Olenko alkoholisti?

Menin vahingossa http://www.kolmio.org/olenko.html tällaiselle sivulle ja siellä sanotaan, että jos vastaa kolmeen tai useampaan kysymykseen kyllä, niin on varmasti alkoholisti. Vaikuttaa kyllä tiukalta väitteeltä.

Jos mietin juoma-aikaani, niin myönteisiä vastauksia tulee useampi kuin kolme. Ei tunnu vaikealta yhtyä sen antamaan tulokseen, alkoholismini on niin selvää pässin lihaa ollut jo pitkään. Ihan hyviä kysymyksiä muuten ja jos niitä myönteisiä vastauksia tulee, niin hyvä pohtimisen paikka oman juomisensa suhteen, vaikkei testin väitettä alkoholimista sulattaisikaan.

Mä kans vatvoin aika kauan olenko alkoholisti vai pelkästään ongelmajuoja, mutta sitten kun päätti olla jokatapauksessa raittiina, asialla ei ole ollut enää juurikaan merkitystä. :slight_smile:

Satunnaisesti AA:ssa käydessä toki sanon puheenvuoron alussa olevani alkoholisti, mutta teen sen myös kunnioituksesta AA:ta kohtaan. Ei sen sanominen mikään kynnyskysymys ole.
NA:ssa käytetään vielä laajempaa termiä addikti, ja sen myöntäminen on vielä helpompaa.

Omalta osaltani pystyn vastaamaan noihin kaikkiin kysymyksiin täysin tai jokseenkin myöntävästi, nyt kun olen siis ollut jo pitkään selvinpäin. Nykyään minun on jo melko helppoa olla itselleni rehellinen. Kun join, rehellisyys oli hankalampaa, koska pohjimmiltani halusin pitää kiinni juomisesta. “Kyllä” -vastauksia tuli silloinkin monia, mutta ei niillä ollut sen kummempaa menoani hillitsevää vaikutusta. Join silloin, kun se tuntui tarpeelliselta, eli liian usein.

Alkoholismini tajusin vasta lopettamisen jälkeen. Ennen sitä se oli itselleni “sokea piste”, jonka näkivät luultavasti kaikki läheiset ihmiseni, itse varmaan viimeisenä. Ymmärrystäni ei auttanut sekään, että kaikenlaiset juomatapaa ja haittoja arvioivat testit näyttivät “punaista” jo vuosia ennen lopettamistani. Osasin halutessani tulkita kysymyksiä siten, että ne alkoivat vaikuttaa epätarkoilta tai muuten tarkoituksiini sopivilta, eli vähättelin ongelmaani automaattisesti, samaan tapaan kuin siitä puhuessanikin.

Esimerkkinä vaikkapa kysymys nro 1: Tarvitsenko ryypyn seuraavana aamuna? Tuohon saatoin vastata, että "En tarvitse, koska pystyn olemaan ilmankin, mutta tykkään kyllä juoda useamman päivän putkeen". :slight_smile: Tuolla asenteella alkoholistinen juomiseni kuulosti valinnalta. Aika pitkään se siltä tuntuikin, kunnes haitat kävivät kestämättömiksi.

–kh

Kuivis, hyvin samanlainen on ollut minunkin prosessini. juodessa ymmärsin kyllä, että minulla on ongelma, mutta että alkoholiongelma tai alkoholisti, ei sentään. Ongelmani selittyivät milloin milläkin; vaikea lapsuus, haastava elämänvaihe, kiivas temperamentti, toisten ihmisten ymmärtämättömyys, elämän yleinen vaikeus… :laughing:
Alotin kirjoittamaan täällä otsikolla Saanko luvan olla alkoholisti? Se lupa täytyi itse antaa ja siitä alkoi myös minun raitistumistarinani. Alkoholismi ei ole enää juttu eikä mikään myöntää, sen myöntäminen on tuonut elämääni paljon positiivisia asioita ja sysännyt raittiuden alkuun. Yllättävää kyllä hiukan kuitenkin kalskahti korvaani, kun tapasin isääni, joka kysyi minulta että oletko pysynyt kuivilla… mieleni teki tiuskahtaa hänelle, että älä käytä tuota alkkisslangia minuun, en kuulu siihen porukkaan (lue: olen parempi juoppo kuin sinä, olen erityinen). Sain pidettyä suuni kiinni ja olen tyytyväinen itseeni. Aika helposti se sitten kuitenkin nostaa päätään, se sitku mutku… :laughing:

Eihän ryhmiin voikaan luottaa 100 % varmasti sikäli, että vertaistukiryhmään voi tulla kuka tahansa eikä kukaan ole juridisesti vaitiolovelvollinen.

Mutta jos alkaa näkemään ympärillään “valehtelevia hihhuleita” saati “valehtelevia kyttääviä hihhuleita”, voi olla tarkistettavaa jo omassa todellisuudentajussa paranoian varalta. :smiley: Jotkut päihteet tekee käyttäjästään paranoidin, mutta yleensä sekin paranee raitistuessa ajan mittaan.

