, sen perusturvan osalta… tiedä sitten.

Yhdestä asiasta ovat tapaamani ja kuulemani kuntavaikuttajat ja sellaisiksi aikovat kuitenkin olleet yhtä mieltä.
Jos kansalaisten elämäntapoja saadaan hiukankaan terveellisimmiksi ja kohtuullisemmiksi niin rahaa riittää paljon enemmän yhteiskunnan tarpeellisiin tehtäviin -kuten just siihen perusturvaan sairaanhoitoineen.

Mutta, minusta tuntuu että ongelma onkin siinä että kun sitä elämäntapoihin vaikuttavaa ennaltaehkäisevää työtä ole määrätty pakolliseksi, niin eipä siihen sitten rahaa satsakaan. Poltetaan rahaa vasta sitten enemmän kun on pakko, eli hoidetaan sairauksia jotka olisi suurelta osin voitu välttää.

Kuntien menoista on jo niin suuri osa lakisääteisiä juttuja ettei jollain kunnanvaltuutetulla kovin paljon realistisia mahdollisuuksia tuonsuuntaiseen vaikuttamiseen olekaan.

Ja kun suunta nyt on se, ettei ole trendikästä edes miettiä hyvinvointivointiyhteiskunnan mallin tulevaisuutta, vaan kvartaalitalouden mallien mukaan arvot eli ns ideologiat korvataan taskulaskimella, terveydenhuoltokin nähdään liiketoimintana, mielellään lasketaan vain välitön vaikutus ja niinpä sitten yksityistetään, ulkoistetaan hommat ylikansallisille yhtiöille jotka kummakyllä jostain välistä saavat siirrettyä satoja miljoonia veroparatiisehin… jostain ne rahat ovat peräisin, nekin.

Yksi taskulaskimien ulottumattomissa oleva juttu tuossa on sekin, että halvalla, huutolaismenetelmä’llä, asioita hoidettaessa ei laatua ja tuloksia pystytä millään valvomaan. Kuntien pitäisi valvoa myös huutokaupalla myymiensä palvelujen laatua ja pitää asukkaidensa puolta, mutta se valvonta tulisi taas kalliiksi ja söisi takaisin kaupanteolla saadun näennäisen säästön.

On se sellaista pirunpolkkaa , kaupankäynti sairailla ja vanhuksilla, etten lähde minkään öpuolueen ehdokkaaksi seuraavissakaan vaaleissa. En minä sitä saisi ilman mahahaavaa katseltua ja mukana oltua.

Itse asiassa on määrätty pakolliseksi, mutta se ei ole valitettavasti kovin tehokasta.
Päihdehuolto- ja raittiustyölaki velvoittavat kunnat ehkäisevään päihdetyöhön, sanoo Sosiaali- ja Terveysministeriön virallistakin virallisempi sivu. Virallisempi kuin Alivaltiosihteeri.

stm.fi/hyvinvointi/paihdehai … _paihdetyo

Itse asiassa juuri se on trendikästä. Jokainen puoluehan tuntuu ratsastavan vanhuksilla ja lapsilla, ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudella. Siitä trendikkyydestä pitäisi vain päästä sanoista tekoihin. Etenkin Kokoomus tuntuu paukuttavan kovasti rumpua hyvinvointivaltion puolesta.

Kunnathan eivät siis myy palveluita ulos vaan ostavat niitä. Ja valvonta kyllä toimii; sitä kutsutaan kilpailutukseksi.
Eri asia sitten on, millaisia asioita mikäkin kunta pitää tärkeänä palveluita ostaessaan tai itse niitä tuottaessaan. Esimerkiksi Helsingin kunta tykkää tarjota päihdepalvelut kuntalaisille omasta takaa, mutta hoidon taso tuppaa sitten olemaan ihampaskaa.
Sen sijaan ostopalveluita ostavien kuntien kuntalaiset pääsevät laadukkaampiin ulkoistettuihin päihdepalveluihin, joiden yksi tarjoaja on muuten tätäkin sivustoa ylläpitävä A-klinikkasäätiö. :bulb:

Minäpäs lähden vielä joku kerta. Ja mahahaavaa ei tule kun muistaa huolehtia itsestään ja omasta jaksamisesta. :slight_smile:

Suomen Alkoholistien Puolue Ry… sitä ehdotti LEGENDAARINEN Lasolarska… Onkohan Lasolarska vielä hengissä?

kilpailuttaminen ja laadun valvonta ovat kaksi aivan eri asiaa.
lyhyellä tähtäimellä huutokauppa , vanhusten ja vaivaisten työntäminen sinne missä edullisimmin hengissä pidetään ei ole se mitä minä yhteiskunnalta haluan.

