Ihmettelin nuorempana miten jostain ihmisestä voi tulla alkoholisti. Oma juominen oli viikonloppuisin tapahtuvaa ja ehkä yhden käden sormilla voi laskea kerrat jolloin en ole vetänyt päätä täyteen. Mitään ihmeempiä juomaputkia en ole vetänyt, jotain muutaman päivän aamusta iltaan settejä kyllä, esim. joku kaveriporukan reissu ulkomaille tms.
Lapsen syntymä muutama vuosi sitten muutti omaa juomista aika tavalla. Siinä oli kaikenlaista haastetta aluksi ja normaalit lapsettoman menot vaihtui lapsiperheen arjeksi. Tästä on nyt n. Seitsemän vuotta aikaa. Otin siinä sitten pari olutta yleensä iltasella, kun illasta sai hetken omaa aikaa. En kuitenkaan joka päivä. Työpaikka vaihtui ja siellä tapahtui kolmisen vuotta sitten aika isoja muutoksia, oli kovat tavoitteet, ei kuitenkaan minkäänlaista tukea tai mahdollisuuksia suoriutua tavoitteista. Siinä kohtaa juominen muuttui jokapäiväiseksi, pari lasillista viiniä iltaisin. Tarkoittaen jotain reilua puolta pulloa, tai pullollista. Aika ajoin baarikeikkoja, ehkä parin kk välein, joista ei yleensä paljon muistikuvia. Periaattessa odottelin vain milloin toimenkuvani loppuu.
No sitten reilu vuosi sitten alkoi tähän päälle taloprojekti. Työasiat edelleen aikalailla vituillaan. Näin jälkikäteen ajatellen muistihäiriöt, huimaus, hampaiden yöllinen purenta viittasi aika voimakkaasti burnouttiin. No talonrakentamiseenhan kuului oleellisesti alkoholi. Pari pitkää hommien jälkeen ja viinit kotosalla vielä siihen päälle. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut yhden 12 päivän jakson juomatta mitään, jonka jälkeen tuntui että määrät vain lisääntyivät. Palkkatyöt loppuivat puolisen vuotta sitten ja kaljoittelua tuli puuhattua myös keskellä päivää. Juomista piti määrien osalta jo salailla kotona, nekin määrät mitä join kotosalla alkoi huolestuttaa emäntää. Nyt muutaman päivän ollut taas juomatta ja helvetin vaikeeta oli pistää juominen poikki. Piti yrittää monta kertaa.
Jaa, hyvä kysymys, olen miettinyt että me jotka tänne kirjoitamme olemme jotenkin vaikeuksissa Alkon kanssa. En vielä ihan ymmärrä mikä on alkoholistin ja liika käyttäjän ero? Molemmissa ilmeisesti ainakin fyysisiä haittoja… oma juomistyylini on liian usein viiniä ja olutta, ei väkeviä eikä kännihommia , hommat hoituu, työt yms… mutta maksa ei voi hyvin, enkä itsekkään. Joten olen päättänyt että viikolla ei mitään ja viikonloppuna harkitusti. Välillä hankalia tilanteita, siihen tuskaan alkoholiton olutta ja liikuntaa. Homma ei ole helppo mutta toteutettavissa uskon minä.
Ymmärrän itse tuon eron siten jostakin luettuani, että alkoholistilla homma ei ole hanskassa eli juo liikaa aina. Liikaa käyttävä voi halutessaan säädellä juomamääriään.
Hasselhoff, Juha Kemppinen juhakemppinen.fi/ on jakanut alkoholismin kolmeen vaiheeseen, varhaisvaihe, keskivaihe ja myöhäisvaihe. Noiden perusteella voit ehkä miettiä ja tulkita, oletko alkoholisti ja kuinka pitkälle tilanteesi on mennyt.
Millaiseen alkoholisti/ei-alkoholisti -ajatteluun tai jakoon uskot? Missä menee raja? Miten oman alkoholiriippuvuuden vakavuuden voi tunnistaa? Anna tilalle jotain kun ammut alas Kemppisen listaamat vaiheet (jotka on muuten otettu Marty Mannin kirjasta). Kemppisen sivuilla olevat 12 askeleeseen ym. liittyvät jutut voi kyllä sivuuttaa, kuten tein itsekin.
Jos sanat alkoholisti ja alkoholismi häiritsevät, niin voihan ne jättää noteeraamatta ja lukea alkoholismin vaiheista vain oireet. Minusta ne ovat hyvinkin kronologisessa järjestyksessä alkoholiriippuvuuden kehittymistä kuvattaessa.
No niin, loppuvuosi menikin entiseen malliin. Viiniä ja olutta. Nyt niskasta itseä kiinni ja pyrkimyksenä elämäni ensimmäinen tipaton. Kohta viikko ilman alkoholia. Kolme ensimmäistä yötä meni n. kahden tunnin yöunilla mutta sen jälkeen nukkuminen huomattavasti parempaa. Eilen teki helvetisti mieli olutta mutta pysyin lujana!
Koittanut tässä funtsia mistä tämä juominen oikein johtuu ja olen tullut siihen tulokseen että en ole tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen ja alkoholi on ollut keino sietää tätä. Koskee lähinnä työasioita ja omia tavoitteita. Alkoholin passivoiva vaikutus myös estää tekemästä tarvittavia muutoksia, jotta saisin homman haluamalleni tavalle. Aikamoinen noidankehä!
Älä ota missään nimessä pahalla. En halua syytellä, enkä tuomita ja tiedän, että nää on helkkarin vaikeita asioita, mut…
Kannattaa ottaa huomioon myös miltä lapsesta tuntuu. En tiedä tilannetta tarkkaan, eikä se mulle kuulukaan, että asuuko samassa asunnossa sun kanssa miten usein, ootko silloin humalassa jne. Mutta tiedän, että noin nuori lapsi ei vielä kunnolla ymmärrä, mistä se vanhemman outo käytös johtuu.
Puhun tavallaan omasta kokemuksesta. Mun vanhemmat ja etenkin äiti joi aika reippaasti, kun olin lapsi ja nuori. Juo edelleenkin. Päällimmäiset muistot vanhemmista lapsuudesta ja varhaisesta nuoruudesta on et “miks se on niin outo nyt?” Lapsi eikä nuori vielä kunnolla ymmärrä vanhempien juomista, käytöstä humalassa tai sen syitä.
Teini-iässä mieluummin pidin etäisyyttä heihin ja eristyin omaan huoneeseeni, koska en kestänyt katsoa humalaisia vanhempiani. Eivät olleet ees yleensä mitenkään kauheassa jurrissa tai tapelleet, mutta selväpäisenä vitutti se kännisten lässytys, kompurointi ja yleinen käytös.
Ei ollut tosiaan tarkoitus sua mitenkään loukata tai arvostella, mutta ehkä tämä motivoi muutokseen. Mulla on itsellänikin ongelmia alkoholin kanssa, joten tiedän, että sitä ei noin vaan lopeteta.
Juomiseni on tapahtunut silloin kun lapsi on nukkumassa, en ole koskaan ollut hänen nähden humalassa. Johtuu siitä että näin omien vanhepien pämppäämistä lapsena ihan riittävästi, enkä halua sita omalle lapselle.
Tipattomasta sen verran, että kahdeksan päivää meni ja sitten pientä tissuttelua viime viikonloppuna. Nyt toinen päivä tässä taasen ilman alkoholia. Ei ole helppoa, mutta ei auta kuin yrittää.