AA:han mä olen tutustunut jo alle 10 v. pikkulikkana faijan polvella istuen.

Ja kevätpäiville tulen kyllä, heti 14.4. klo 9.30 alkavaan tulokaspalaveriin. Sinne kukaan ei soita sinullekaan poliiseja, joten tulehtan Hannu sinäkin. :slight_smile:

Ai niin mutta muistathan, että Dipolissa on tallentava kameravalvonta 24 h/vrk. Varmuuden vuoksi ja anonymiteetin varmistamiseksi olemmekin päättäneet osallistua kevätpäiville naamioituneena.

Paras asu palkitaan. :smiley:

Siellä oot sitten ihmisiksi koska olet sillon mun kotikaupungissa, ja mä oon ollut Dipolissa viimeksi ja joskus jopa töissä siellä. Etkä varsin hauku ihmisiä “kyttääviksi valehteleviksi hihhuleiksi”.
Foliohatun saat ottaa mukaan.

Tulee mieleen, että kielellisesti lahjakkaille ihmisille - jollainen sisar Ketokin on - voi olla joskus vähän vaikeaakin puhua asioista niiden “oikeilla” nimillä :wink:. Kyse ei ole valehtelusta, vaan siitä, että omaa alkoholisuhdetta kuvaavia termejä löytyy useampia kuin yksi. “Alkoholismi” voi olla useamman mutkan takana kuin suoraviivaisemmin puhuvalla.

Lopputuloksen onnellisuus kumminkin ratkaisee. Alkoholiongelmasta luopuminen ei ole “alkoholistien” yksinoikeus. :smiley:

–kh

Ehdottomasti raitistuminen on kaikkien ihmisten oikeus, jopa perusoikeuksiin laskettava asia. Oikeus päihteettömään elämään. Monesti pohditaan sitä, että onko raitistuminen helpompaa alkoholistille vai tavikselle. Tähänkään ei taida olla yksiselitteistä vastausta.

Jokaisessa alkoholistissa asuu tavis, mutta ottaa aikansa kuoria se ihmisestä esiin kaikkien hörhökuvien alta. :slight_smile: Kyse on minusta juurikin kuorimisesta, kuin sipulin, sillä vuosienkaan ahkera liuottaminen ei sitä tavista saanut minusta näkyville. Siellä se oli kätkössä kerrosten alla, kuin maatuska-nuken ytimessä, se lapsi aikuisen sisällä.

–kh

Juu, eihän alkoholismi määritä ihmisen identiteettiä kokonaan (toivottavasti). :smiley:
Tuolla kommentillani tarkoitin lähinnä sitä, että täällä palstallakin on sekä alkoholisteja että ei alkoholisteja lopettamassa. Problematiikka tuntuisi olevan hiukan erilaista tuosta riippuen.

Kylläpä oli kysymyksiä tuolla sivustolla. Melkein jokaiseen vastasin myöntävästi. En kyllä odottanutkaan vastausta, että en olisi alkoholisti. Mutta että niin monta myönteistä vastausta… Pistää taas miettimään mitä tulikaan tehtyä ja on se onni, ettei ukko oo pistäny mua pihalle. Mähän oon ihan kamala ämmä. Tänään on 12. raitis päiväni, vietän selvää viikonloppua rauhassa.

Olipa helpottavan mahtavaa vastata kaikkiin kysymyksiin myöntävästi ja tajuta tilansa tässä kärvistellessään, ettei kannata juua kasi+ kuukausia hetulaan ollenkaan, vaikka vituttaa ja kuumottaa jäätävästi tää aivojen välittäjämönjien heilahtelu ja tunneskaalan tönkköisyys, asiat saa aina pahemmaksi juomalla kax vekkaa täysillä… Parasta pitkään aikaan kuulin eilen: “Sä voisit miettiä tota A:ta uudemman kerran, kun on pääsiäinenkin tulossa ja siinähän voi ottaa, kun on tuplawiikendi” “Ei sulla taida hirveesti addikteja olla piireis” “Eijjo” “NoJuuSenHuomas, Dårka” ja sen keskustelun voi unohtaa, mutta mä en salli itteni omaa riipuuvuuttani koskaan, muuten oon viime kesän kaltaisis tilois, kun 3-5 kertaa arvon ulos lähtöö ja dåggii vien tikkien poistoon ja alkaa vetämään kävelles aivan joka suuntaan ja kaikki tuijottaa ja hiki valuu, sydän tulee ulos rinnasta, rytmihäiriöt loppui vasta tän veen tammena prkl, ettei se kuolemaa kummempaa tuo ittelle, sitten pitää luopua elämästä, jos aion alkaa juomaan… Eihän kukaan oikeesti oo kuollu wiunaa, hä, ainiijoo, opettelemaan olemaan selvinpäin, joup ja älkää menkö halpaan, huomen teitä aprillataan menitte sitten minne vaa ja parempi sekin ku viunadevilin jatkuva rillaus. :slight_smile: tja Ugh !! Basi, Keto, Pullå – asian ytimes.