Jos sattuisin omistamaan nipun jonkun hoitolaitoksen osakkeita voisin tietysti ajatella toisin, mistäpä senkään tietää.’

ja onhan se mahdollista, jos pystyisin tuolla bisnestä tekemään ja verojen maksu olisi “omantunnon asia” kuten tuolla mehiläiselläkin, ehkäpä minäkin siirtelisin miljoonia pois ilkeän verokarhun ulottuvilta.

Mutta, jostain nekin sivuun siirretyut rahat ovat poissa. Ja tuskin kuntien, kuntainliittojen ja valtion palkkalistoilla olevat hoiturit niin kauheasti korkeampaa tuntipalkkaa saavat kuin yksityisetkään eli oliskohan kuityenkin jossain muussa pitänyt tinkiä jos taksa on pienemmäksi saatu? vai onko siis julkisella puolella jotyain välistävetäjiä vielä enemmän?

Miksi joku asia siis paranee jos se muutetaan yhteiskunnan omana työnä tehdystä työstä yksityiseksi , siihen sijoitetulle pääomalle työpalkan lisäksi korkoa tuottavaksi bisnekseksi? Mistä se ylimääräinen kate siihen siis ilmestyy? ei kai tyhjästä sentään?

Vähennetäänkö laatua, valvontaa, saatavuutta, työntekijöiden hyvinvointia ja turvallisuutta vai palkkaa?
vai jätetäänkö verot maksamatta? vai hiukan kaikkea?

Kenen etu yhteiskunnan palvelujen, pysäköinninvalvonnasta vanhustenhoitoon ja poliisitoimeen asti, muuttaminen bisnekseksi on? Ei ainakaan palvelujen käyttäjien. Kuntien omia virkamiehiä kuntalaiset pystyvät jotenkin valvomaan ja komentamaan, mutta ylikansallinen sairaalakonserni kun on vastassa niin tuskin on metsänreunan miehellä muuta mahdollisuutta kuin ottaa vastaan jos edes jotain sattuu saamaan… tai sitten kärsiä tautinsa mökin nurkassa ja välttää sairastumista muuten kuin vakaassa kuolemisen tarkoituksessa.

Miksikähän muuten aikoinaan luopuivat ihan samasta systeemistä, huutolaisten kauppaamisesta halvimmalla pitäville? Jos se kerran on paras ratkaisu köyhien ja sairaiden, vanhusten ja orpojen hoitoon niin mitähän meinasivat kun alkoivat kunnissa yhteiskunnan omia hoitopaikkoja rakentamaan? Hullujako olivat kun hyvää kilpailuyhteiskuntaa vastaan tappelivat?

Vanhusten hoidon trendi onkin kuntien oma kotihoito, ja kotisairaanhoito. Se on kaikkein halvinta hengissä pitämistä, kun kaupungin kotihoitaja piipahtaa kerran päivässä nakkaamassa mummulle lääkkeet naamaan ja mikro-eineksen naaman eteen.
Sinne saavat kuollakin, oman kodin rauhassa, ellei satu sitten olemaan jälkikasvua sen verran kuvioissa mukana vielä että saavat jostain järkättyä hoivakotipaikan.

Silleen toimii kuntien oma vanhustenhoito.

Samoja ne palkat suunnilleen on, johtuen työehtosopimuksesta joka on sama kaikilla sektoreilla. Työoloissa ja työilmapiirissä puolestaan voi olla isojakin eroja jo ihan eri toimipisteiden välillä.
Ja samat ammattiliitot ne ovat sekä yksityisen- että kunnallisen sektorin työläisillä.

Sähän voit kysyä asiaa vaikkapa tätä sivustoa ylläpitävältä A-klinikkasäätiöltä, että minkäs tason miljonäärejä siellä johtoportaassa istuu. :smiley:

Mitä tulee päihdepalveluihin, yksityisellä tai oikeastaan järjestö- ja säätiötasolla työn laatu on parempi. Tämä johtuu monesta syystä. Yksi syy on se, että jostain syystä esim. oman toipumiskokemuksen omaavat päihdetyöntekijät tuntuvat hakeutuvan töihin järjestöihin ja säätiöihin, joiden toimintaa siis jotkut kutsuvat hassusti “bisnekseksi”.
Mutta ei se ainoa syy ole. Tärkeä syy on myös se, että nuo mainitut järjestöt ja säätiöt ovat profiloituneet nimenomaan päihdepalveluiden tuottajiksi. Esimerkkinä vaikkapa juurikin A-klinikkasäätiö, Kalliolan setlementti ym. pienemmät järjestöt. Viimeksi mainitulla toki on muutakin toimintaa kuin päihdetyötä.

Höpsis. Itse olen aikoinaan työskennellyt (tai työharjoitellut) sekä kunnallisessa sairaalassa ja yksityisessä hoivakodissa, ja kyllä siellä ensinmainitussa karmeammat olot potilailla tuntui olevan.
Mutta kun vanhusten määräkin tulevaisuudessa lisääntyy, on selvää että kunnat tulevat enenevissä määrin sulkemaan vanhukset omiin koteihinsa. Jatkuvasti sairaammat ja huonokuntoisemmat vanhukset.

Koska kuten sanottua, suuntaus on nimenomaan kotihoidon suuntaan, niin kyllä tuo viimeksi mainittu vaihtoehto on todennäköisin. Vaikka sairastuisikin. Valitettavasti.

Toivottavasti kotikuntasi lähettää sinulle kivan ja nätin kotihoitajan. :slight_smile:

Kuten Ketostixkin varmasti hyvin tietää, yhteiskunnan velvollisuuksiin kuuluvien palvelujen valjastamisessa pääomatuloja sijoittajille tuottavaan kaupalliseen toimintaan on paljon laajempi asia kuin vaikkapa A-kilinikkasäätiön hyvin hoitamaa päihdehuoltoa koskeva juttu.

Kysymys on peruspalvelujen osalta suuremmasta asiasta ja kokonaispaketista.
Kysymys on siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa ollaan tulevaisuudessa viemässä.

Vaihtoehtoja on pääasiassa kolmenlaisia,
eteläeurooppalainen malli, jossa perinteisesti vastuu heikommin toimeentulevista on ollut perheillä, suvuilla ja yhteisöillä, meillähän nyt yritetään siirtää yhteiskunnan tehtäviä yhdistyksille, yhteisöille ja jonkinlaisen hyväntekeväisyysverkoston hoidettavaksi. On kai selvää että kaikilla, juuri heikompiosaisilla ei rikkaita perheitä, sukluja, ystäviä, suhteita yhteisöihin jne ole, eli ainakaan tasa-arvo ei tuossa toteudu.

Amerikkalaisen mallin ihailijat , jotka nyt ovat kovasti olleet jalustalle nostettuina, katsovat, että vastuu on aina yksilöllä itsellään, jokainen on oman ponnensa seppä ja yhteiskunnan ei pidä puuttua asioihin, kunhanrakentavat tiet ja sähköverkot kuntoon ja varustavat armeijan vahtimaan omaisuutta että yritteliäät ja ahkerat ihmiset saavat kerätä omaisuutta ja hyvinvointia.
Perusturva siinä m allissa hoidetaan niin, että itsekukin ostaa riittävän määrän vakuutuksia ja nukkuu yönsä hyvin.

Pohjoismainen hyvinvointimalli, jota nyt ollaan purkamassa, taas perustuu siihen, että yhteiskunnan velvollisuus on toimia tulonjaon tasaajana, huolehtia heikommista jäsenistään, rakentaa kaikilla samanarvoisina käytettävissä olevan perusturvajärjestelmän, kehittää hyvinvointia niin rakennuksia, laitoksia, infrastruktuuria kuin koulutustakin tuottamalla. Sen ajattelun mukaan hyvinvoinnin tuottaminen ei ole liiketaloudellinen asia vaan yhteiskunnallinen perustehtävä.

Nyt ollaan mm. siirtämässä kuntien perintätoimia yksityisten firmojen tehtäväksi. Tämäkin on yksityispuolella kenties tehokkaampaa, mutta esimerkiksi terveyskeskuslaskua maksamaan pystymätön joutuu näille "välistävetäjille maksamaan kuluja, korkoja, toimitusmaksuja jne moninkertaisen määrän siihen verrattunma kuin jos homma olisi yhteiskunnan oman laskutuksen piirissä. Lopputuloksena on entistä pahemmin velkakierteeseen joutuva kansalainen, jonka hengissäpitäminen kuitenkin jollain tasolla kaatuu yhteisön huoleksi… velkakierrettä lisänneet perintäfirmat eivät tietenkään ole vastuussa muusta kuin siitä että heidän pääomansa kasvaa…

Ketostixin väite siitä että työntekijät jakaantuisivat kahteen ryhmään, yksityisen puolen ahkeriin, motivoituneisiin ja ammattitaitoisiin ja toisaalta yhteiskunnan palkkalistoilla oleviin kyvyttömiin ja haluttomiin… tuon jätän vielä harkittavaksi… totta on että lähes elinikäiset virat ja raskaan koneiston seassa pyörivät turhat tyhjäntoimittajat sekä turhan byrokratian kaikkeenulottuva kitka on harmina ja kulueränä mutta siihen olisi parempi alkaa puuttumaan ja korjaamaan sen sijaan että heitetään koko homma kuin susien suuhun. Asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin Ketostix väittää, eikä läheskään kokonaan työntekijöiden motivaatiosta tai ahkeruudesta tai ammattitaidosta kiinni.