Niin, kai se on jokaisen oma asia, kuinka kauan ja kuinka isosti antaa alkoholisminsa määrittää itseään ihmisenä. Eli olenko mielessäni ennen muuta “alkoholisti”, vai “ihminen, joka ei osaa käyttää alkoholia, koska on alkoholisti”.

Omalta osaltani olen ratkaissut asian siten, että muistan olevani alkoholisti, jos kyse on alkoholinkäytön osa-alueesta. Juominen on kutistunut mielessäni yhdeksi ihmiselämän osa-alueeksi, kun ennen se pyöri mielessäni kaikilla elämänalueilla. Muutos ajattelussa on ollut helpotus.

Ja juu, problematiikkansa kullakin. Lopettaminen voi olla kannattavaa, jos oma juominen tuppaa olemaan niin problemaattista, että tuntuu tarpeelliselta kirjoittaa siitä Päihdelinkkiin. Haittaakaan siitä lopettamisesta tuskin on.

–kh

Tarkoitin “taviksella” juurikin tuota, minkä sinun tekstistäsi tummensin. “Tavis” on minusta tavallinen ihminen, joka elää ihmisten joukossa, mutta tuntee samalla olevansa yksilö, ainutlaatuinen. Tuollaisen ajattelutavan omaksuminen on minusta vahvasti raittiuden merkki. Mistäpä minä voin oikeastaan tietää, mitä kukin ihminen omasta osastaan maailmassa ajattelee, joten keskityn omaan ajatteluuni.

Sillä alkoholinkäytön osa-alueella ei meistä kummastakaan taida olla “tavikseksi” tässä elämässä, mutta eipä tuolla ole enää niin merkitystäkään, kun pärjäämme muutenkin. :slight_smile:

–kh

On minunkin ajatteluni ja elämäntapani muuttunut entisestä. Tuskinpa muuten olisin tuskin pysynyt selvänä näinkin pitkään, kohtuullisen tyytyväisenä vielä. Oleellista on minusta juuri sellainen muutos, jonka kautta minä ihmisyksilönä selviän elämästäni. Vielä oleellisempaa on minulle se, että saan muodostaa käsitykseni itse. Tämä varmaan on käynyt ilmi kirjoittelustanikin täällä foorumilla. :slight_smile:

Noin päällisin puolin sitten elämäni näyttää varmasti yhtä tavallisen tylsältä kuin kenen tahansa taviksen. Pienipalkkaisena ihmisenä puitteeni lienevät melko vaatimattomatkin verrattuna moniin muihin, mutta en ole mitenkään kiinnostunut kanssaihmisten kulisseista. Kotona seinät voivat kaatua päälle, jos ovat kaatuakseen, olipa niissä miten hienot tapetit tahansa. Kaikilla ei ole edes seiniä.

*Dipolihan on Espoossa? Aivan liian kaukana, jotta lähtisin täältä satojen kilometrien päästä sinne AA-kokouksiin. :slight_smile: Viisautta on maailma pullollaan; sen kuin elää ja poimii jokapäiväisestä elämästään aineksia, joita nivoo yhteen ajattelemalla.

–kh

Noissa väitteissä todella kysytään, että onko juominen tehnyt tai aiheuttanut sitä tai tätä. No periaatteessa tavalliselle ei päihdekäyttäjälle ei tosiaan taida kolmea KYLLÄ vastausta tulla.

Sanoin “satojen kilometrien päästä”… Mutta samapa tuo, kun en käytä AA-optiota edes täällä kotikunnassani. Lähimpään ryhmään hurauttaisin autolla viidessä minuutissa, jos tarvis olisi.

En ole ongelmani kanssa yksin, koska ongelmaa ei enää ole. Alkoholiongelmani loppui siihen kun lopetin alkoholinkäytön (5.1.2009). Sen jälkeen minulla onkin ollut enää elämään itseensä liittyviä ongelmia, joilla on ollut tapana järjestyä. Miksi minun pitäisi viettää raitista vapaa-aikaani nimenomaan alkoholistien kanssa, jos en lähtökohtaisesti tunne koko ihmisiä? Jonkun ventovieraan ihmisen kyvyttömyys käyttää alkoholia ei tee hänestä vielä automaattisesti minun kaveriani, vaan kyllä ihmisessä pitää olla jotain kiinnostavia piirteitä alkoholimenneisyydestään huolimatta. “Alkoholismi” ei ole siis minulle se juttu, jonka perusteella valitsen seurani tuolla ulkomaailmassa.

Toivotan kumminkin sinulle hyvää reissua sitten, kun se on ajankohtainen! :slight_smile:

–kh