Vaihtoehtona siis on myös yhteiskunnan toimintojen parantaminen eikä vain kaiken alistaminen sijoutustoiminnan työkaluksi.

Nyt on kyllä sellanen olkinukke taas että on poikkeuksellisen iso ja paksu jopa Metsänreunan olkinukeksi! :open_mouth:

Olkinukke tai olkiukko (engl. straw man) on yleinen argumentointivirhe, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan. Tällöin tavallaan pannaan sanoja toisen suuhun, jotta toinen joutuisi huonoon valoon, tai esitetään toisen ajatus niin kärjistetyssä muodossa, että sillä mitätöidään toinen tai toisen ajatus

fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke

Väittelymetodina olkinuken käyttö on sinulle hyvin tyypillistä, eli jos keskustelukumppanin kommentit eivät ole mieluisia, niitä voi keksiä ihan omasta päästä hänelle paljon värikkäämpiä, ja repostella sitten niitä sanoja jotka itse toisen suuhun laittaa. :astonished: :open_mouth:
Taktiikkasi on, että keskustelukumppani turhautuu ja väsyy jatkuvaan olkinukkien purkamiseen, ja luopuu keskustelusta. Mutta minäpäs en luovuta helpolla. :smiley:

Siis: mitkä f***ng “kyvyttömät ja haluttomat”?!

Olenhan mä itsekin ollut töissä sekä kaupungilla että säätiöllä, eikä kyvykkyyteni ja halukkuuteni niiiin kauhean valtavia heilahduksia niiden välillä kokenut.
Käytän itse nykyisin kunnallisia terveyspalveluja ja olen niihin tyytyväinen. Etenkin hammaslääkäriin. :mrgreen:

Ja ihan ekaksi kannattaa varmistaa puhutaanko aidasta vai aidanseipäistä vaiko eikö aidasta ollenkaan. Minä olen pääasiassa katsonut näitä ostopalvelu/kunnan palvelu -asioita päihdetyön näkökulmasta. Päihdetyön, ymmärrätkö? Sinä kenties puhut ihan eri asioista, kuten jostain lääkäriasema Mehiläisen finanssiasioista (ketä kiinnostaa?!) ja nyt jopa jostain mothaf…ng perintätoimistoista?!

Päihdetyön kenttään kuuluu kyllä se A-klinikkasäätiö, ja kuten nimikin kertoo, se kuuluu näihin parjaamiisi “bisneksentekijöihin”. Niin kuuluvat myös Sininauhaliitto, Kalliolan setlementti, Helsingin Diakonissalaitos, ynnä muut päihdepalveluiden tuottajat.

Ja näissä tosiaan hoidon taso on parempi kuin jossakin kunnan tai kuntayhtymän päihdehoitopaikoissa. Syy ei ole välttämättä henkilökunnan sinänsä, vaan työmenetelmissä, työkaluissa ja ties missä.

Esimerkiksi Kalliolan Kiskon klinikka joka kuntoutti huumeidenkäyttäjiä lääkkeettömällä yhteisöhoidolla, pystyi oikeasti raitistamaan asiakkaitaan yli 60 % tuloksella kahden vuoden seurannassa.
Jossain kuntien ja kuntayhtymän omistamalla Tervalammella tai Ridasjärvellä on jo jotain, jos 6 % asiakkaista pysyy selvinpäin edes hoidon ajan! :smiley:

Tässä ei tarvitse olla edes mitään kahteen eri leiriin jakamista, vaan voi vain vertailla vaikkapa useampien päihdetyön yksiköiden toimintaa keskenään.
Vertailun yksi mahdollistaja on jopa se, että samoja työntekijöitä on voinut olla kaikissa! :bulb:

En tiedä. Marxin “Pääoma” ei ole minulle niin tuttu kuin varmaan sinulle on? Vai onko?

Joidenkin palveluiden ulkoistamista on yhteiskunnassa tapahtunut aina, koska tietty kilpailun mahdollisuus kuuluu markkinatalouteen, joka vallitsee myös Pohjoismaisessa hyvinvoinnissa.

Tämä ei ole retorinen kysymys eikä olkinukke, vaan ihan tosissani kysyn:

Olisiko autoritaarinen sosialistinen järjestelmä sinusta paras vaihtoehto, jossa kilpailua ei esiintyisi lainkaan koska valtio omistaisi kaiken, ja samalla myös ihmiset olisivat valtion omaisuutta?

Tällaisessa järjestelmässähän ei myöskään olisi niitä pappeja ja henkimaailmoja piikkeinä takapuolessa? :bulb:

Kun puhutaan palvelujen ulkoistamisesta, niin sotkeaan helposti kaksi yksityistä toimijatahoa keskenään.

Kunnat ja kaupungit ovat kautta maailman sivun ostaneet palveluja voittoa tavoittellemattomilta yhdistyksiltä ja järjestöiltä. Homma on toiminut melko hyvin ja yhdistykset ovat olleet tarkan syynin alla sekä palvelun tilaajan taholta (kunta) että rahoittajan (usein RAY ja kunta) suunnalta.

Uutena toimijana sosiaali- ja terveysalalle ovat tulleet kovan bisneksen firmat, pörssissä olevat yritykset, jotka voivat tuottaa esim. asumispalveluja vaikkapa mielenterveyskuntoutujille pilkkahintaan, koska jokin muu alue firman toiminnassa tuottaa voittoa niin paljon. Saadaan kokoa kasvatettua ja rahaa liikkumaan, eikä suinkaan siis täällä, vaan jossakin kasvottomassa pörssibisneksessä. Raha valuu siis ulos jonnekkin…

Bisneksen ryntäys on asettanut järjestömaailman melkoiseen tilanteeseen. Vuosikymmenten kokemus, tieto, taito ei paina kilpailutuksessa mitää, kun kunnat pyrkivät minimoimaan kustannuksia ja valitsevat alihintaan palveluja tuottavan bisnesyrityksen. Järjestöt tuottavat palveluja niin halvalla kuin se on laadukkaan toiminnan kannalta mahdollista ja myöskin tae voittoa tuottamatomuudesta edellyttää sitä, että viivan alle ei saa jäädä mitään. Myöskään RAY ei rahoita voittoa tuottavia järjestöjä. Järjestöissä tiedetään oikein hyvin, että todellisuudessa palveluja ei voi tuottaa niin halvalla kuin eräät pörssiyhtiöt ovat nyt tarjonneet.

Tilanne on vähintäänkin kummallinen ja siksi on kyllä aika kiinnostava ja myös huolestuttava kautta linjan tämä kunnallisten palveluiden ulkoistamisen buumi.

Tätä minäkin juuri ajoin takaa, kiitos. :slight_smile: RAY on tukenut mm. sellaisia päihdealan toimijoita kuin vaikkapa A-klinikkasäätiö, Myllyhoitoyhdistys, EHYT ry yms. Useinhan jo toimijan nimeen kuuluva sana “säätiö” tai “ry” kertovat kyseessä olevan yleishyödyllisen toimijan.

Ja nimenomaisesti päihdetyön saralta minulle ei oikeastaan muunlaisia mieleen tulekaan. Onko yhtään pörssissä olevaa päihdehuollon toimijaa?

Kaikkia toimijoita -niin kunnallisia, järjestöjä kuin liikeyrityksiäkin- kyllä valvovat kuitenkin samat suuret insassit, eli Valvira ja Sosiaali- ja terveysministeriö. Siis valvovat sen minkä ennättävät ja pystyvät; ihan tasapuolisesti.

Metkoja kytköksiä löytyy kyllä ihan kovan yritystoiminan, yleishyödyllisen yhdistystoiminnan ja jopa koulutuksen välillä.

Basi, ajatteleppas vaikka Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön (yleishyöyllinen yhdistys), lääkäriasema Diacorin (voittoa tuottava liikeyritys), ja Diakonia-opiston ja Diakonia-ammattikorkeakoulun (oppilaitoksia) erikoista ja läheistä sukulaisuus-suhdetta. :bulb: :slight_smile:

^Jo, totta tuokin, että rajat ja kytkökset hieman hämärän peitossa ja vaikeasti hahmotettavia. Viime vuosien lautakasasotkut ja kaikkosen sivutanssiaskeleet ovat tuoneet tietyn hämäryyden esille, mikä on mielestäni hyvä. Kontrollia ja valvontaa tarvitaan, kun yhteisillä rahoilla mällätään. :smiley: